suomessa on oltu aina köyhiä, Suomessa elettiin yleisesti 1950-luvulla dollarilla päivässä, eikä kenenkään mieleen tullut lähteä kerjäämään maailmalle, eikä edes kunnantoimistoon rahaa hakemaan. Eikä tämän päivän kulutustasosta voitu edes nähdä unta. Kuitenkin suomalaiset kokivat elämänsä kohtuullisen turvalliseksi, eikä valittajia juurikaan ollut.
entäpä romaanit. Olen käynyt itse näkemässä, mutta voit todeta saman TVstä: Keski-Euroopan romanialueilta, joissa eletään kuin sikolätissä ikkunat ja ovet särkyneinä. Sellaisia koteja Suomessa näki, autiotaloja lukuunottamatta, todella harvoin. Jotenkin tulee mieleen, että itse ovat ikkunansa rikkoneet ja jättäneet kotinsa siivoamatta. Köyhyys ja likaisuus eivät todellakaan kulje käsi kädessä. Eivät kulkeneet 50-luvun suomessa, miten sitten romaanikerjäläisten alueella?
perheellinen työmies ansaitsi 1950-luvulla ennen veroja 10.000-12.000 vanhaa markkaa (100-120 mk) kuukaudessa, mikä elinkustannusindeksillä korjattuna tarkoittaisi noin 10-12 euroa päivässä. Talvisin oli työttömyyttä, eikä korvausjärjestelmiä ollut lukuunottamatta kuntien järjestämiä hätäaputöitä. Perheiden lapsimäärä oli suuri. Jos perheessä oli 4 lasta, oli käytössä 1,50 euroa päivää kohden.
Kun tätä vertaa esimerkiksi Afrikassa dollariin päivässä, on huomattava, että Suomessa kylmät vuodenajat edellyttävät korkeampia asuin- ja vaatetuskustannuksia kuin Afrikassa.
Puolitoista euroa päivässä ei riittänyt elantoon silloinkaan. Lisää särvintä saatiin kalastamalla ja sieni- ja marjametsistä. Maalla kasvatettiin sikoja ja kanoja.
Sambiassa pikkupojat kiipesivät mangopuuhun ja heittivät sieltä syömistä. Äidit olivat Suomessa kotona ja tekivät työtä maatalojen emäntinä tai erilaisissa piikatöissä. Myös Afrikassa äidit ovat kotona lapsikatraansa kanssa ja tekevät työtä pelloilla. Monen perheen pihalla näin kanoja ja vuohia tepastelemassa. Suomessa lapset tekivät pienestä alkaen aputöitä kuten Afrikassakin. Tosin Afrikan pelloilla näkee vähemmän miehiä ja poikia.
Tavalliset työläiset Namibiassa saavat työstään 40-100 euroa kuukaudessa, ja rahalla elätetään 5-10 lapsisia perheitä.
Miten suomalainen lapsi 1950-luvulla ja afrikkalainen lapsi 2010-luvulla elivät? Suomessa ruoan perusaineena päivittäin oli peruna, eteläisessä Afrikassa se on maissista tai hirssistä tehty puuro, jota syödään päivittäin. Suomessa lapset kävelivät alle 5 km koulumatkat, Afrikassa käveltävät koulumatkat voivat olla pitemmät. Ilmankos suomalaiset olivat kauan sitten maailman juoksu-urheilun huipulla ja afrikkalaiset ovat tänään. Suomalaislapset pelasivat pesäpalloa, afrikkalaiset pelaavat jalkapalloa.
eli toisin sanoen: Missä on köyhyysongelma?
merkittävin ero taitaa olla, että suomaaliset rakensivat itse itselleen nykyisen kulutusyhteiskunnan, omalla työllään. Afrikan maat ovat olleet itsenäisiä jo yli 50 vuotta. Kaikella järjellä ajatellen heillä pitäisi olla elintaso samalla tasolla kuin suomessa 1970-luvun lopulla? miksei ole?
Suomi ei saanut kehitysapua, afrikka saa. Miljarditolkulla. Suomalainen lähti maailmalle töihin, tänne tuleva, tulee sosiaaliturvan perässä.
Addis-Abebassa monet somaliperheet elävät Suomesta tulevan rahan avulla odottaen itsekin pääsevänsä perheenyhdistämisen avulla taikamaahan, jossa voi elää ilmaiseksi hyvin. Internetin aikana sana liikkuu nopeasti. Kiintiöpakolaisia leiriltä noutanut suomalainen kertoi, että tulijoilla oli valmiit listat, mitä he haluavat itselleen Suomessa. Parhaat listat alkoivat omakotitaloista. Hämmennys oli suuri, kun omaa taloa ei sitten saatukaan.
