Laskettu aika kuukauden päästä ja tuleva synnytys pelottaa. Toinen lapsi tulossa, eka syntyi sektiolla ja mies oli mukana. Tämä toinen syntynee alateitse (ainakaan mitään estettä sille ei ole) mutta joudun menemään sairaalaan yksin. Miehen täytyy jäädä esikoisemme kanssa kotiin kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Pelottaa oikeesti mennä synnyttämään yksin. Tiedän, että viime kädessä yksin siinä tietysti tuskieni kanssa olen, mutta olisi se ehkä jotenkin helpompi kestää jos mies olisi henkisenä tukena. Ketään muuta tukihenkilöksi en huoli.
Onko kukaan joutunut kokemaan saman, oliko millainen kokemus? Osaisin hieman paremmin henkisesti valmistautua tulevaan.
Onko kukaan joutunut kokemaan saman, oliko millainen kokemus? Osaisin hieman paremmin henkisesti valmistautua tulevaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voisithan sinä kokeeksi tavata esim. doulan ja katsoa voisiko sellainen sopia mukaan synnytykseen.. Doulan kanssa ajatuksena on juuri se, että hän ei olisi täysin vieras synnyttäjälle synnytykseen lähdettäessä (kuten kätilöt tänä päivänä ovat). Lisäksi tarkoituksena olisi löytää doulaksi henkilö, joka sopii itselle (eli henkilökemiat sopivat yhteen). Tämän vuoksi synnyttäjä ja doula tapaavat muutaman kerran ja keskustelevat synnytyksestä ja siitä, onko synnyttäjällä joitakin erityistoivomuksia. Ensimmäistä kertaa alatiesynnytykseen menevät kokevat monesti hyötyvänsä doulasta paljon, koska doualle synnytysasiat ja -ympäristö ovat tuttuja ja tämän vuoksi heillä on hyvät mahdollisuudet hälventää synnyttäjien pelkoja ja epävarmuutta synnytystilanteessa. Doula voi olla vain tukihenkilönä (ns.henkisenä tukena) tai konkreettisesti auttaa selviämään supistuskivusta (hieromalla, painelemalla jne.)
Mutta, jos menee yksin synnyttämään, niin saa varmasti kätilöltä enemmän aikaa ja huomiota osakseen kuin tukihenkilön kanssa (paitsi, jos synnärillä on älytön ruuhka). Mutta tällöinhän synnyttäjälle täysin vieraasta henkilöstä (kätilö) tulee myös osin tukihenkilö.
Minulla oli lähellä sama tilanne, mutta onneksi lapsenhoitaja järjestyi juuri sille päivälle. Mutta esikoiseni lohdutti minua ihanasti etukäteen, että äiti et sinä yksin mene synnyttämään, sinullahan on vauva mukana mahassa!
Tsemppiä!
Sama tilanne. Esikoinen syntyi sektiolla ja toisen kohdalla mies tuli sairaalaan 5 min ennen lapsen syntymää, eli ihan yksin olin. Toisaalta se oli helpotuskin, koska sain kitua suihkun alla ja koota ajatuksiani kaikessa rauhassa. Viihdyn hyvin omissa oloissani muutenkin. :) Lisäksi tiedän että mieheni ei viihdy sairaaloissa lainkaan, eli ei tarttenut ajatella toisen tunteita tai "pitää seuraa hänelle".
Soittelin välillä kotiin ja kerroin tilannekatsauksia.
Minä olen menossa synnyttämään yksin aivan lähiviikkoina. Maanantaina selvisi, että pystynkin synnyttämään alateitse, ensimmäinen lapseni syntyi sektiolla. Ensin olin kauhuissani.Sitten vedin henkeä ja aloin ajattelemaan asiaa oikein järjellä. Koskaanhan et voi tietää vaikka synnytys alkaisi nyt tällä sekunnilla. Joten esim. semmoisessa tilanteessa et ehkä ehdi edes hommata ketään tukihenkilöksi mukaan. Kun aloin ajatella tätä, tajusin että sairaalassahan on ammattitaitoinen henkilökunta, joka varmasti tukee ja auttaa minua (ja sinua). Sitten aloin miettiä, että miksi se synnytys pitää ajatella niin, että se on vain yhtä helvetin kipua, ja päätin alkaa ajattelemaan positiivisesti. Menen tilanteen mukaan, kuulostelen kroppaani ja luotan täysin kätilöihin. Tiedän että se varmasti sattuukin, mutta kivulla on tarkoitus. Ja lopulta vauva on maailmassa. Oon siis koittanut jotenki valmistella itteeni henkisesti synnytykseen.
Ja ne, jotka ovat yksin synnyttäneet, ovat sanoneet sen olleen hyvä kokemus.
Kiitos vastauksestasi! Se oli erittäin rakentava ja positiivisessa hengessä kirjoitettu. Totta tosiaan tuo, että vaikka miten suunnittelisi isän tai jonkun tukihenkilön mukaan ottamisesta niin voi tosiaan olla, ettei se olekaan mahdollista kun synnytys alkaa sitten kuin se alkaa. Yritän alkaa itsekin ajattelemaan samoin kuin sinä, josko pelko siitä hälvenisi ja pystyisin lähtemään synnytykseen avoimin mielin!
Tosi paljon voimia synnytykseen sinulle ja kaikille muillekin!!!
Sinä varmasti pärjäät! Sinä selviät siitä! (ei saa antaa pelolle valtaa). Luota vain itseesi, kaikki menee varmasti hyvin ja palkintona mitä ihanin elämän alku :) Kiitos ja tsemppiä sinullekin!!!
"et ehkä ehdi edes hommata ketään tukihenkilöksi mukaan"
Halusin tähän vielä kommentoida, että toisin kuin muut tukihenkilöt, joilla on kaikenlaisia menoja ja esteitä, niin doula on valmis lähtemään mukaan synnytykseen ympäri vuorokauden kaikkina viikon päivinä eikä siis maksa muuta kuin bensa- tai matkakulut synnytykseen..
On harmillista, kun monet ajattelevat, että synnytyksestä täytyy selvitä yksin (kulttuuriin sisään rakennettu ajatusmalli). Varsinkin, kun ei koskaan tiedä sairaalan sen hetkistä tilannetta (onko henkilökunnalla kiire vai ei) tai sitä, että tarvitseeko apua vai ei? Ulkomaisissa tutkimuksissa (http://www.doula.fi/miksidoula.html) on huomattu, että esim. doulan tai muun koko synnytyksen paikalla olevan henkilön tuki vaikuttaa synnytykseen monella tapaa positiivisesti.. tarvitaan vähemmän toimenpiteitä ja tuetuille synnyttäjille tehdään harvemmin hätäsektioita.
Siinä tässä kirjoittaneet ovat oikeassa, että itseen täytyy uskoa synnyttäjänä ja luottaa omaan kykyynsä selviytyä oli yksin tai tukihnekilön kanssa.
ei tämmösiä doulia ole tarjolla....
että kun menen yksin synnyttään niin saan enempi kätilön apua ja tukea, tietenkin siis sen rajoissa, mikä on meininki silloin sairaalassa, mutta siis ovat ainakin ottaneet huomioon että menen yksin.