olenko pöpi

valvonut tuhat yötä kirjoitti:

voi mahoton, olen ollut niiiin pihkassa 55-v. naimisissa olevaan mieheen jos lähes 4 kuukautta, vaikka olemme satunnaisesti tavanneet vain muutaman kerran. Joudumme hoitamaan yhtä asiaa ja keskustelu pysyy tiukasti asiassa, mutta en saa kerta kaikkiaan enää tätä miestä mielestäni. Tämä ei voi olla enää tervettä tällaiselle 45-v akalle että ajattelee jo päivin öin tuota miestä. Välillä en edes enää muista syödäkään. Nyt tunnen että koko elämä menee hukkaan jos en saa tuota miestä, vaikka tiedän että hän on "rakentanut" elämänsä jo niin vahvalle perustukselle perheensä kanssa ja systeeminsä ettei hän tulisi ikimaailmassa sitä hajottamaan takiani. Mies ei tiedä tunteistani vaikka joskus pelottaa että se minusta näkyy. Millä helskutilla tästä tunteesta oikein pääsee eroon?! En ole näin järisyttävää tunnetta tuntenut koskaan edes nyk. miesystävääni kohtaan, tämä ihastukseni on sellainen että voisin hypätä kaivoon jos tuo sanoisi näin.Tunnetilani on hirvittävä ja pelkään jo että onko tämä ihan normaaliakaan olla näin ihastunut puolituntemattomaan - mutta nyt minusta tuntuu ett'ä näin varma voi olla vain kerran elämässään - tuo mies olisi minun elämäni suurin rakkaus.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä