Finnien puristelu

Joo tiedän tunteet :) Taitaa olla aika yleistä, että finneistä haluaa mahd.pian eroon. Ihanaa, kun oikein peiliin räjähtää. Ihan normaalia on.

se totta. Finnien puristelu jättää ihoon karmeita ja rumia arpia. Joten siis sun kantsii lopettaa toi homma ja sä pystyt kyllä siihen. Lopeta siis ja aloita jo tänään ihosi hoito. Aloita tekemään ittestäsi kaunista, lopeta rumuuden ihannointi. -----Jotenka. Mee apteekkiin ja ota apteekin myyjää hihasesta kiinni ja kerro iho-ongelmasi. Nolostuu ei kannata, sillä apteekissa tuo homma on jokapäivänen tuttu niille myyjille ja siellä ne myy kaikenlaist rasvaa ja voidetta ihotyypeille. Hudrokostisoni- voide auttaa kutiaviiv näppyihin ja sitä saa apteekista pikku putkiloita. Sitten toinen hyvä ja suht halpa ja jopa turvallisempi voide on Humektan, jossa on vähän antibioottia mukana. Hydrokortisonia ei saa käyttää kuin tarvittaessa kutinaan, sillä pitkään käytettynä sillä on ihoa ohentava vaikutus. Mutta Humektania voit käyttää huoletta. -----Tärkein homma on ihon peseminen jollakin nestesaippualla ja sitten useamman kerran päivässä huuhtelu ihan pelkällä vedellä. Ota muutaman päivän vesipesukuuri kasvoille silloin tällöin ja jätä kaikki puuterit ja meikit pois, sillä ne tukkivat ihohuokosia ja saat ihosi kukkimaan hurjasti. ( jos käytät meikkejä? )-----------------Mutta sitten on olemassa sellaisia psyykenlääkkeitä ja muitakin lääkevalmisteita, jotka tekevät ihoon finnejä. Tarkista kaikki käyttämäsi lääkkeet ja jätä ne pois, joissa on tuollainen haittavaikutus ( jos sulla on jokin sellanen valmiste? ).

Mutta lykkyä tykö, kyllä auttaa, kun et puristele niitä finnejä, vaan aloitat todellakin niiden hoitamisen.

Minulla on ollut jo muutaman vuoden sama juttu. Tosin minulla on harvoin finnejä, mutta puristelen mustapäitä ja näppylöitä. Itseasiassa katson joskus hieman kateellisena jos jollain on finni. Siitä tuli oikein tapa, aina vessassa käydessä juutuin hetkeksi katsomaan peiliin ja etsimään näppyjä. Ja joka kerran jälkeen huomasin että se mitä ikinä rutistelin tuli vain kauheammaksi. Ja silti vaikka en huomannut mitään puristettavaa, saatoin jäädä pitkäksi aikaa etsimään, minun tarvitsi saada edes yksi näppy puristettua. Se näppyjen puristelu oli sillä hetkellä niin rauhoittavaa ja toi hyvän mielen, vaikka sen jälkeen oli pettynyt.

Kun tajusin että se pitää lopettaa, lopetin usein ja sitten muutaman viikon päästä tajusin että taas tein sitä. No nykyisin puristelen paljon harvemmin ja kun löydän itseni naama kiinni peilistä, pystyn lopettamaan ilman että puristan yhtään. Mutta huomaamatta minulle on tullut toinen pakkomielle tilalle. Tämä kuullostanee tyhmältä tai ei sen tyhmempää kuin olemattomien näppyjen puristelu. Olen alkanut nyppimään karvoja pinseteillä sääristä. Kun olen ajellut sääret, sinne aina joku karva jää jonka nypin, ja muutaman päivän päästä alkaa uutta sänkeä tulemaan niin nypin niitä, mutta nepä on niin lyhyitä ettei niistä saa kiinni helpolla, joten kun monta kertaa yrittää ja puistelee (kappas vain) niin saa nypättyä, jättäen kauniin punaisen ärtyneen ihohuokosen. Eli olen siirtynyt kasvoista jalkoihin.

Onnea lopettamiselle, toivottavasti et ala enään puristelemaan finnejä.

Ah, tuttu tunne. Pienikin näppy naamassa niin vaikka kynsin pois. Se onki vielä hienoa ku on käsissä pienen pieniä näppyjä ja niitä aina ajan kuluksi puristella. Paha tapa.