Vaikka olenkin kielipoliittisesta keskustelusta vetäytynyt, voisin sittenkin parilla - käytännössä jo parin vuoden takaiselle kommentilla osallistua rupatteluun avaamalla ketjun. Olen ymmärtänyt, että jonkin verran aiemmat mielipiteeni ovat saanet kiinnostusta ja jopa hyväksyntää osakseen.
Nykyinen tilanne lienee sen kaltainen, että välttämättömyyden pakko on johtanut siihen, että ruotsinkielinen tarvitsee ainakin välttävän suomen kielen taidon voidakseen selviytyä työelämässä ja muutoin, kun taasen suomenkieliselle ei ruotsin osaaminen ole ehdottoman tarpeellista ja välttämätöntä. Se on vähemmistön osa, johon se joutuu käytännön tasolla tyytymään. Kielilainsäädännön tarkoituksena lienee tämän vähemmistön aseman vajeen kompensointi niissä tilanteissa, joissa kielen käyttämisellä on merkitystä henkilökohtaiseen oikeusturvaan; tuomioistuimissa, sairaanhoidossa tai viranomaisasioinnissa. Mitään järkeä ei ole laajentaa sitä sellaiseen toimintaan, joka sujuu muutenkin. Tällaisena ymmärrän kielellisen "palvelun" tarpeen.
Tämän palvelun toteuttamisen tekijöinä on varsin pitkälti vähemmistö itsessään. Vähemmistöstä täytyy rekrytoitua hyvin molemmat kielet omaavia henkilöitä kielellisen palvelun tehtäviin. Kyse on myös koulutuksesta niin, että meillä on riittävästi kaksikielisiä sairaanhoitajia, poliiseja, sosiaalityöntekijöitä; tässä vain joitain ryhmiä mainitakseni. Ns. suoritusportaan palvelujen antajien hyvä rekrytointipohja löytyy selkeimmin vähemmistöstä itsestään. Poleemisella heitolla kärjistän asiaa ja väitän, että kaikkien ruotsinkielisten ei tarvitse kouluttautua diplomiekonomeiksi. Heistä löytyy ja on löytynytkin erinomaisia sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä paitsi oman kielivähemmistönsä myös meidän enemmistön tarpeeseen.
Kielilaki itsessään ei luo kovin merkittäviä velvoitteita, joita ei pystyttäisi hoitamaan. Ylipäätänsä sen merkitystä näytetään yliarvioitavan suuresti. Näen kuitenkin merkittävänä oikeusturvakysymyksenä oikeuden oman kielen käyttöön tuomioistuimissa ja virastoissa ja terveydenhoidossa, mutten näe suurta merkitystä sillä mitä kieltä käytetään rautatieaseman lippukassalla. Kielilaki on eräänlainen ”paperitiikeri”
Asennevikaa näyttää löytyvän suunnasta jos toisestakin. Asian merkityksen kompensoiminen on vallalla myös aina osassa suomenruotsalaista kenttää, mutta eiköhän näiden uusfennomaanien (anteeksi nimitys) kohdalla ole asennemaailman tarkasteluun aihetta.
Minusta kieliolot Suomessa ovat suhteellisen kohdallansa. Voimassaolevan kielilainsäädännön velvoitteet, joiden merkitys on lähinnä viranomaisia ja tuomioistuimia ja etenkin kaksikielisten alueiden näitä tahoja sitovia, voidaan velvoitteina toteuttaa siinäkin tilanteessa, että toista kotimaista ei opeteta kouluissa koko ikäluokalle. Mitään perustalaillista perustetta ei ns. pakkoruotsin opetukselle ole olemassa. Tästä olen jo kauan sitten pakissut. Pakkoruotsin poistamisen ohella on syytä tarkastella virkamiesten kielitaitovaatimuksia niin, että ne eivät kohdistu yksittäiseen virkamieheen vaan viranomaiseen.
