Miten mahtaa käydä muksu otettu huostaan kiireellisenä pakkohuostaan ottona,nyt mennyt 6vrk,kuinka usein huostaan otot purkaantuu sen 30vrk jälkeen?Vai monellekko on jatkettu?
Kiireellinen pakkohuostaan otto
paniikkia,
15482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mahtoi olla syynä?
tarkoittaa? Sossun räpeltämiä kirjauksia, että ovatko oikeita syitä vai sossun valheita? Katsos, kun ei sillä aina niin merkitystä ole, joten aika lapsellista kysellä SYITÄ ja lieneekö niin kovin fiksun ihmisen merkkikään tuollainen? Joku maailmanlopun typerä tolvana väitti kerran, että hän kuulema yrittää saada ihmiset AJATTELEMAAN SYITÄ tuolla kysymyksellään :D :D :D :D :D :D Voi jumalauta, ihan kuin ihmiset eivät itse osaisi ajatella tilannettaan ollenkaan!
Voi oikeastaan sanoa niin, että jos sossu järjestää pakkohuostateatterin valheiden varassa, on sitä vaikeampi saada puretuksi missään ajassa, kuin jos toimenpiteelle on jokin järkevä, olemassa oleva syy esitettävissä. En tiedä, onko koskaan tehty mitään tutkimusta siitä, millaisessa suhteessa nuo sossun teatterikyhäelmät purkautuvat, kaikki on kiinni
KUNNAN KUKKARONNYÖREISTÄ ja siitä, mitä
TANTALLA ON KORVIEN VÄLISSÄ.
Lait ja pykälät ovat sivuseikka näissä asioissa.
Lapsi on vaaraksi itselleen,ja vaarantaa itsensä.
Päivi Lipponen jo omassa huostasotku-kannanotossaan ihmetteli asiaa
niin oikeasti terveydenhuollon piiriin ja sen alaisuuteen kuuluville ammattilaisille.
Terveydenhuollon ammattilaiset ovat koulutettuja,
mutta lastensuojelun viranomaisena esiintyvät henkilöt eivät,
terveyteen ja terveydentilaan ja sairauksien diagnosointiin ja hoitoon liittyviin asioihin.
Puoskarointi on laissa kielletty.
Samoin lääkärinä esiintymisestä voi saada sakkoa ja myös vankilaa.
Tuo olisikin mielenkiintoista tietää, että tosiaan moniko kiireellisenä alkanut huostaanotto tosiaan lopetetaan 30 vuorokauden aikana, jonka se lain mukaan saa kestää ilman hallinto-oikeuden (?) päätöstä. Kuka on viime aikoina syventynyt huostaanottoprosessin määräaikoihin ja päätöksentekoon?
Lastensuojelun tilastointi vaikuttaa olevan heikkoa. Riittävää tietoa ei ole nähtävästi edes huostaanottojen perusteista, mitä kulloinkin käytetään eri tapauksissa. Hemmetti.
Minä koetin kesällä kysellä tietoa huostaanottojen hinnoista, eli lasten sijaishuollon kalleudesta. Edes rahavirroista ei ole tilastoja, vaikka julmetut rahat liikkuvat markkinoilla. No, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eri tutkijat kehottivat minua avuttomina turvautumaan vain esimerkiksi ns. Kuusikkokuntien julkaisemiin tietoihin internetissä. Eipä niistäkään ihan hirveästi irtoa ja tieto on edelleen yleisluontoista.
Harmittaa.
Kun iso raha liikkuu, sitä koetetaan peitellä.
Meidän perheessämme kiireellisenä alkanut huostaanotto päättyi viiden viikon kuluttua. Lapseni eleli viisi (5) viikkoa lastenkoti eli perhetuki Mattilassa Jyväskylässä. Tuona aikana eivät Mattilan henkilökunta eivätkä Jämsän kaupungin sosiaalityöntekijät (Silja Juusela, Minna Laurila-Paasonen ja heidän esimiehensä Seija Ågren) löytäneet perustetta huostaanotolle. Perustettahan etsitään huostaanotoille aina jälkikäteen, vaikka KIIRE on kiireellisessä huostaanotossa älytön. Luulisi siis peruste aina olevan, mutta ei.