Vastikkeettoman rahan saaja ei saa koskaan tarpeeksi. Jos rahan ja hyödykkeiden saanti monisatakertaistuu hetkellä, jona hän ylittää Suomen rajan, hänen maailmankuvansa muuttuu pysyvästi. Kotimaassaan piti sinnitellä saadakseen päivän elannon, mutta Suomessa saa kaiken mitään tekemättä, sellaisenkin, jota ei tiennyt edes olevan olemassa. Elämän hyviä asioita on saada omin voimin elämäänsä parannusta vähitellen. Kun saa kaiken heti, ei osaa olla edes kiitollinen ja alkaa vaatimaan lisää.
juuri näin on käynyt meillä. Paras ja ainoa lääke lopettaa suomalaisten lypsäminen on sulkea rajat ja heittää tänne tulleet mamut takaisin lähtömaihinsa. Sinne tukea vain sen verran, että pysyvät elossa.
Suomessa on jo miljoona avuntarvitsijaa omasta takaa. Meillä ei ole varaa nykyiseen maahanmuuttoon. Maailmaahalaava hyysäriporukka tappaa paitsi suomen oman sosiaaliturvan, myös afrikkalaisten oma-aloitteisuuden.
entäpä romaanit. Olen käynyt itse näkemässä, mutta voit todeta saman TVstä: Keski-Euroopan romanialueilta, joissa eletään kuin sikolätissä ikkunat ja ovet särkyneinä. Sellaisia koteja Suomessa näki, autiotaloja lukuunottamatta, todella harvoin. Jotenkin tulee mieleen, että itse ovat ikkunansa rikkoneet ja jättäneet kotinsa siivoamatta. Köyhyys ja likaisuus eivät todellakaan kulje käsi kädessä. Eivät kulkeneet 50-luvun suomessa, miten sitten romaanikerjäläisten alueella?
perheellinen työmies ansaitsi 1950-luvulla ennen veroja 10.000-12.000 vanhaa markkaa (100-120 mk) kuukaudessa, mikä elinkustannusindeksillä korjattuna tarkoittaisi noin 10-12 euroa päivässä. Talvisin oli työttömyyttä, eikä korvausjärjestelmiä ollut lukuunottamatta kuntien järjestämiä hätäaputöitä. Perheiden lapsimäärä oli suuri. Jos perheessä oli 4 lasta, oli käytössä 1,50 euroa päivää kohden.
Kun tätä vertaa esimerkiksi Afrikassa dollariin päivässä, on huomattava, että Suomessa kylmät vuodenajat edellyttävät korkeampia asuin- ja vaatetuskustannuksia kuin Afrikassa.
Puolitoista euroa päivässä ei riittänyt elantoon silloinkaan. Lisää särvintä saatiin kalastamalla ja sieni- ja marjametsistä. Maalla kasvatettiin sikoja ja kanoja.
Sambiassa pikkupojat kiipesivät mangopuuhun ja heittivät sieltä syömistä. Äidit olivat Suomessa kotona ja tekivät työtä maatalojen emäntinä tai erilaisissa piikatöissä. Myös Afrikassa äidit ovat kotona lapsikatraansa kanssa ja tekevät työtä pelloilla. Monen perheen pihalla näin kanoja ja vuohia tepastelemassa. Suomessa lapset tekivät pienestä alkaen aputöitä kuten Afrikassakin. Tosin Afrikan pelloilla näkee vähemmän miehiä ja poikia.
Tavalliset työläiset Namibiassa saavat työstään 40-100 euroa kuukaudessa, ja rahalla elätetään 5-10 lapsisia perheitä.
Miten suomalainen lapsi 1950-luvulla ja afrikkalainen lapsi 2010-luvulla elivät? Suomessa ruoan perusaineena päivittäin oli peruna, eteläisessä Afrikassa se on maissista tai hirssistä tehty puuro, jota syödään päivittäin. Suomessa lapset kävelivät alle 5 km koulumatkat, Afrikassa käveltävät koulumatkat voivat olla pitemmät. Ilmankos suomalaiset olivat kauan sitten maailman juoksu-urheilun huipulla ja afrikkalaiset ovat tänään. Suomalaislapset pelasivat pesäpalloa, afrikkalaiset pelaavat jalkapalloa.
eli toisin sanoen: Missä on köyhyysongelma?
merkittävin ero taitaa olla, että suomaaliset rakensivat itse itselleen nykyisen kulutusyhteiskunnan, omalla työllään. Afrikan maat ovat olleet itsenäisiä jo yli 50 vuotta. Kaikella järjellä ajatellen heillä pitäisi olla elintaso samalla tasolla kuin suomessa 1970-luvun lopulla? miksei ole?