Sivustaseuraajaa häiritsevät ennen kaikkea asian merkitystä kompensoivat väitteet, joilla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa. Näihin kuuluvat muun muassa väitteet kaksikielisyyden vuotuisista jättiläismäisistä kustannuksista, joista huimimmat menevät jopa yli 30 miljardin euron. Tämä on imaginääristä, kuten eräs ministeri taannoin erään lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä totesi. Monta muuta paikkaansa pitämätöntä tietoa on levitelty asian suhteen ja olen niihin puuttunut. Tosin en tulevaisuudessakaan ryhdy debatoimaan enempää, joten kyseessä kohdallani on lyhyt piipahdus.
Nykyinen tilanne lienee sen kaltainen, että välttämättömyyden pakko on johtanut siihen, että ruotsinkielinen tarvitsee ainakin välttävän suomen kielen taidon voidakseen selviytyä työelämässä ja muutoin, kun taasen suomenkieliselle ei ruotsin osaaminen ole ehdottoman tarpeellista ja välttämätöntä. Se on vähemmistön osa, johon se joutuu käytännön tasolla tyytymään. Kielilainsäädännön tarkoituksena lienee tämän vähemmistön aseman vajeen kompensointi niissä tilanteissa, joissa kielen käyttämisellä on merkitystä henkilökohtaiseen oikeusturvaan; tuomioistuimissa, sairaanhoidossa tai viranomaisasioinnissa. Mitään järkeä ei ole laajentaa sitä sellaiseen toimintaan, joka sujuu muutenkin. Tällaisena ymmärrän kielellisen "palvelun" tarpeen.
Tämän palvelun toteuttamisen tekijöinä on varsin pitkälti vähemmistö itsessään. Vähemmistöstä täytyy rekrytoitua hyvin molemmat kielet omaavia henkilöitä kielellisen palvelun tehtäviin. Kyse on myös koulutuksesta niin, että meillä on riittävästi kaksikielisiä sairaanhoitajia, poliiseja, sosiaalityöntekijöitä; tässä vain joitain ryhmiä mainitakseni. Ns. suoritusportaan palvelujen antajien hyvä rekrytointipohja löytyy selkeimmin vähemmistöstä itsestään. Poleemisella heitolla kärjistän asiaa ja väitän, että kaikkien ruotsinkielisten ei tarvitse kouluttautua diplomiekonomeiksi. Heistä löytyy ja on löytynytkin erinomaisia sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä paitsi oman kielivähemmistönsä myös meidän enemmistön tarpeeseen.
Kielilaki itsessään ei luo kovin merkittäviä velvoitteita, joita ei pystyttäisi hoitamaan. Ylipäätänsä sen merkitystä näytetään yliarvioitavan suuresti. Näen kuitenkin merkittävänä oikeusturvakysymyksenä oikeuden oman kielen käyttöön tuomioistuimissa ja virastoissa ja terveydenhoidossa, mutten näe suurta merkitystä sillä mitä kieltä käytetään rautatieaseman lippukassalla. Kielilaki on eräänlainen ”paperitiikeri”
Asennevikaa näyttää löytyvän suunnasta jos toisestakin. Asian merkityksen kompensoiminen on vallalla myös aina osassa suomenruotsalaista kenttää, mutta eiköhän näiden uusfennomaanien (anteeksi nimitys) kohdalla ole asennemaailman tarkasteluun aihetta.
Minusta kieliolot Suomessa ovat suhteellisen kohdallansa. Voimassaolevan kielilainsäädännön velvoitteet, joiden merkitys on lähinnä viranomaisia ja tuomioistuimia ja etenkin kaksikielisten alueiden näitä tahoja sitovia, voidaan velvoitteina toteuttaa siinäkin tilanteessa, että toista kotimaista ei opeteta kouluissa koko ikäluokalle. Mitään perustalaillista perustetta ei ns. pakkoruotsin opetukselle ole olemassa. Tästä olen jo kauan sitten pakissut. Pakkoruotsin poistamisen ohella on syytä tarkastella virkamiesten kielitaitovaatimuksia niin, että ne eivät kohdistu yksittäiseen virkamieheen vaan viranomaiseen.
