suomessa on oltu aina köyhiä, Suomessa elettiin yleisesti 1950-luvulla dollarilla päivässä, eikä kenenkään mieleen tullut lähteä kerjäämään maailmalle, eikä edes kunnantoimistoon rahaa hakemaan. Eikä tämän päivän kulutustasosta voitu edes nähdä unta. Kuitenkin suomalaiset kokivat elämänsä kohtuullisen turvalliseksi, eikä valittajia juurikaan ollut.
entäpä romaanit. Olen käynyt itse näkemässä, mutta voit todeta saman TVstä: Keski-Euroopan romanialueilta, joissa eletään kuin sikolätissä ikkunat ja ovet särkyneinä. Sellaisia koteja Suomessa näki, autiotaloja lukuunottamatta, todella harvoin. Jotenkin tulee mieleen, että itse ovat ikkunansa rikkoneet ja jättäneet kotinsa siivoamatta. Köyhyys ja likaisuus eivät todellakaan kulje käsi kädessä. Eivät kulkeneet 50-luvun suomessa, miten sitten romaanikerjäläisten alueella?
perheellinen työmies ansaitsi 1950-luvulla ennen veroja 10.000-12.000 vanhaa markkaa (100-120 mk) kuukaudessa, mikä elinkustannusindeksillä korjattuna tarkoittaisi noin 10-12 euroa päivässä. Talvisin oli työttömyyttä, eikä korvausjärjestelmiä ollut lukuunottamatta kuntien järjestämiä hätäaputöitä. Perheiden lapsimäärä oli suuri. Jos perheessä oli 4 lasta, oli käytössä 1,50 euroa päivää kohden.
Kun tätä vertaa esimerkiksi Afrikassa dollariin päivässä, on huomattava, että Suomessa kylmät vuodenajat edellyttävät korkeampia asuin- ja vaatetuskustannuksia kuin Afrikassa.
Puolitoista euroa päivässä ei riittänyt elantoon silloinkaan. Lisää särvintä saatiin kalastamalla ja sieni- ja marjametsistä. Maalla kasvatettiin sikoja ja kanoja.
Sambiassa pikkupojat kiipesivät mangopuuhun ja heittivät sieltä syömistä. Äidit olivat Suomessa kotona ja tekivät työtä maatalojen emäntinä tai erilaisissa piikatöissä. Myös Afrikassa äidit ovat kotona lapsikatraansa kanssa ja tekevät työtä pelloilla. Monen perheen pihalla näin kanoja ja vuohia tepastelemassa. Suomessa lapset tekivät pienestä alkaen aputöitä kuten Afrikassakin. Tosin Afrikan pelloilla näkee vähemmän miehiä ja poikia.
Tavalliset työläiset Namibiassa saavat työstään 40-100 euroa kuukaudessa, ja rahalla elätetään 5-10 lapsisia perheitä.
Miten suomalainen lapsi 1950-luvulla ja afrikkalainen lapsi 2010-luvulla elivät? Suomessa ruoan perusaineena päivittäin oli peruna, eteläisessä Afrikassa se on maissista tai hirssistä tehty puuro, jota syödään päivittäin. Suomessa lapset kävelivät alle 5 km koulumatkat, Afrikassa käveltävät koulumatkat voivat olla pitemmät. Ilmankos suomalaiset olivat kauan sitten maailman juoksu-urheilun huipulla ja afrikkalaiset ovat tänään. Suomalaislapset pelasivat pesäpalloa, afrikkalaiset pelaavat jalkapalloa.
eli toisin sanoen: Missä on köyhyysongelma?
merkittävin ero taitaa olla, että suomaaliset rakensivat itse itselleen nykyisen kulutusyhteiskunnan, omalla työllään. Afrikan maat ovat olleet itsenäisiä jo yli 50 vuotta. Kaikella järjellä ajatellen heillä pitäisi olla elintaso samalla tasolla kuin suomessa 1970-luvun lopulla? miksei ole?
Suomi ei saanut kehitysapua, afrikka saa. Miljarditolkulla. Suomalainen lähti maailmalle töihin, tänne tuleva, tulee sosiaaliturvan perässä.
Addis-Abebassa monet somaliperheet elävät Suomesta tulevan rahan avulla odottaen itsekin pääsevänsä perheenyhdistämisen avulla taikamaahan, jossa voi elää ilmaiseksi hyvin. Internetin aikana sana liikkuu nopeasti. Kiintiöpakolaisia leiriltä noutanut suomalainen kertoi, että tulijoilla oli valmiit listat, mitä he haluavat itselleen Suomessa. Parhaat listat alkoivat omakotitaloista. Hämmennys oli suuri, kun omaa taloa ei sitten saatukaan.
Vastikkeettoman rahan saaja ei saa koskaan tarpeeksi. Jos rahan ja hyödykkeiden saanti monisatakertaistuu hetkellä, jona hän ylittää Suomen rajan, hänen maailmankuvansa muuttuu pysyvästi. Kotimaassaan piti sinnitellä saadakseen päivän elannon, mutta Suomessa saa kaiken mitään tekemättä, sellaisenkin, jota ei tiennyt edes olevan olemassa. Elämän hyviä asioita on saada omin voimin elämäänsä parannusta vähitellen. Kun saa kaiken heti, ei osaa olla edes kiitollinen ja alkaa vaatimaan lisää.
juuri näin on käynyt meillä. Paras ja ainoa lääke lopettaa suomalaisten lypsäminen on sulkea rajat ja heittää tänne tulleet mamut takaisin lähtömaihinsa. Sinne tukea vain sen verran, että pysyvät elossa.