Suomi ei saanut kehitysapua, afrikka saa. Miljarditolkulla. Suomalainen lähti maailmalle töihin, tänne tuleva, tulee sosiaaliturvan perässä.
Addis-Abebassa monet somaliperheet elävät Suomesta tulevan rahan avulla odottaen itsekin pääsevänsä perheenyhdistämisen avulla taikamaahan, jossa voi elää ilmaiseksi hyvin. Internetin aikana sana liikkuu nopeasti. Kiintiöpakolaisia leiriltä noutanut suomalainen kertoi, että tulijoilla oli valmiit listat, mitä he haluavat itselleen Suomessa. Parhaat listat alkoivat omakotitaloista. Hämmennys oli suuri, kun omaa taloa ei sitten saatukaan.
Vastikkeettoman rahan saaja ei saa koskaan tarpeeksi. Jos rahan ja hyödykkeiden saanti monisatakertaistuu hetkellä, jona hän ylittää Suomen rajan, hänen maailmankuvansa muuttuu pysyvästi. Kotimaassaan piti sinnitellä saadakseen päivän elannon, mutta Suomessa saa kaiken mitään tekemättä, sellaisenkin, jota ei tiennyt edes olevan olemassa. Elämän hyviä asioita on saada omin voimin elämäänsä parannusta vähitellen. Kun saa kaiken heti, ei osaa olla edes kiitollinen ja alkaa vaatimaan lisää.
juuri näin on käynyt meillä. Paras ja ainoa lääke lopettaa suomalaisten lypsäminen on sulkea rajat ja heittää tänne tulleet mamut takaisin lähtömaihinsa. Sinne tukea vain sen verran, että pysyvät elossa.
Suomessa on jo miljoona avuntarvitsijaa omasta takaa. Meillä ei ole varaa nykyiseen maahanmuuttoon. Maailmaahalaava hyysäriporukka tappaa paitsi suomen oman sosiaaliturvan, myös afrikkalaisten oma-aloitteisuuden.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni näkökulmasi on melko rasistinen. En tiedä, kuinka paljon viestissäsi on faktaa, ja mistä olet tietoa kerännyt. Olet lukeman perusteella matkustellut alueilla, ja koska itse en ole, tuntuu vähän ihmeelliseltä kirjoittaa tätä vastaan, mutta pari kohtaa pistivät silmääni pahasti. Itse en ole samalta kannalta asiaa miettinyt, eli sitä, että Suomi on noussut itse jaloilleen, ja miksei muualla ole pystytty samaan vaikka edellytyksiä olisi. Mutta itse en silti menisi sanomaan niin varmaksi, että edellytyksiä on.
Käytetään esimerkkinä mainitsemaasi maata Somaliaa. Ensinnäkin Somalian asukasluku on yli 9 miljoonaa, mikä on yli puolitoista kertainen Suomeen verrattuna. Totta on, että Suomessa on kylmemmät olot, mutta toivottavasti otit edes mielessäsi huomioon, että Suomi on tuhansien järvien maa, ja pohjavettä noin viisi kertaa enemmän kuin pintavesiä yhteensä. Afrikan maissa puhdas vesi ei todellakaan ole itsestäänselvyys, kuivuutta unohtamatta.
Onko kehitysmailla tosiaan yhtä hyvät edellytykset selvitä yksin kuin Suomella ? En tiedä tarkalleen, mutta veikkaisin, ettei Suomella ole ollut niin paljoa velkaa kuin joillakin kehitysmailla on. Olen lukenut kehitysmaiden velkaongelmasta, ja jotkut kehitysmaat velkaantuivat kuin tahtomattaan. Takaisinmaksua perivät maat (Esim. Ranska) ovat moninkertaisesti varakkaampia kuin nuo kehitysmaat, ja pysyisivät ilman velkarahoja pystyssä eritäin hyvin. Kehitysmaat taas eivät pysty panostamaan maidensa rakentamiseen täysillä, kun velkarahojakin olisi maksettava. Tämän vuoksi mielestäni kehitysmaiden velat tulisi antaa anteeksi. Ja jos ei ole koulutusta, ei ole myöskään ammattia, eli ei rahaa ja sitä kautta verovaroja rakentaa maata. Suomen koulutusjärjestelmä on todellakin maailman parhaita, ja meidän ei pitäisi ottaa sitä itsestäänselvyytenä.