Sivustaseuraajaa häiritsevät ennen kaikkea asian merkitystä kompensoivat väitteet, joilla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa. Näihin kuuluvat muun muassa väitteet kaksikielisyyden vuotuisista jättiläismäisistä kustannuksista, joista huimimmat menevät jopa yli 30 miljardin euron. Tämä on imaginääristä, kuten eräs ministeri taannoin erään lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä totesi. Monta muuta paikkaansa pitämätöntä tietoa on levitelty asian suhteen ja olen niihin puuttunut. Tosin en tulevaisuudessakaan ryhdy debatoimaan enempää, joten kyseessä kohdallani on lyhyt piipahdus.
Vastaukset 21
Vanhimmat
30 miljardia ei riitä edes kättelyrahaksi, kun lasketaan pakkoruotsituksen epäsuoria kustannuksia kansantalouden kilpailukyvylle, kun sadat tuhannet lapset ja nuoret joutuvat käyttämään aikaansa täysin turhan kielen opiskeluun, kun sama aika pitäisi käyttää jonkun valtakielen opetteluun, jota globaalissa ja paikallisessakin työelämässä tarvitaan yhä enemmän tai enemmän.
ei riitä edes kättelyrahaksi, niin mikä riittää? Mikä on kättelyraha?
Tutustu tässä oikeaan numeroon: Junttilandia tuhlaa 20.000.000€ Etelä- ja Länsisuomen keräämiä varoja joka päivä! Luku ei sisällä maataloustukia.
Luvut ovat niin kuin ne lasketaan.
Isokallion Kalle ja Helsingin Sanomat esittävät erillaisia lukuja. Kumpaakohan kuuluisi uskoa?
Tuskin kumpaakaan, sillä yhteiskunnallisissa kustannuksissa on yleensä kysymys on monimutkaisista ja tulkinnanvaraisista asioista.
Svekojen ainut perustelu pakkoruotsille; "Suomalaiset on ihan tyhmiä ja ne tuhlaa rahaa ja ne on juntteja ja alempaa rotua!" "Yks suomalainen on ihan pöljä...sen takia pakkoruotsi on oikein!" "Heikki Tala on ruma!" Tästä sitten seuraa loogisesti se, mitä junttisuomalaisen aivoilla ei voi ikinä käsittää, että pakkoruotsi ja ruotsalaisten ylivalta on oikein ja välttämätöntä. Typeränä suomalaisena en voi tietenkään käsittää tätä ylevää natsiaatetta. Kenties hurrit jotenkin käsittävät että koska Suomessa on ongelmia ja epäkohtia (mitä ilmeisesti Ruotsissa ei ole) niin ongelmat johtuvat suomalaisten liiasta suomalaisuudesta ja koska Suomi ei ole täydellinen ja 'juntit' kuulemma tuhlaavat rahaa niin siitä seuraa se että vieraan vallan tulee myös saada tulla ja tuhlata suomalaisten kustannuksella rahaa pakkoruotsiin ja muuhun ruotsalaisten ylivaltaan. Logiikka tuntuu käsittämätöltä "kaksi pahaa tekee hyvän" junttiaivoilla ajateltuna mutta Freudenthal perspektiivistä aivan järkevältä koska suomalaisiahan siinä kusetetaan ja svekorotu vain laajenee.
