En tiedä kuuluuko tämä tähän osioon mutta laitanpahan nyt kuitenkin. Olen jatkuvasti aika ahdistunut, mutta pyrin elämään mahdollisimman normaalia elämää. Mulla on diagnosoitu ahdistuneisuus häiriö ja masennus, joihin syön lääkkeitä. Olen viime aikoina alkanut saamaan todella voimakkaita ahdistuskohtauksia, jos tapahtuu jotain negatiivista. Tämä voi olla vaikkapa arvokkaan esineen särkyminen, hirveät haukut toiselta ihmiseltä, ongelma kelan kanssa, puhelimen varastaminen ja mitä ikinä voikaan keksiä. Aluksi muljasee mahan pohjasta. Sitten en saakaan enää henkeä, ahdistaa, pelottaa, olen poissaoleva, soittelen paniikissa ihmisille, olen surullinen. En saa pahaa oloa pois mitenkään, vaan asiat paisuu mun mielessä aivan järkyttäviin mittasuhteisiin.
Esimerkiksi jos riitelen ystävän kanssa jos olen tehnyt jotain väärää -> olen paha ihminen ansaitsen kuolla jne jne. En pysty lopettamaan asian miettimistä. Onko tää jotain paniikkihäiriöö vai enkö vaan osaa käsitellä yllättäviä tilanteita? Mitä ihmettä tälle voisi tehdä? En saa terapiaa. Miten te muut samasta kärsineet ootte selvinny, onks teil rauhottavia tai jotai?
Esimerkiksi jos riitelen ystävän kanssa jos olen tehnyt jotain väärää -> olen paha ihminen ansaitsen kuolla jne jne. En pysty lopettamaan asian miettimistä. Onko tää jotain paniikkihäiriöö vai enkö vaan osaa käsitellä yllättäviä tilanteita? Mitä ihmettä tälle voisi tehdä? En saa terapiaa. Miten te muut samasta kärsineet ootte selvinny, onks teil rauhottavia tai jotai?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen 21-vuotias nainen ja koen samanlaisia ongelmia mutta vain lähinnä asioiden paisuttelemisessa yli mittasuhteiden, jotka sitten tietysti johtavat tolkuttomiin "ahdistuneisuuskohtauksiin". Todellakin tahtoisin oppia taidon, jolla voisin kontrolloida tolkutonta ja synkkää mielikuvitustani. Nykyisin jopa monia vuosia sitten tapahtuneet, merkityksettömät asiat ovat alkaneet tupsahdella mieleen kammottavina "luurankoina", jotka nyt tämänhetkistä elämääni häiritsee oikein todenteolla. Erittäin tutulta kuulosti juuri se, että asiat saavat täysin uudet mittasuhteet mielessäni. Jos riitelen mieheni kanssa, tulee äkkiseltään mieleeni kaikki mukamas pahat asiat mitä olen tehnyt ja heti alan tuntea syyllisyyttä jokaikisestä asiasta mitä on mennyt pieleen. Tämä on muodostunut jo kierteeksi josta haluan eroon.
Itseäni helpottaa se kun ei kerkeä ajatella, mutta en tahdo että koko elämäni tulee olemaan pelkkää pakoilua rauhottumiselta. Puhunut olen ystäville, mutta silti asiat vaivaavat eikä ne mene pois. Apua olen yrittänyt hakea mutta sain vastaukseksi lähinnä virnistyksen ja ohjeistuksen jossa lääkäri kehotti minua laittamaan asiat perspektiiviin. Toki tekisin sen jos osaisin. Olisin maailman onnellisin ihminen jos saisin päättää itse. Olen hakenut apua joogasta ja urheilen parhaani mukaan joka aina auttaa hieman. Silti tuntuu, että nämä pahat ajatukset ovat vallanneet niin paljon alaa, etten pääse niistä mitenkään eroon?