Väitteesi siitä, että suomalaiset olivat joskus juoksun mestareita, ja afrikkalaiset tänään sen takia, että he pelaavat jalkapalloa ja kävelevät pitkät koulmatkat, on huvittava. On totta, että suomessa on menty liikunnan kannalta huonompaan suuntaan, ja että afrikassa lapset pelaavat ja leikkivät luonnostaan. Jos kuitenkin verrataan mustan ja valkoisen ihmisen vartaloa, eroja on esimerkiksi lihaksistossa. Lisäksi Afrikan manner on korkealla merenpinnasta, korkeammalla verrattuna muihin maanosiin. Kun olet juossut Afrikassa ikäsi, ja kilpailet sitten Euroopassa, jossa on "helpompi" hengittää korkeuseron vuoksi, tottakai menestyt paremmin. En usko siihen, että lapsuusiän leikit ja kävelyt kulttuurissa vaikuttavat merkittävästi maan menestymiseen esimerkiksi Olympialaisissa.
Voi olla totta, että Suomeen tulevilla maahanmuuttajilla on vääriä käsityksiä Suomesta ja aikomuksia saada enemmän kuin on mahdollista. Systeemin väärinkäyttäjiäkin on tottakai olemassa. Se ei silti oikeuta rasismiin ja kaikkien maahanmuuttajien leimaamiseen ja yleistämiseen. Tunnen itse parikin maahanmuuttajaa, jotka haluavat opiskella ja tehdä töitä Suomessa. Eikä heidän elämänsä Suomessa ole ollut rahanroisketta ollenkaan. En halua poissulkea sitä tosiasiaa, että tänne tullaan hakemaan hyödykkeitä, mutta en hyväksy rasismia ja yleistämistä, ja aatetta siitä, että tänne ei saisi tulla ketään. Ihmisillä voi oikeasti olla hätä kotimaassaan. Tuskin kukaan meistä, joka on aina asunut hyvinvointivaltiossa, osaa kuvitella millaista on elää ilman mitään, rankkaa elämää. Toisten kärsimystä ei pitäisi vähätellä. Se, ketä tänne otetaan ja mistä syystä, on eduskunnan päätettävissä. Eikö Suomessa muka ole suomalaisia sosiaalipummeja? Ja haluaisin tietää, kuinka paljon rahaa Suomi käyttää alkoholismiin ja siihen liittyvään, verrattuna esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaan.
Mielestäni kaikki ei ole niin yksiselitteistä. Vaikka Suomi onkin noussut jaloilleen itse, (en ole varma onko Suomi saanut apua missään vaiheessa, mutta olimme kuitenkin osa Venäjää joskus, eli emme omillamme) se ei tarkoita sitä, että kaikki muut pystyvät samaan. Asioita on mietittävä monelta kantilta. Suomen kulttuuri on lisäksi aivan erilainen, kuin esimerkiksi Somalian. Emme me suomalaiset voi etenkään tutkimatta sanoa, mitä muiden maiden olisi tehtävä.
Lähtökohtana se, että rasismi on aina väärin ja että muitakin, kuin oman maan kansalaisia, on autettava.
Suomi on kylmä, pimeä, korkeintaan yhden sadon maa, välimatkayt ovat pitkiä, energia, ruoka, rakentaminen, kaikki järjettömän kallista, aikanaan. -50-luvulla valikoimia eikä välttämättä hedelmiä ollut maaseudun kaupoissa. MUTTA SUOMALAISILLA ON AINA OLLUT YRITTÄMISEN HALUA, AHKERUUTTA, SÄÄSTETTY NIUKOISTAKIN HYÖDYKKEISTÄ. Ainakin jos ahkeruus, työteliäisyys, yrittäjyys ja vastuuntunto puuttuvat, voivat maan olot rappeutua. Jokunen vuosi sitten tuli tv:stä "silmät aukaiseva" matkailuohjelma, jossa opas kiersi Afrikassa mm. somaliassa ja keniassa. Kenialaiset kertoivat, että heilläkin käytetään khattia jonkin verran, mutta somaliassa sitä käytetään paljon, ja pitivät sen runsasta käyttöä osasyynä somalian rappiotilaa.
on pakko auttaa, niin miksi niitä pitää tuottaa tänne? Sillä rahalla mitä käytetään yhden afrikkalaisen elättämiseen Suomessa voitaisiin elättää monta kymmentä Afrikassa.