Kaksikielisyyden ongelma mielestäni se, että siitä yritetään tehdä valtakunnallista projektia alueellisen projektin sijaan. Suomessa on paljon alueita, jotka eivät milloinkaan ole olleet kaksikielisiä. Kuitenkin kielilaki koskee koko manner-Suomea, kuten myös pakkoruotsi, jota pitää opiskella alueilla, joilla ei kuule inahdustakaan ruotsia. Hyvä mahdollisuus olisi ulottaa Ahvenanmaan kieliratkaisut koko maahan. Käsittääkseni Ahvenanmaalla Suomen kansalaisella on oikeus käyttää suomea tuomioistuimessa, mutta muuten maakunta on yksikieliseti ruotsinkielinen. Suomi voitaisiin hyvin jakaa yksikielisiin ja kaksikielisiin alueisiin. Kaksikielisiä olisivat Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Pohjanmaa, loput olisivat yksikielisiä. Kaksikielisellä alueella meno jatkuisi entisellään, yksikielisellä siirryttäisiin Ahvenanmaan malliin. Oikeus reiluun oikeudenkäyntiin on niin perustavanlaatuinen oikeus, että jatkossakin kansalaisella tulisi olla oikeus käyttää kumpaa tahansa kieltä tuomioistuimissa. Ruotsintaitovaatimuksen kohdistaminen viranomaiseen yksittäisen virkamiehen sijasta on hyvä idea. Samalla voitaisin tämän viranomaisen taitovaatimuksia nostaa sillä tavalla, että viranomainen todella kykenisi antamaan ruotsinkielistä palvelua. Nykyään tilanne ei useinkaan ole niin, sillä lyhyt virkamiesruotsin opiskelu ei anna valmiuksia kohdata kansalaista tositilanteessa ruotsin kielellä. Pakkoruotsin poistamista perustelee eräs käytännönläheinen peruste. Toisen kotimaisen kielen alkeiden opettamisen kaikille on alunperin suunniteltu lisäävän suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä toista kansanryhmää kohtaan. Pakkoruotsi on kuitenkin tuonut mukanaan täysin päinvastaisen ilmiön. Pakko vain lisää katkeruutta kieltä kohtaan, ja tämä katkeruus purkautuu esimerkiksi tällä palstalla hurrivihan muodossa.
Juuri näin. Tuo alueellinen ratkaisu on aikoa järkiperäinen ratkaisu, ja näin tulee myös epäilemättä käymään.
rkp:n perustelut pakkoruotsille ovat jo loppuneet, jäljellä on vaan katkeraa , epä-älyllistä jankkaamista kuten tämän palstan onnettomilla luuseri-rkp:läisillä...
Sinänsähän kielilainsäädäntömme on rakentunut sekä uuden että vanhan kielilain aikana alueperiaatteeseen, jossa kielellisten palvelujen taso on ollut eriasteista riippuen siitä onko kunta tai muu hallintoalue yksi- vai kaksikielinen. Tämä täsmentävänä huomautuksena. Mutta tuon esille uudestaan aiemman esitykseni tuosta evirkamiesten kielitaitolaista, joka käsittääkseni on se suurin ongelma kielilainsäädännössämme. Tässä aiempi kirjoitukseni aiheesta.
Tällä hetkellä - kuten tiedämme - on olemassa laki, jossa määritellään valtion virkamiesten kielitaitovaatimukset. Vaatimukset vaihtelevat riippuen hallintoalueen kielijakaumasta ja virkamiehen koulutuksesta. Samoin kunnallisissa virkasäännöissä on määräyksiä kielitaidosta. Kun otetaan huomioon ruotsinkielen käyttämisen todellinen - varsin vähäinen tarve - virka- ja tuomioistuintoiminnassa, voitaisiin mielestäni siirtyä järjestelmään, jossa voitaisiin tukeutua olemassa olevaan kielitaitoon. Etenkin yksikielisillä alueilla, jotka muodostavat maamme kuntien ja valtion piirihallintoalueiden valtaosan, ruotsin kielen käyttö on minimaalista. Lisäksi suurimmassa osassa kaksikielisiä alueita ja viranomaisia ruotsin kielen käyttö ei ole merkittävän laajaa. Kielilaki on eräänlainen paperitiikeri, jonka merkitys on jäänyt käytännön tasolla vähäiseksi.
Siispä toisinkin esille kielipoliittisena uudistuksena mallin, jossa luovuttaisiin asettamasta y7ksittäisiin virkamiehiin kohdistuvia kielitaitovaatimuksia, vaan osoitettaisiin ne viranomaiselle. Nykyisen järjestelmän vallitessahan kielitaitovaatimukset kohdistuvat sekä virkamiehiin että viranomaisiin. Virkamiehiin siten kuin lailla valtion virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta sekä myös kunnallisissa johtosäännöissä on säädetty ja viranomaisiin siten kuin kielilaissa on säädetty. Entäpä jos kohdistettaisiin tuo velvoite vain viranomaiseen niin, että sen velvollisuus on huolehtia siitä, että viranomaisen palveluksessa on sellaisen kielitaidon omaavaa henkilökuntaa, että kielilain vaatimukset tulevat täytetyiksi. Malli löytyisi muun muassa Irlannista ja Kanadasta.
