Mitäs tuumitte seuraavasta: olen tohtorintutkinnon suorittanut kolmekymppinen ja nyt on oma ala alkanut tökkiä ja lujaa. Haluaisin ehkä vaihtaa kokonaan uudelle alalle, ja kiinnostaisi vaihteeksi opiskella jotain konkreettisempaa kuten tekniikkaa tai luonnontieteitä (mahd. työn ohella). Miten TKKssa ja MatLussa opiskelevat, luuletteko että vanhempi opiskelija mitenkään sulautuu joukkoon? (Omalla alalla on joutunut harrastamaan matikkaa ja tilastoa, joten laskurutiinia on jonnin verran, joskaan en esim. lukiossa lukenut fysiikkaa, mutta siitä on tietenkin sen verran aikaa, että se olisi nyt unohtunut joka tapauksessa.) Toinen asia on tietenkin se, tuottaisiko alan vaihto mitään suurempaa tyydytystä... Haluaisin tehdä jotain konkreettisesti hyödyllistä.
Tohtorin alan vaihto tekniikkaan
sippe
121449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen 35v fysiikan opiskelija, ja hyvin olen sulautunut porukkaan. Olen saanut jopa kavereita vähän yli 20 vuotiaista opiskelukavereistani. Minussa tosin on sellainen "vika", että unohdan, että olen niin eri ikäinen muiden kanssa. Se ero opiskelukavereihini minulla on, etten osallistu ainejärjestön järjestämään vapaa-ajan toimintaan.
Ikää ei kannata pitää mitenkään "esillä", mutta ei sitä kannata salatakaan.
Uskon että pärjäät hienosti. Laaja ikähaitari rikastuttaa opiskelijaympäristöä. Vaihdoin itse 32-vuotiaana taidepuolelta tekniikkaan, ja olen ollut tyytyväinen. Enkä myöskään lukenut fysiikkaa lukiossa.
Se, saatko tyydytystä alan vaihdosta on kovin henkilökohtaista. Muutama opiskelukaveri on ahdistunut kaiken matemaattisuuden alla, itse koen vihdoinkin tekeväni jotain hyödyllistä. Lisäksi taidepuolella tulevaisuus olisi ollut tosi köyhää, nyt voi odottaa, että sentään elättää itsensä ja perheensä.
Jos tahdot todella oppia fysiikkaa, älä mene tkk:lle vaan ehdottomasti yliopistolle.
Itse opiskelen tkk:n teknillisella fysiikalla ja on turhauttavaa sillä tkk:lla opetettava fysiikka on ns. marakattifysiikkaa, joka perustuu (kärjistäen) esimerkkitapausten kautta oppimiseen eikä analyysin kautta oppimiseen. Tämä johtuu käsitykseni mukaan siitä että halutaan tuottaa fyysikkoja teollisuuden tarpeisiin mahdollisimman hyvällä teholla. Ajatellaan että ei niillä yksityiskohdilla ole niin väliä sillä kuka nyt tahtoo pyörää keksiä uudestaan. Kuitenkin mielestäni jotta todella ymmäräisi fysiikkaa ja kykenisi rakentamaan jotakin uutta on aivan välttämätöntä todella ymmärtää se kaikki minkä varaan rakentaa.
Puhtaan matematiikan opetus tkk:lla on käsitykseni mukaan vähintään samalla tasolla kuin yliopistolla (minulla ei ole kokemusta yliopistomatematiikasta, mutta taso tkk:n teknillisen fysiikan matikan laitoksella on erittäin korkea, näin olen kokenut) .
Tässä tietenkin vaikuttaa millä tasolla tahdot asioita oppia. Jos "marakatti"taso (riittävä matemaattinen taso insinöörin ammattiin, hyvä palkka, kultainen noutaja pihassa ja viikonloppuisin känni) riittää niin tervemenoa teekkarilandiaan.
Olisin itse vaihtanut jo ajat sitten yliopistolle, mutta tiedän kuinka paljon enemmän työnantajat arvostavat tkk fyysikkoa kuin yliopistofyysikkoa. Tästä syystä suoritan tutkintoni loppuun tkk:lla.
Kannattaa uhrata ajatus jos toinenkin kun valitset opinahjoa. Ikäsi ei missään nimessä ole este opiskelulle, jos olet aidon kiinnostunut.
