Haluaisiko joku pohtia tällaista asiaa.
Hyvin usein tunnen lamauttavaa pelkoa siitä, että aikuisille lapsilleni tapahtuu jotain pahaa, he joutuvat onnettomuuteen tai sairastuvat ja kuolevat. Jokainen äiti varmaan pelkää mutta oma pelkoni ei ole mielestäni normaalia, se on niin suurta ja hallitsevaa.
Jo lasten ollessa pieniä olin ylihuolehtivainen äiti, joka pelkäsi samoja asioita.
Välillä on esim. joitakin viikkoja, ettei pelko ole yhtä voimakas ja on vain taustalla.
Kun itse olin lapsi, muistan usein pelänneeni hirveästi että isäni ei tule kotiin vaan joku tulee ilmoittamaan, että hän on kuollut.
Isäni oli mielestäni kiltti ja luotettava ihminen, äitini silloisesta lapsenmielestäni ainakin kova ja tunteeton, johtuen hänen omasta traumaattisesta lapsuudestaan. Muistan jo hyvin pienestä pyrkineeni ymmärtämään äitiäni ja sitä että hänen raivonpuuskansa johtuivat hänen omasta lapsuudestaan.
Onko minun persoonassani/psyykessäni ollut jo alun perin jotain pahasti vialla?
Voiko tuo ahdistus johtua omista lapsuuskokemuksistani? Jostain tunnistamattomasta syyllisyydestäni lapsuudessani kenties?
Olen myös sellainen että jos todella suutun jollekin tai olen mielessäni jollekin hirmu vihainen niin sen jälkeen tulee tunne että minua rangaistaan pahoista ajatuksistani ja läheisilleni tapahtuu mun vihani johdosta jotain pahaa tai sille ihmiselle, kenelle olen ollut vihainen.
Hyvin usein tunnen lamauttavaa pelkoa siitä, että aikuisille lapsilleni tapahtuu jotain pahaa, he joutuvat onnettomuuteen tai sairastuvat ja kuolevat. Jokainen äiti varmaan pelkää mutta oma pelkoni ei ole mielestäni normaalia, se on niin suurta ja hallitsevaa.
Jo lasten ollessa pieniä olin ylihuolehtivainen äiti, joka pelkäsi samoja asioita.
Välillä on esim. joitakin viikkoja, ettei pelko ole yhtä voimakas ja on vain taustalla.
Kun itse olin lapsi, muistan usein pelänneeni hirveästi että isäni ei tule kotiin vaan joku tulee ilmoittamaan, että hän on kuollut.
Isäni oli mielestäni kiltti ja luotettava ihminen, äitini silloisesta lapsenmielestäni ainakin kova ja tunteeton, johtuen hänen omasta traumaattisesta lapsuudestaan. Muistan jo hyvin pienestä pyrkineeni ymmärtämään äitiäni ja sitä että hänen raivonpuuskansa johtuivat hänen omasta lapsuudestaan.
Onko minun persoonassani/psyykessäni ollut jo alun perin jotain pahasti vialla?
Voiko tuo ahdistus johtua omista lapsuuskokemuksistani? Jostain tunnistamattomasta syyllisyydestäni lapsuudessani kenties?
Olen myös sellainen että jos todella suutun jollekin tai olen mielessäni jollekin hirmu vihainen niin sen jälkeen tulee tunne että minua rangaistaan pahoista ajatuksistani ja läheisilleni tapahtuu mun vihani johdosta jotain pahaa tai sille ihmiselle, kenelle olen ollut vihainen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sehän on yksinkertaista ja selvää. Sinulla on mahdollisuudet parantaa mielialaasi ajattelemalla rauhallisesti ja positiivisesti. Myös on hyvä kuunnella kaunista musiikkia ja lukea hyviä kirjoja. Voihan sitä laulaakin, jos on hyvä ääni. Pääset kyllä miellyttävämpiin tunnelmiin, kun harrastat onnellisempia asioita.
sds123, ihan totta, olen huomannut.
Mietin vain syntyjä syviä välillä, että mikä tuon pahan olon aiheuttaa.
Tai siis vielä tarkemmin sanottuna, mikä aiheuttaa sellaisia ajatuksia, jotka sitten aiheuttaa ahdistusta. Jos tajuamalla sen, mistä pelokkaat ajatukset ovat alun perin lähtöisin vai onko minussa ihan "synnynnäisesti" jotain taipumusta tuollaiseen, vois päästä tasapainoon noiden juttujen kanssa.