Tässä mallissa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia kielitaito resursseja, joiden uskon ehdottomasti riittävän kielilaissa todettujen kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja viranomaisvelvoitteiden täyttämiseen. Tarvittaisiinko tuolloin pakollista ruotsinkielen opetusta? Ei todellakaan!
Nykyinen kielilaki asettaa viranomaisvelvoitteen tarjota kansalliskieliset palvelut ja saamelaisalueilla lisäksi saamenkieliset. Kielilain valmistelutöiden yhteydessä (Hallituksen esitys 92/2002) nimenomaisesti korostettiin niitä mahdollisuuksia ja keinoja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi valtakunnallisena puhelinpalveluna. Mielenkiintoinen näköala on videoneuvottelut ja niihin liittyvä tulkkaus. Edelleenkin tulee muistaa se, että kielilain mukaiset palveluvelvoitteet ovat erilaisia yksikielisissä viranomaisissa, tuomioistuimissa tai kunnissa verrattuina vastaaviin kaksikielisiin.
Mieleni tekisi vielä kysyä sitä, mitä erityistä etua - vaikkapa taloudellista säästöä - olisi saatavilla siinä, että Suomi tulisi yksikieliseksi? Vai aiheuttaisiko se jopa haittaa? Joka tapauksessa yksikielisenä valtionakin Suomen olisi järjestettävä vähemmistökielten asema lainsäädännöllä. Tulisiko sellainen lainsäädäntö poikkeamaan olennaisesti niistä oikeuksista, jotka kumpaakin kansalliskieltä puhuville taataan heidän asioidessaan viranomaisissa tai tuomioistuimissa? Oletettavasti vähemmistökielilakinakaan ei juuri.
Toivotan hyvää loppukesää ja keskusteluintoa!
Onnistuuhan jopa somaleille ja kurdeillekin asiointi virastoissa ihan omalla kielellään, tulkkijärjestelyillä.
Ei tarvitse 5 miljoonan ihmisen opetella heidän kieltään, että voivat (ne jotka eivät vielä ole oppineet suomea tai englantia) hoitaa asiansa.
On mahdoton ajatella, että Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lapsia koskisi pakollinen ruotsi - sehän ajaisi suomenkieliset lapsiperheet pois näiltä alueilta ja aiheuttaisi jäljelle jäävissä valtavaa katkeruutta. Ei Helsingissäkään juuri ruotsia kuule kuin Stockan kahvilassa ja Espalla. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa on myös valtava maahanmuuttajajoukko, joiden lapset käyvät suomenkielisiä kouluja ja joutuvat pakollisen ruotsinsa lukemaan.
Ns. SvenskFinlandia ei ole. Pakollista ruotsia ei voida vaatia missään. Ja asialla on nyt kiire, sillä ruotsinkielisten asemaa ei pidä enää huonontaa, pakollinen ruotsi on tehnyt heistä niin epäsuosittuja. Antakaa heille armoa, tehkää ruotsi vapaaehtoiseksi!
"Pakkoruotsin poistamisen ohella on syytä tarkastella virkamiesten kielitaitovaatimuksia niin, että ne eivät kohdistu yksittäiseen virkamieheen vaan viranomaiseen."
Pitkä ja ansiokas perustelu johtaisi mielestäni hyvinkin päätelmääsi virkamiesten kielitaitovaatimuksista. Tämä kohta lainsäädännössä kytkeytyy suoraan ja vain ruotsinkielisiin palveluihin. Mutta pakkoruotsin poistamiseen perustelusi ovat riittämättömät koska pekkoruotsia on perusteltu muillakin hyödyillä kuin perustuslain edellyttämillä palveluilla. Jos vaatimus perustuisi vain palveluihin niin päädytään sinun lopputulemaasi. Puoltaviin perusteluihin kuuluu myös erinäiset muut hyötynäkökulmat sekä se että viralliset kielet ovat osa kaksikielisen maan yleissivistystä.
En sitten ota kantaa siihen ovatko kaikki pakollisuuta puoltavat seikat painoltaan suuremmat kuin pakollisuuden poistamisen puolesta puhuvat.