Hullua touhua.
Ja jopa LASTENSUOJELUTARPEEN SELVITYS jäi Jämsän kaupungilta (sosiaalityöntekijät Silja Juusela, Minna Laurila Paasonen ja Seija Ågren) tekemättä tuona huostaanottoaikana! Olen hyvin hämmästynyt. Nyt tuota kaikkien aikojen ensimmäistä lastensuojelutarpeen selvitystä tehdään meidän perheessämme tänään! Ja pelkästään tuosta huostaanotosta on kulunut jo puolitoista vuotta!!!!!
Mieletöntä menoa. Ei järjen hiventäkään.
Ainakin tuttava sai lapsensa takaisin 3kk kuluttua. Oli ottanut yliannostuksen huumeista, joiden laatua ei itsekkään tiennyt. Poliisi tilasi sossun paikalle ja lapset meni väliaikaisesti huostaan.
Vierotus oli ymmärtääkseni pakollinen ja nykyään joutuu käydä ns seuloissa 2 viikon välein.
No kyllä ois taas siinä ollu yks tapaus jolle ei lapsia olis tarvinnu noin nopeasti takas palauttaa. 3kk ei vieroitus aineista onnistu millään eikä takaa että vieroitus olisi onnistunut. Olen itse töissä paikassa missä näen lähes viikoittain näitä päihde äitejä joilta osalta lapset on jo huostattu väliaikaisesti ja äiti yrittää heitä saada takaisin koska ollut muka kuivilla jo pari kk ja sitten tuodaan meille kun taas vedetty överit jotakin ainetta. Sitten on näitä joille lapset on palautettu ja taas tullaan puoli tajuttomassa kunnossa ja lapset jääneet ties minne oman onnensa nojaan jota me sitten yritetään sossujen kanssa selvittää että mihin on lapset jätetty...Monesti näiltä päihdeäiteiltä on kämppä lähtenyt alta ja elämä muutenkin ihan rempallaan ja itse eivät käsitä et miksi eivät jo saa lapsiaan takaisin..Kyllä ei näille riippuvaisille lapsia tulisi palauttaa ennenkö on useammalta vuodelta näyttöä että päihteet ovat historiaa. Ja sen jälkeen tiivis perhetyö perheeseen jotta nähdään että äiti pystyy lapsistaan huolehtimaan eikä sama meno jatku.
Alkoholista ja muista päihteistä puheenollen. Minusta tuntuu, että päihteiden käytössä on meneillään jokin kumma kehitys. Aivan kuin näkisin omassa lähipiiirissäni enää vain alkoholisteja. Kun ihmiset ovat nelikymppisiä, on alkoholi ehtinyt ottaa vahvan otteen. Kolmenkympin iässä jaksaa vielä taistella alkoholin kanssa ja sitä vastaan, mutta nelikymppiset se jo vie mukanaan. Tarkoitan, että nämä ihmiset ovat vielä työelämässä ja elävät ns. NORMAALIA ELÄMÄÄ, alkoholin käyttö ei näy, jos ei osaa sitä katsoa.
Alkoholi ja muut päihteet eivät ole siis vain lastensuojelun asia. Se alkaa olla jo valtakulttuuria. Valitettavasti. Normeja rikkoo se, joka ei juo alkoholia. Näin etenkin silloin, kun ikää on jo kertynyt varhaisen keski-iän verran. Minä väittäisin, että nelikymmentä on jonkinlainen rajapyykki.
Raitis neljäkymmentävuotias on häirikkö. Väitän jopa, että hän jää ilman kavereita, sillä alkoholia käyttävät etsiytyvät kaltaistensa seuraan.
Vika on jossain syvällä yhteiskunnassamme, ei siis suomalaisissa lapsiperheissä.
Minusta todella tuntuu, että tällainen kuvaamani kehitys on voimistumassa. Ihmiset alkoholisoituvat, mutta osaavat myös peitellä sitä taitavasti. Se on nykymenon ydinongelma. Nykyään ei ole sopivaa juoda suuria määriä julkisesti, mutta kotona ilmeisesti menee kaikki mahdollinen kurkusta alas.