No en kyllä usko, että tkk:lla puhdasta matematiikkaa. En ainakaan usko. Puhdas matematiikka (matematiikan laitoksella) on todistamista ja analysointia vielä enemmän kuin yliopiston teoreettinen fysiikka.
tiedoksi sinulle yo fyysikko: TKK:n matematiikan laitos todellakin opettaa myös puhdasta matematiikkaa. Katsopa piruuttasi
http://www.math.hut.fi/teaching/
ja sieltä vaikkapa alaotsikon ANALYYSI alta.
epsilonia ja deltaa hinkataan, usko pois.
Matikan laitos hoitaa toki myös teekkarimatikka -kurssien opetuksen, mutta matematiikkaa pääaineenaan opiskelevana esim. minun ei tarvitse koskea siihen.
Kuinka analyyttisena itse koet fysiikan opetuksen siellä teillä yliopistolla? Todistetaanko teillä kurssien puitteessa asiat pieteetillä, vai jääkö (esim. matemaattisiin) yksityiskohtiin perehtyminen kirjallisuuden varaan? Mitkä fiilikset muuten opetuksen tasosta? Oletko muuten helsingin yliopistossa vai jossakin maalla?
Jos mielestäsi fysiikkaa ei opeteta riittävän syvällisesti, niin mikä ihme sinua estää itse opiskelemasta paremmin, jos vain resursseja ja motivaatiota riittää. Ei teknisten yliopistojen perustutkinnon kurssien ole tarkoituskaan olla kovin syvällisiä, vaan niiden avulla opetetaan vain keskeisimmät asiat, ja halukkaat sekä tietoja tarvitsevat voivat sitten myöhemmin opetella itse helposti lisää.
Jos tämäkään ei vielä riitä, niin voit sitten väitöskirjassasi esittää aivan niin syvällistä analyysiä kuin on mielestäsi tarpeen. Veikkaanpa, että esitarkastajilla ja vastaväittäjillä on kuitenkin kitisemistä myös esityksesi asiapuolesta.
Vielä huomauttaisin, että nuorena ihminen on mielestään niin kovin pätevä ja osaava, iän ja kokemuksen lisääntyessä paradoksaalisesti huomaakin, että pätevyydessä ja osaamisessa on sittenkin melkoisia puutteita, ja aivan jokaisella.
Halusin vain tuoda kokemukseni asiasta henkilön tietoon, joka itse on valitsemassa uutta matemaattis-fysikaalisen alan opiskelupaikkaa. Suhtaudut kritiikkiini tarpeettoman intohimoisesti. Kuten itse tiesit sanoa:
"Ei teknisten yliopistojen perustutkinnon kurssien ole tarkoituskaan olla kovin syvällisiä, vaan niiden avulla opetetaan vain keskeisimmät asiat, ja halukkaat sekä tietoja tarvitsevat voivat sitten myöhemmin opetella itse helposti lisää."
Nimenomaan, kannattaa miettiä minkä luonteiseen kouluun tahtoo.
Ei tuohon kirjoitukseeni sisältynyt muuta kuin pelkkää vuosien tuomaa kokemusta. Yllättävän yksinkertaiset asiat menevät vaikeiksi, jos ne halutaan perinpohjin selvittää.
Kiittämätön kusipää! Johan sua on ilmatteeks koulutettu parikymmentä vuotta. Meet vittu töihin ja alat pikkuhiljaa maksamaan velkaasi yhteiskunnalle.
Mainittakoon, etta ensimmaisen tutkintoni opiskelin hyvin lyhyessa ajassa venkoilematta (toki se silti maksoi valtiolle jotain), jatko-opintoni taas rahoitin saastoilla, tyonteolla ja yksityisen saation stipendilla ulkomailla (ei siis suomalaisten verorahoilla). Itse asiassa mulla ei olisi mitaan sita vastaan, etta maksaisin naista seuraavista opinnoistani vaikka omasta pussistani, mutta kun Suomessa tuo systeemi nyt on tallainen kuin on. Sanoin myos tuolla aiemmin, etta aion kayda toissa eli verojen maksu ei lopu.
Kiitos muista asiallisista vastauksista. Uskon etta vaikka nykyisessakin ammatissani hyotyisin suuresti matematiikan ja sen sovellutusten syvallisemmasta opiskelusta.
sanoa "nykyisessakin ammatissani hyotyisin matematiikan ja sen sovellutusten opiskelusta". Ammatin vaihto siis uusien opiskelujen myota mahdollista, mutta ei valttamatonta.
Mistä näitä trollaajia aina riittää, ja vielä yliopisto -aiheiselle palstalle?
Eikö tänne voisi perustaa oman ryhmän niille, jotka ovat olleet neljävuotiaasta asti raksalla töissä?