Henkilökohtaisesti viis veisaan koko kysymyksestä. Minun on pakko (huom! pakko) osata ja käyttää suomenkieltä ja lapseni ovat kaksikielisiä.
"pekkoruotsia on perusteltu muillakin hyödyillä kuin perustuslain edellyttämillä palveluilla. Jos vaatimus perustuisi vain palveluihin niin päädytään sinun lopputulemaasi. Puoltaviin perusteluihin kuuluu myös erinäiset muut hyötynäkökulmat sekä se että viralliset kielet ovat osa kaksikielisen maan yleissivistystä."
Valitettavasti peikkoruotsin puoltamiseen on tosiaankin sidottu kaikkia vähänkin positiiviset puolet ruotsissa ja niitä on sitten yritetty liioitella. Tämä on tehnyt vaikeaksi sanoa enää mitään kaunista koko kielestä, kun ihmisten mielissä herää heti peikkoruotsiliturgiat. Jos sanoo kaunista tyttöä jatkuvasti jumalaiseksi, kukaan ei enää näe tytön kauneutta vaan ainoastaan perusteettoman makeilun.
Erinäiset hyötynäkökulmat on monin tavoin osoitettu ylimitoitetuiksi - ja täysin päälleen ne kääntyvät, jos niitä verrataan siihen, mitä Suomi menettää, kun kansallinen kielivaranto on tehty pakollisen ruotsin avulla niin kapeaksi kuin se on. Miksei meillä toimisi Ruotsin malli?
Puhe kaksikielisen maan yleissivistyksestä on varsinaista unelmahöttöä. Ikään kuin meillä tosiaan olisi "kulttuuriäidinkieli", kahden kielen yhdistelmä, jota ilman emme ole oikeita suomalaisia emmekä tunne oikeita juuriamme. Miten kauas voi yleissivistysfantasiat karata todellisuudesta ja siitä sivistyksestä, jota suomenkieliset koulutetut vanhemmat lapsilleen toivovat.
Olisikohan jonkun aika päivittää mielipiteensä.
"Mutta pakkoruotsin poistamiseen perustelusi ovat riittämättömät koska pekkoruotsia on perusteltu muillakin hyödyillä kuin perustuslain edellyttämillä palveluilla. "
Perustuslain edellyttämät palvelut ovat kuitenkin punainen lanka pakkoruotsin takana. Kaikki muut hyödyt ovat vain extraa(pohjoismaisuus, kauppa Ruotsin kanssa, voi lukea dekkareita ruotsiksi jne). Tällaisella extralla voitaisiin perustella melkeen minkä tahansa kielen pakollisuutta, sillä jokaisesta kielestä löytyy joku hyvä syy opiskella kyseistä kieltä. Nykyinen käytäntö pakkoruotseineen ja virkamiesruotseineen ei ole tuonut toimivia kaksikielisiä palveluita vaan joukon rimaa hipoen ruotsin suorittaneita maistereita, jotka eivät käytännössä pysty vastaamaan kielilain edellyttämistä palveluista. Myöskään suvaitsevaisuus ruotsin ieltä kohtaan ei ole lisääntynyt, pikemminkin päinvastoin. Yleissivistyksestäkin voisi puhua vielä lisää, mutta se taitaa mennä hieman aiheen vierestä. Minusta on nimittäin hieman kyseenalaista panna kieliä arvojärjestykseen jonkin "yleissivistävyyden" perusteella. Jos on esimerkiksi opiskellut ruotsin sijasta ranskaa, ei ole mielestäni yhtään vähemmän yleissivistynyt, vaikka asuukin maassa, jonka virallinen kieli on ruotsi.
"Valitettavasti peikkoruotsin puoltamiseen on tosiaankin sidottu kaikkia vähänkin positiiviset puolet ruotsissa ja niitä on sitten yritetty liioitella."