Nelikymppinen alkaa olla jo lähes työkyvytön muidenkin terveydellisten ongelmiensa takia. Alkoholi ei ole ainoa elimistön kuormittaja. Meininki näyttää ihan hämärältä...
tiedoksi sen mitä noista asioista ymmärrän, että ei tarvitse olla huumeista RIIPPUVAINEN, vaikka onkin ottanut huumeita. Onhan noita julkkiksia pilvin pimein kärynnyt huumeista, eivätkä he narkkareita ole kuitenkaan. Vihaan tätä nykyistä ilmapiiriä, että on muotia ja hienoa käyttää huumeita, voi helvetti!
Kyllä tuntuu uskomattomalle, että päihdeperheeseen ei annettaisi perhetyöntekijää lyhyen huostaanoton jälkeen! Tosi uskomatonta, kun heitä väkisin tyrkätään sinnekin, missä ei ole mitään tarvetta perhetyöntekijöille. Mutta se nyt tiedetään, että ei lastensuojelu ole toiminut tarvettaan vastaavasti enää vuosiin.
Huostaanotoista sen verran, että eivät päihdeperheiden lapset taida olla kovin suosittuja sijoitusmarkkinoilla, koska jos todistetusti on päihderiippuvuudesta kysymys, niin lapset ovat joutuneet kokemaan kaikenlaista, eikä heitä kovin mielellään haluta kaikkiin paikkoihin. Sijaishuollossa ovat suositumpia tasapainoiset lapset. Tai sitten toivotaan erityislapsia, koska heistä maksetaan paremmin, jos on jo dg valmiina.
Minua inhottaa ihan sama asia. En minä ihmisiä inhoa, vaan sitä miten yleistä alkoholin ja kaikkien muiden päihteiden käyttö on Suomessa nykyään. Eivätkö ihmiset keksi elämälleen mitään muuta sisältöä kuin juoda? Vai onko kiire, stressi ja elämän sisältököyhyys niin merkittäviä asioita, että ihmiset eivät osaa rentoutua enää ilman päihteitä. Suomalaisia viihdeohjelmia ei viitsi katsoa ollenkaan, koska niissä kaikissa vitsaillaan aina juomisella ja siitä ollaan tekevinään niin luonnollista ja hauskaa ihan kuin raittiita ihmisiä ei olisi enää ollenkaan. Kaikki tuo tuollainen näyttää esimerkkiä nuorisolle ja antaa käsityksen, että päihteet ovat asiaan kuuluva osa ihmisen elämää, vaikka niin ei todellisuudessa saisi olla, eikä kuitenkaan kaikilla ole!
Jotain on pielessä pahemman kerran, ei pelkästään poliitikoilla ja lastensuojelun suunnittelijoilla, vaan jossain mielessä koko kansalla. Lapsen koulusta saadun esitteen mukaan Suomessa käytetään alkoholia eniten kaikissa Pohjoismaista, seuraavana ovat järjestyksessä Tanska, Ruotsi, Norja ja Islanti. Suomen kulutus on 10,5 litraa asukasta kohden vuodessa, Norjassakin vain 6,6 litraa/asukas.
Meidän pihapiiriin on ilmestyneet huumeidenkäyttäjät. Meno on ennalta-arvaamatonta, rikollista ja vailla järkeä.
Alkoholistit ovat pientä huumeidenkäyttäjiin verrattuna. Rappukäytävät veressä ja muut asukkaat ei aina edes uskalla ulos mennä. Tämä jos leviää Suomeen yleisesti, niin mistään tässä maassa ei enää tule mitään. Ei edes kerrostalossa asumisesta.
samanlaisesta menosta ja olen samaa mieltä, että alkoholi on vielä kevyttä kamaa huumeisiin verrattuna. Kovien suonensisäisten huumeiden kanssa ei ole leikkimistä ja on kamalaa lukea sellaisia mielipiteitä, että jotain mietoja huumeita pitäisi sallia oikein lain kanssa.