Ne ovat tavallaan houkuttelevia mutta ne ovat humpuukia. Ajatuksensa voi itse hallita. Ei ole pakko jäädä miettimään pahoja ajatuksia. Ne on siis laiskuutta ja toimettomuutta paremman tekemisen puutteessa.
Jos joutuu tekemään jotain tärkeää työtä, silloin ei ole aikaa ajatella humpuukia. Jos vaikka keskustelee jonkun arvokkaan henkilön kanssa tärkeistä asioista, silloin ei tule arvottomat ajatukset mieleen.
En osannut panna ajatuksiani oikein kauniiseen muotoon, mutta perusajatus on se, että ihmisen mieli on täysin omassa hallinnassa. Näyttää siltä, että monet pitävät ajatuksia pakollisina ja hallitsemattomina. He eivät ole vielä oppineet, mutta he voivat alkaa ohjaamaan omia ajatuksiaan.
Netistä löytyy kaikenlaista ja tätäkin asiaa voi tutkia haulla. Voi hakea "ajatusten hallinta" tai "Mastery of Life". Sitä en takaa, mitä löytyy. Kaikki ei ole laatutavaraa.
Luonto on aina rauhoittavaa. Kesällä luonto voi antaa ihmeellisiä elämyksiä. Sellaisia voi olla mm. tuoksut pienissä metsäkukissa.
Jostain elokuvasta jäi mieleen: Kaveri kärsi painajaisista, joissa hänen kuollut tätinsä vaati juomaan teetä kanssaan. Sitten hän päätti, no juonpas teekupin hänen kanssaan, että hän vaivastaan pääsee.
Kirjoita paperille kaikki sinua sitoneet häpeän tunteet ja muut asiat, jotka koit negatiivisiksi.
Parin viikon päästä huomaat, kun luet ne, häpeä kutistui pieneksi.
Koska tunnistat, ikäviin ajatuksiin ei ole konkreettista syytä, syy on silloin alitajuinen.
Toisen puolesta ei voi asioita ratkaista, minä menin väkisin tilanteisiin, joissa tunsin ahdistusta.
"Mitä täällä tapahtui?" Muistin asioita ja vyyhti purkautui.
Mielettömällä pelolla ja muilla tunteilla on mahdollista sitoa henkilöä vaikka kymmeniä vuosia, sitten teen sen tyhjäksi yhdellä lauseella.
Tietenkään sairautta ei voida parantaa, mutta jolla on terveys tallella, vaalikoon sitä.
"Ajatuksensa voi itse hallita. Ei ole pakko jäädä miettimään pahoja ajatuksia. Ne on siis laiskuutta ja toimettomuutta paremman tekemisen puutteessa."
Jotenkin minusta tuntuu siltä, ettei se ihan noinkaan ole. Toisaalta kuitenkin olet oikeassakin siinä, että pahoihin ajatuksiin ei pidä jumittua, mutta toisaalta, eikö ole niin että jos ei esim. lapsuuden traumoja tiedosta ja käsittele ja käy läpi, niin siten työntää vain ongelmansa taka-alalle ja ne jää itselle selvittämättä, mikä sitten taas saattaa ilmetä paniikkikohtauksina, joista ihminen ei tiedosta että mistä ne johtuvat, koska haluaa piilottaa omat traumansa ja pelkonsa itseltäänkin?
Vanhemmat huolehtivat usein lapsistaan hyvin ja auttavat joka hädässä. Minkälaisia tapauksia sinä ajattelet lapsille traumoja aiheuttavina?
En tiedä, tulisiko lapsista fiksumpia aikuisia, jos eivät joutuisi lapsina kovia kokemaan. Traumoja voi tulla sellaisista tempauksista mitä villit pojat itse tekevät. Nekin traumat tulevat vanhempien kestettäviksi. Vanhemmilla on todella kovaa.
Olen muistanut tämänkaltaisia asioita.
Olimme lapsena jossain asunnossa, mies alkoi raivota ja löi naista niin, että hän vuosi verta.
Sukulaiseni alkoi nauraa vahingonilosta hillittömästi. Mieskin tuijotti kauhuissaan.
Sitten lähdimme pois, sisareni selitti tätä nauramista, koska sukulainen oli niin paljon kärsinyt.
Hän vannotti, ettemme ikinä saa kertoa asiasta muille.
Ymmärsin unohtamisen liittyneen hyviin tapoihin.
Periaatteessa mikään ei ole niin kauheaa, etteikö sitä tietyssä iässä kestäisi miettiä.