Suomessa on jo miljoona avuntarvitsijaa omasta takaa. Meillä ei ole varaa nykyiseen maahanmuuttoon. Maailmaahalaava hyysäriporukka tappaa paitsi suomen oman sosiaaliturvan, myös afrikkalaisten oma-aloitteisuuden.
entäpä romaanit. Olen käynyt itse näkemässä, mutta voit todeta saman TVstä: Keski-Euroopan romanialueilta, joissa eletään kuin sikolätissä ikkunat ja ovet särkyneinä. Sellaisia koteja Suomessa näki, autiotaloja lukuunottamatta, todella harvoin. Jotenkin tulee mieleen, että itse ovat ikkunansa rikkoneet ja jättäneet kotinsa siivoamatta. Köyhyys ja likaisuus eivät todellakaan kulje käsi kädessä. Eivät kulkeneet 50-luvun suomessa, miten sitten romaanikerjäläisten alueella?
perheellinen työmies ansaitsi 1950-luvulla ennen veroja 10.000-12.000 vanhaa markkaa (100-120 mk) kuukaudessa, mikä elinkustannusindeksillä korjattuna tarkoittaisi noin 10-12 euroa päivässä. Talvisin oli työttömyyttä, eikä korvausjärjestelmiä ollut lukuunottamatta kuntien järjestämiä hätäaputöitä. Perheiden lapsimäärä oli suuri. Jos perheessä oli 4 lasta, oli käytössä 1,50 euroa päivää kohden.
Kun tätä vertaa esimerkiksi Afrikassa dollariin päivässä, on huomattava, että Suomessa kylmät vuodenajat edellyttävät korkeampia asuin- ja vaatetuskustannuksia kuin Afrikassa.
Puolitoista euroa päivässä ei riittänyt elantoon silloinkaan. Lisää särvintä saatiin kalastamalla ja sieni- ja marjametsistä. Maalla kasvatettiin sikoja ja kanoja.
Sambiassa pikkupojat kiipesivät mangopuuhun ja heittivät sieltä syömistä. Äidit olivat Suomessa kotona ja tekivät työtä maatalojen emäntinä tai erilaisissa piikatöissä. Myös Afrikassa äidit ovat kotona lapsikatraansa kanssa ja tekevät työtä pelloilla. Monen perheen pihalla näin kanoja ja vuohia tepastelemassa. Suomessa lapset tekivät pienestä alkaen aputöitä kuten Afrikassakin. Tosin Afrikan pelloilla näkee vähemmän miehiä ja poikia.
Tavalliset työläiset Namibiassa saavat työstään 40-100 euroa kuukaudessa, ja rahalla elätetään 5-10 lapsisia perheitä.
Miten suomalainen lapsi 1950-luvulla ja afrikkalainen lapsi 2010-luvulla elivät? Suomessa ruoan perusaineena päivittäin oli peruna, eteläisessä Afrikassa se on maissista tai hirssistä tehty puuro, jota syödään päivittäin. Suomessa lapset kävelivät alle 5 km koulumatkat, Afrikassa käveltävät koulumatkat voivat olla pitemmät. Ilmankos suomalaiset olivat kauan sitten maailman juoksu-urheilun huipulla ja afrikkalaiset ovat tänään. Suomalaislapset pelasivat pesäpalloa, afrikkalaiset pelaavat jalkapalloa.
eli toisin sanoen: Missä on köyhyysongelma?
merkittävin ero taitaa olla, että suomaaliset rakensivat itse itselleen nykyisen kulutusyhteiskunnan, omalla työllään. Afrikan maat ovat olleet itsenäisiä jo yli 50 vuotta. Kaikella järjellä ajatellen heillä pitäisi olla elintaso samalla tasolla kuin suomessa 1970-luvun lopulla? miksei ole?
Suomi ei saanut kehitysapua, afrikka saa. Miljarditolkulla. Suomalainen lähti maailmalle töihin, tänne tuleva, tulee sosiaaliturvan perässä.
Addis-Abebassa monet somaliperheet elävät Suomesta tulevan rahan avulla odottaen itsekin pääsevänsä perheenyhdistämisen avulla taikamaahan, jossa voi elää ilmaiseksi hyvin. Internetin aikana sana liikkuu nopeasti. Kiintiöpakolaisia leiriltä noutanut suomalainen kertoi, että tulijoilla oli valmiit listat, mitä he haluavat itselleen Suomessa. Parhaat listat alkoivat omakotitaloista. Hämmennys oli suuri, kun omaa taloa ei sitten saatukaan.
Vastikkeettoman rahan saaja ei saa koskaan tarpeeksi. Jos rahan ja hyödykkeiden saanti monisatakertaistuu hetkellä, jona hän ylittää Suomen rajan, hänen maailmankuvansa muuttuu pysyvästi. Kotimaassaan piti sinnitellä saadakseen päivän elannon, mutta Suomessa saa kaiken mitään tekemättä, sellaisenkin, jota ei tiennyt edes olevan olemassa. Elämän hyviä asioita on saada omin voimin elämäänsä parannusta vähitellen. Kun saa kaiken heti, ei osaa olla edes kiitollinen ja alkaa vaatimaan lisää.
juuri näin on käynyt meillä. Paras ja ainoa lääke lopettaa suomalaisten lypsäminen on sulkea rajat ja heittää tänne tulleet mamut takaisin lähtömaihinsa. Sinne tukea vain sen verran, että pysyvät elossa.
Suomessa on jo miljoona avuntarvitsijaa omasta takaa. Meillä ei ole varaa nykyiseen maahanmuuttoon. Maailmaahalaava hyysäriporukka tappaa paitsi suomen oman sosiaaliturvan, myös afrikkalaisten oma-aloitteisuuden.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.