Rikas isä osti huumeisiin retkahtaneelle pojalleen asunnon, että sai pojan silmistään. Oli komea, bodarin näköinen nuori kaveri, mutta kovat huumeet veivät hautaan nopeasti, kuoli alle kolmekymppisenä yliannostukseen. Mutta ennen sitä naapureilla oli paljon kestämistä, kun muut menivät nukkumaan, alkoi meno huumekämpässä, vieraita ravasi edes takaisin vartin välein ja meteli oli kova rappukäytävässä. Välillä rikottiin ulko-ovi, soitettiin poliisit, ensin tuli järjestyspoliisi, puolen tunnin kuluttua huumeyksikkö koirien kanssa. Eikä häätöä saanut nopeasti, laki on tarkka asukkaan oikeuksista siinä mielessä, mutta naapureiden rauhaa se ei turvaa mitenkään. Hiljenihän se meno, kun kaveri heitti henkensä ja taloyhtiö heitti tavarat pihalle, kun ei niistä ollut kukaan kiinnostunut.
Samanlaista häiriötä huumeet saavat aikaan pientaloalueella kuin kerrostaloissakin, ei siinä ole mitään eroa. Itse rakastan kerrostaloasumista, en muuttaisi edes rivitaloon, jos ei ole pakko. Lumenluomisesta ja muusta ällöstä olen saanut aikanaan ihan tarpeekseni, eikä puutarhanhoito enää kiinnosta. Pientaloalueellakin voi huumekämpässä raikaa musiikki täysillä, ikkunat ja ovet auki, että varmasti kuuluu kauas asti. Autoja lappaa edes takaisin, koska ostavia asiakkaita käy tiuhaan tahtiin, kun kuski on ostoksilla, jää autolasti ihmisiä tanssimaan vaikka auton katolle, koska ovat huumeista sekaisin kuin seinäkello. Siinä sivussa tehdään parkkipaikan autoille ilkivaltaa ja uhitellaan ja pelotellaan ohikulkevia ihmisiä. Tuossakaan tapauksessa ei poliisipartio ehtinyt paikalle kuin vajaan tunnin kuluttua, vaikka monesti autosta katkottiin voimapihdeillä antennit ja iskettiin kylkiä lommoille.
Mutta ei yhteiskunnankaan touhussa ole järkeä kun taas on saanut lukea, miten poliisien virkoja vähennetään jatkuvasti, vaikka eivät he ehdi nykyäänkään enää turvallisuutta valvoa. Kansan juo ja sekoaa huumeisiin, ja lehdet kirjoittavat nuorille malliksi, miten hienoinoissa yökerhoissa huumeet ovat kohta tavallisempia kuin alkoholi. Julkkisnuoret ja rikkaiden kakarat käyttävät siellä kalliita muotihuumeita, vaikka tyyli pitäisi olla se, että vanhan ajan raittiuskasvatusta alettaisiin antaa koko kansalle. Ja poliisien virkoja pitäisi lisätä, eikä vähentää, huumerangaistuksia koventaa, että olisi edes jokin pelota alkaa edes kokeilemaan niitä.
"Norjassakin vain 6,6 litraa/asukas. "
Norjasta olen kuullut vuosien aikana jotain. Pohjois-Norjasta. Siellä suhtautuminen päihteisiin (siis koko skaalaan!) saattaa hämmästyttävän sallivaa. Kun pohjoisnorjalainen perhe kutsuu kylään ja tarjoaa vieraille jotain pientä purtavaa, tarjottimella saattaa olla myös huumeita. Pohjois-Norjassa ihmiset ovat tottuneet asumaan eristyksissä, todella hitaiden ja hankalien teiden päässä. Omaa neuvokkuutta on aina siis arvostettu.
Norjassahan on pontikan keittokin luvallista, omaan käyttöön. Sehän on vielä tavallista kotitalouden hoitoa, Suomessakin on paljon harrastettu lajia.
