Ajattelin jos kertoisin tänne niin tulis parempi olo, mulla masentaa se että kaikki kaverit jotka olen ihan pienestä asti tuntenu ei enää ota yhteyttä ja vaikka kuinka yritän ottaa muihin yhteyttä kelläkään ei ole koskaan aikaa mihinkään.
ja olen yrittänyt tutustua muihin ihmisiin mut tuntuu siltä että ei koskaan löydä luotettavia ihmisiä.
onko kellään sama juttu?
ja olen yrittänyt tutustua muihin ihmisiin mut tuntuu siltä että ei koskaan löydä luotettavia ihmisiä.
onko kellään sama juttu?
Vastaukset 9
Vanhimmat
eihän se ole mukavaa jos ei ole ystäviä, mutta tilanne varmaan muuttuukin, eläpä masennu,
saanko udella sinun ikääsi?
täytän syyskuussa 17.
Kaverit muuttuu ajan myötä. Tämä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Varsinkin kuin ihmiset alkavat siirtyä parisuhteisiin jne... Itsellä näin parikymppisenä myös.. ikinä ollut tosi kavereita.. vain sellaisia jotka joskus ehkä kerran vuodessa näkee ja höpäjää. Kavereita on vaikea saada. Kannattaa hakeutua harrastelemaan koska sieltä niitä kavereita löytää :)
kiitti vinkistä. =)
Edelliseen vielä lisäyksenä. Harrastukset esim laskettelu talvisin menet ja alat juttelemaan saman skenen äijien kanssa. Taistelulaji harrastuksista löytää helposti uusia ystäviä. Et maininnut kumpaa sukupuolta edustat mutta yleensä hyviä ystäviä voi saada myös vastakkaiselta puolelta kunhan vain on sellaisia ettei vain kiinnosta se ja yksi asia. Myös erilaisista tapahtumista voi löytää ystäviä. Myös vaikka massaliikenne välineistä myös!
EI se ole mulle noin helppoa. Olen yksin ihan joka päivä. Jälleen alkoi uusi koulukin ilmaan mitään kontaktia muihin. Onneks kahden viikon päästä pääsen kai psykologille juttelemaan, muuten en kestäisi ajatusta syksystä. Ja pari (netti)kaveria on ollut, mutta voiko niitä edes kavereiksi sanoa, kun en ole heitä livenä nähnyt.? Ei voi mun mielestä. Miksi muiden on niin vaikeaa olla mun kanssa? Olen yrittänyt olla niin rohkea kuin pystyn, mutta ei sillä tunnu olevan mitään väliä muille.
tuttu tilanne, tiedän siis kun tuntuu pahalta:(
lapsuudessa sitä uskoo, että kaverit on samat vielä vanhainkodissakin, otetaan kaasoksi/bestmaniksi, lapsen kummiksi, lähdetään samalle paikkakunnalle opiskelemaan... on niitä onnellisia tapauksia, joille näin käy, mutta luulen yleisempää olevan, että välit katkeavat tavalla tai toisella. entinen paras kaverini sanoi, että sitä vain kasvetaan erilleen, mikä on totta - ei vain siinä mielessä kuin se tarkoitti.
oot siinä iässä, kun tiet yleensä erkanevat. ikävää, että sulle on käynyt noin, mutta usko pois, yksin et jää. uusia kavereita tulee vastaan, edellisen kirjoittajan vinkit harrastuksista hyviä. välit vanhoihin kavereihin voivat palata ennalleen kun elämäntilanteet taas muuttuvat, myöhemmin katketa uudestaan. myöhemmällä iällä solmitut ystävyydet eivät varmasti ole samaa kuin lapsuuskaverit, mutta harvoin ihminen itsekään säilyy lapsena lopunikää. älä menetä luottamustasi, hyviä ja luotettavia ihmisiä kyllä löytyy:)
Minulle kävi iässäsi samoin. Yhteydenpito kavereiden puolelta hiipui, vaikka yritin sitä itse ylläpitää.
Meillä oli hyviä yhteisiä harrastuksia, mutta kavereiden biletysinto mm. ajoi näiden ohitse.
En mitenkään päässyt asiasta yli, koska olimme tunteneet toisemme pienestä pitäen ja välillämme oli ollut vahva kaverisuhde.
Yksinäisyydestä alkoi masennus ja vaikka yritin keksiä uutta tekemistä, jäin henkisellä tasolla kiinni heihin.
Elämässäni on ollut monta raastavaa vuotta, joiden aikana näimme vain satunnaisesti.
Nyt kun ikää alkaa olla päälle kolmenkympin ja kaverit ovat asettuneet aloilleen, ovat he alkaneet ottaa uudestaan yhteyttä minuun. Tilanne vain omalla kohdallani on siinä pisteessä, että en masentuneisuuttani kykene heihin enään yhteyttä pitämään.
Parasta olisi ollut, jos tämän asian olisi aikoinaan pystynyt ottamaan kavereiden kanssa puheeksi, mutta en pystynyt siihen silloin, enkä tod.näk pystyisi siihen nytkään.
säilyttämään lapsuudenaikaisia ihmissuhteita. Sitten on ikä, jolloin mennään miehiin tai naisiin ja sitten seurustellaan ja aletaan tehä lapsosii. Haetaan oma duunipaikka ja ostetaan perheelle asunto ja kaikki kamat, autot sun muut. Ei varmaan sitte enää kellään riitä aikaa muuhun ku omalle elämälle sen perheen kanssa ja työasisoissa sekä perheen kanssa vapaa-ajan harastuksissa. Ja sitten tulee mukaan sen puolison sukulaiset ja niistä tietty monesti tulee tärkeempii ku omat kamut. Mut niin se menee nää ihmissuhteet täällä maailmassa.
Musta tuntuu monesti, et se tavaran hankinta siihen kämppään ja autojen vaihto ja kaikenmaailman perheen arissa olevat harrastukset TAPPAVAT ihmissuhteet. IHMINEN EI OO TAVARA, VAAN PALJON MUUTA JA TÄRKEÄ SOSIAALISISSA TARPEISSA. MUT NYT ON NOI MARKETIT JA KAIKENMAAILMAN TAVAROIDEN TUOTTAJAT, JOTKA VIE IHMISELTÄ EKAKS PIKKUSORMEN JA SIT KOKO KÄDEN KYYNÄRPÄINÄ MYÖDEN. Noh, kunhan mainitsin. Ite en hiffaa tavaroiden päälle enkä haluu ees juosta tuolla liikkeissä aikaani tuhlaamassa. samoin mulle on ihmiset tärkeempii ku mikään muu. Vedän niskasta niitä, mistä löydänkin, kutsun ne kaffelle tai istumaan kämppääni ja tutustun. Silleen ne ei ehdi muualle ku tuleen mun kavereiksi. Sanon et sit on sun vuoro taas tulla mun luo, kun on ekaks käyty teidän kotona. Ihan hauskoja tuttavuuksia löytyy maailmasta ja paljon ja samanlaisii ihmisii ollaan täällä kaikki.