Ehkä näin on. Tain itse asiassa näin on ihan varmasti ainakin niiden osalta jotka ovat olleet pakollisuuden puolesta. ja toisaalta vastustajat ovat kaiketi liootelleet toiseen suuntaan. Niinhän se politiikka toimii. Totuus on kuitenkin se että 95% suomenkielinen eduskunta on suurella enemmistöllä kuitenkin asian päättänyt näin. Siihen netti fennot eivät ole kyenneet kekisä muita selityksiä kuin onnettomia salaliittoteorioita ja korruptiosyytöksiä. Eli todella hepposet ovat selitykset vaikka porukka on vuosia yrittänyt pähkäillä uskottavaa "sepitystä" sille että suomenkieliset päättäjät ovat näin asian päättäneet.
Ehkä joskus päättävät toisin - tai sitten ei. Minulle asialla ei ole minkään valtakunnan merkitystä, jakaksikieliset skidini hyötyvät jos änkyrät onnistuvat mustamaalaamaan kielitaidon merkityksen.
"Perustuslain edellyttämät palvelut ovat kuitenkin punainen lanka pakkoruotsin takana."
Se on yksi niistä. Mutta myös henkilökohtaisen muun hyödyn merkitys, esimerkiksi yksityisellä sektorilla, ja yleissivistyksen merkitys painaa vaakakupissa ihan riipumatta palveluvelvoiteesta.
"Tällaisella extralla voitaisiin perustella melkeen minkä tahansa kielen pakollisuutta"
Jep, mutta tutkimuksen mukaan tärkeimmät kielet extran kannalta ovat järjestyksessä englanti, ruotsi, venäjä. Joten ruotsi on aika korkealla.
Ja tuohon extraan ei kuulu se että kaksikielisessä maassa juuri nuo kaksi ovat erityisen keskeiset yleissivistyksen kannalta.
Eli perustuslain palveluvelvoite, "extrat" (aika mittavat), ja kansallinen yleissivistys. Ja toisessa vaakakupissa on se että joidenkin mielestä kielivaranto heikkenee, mutta kuitenkin vieraiden kielten osaaminen on suppeampaa nyt kuin ennen ylioppilaskirjoitusuudistusta. Kielivaranto pakollisuuden vastaperusteluna on siis yhtä hutera kuin esim. porttiteorian väitetty hyöty puoltavana perusteluna.
Politiikkojen enemmistö eivät ole toopeja. Mutta maailma muuttuu....
Puhut aika halventavaan sävyyn änkyröistä, jotka mustamaalaavat kielitaidon merkityksen. Näetkö, että Ahvenmaalla on mustamaalattu kielitaidon merkitys, koska suomi ei ole siellä pakollisena?
"95% suomenkielinen eduskunta on suurella enemmistöllä kuitenkin asian päättänyt näin. Siihen netti fennot eivät ole kyenneet kekisä muita selityksiä kuin onnettomia salaliittoteorioita ja korruptiosyytöksiä"
Vaikeaa on ymmärtää, miksi esimerkiksi Katainen käveli yli oman puoluekokouksensa, jossa enemmistö päätti pakollisen ruotsin vaihtamisesta vapaaehtoiseen - ja miksi Sasi lähti suoraan päätöksen jälkeen RKP.n puoluekokoukseen vakuuttamaan, ettei muutosta tule.
Täytyy myöntää, että on vaikea ymmärtää näidenkin poliitikkojen toimintaa, mikäli demokratian sijaan ei olisi jotain tärkeämpää vaalittavaa...
"Jep, mutta tutkimuksen mukaan tärkeimmät kielet extran kannalta ovat järjestyksessä englanti, ruotsi, venäjä. Joten ruotsi on aika korkealla. "
Riippuu tutkimuksesta. Joka tapauksessa, jos tuloksena olisi vaikkapa omat hyötykertoimet kielille englanti, ruotsi, venäjä, saksa, ranska, espanja ja arabia - ei se tarkoita, että jokaisen suomalaisen on opiskeltava nämä kaikki kielet tai vain samat kaksi. Kansallisen kielivarannon ideana on se, että kaikille tarvittaville kielille löytyisi sopivasti osaajia.
Yhteiskunta voi tarjota kieliopintoja tietyssä suhteessa, mutta on reiluinta antaa yksilöiden päättää, mitä opiskelevat.
"Politiikkojen enemmistö eivät ole toopeja."
Mutta ovat puoluekurin alla. Ehkä he pääsevät piankin näyttämään myös viisauttaan.
hyyä ketju