Mutta huumeiden tarjoaminen on hämmästyttävää. Ja toisaalta on hyvin selitettävissäkin. Eläminen jossain vuonon pohjalla on yksinäistä. Naapurikylään saattaa olla tuntien matka, eikä talvisin sinne pääse moneen viikkoon, kun tuiskuttaa.
Pohjoisnorjalaiset ajavat muuten Suomen Lapin kautta Etelä-Norjaan, he ketkä lähtevät omalla autolla. Lapin kautta kulkee paljon nopeampi reitti. Pohjois-Ruotsin kautta olisi varmasti lyhyempi mennä, mutta kun siellä ei ole maanteitä (ja tiet ovat huonoja). Pohjois-Ruotsi on hämmästyttävän asumaton ja autio verrattuna Suomen Lappiin.
Meillä Rovaniemellä huumeita näyttäisi saavan ainakin Rinteenkulmasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rinteenkulma
Kävelin ystäväni kanssa vähän aikaa sitten tuossa suuressa kauppakeskuksessa, jonka toinen siipi on nimeltään Revontuli.
http://www.kauppakeskusrevontuli.fi/FI/Default.aspx
Rinteenkulman puolelle sisään asteli nuori mies, joka oli aineissa. Näki jo naamasta. Oli päässyt Beetlehemiin.
Hämmästelin nuoren miehen ulkonäköä ystävälleni, joka totesi, että joo hän näki hetki sitten diilerin, jonka luo kyseinen nuorukainen oli ilmeisesti reppuineen matkalla. Ystäväni oli tarkkaillut diileriä, jonka pyöri hermostuneen oloisena ja jotain koko ajan katseellaan etsien.
Ihmettelimme, miksi tuo huumeväki nähtävästi ei näe edes vaivaa piiloutuakseen ja naamioituakseen. Kun käyttää silmiä, voi tehdä kaikenlaisia bongauksia. Tässä vinkkii poliisillekin. Diilerikin oli kuin klassinen tapaus vaatteineen ja tatuointeineen.
Tuntui aavistuksen ikävältä, että tämä huumeväki pyörii lauantaina keskellä päivää suuren yleisön suosimassa kauppakeskuksessa, jossa tavalliset perheet viihtyvät.
Rovaniemellä on ollut kesän aikana paljon liikkeellä esim. amfetamiinia. Poliisi on nimittäin saalistanut haaviinsa lukuisia kuljettajia, jotka ajavat autoa amfetamiinihöyryissä. Lehdissä on ollut pikku uutisia viikottain, ja monta.
Ja saavathan rovaniemeläiset heilua rauhassa huumeidensa kanssa, jos poliisin sosiaalityöntekijä Sisko Koskiniemelläkin näyttää olevan aikaa joutavaan lastensuojelutarpeen selvittämiseen, josta hän itse kyhäilee valtavan ja pitkän prosessin kotikäynteineen. Tarkoitan sitä, että meidän perheen lastensuojelutarpeen selvittämiseen hän on valmis uhraamaan useita työpäiviä, vaikka Suomen lainkin perusteella lastensuojelutarpeen selvittäminen vanhassa asiassa voitaisiin jo lopettaa. Onhan lapsi jo vapautettu kiireellisen huostaanoton jälkeen laitoksestakin, jossa hän ehti olla turhaan viisi (5) viikkoa.
Mutta virkamies näpräilee mieluusti tällaisten perheiden kanssa, joista ei todellisia ongelmia löydy. Todelliset ongelmathan ovat vaikeita. Siksi on kiva puuhailla tavallisten perheiden kanssa.
Poliisin sosiaalityöntekijä Sisko Koskiniemi! Lue vaikka Uusi Rovaniemi -ilmaisjakelulehteä ja Lapin Kansaakin! Kulunut kesä näyttää olleen huumekesä. (Huumeiden käyttäjistä iso osa näyttää uutisten mukaan olevan nuoria aikuisia, parikymppisiä.)
ehkä eniten sillä, kun monilla on vahva uskomus vieläkin, että huumeiden käyttö näkyisi ihmisestä päälle päin. Varmaan se alkaa näkyä sitten, kun ollaan jo riippuvuusasteella, mutta esim. minun näkemäni huumekämpässä lapannut asiakaskunta oli suurimmalta osalta siistejä, hyvin pukeutuneita ja kalliilla autoilla liikkuvia nuoria aikuisia. Joukossa oli vain yksi rupusakki, jotka olivat liikkeellä vain öisin ja joiden kunto oli tosi surkea.