Itselläni oli tuolla ylempänä uusi aihe "Pelko". Tietysti on hyvä tietää (kuka nyt on aiheeni lukenut) että toki menee aikaa kun lukee monen monta kirjaa ja kun vielä summaa siihen ne lukemattomat aiheet joiden huomaa kiinnostavan. Joskus vain iskee mieletön pelko, onnistunko. Mutta se taitaa olla, kuten ylempänä mainittiin, alitajunnan tuotosta, egon luomuksia, koittaa valehdella sulle. Pitäisi saada jostain sitä optimistista ajattelua "sä onnistut vielä, älä huoli, ja saat tähän aikaa, kaikki järjestyy" mutta miten se ei olisi vain ajatus vain sen voisi myös sisäistää itseensä ja jollain tapaa pitää siitä kanssa kiinni, jotta ilman pelkoa joka päivä uskaltaa lähteä taas potkimaan itseään eteen päin ja selättää se pelko..
Ajatuksia pyörii vaan päässä, mutta kannattaako ajatuksilla torjua ajatuksia? Voi olla parempi keskittyä muihin asioihin. Ajattelun sijasta voi vaikka katsella luonnon värejä ja haistella kasvien tuoksuja ym.
On turhaa ajatella ongelmallisia asioita. Ne kannattaa vain lopettaa ja tehdä jotain asiallista.
Toi on selvää ahdistusmasennusta, hae apua, kahvi pahentaa tilannetta. Ja liian pitkä ruokailuvälit. Enint. 3 h välein jotain terveellistä välipalaa perusruoan lisäksi. Käytä Keijua leivän päällä, siinä on terveellistä omega 3- rasvahappoa. Kuuntele musiikkia mahd. paljon vähint. 10 min. ennen nukahtamista, se parantaa masennusta, muistia, sosiaalisuutta ja keskustelutaitoa. Ei klassista, eikä jazzia. Kylmä suihku kaksi kertaa päivässä lisää aivojen serotoniinitasoa joten se helpottaa masennusta tai jos et jaksa käydä suihkussa, kastele käsivarret kylmällä vedellä. Tukan pesussa on hyvä viimeiseksi kastella hiukset tosi kylmällä vedellä. Mene tosiaan terkkariin ja pyydä lähete mielenterveystoimistoon. Saat sieltä sopivaa ja helpottavaa lääkettä, tuohan käy jo liian raskaaksi muuten. Ja elämänlaatu kohenee.
ihan hyviä neuvoja. kylmää suihkua en itse ole kokeillutkaan. mutta keijusta olen eri mieltä...
olen samaa mieltä isomummoni kanssa joka ei margariineja käyttänyt vaan sanoi niitä "kissanrasvoiksi".
itse olen käynyt ravitsemusterapeutilla joka neuvoi nimenomaan käyttämään lisäaineetonta voita..ja mielellään luomua. tietenkään voita ei saa syödä kamalasti..se on kovaa rasvaa. mutta margariinit ovat keinotekoisesti kovetettuja kasvisöljyjä! voita pitää käyttää paistamisessa, se kestää kuumuutta paremmin kuin öljyt. öljyjä on hyvä syödä (kalaöljy paras..muita vaihtoehtoja esim. pellavansiemenöljy tai vehnänalkioöljy) muistathan säilyttää öljyt aina jääkaapissa. itse vaihdoin margariinin voihin ja kolesterolini laski 5,6 -> 4,5 kahdessa kuukaudessa. samaa olen kuullut tuttavilta jotka ovat ottaneet ainoaksi oikeeksi voin kohtuu käytön. rasvahapot ovat tärkeitä aivoille ja niiden toiminnalle, mutta syö ne puhtaana! kaikki kovetetut kasviöljyt ovat epäterveellisiä, vaikka toisin meille väitetään!
Samaa mieltä tosta voi-asiasta.
meille joille tulee ahdistusta sopii terveyden ja erittäin hyvin mielenterveydellekkin kovat rasvat eli luonnolliset voi, läski ja muut sen sellaiset. margariini ja kasviöljyt nyt lähinnä aiheuttaa veritulppia.
ai pahus aikoi unohtua se hyvä kalanmaksa öljy.
Ovat hyviä aivojen hermosoluille. Keiju ei nyt ole niin kovaa rasvaa etteikö sitä voi käyttää.
On nyt paljon helpompi kuin pelkkä öljypullo, jos sitä muuten ei tule käytettyä, niin turhaan ostaa ja menee haaskuun. Paljon helpompi sivellä Keijua voileivän päälle ja siinä tulee terveelliset rasvahapot ja sitä on todella kevyttäkin ettei kovin rasvasta tarvitse välttämättä syödä. Keijussa on lesitiiniä, mikä on muistille hyväksi. Eli ne molemmat yhdessä tekevät muistin paremmaksi. Laktoosittomassa ei ole lesitiiniä.