Ei se voinut olla vaikuttamatta koko taloyhtiön elämään. Joskus sanoinkin tuttaville, että ei tarvitse katsoa amerikkalaisia poliisisarjoja, omalta parvekkeelta näkee ihan riittävästi. Kerran seurue lähti suurella metelillä, pakkautui autoihin ja lähti kumit kirskuen kaartamaan u-käännöstä, että pääsevät kadulle. Eivät ehtineet ajaa kadulla kuin parikymmentä metriä, kun kaksi poliisiautoa laskeutui viereisestä harjusta niiden eteen ja tukki molemmat ajokaistat. Heitä seurattiin ihan selvästi, poliisi tiesi, naapurit tiesivät, heidän laaja asiakaskuntansa tiesi, mitä siinä kämpässä tapahtui, mutta mitään suurimittaisia pidätyksiä ei tietääkseni tapahtunut ja kaikki loppui vasta diilerin kuolemaan.
Silloin opin ymmärtämään, mille näyttää kun suonen sisäiset huumeet aiheuttavat lihaskramppeja... Varsinkin lapset oudoksuivat iso kokoista kaveria, joka kulki pihan läpi tahattomasti irvistellen, kädet heiluen ja muutenkin niin oudosti liikkuen, että ei sanat riitä kuvaamaan. Isännöitsijätoimistosta neuvottiin muita asukkaita pitämään päiväkirjaa kaikista tapahtumista asunto-oikeutta varten ja soittamaan poliisit aina kun häiriöitä aiheutuu - siis monta kertaa viikossa, viikonloppuisin joskus joka yö. Huh, mille tuntuu muistella noita aikoja, siinä oppi tuntemaan melkein huumeyksikön koiratkin jo ulkonäöltä kun järjestyspoliisit pyysivät joskus hereillä olevia asukkaita odottamaan ja painamaan ovisummeria, että seuraava poliisiyksikkö pääsi sisälle. Nyt täällä on rauhallista ja joka ikinen asukas toivoo varmasti rauhan jatkuvankin.
Edellisessä paikassa, jossa asuin, oli yhdessä talossa kuulema liikaa juova pariskunta ja heidän naapurinsa valittivat muutaman kerran liian kovasta musiikista, mutta ei juominen ikinä aiheuta sellaista menoa kuin huumeet. Joku kirjoitti, miten paljon alkaa olla alkoholisoituneita ihmisiä jo nelikymppisissä. Kallistun samalle kannalle, koska olen asunut samassa paikassa jo kohta 10 v, niin ihmisiin on ehtinyt tutustua, jos ei muuten niin ulkonäöltä tuntee kymmeniä ihmisiä, jotka ovat tavallisimpia kasvoja kauppareissuilla. Kolmessa lähikaupassa kun ei pysty käymään ilman, että kesäaikaan ei näkisi samalla kolmea lähikuppilan terassia, jotka ovat olleet ahkerasti miehitettyjä tänäkin kesänä. Vakioasiakaskuntaa näyttäisi olevan hyvissä ammateissa olevat työssä käyvät aikuiset, joiden lapset ovat jo enimmäkseen aikuisia, tietysti etenkin viikonloppuisin on nuoriakin joukossa.
En ymmärrä sellaisia palstakirjoituksia, kun ihmetelään, mistä työttömät saavat rahaa juomiseen. Tai ihmettelisin minäkin, jos näkisin työttömiä jatkuvasti juopuneena, mutta kun ei heitä mitenkään merkittävästi täällä näy. Vai missä he sitten juovat, en tiedä. Lapsia ja vauvoja en ole nähnyt terasseilla mukana ikinä, enkä myös yksinään harhailevia pienokaisia, joista lehdissä toisinaan kirjoitetaan.