Velkakertomukseni:
Muutama vuosi sitten ollessani vakituisessa työssä,alkoi velkakierteeni.Alussa kaikki sujui hyvin,makselin laskut ajallaan ilman mitään ongelmia.
Sitten kuitenkin jäin työttömäksi,firman omistajanvaihdoksen takia.Alkoholi tuli mukaan kuvioihin ja aloin viihtyä viikonloppuisin baareissa,aloin myös ostella kaikkea krääsää mikä ei todellakaan olisi ollut hyvinvointini kannalta välttämätöntä.
Pikkuhiljaa venyi vuokran maksu...Ensin maksoin muutaman päivän myöhässä,sitten muutaman viikon ja lopulta jäi yksi kuukausi maksamatta,sitten toinen,kolmas ja neljäs jne.
Noh,päätinpä ottaa postimyyntifirmasta 1000e lainan ja sainkin sen.Valehtelinhan olevani töissä.Noh,mihinkäs se muuhunkaan meni kuin erinäiseen turhuuteen,ei pelkästään alkoholiin.Olinhan vain viikonloppukäyttäjä,siihenhän ei huimia summia saa kulumaan.
Sitten lainasin ystävältäni 800e (joiden perään hän ei ole juurikaan kysellyt,ja ystävyys on säilynyt ihan normaalina) vuokrarästeihin.Mutta eipä niitä koskaan vuokranantaja saanut.Häätö olisi tullut ihan niillä hetkillä,mutta ehdin lähteä ensin.Vaihdoin paikkakuntaa,ja koska tiedoissani ei ollut mitään merkintöjä siinä vaiheessa,kämpän saaminen ei ollut ongelma.
Maksoin ainoastaan vuokratakuun ja yhden kuun vuokran,ja asustelin puoli vuotta ihan muitta mutkitta ko. asunnossa.Maksukehoituksia ja muita kun sateli,ja satelee jatkuvasti,nehän tietysti lentävät roskiin.
Ulosotossa on varmasti tällä hetkellä n. 2000e ja lisää on sinne menossa koko ajan.Niin,kaikki lainat on tietysti maksamatta.Ja kaikki postimyyntifirmat joilta olen 3 vuoden aikana tilaillut kaiken näköistä,ovat saataviaan vailla.
Jos karkeasti arvioisin niin minulla on varmasti 10.000 euron arvosta velkaa jos jonkinlaiseen paikkaan.
Ja asuntoahan olen tietysti vailla,asustelen läheisteni nurkissa,jotka eivät tiedä asioistani mitään.
Ainiin,olen 22 vuotias naisihminen.Minua on sanottu varsin fiksuksi ihmiseksi,mutta ei taida kovinkaan fiksun ihmisen tekemistä tälläinen olla.
Ja mikä kummallisinta,en edes enää jaksa välittää.Vietän ihan normaalia elämää päällisin puolin.En käytä huumeita,viinakaan en enää juo nimeksikään,en ole masentunut tms.
Mutta mikä vika voi olla ihmismielessä että käyttäytyy näin lapsellisesti ja vastuuttomasti kuin minä?!Onko kellään muilla ollut vastaavanlaisia ongelmia?!Epäilen kyllä,mutta jos on,olisin kiitollinen jos joku kertoisi miten tästä katastrofista voisi jotenkin nousta ylös.
Muutama vuosi sitten ollessani vakituisessa työssä,alkoi velkakierteeni.Alussa kaikki sujui hyvin,makselin laskut ajallaan ilman mitään ongelmia.
Sitten kuitenkin jäin työttömäksi,firman omistajanvaihdoksen takia.Alkoholi tuli mukaan kuvioihin ja aloin viihtyä viikonloppuisin baareissa,aloin myös ostella kaikkea krääsää mikä ei todellakaan olisi ollut hyvinvointini kannalta välttämätöntä.
Pikkuhiljaa venyi vuokran maksu...Ensin maksoin muutaman päivän myöhässä,sitten muutaman viikon ja lopulta jäi yksi kuukausi maksamatta,sitten toinen,kolmas ja neljäs jne.
Noh,päätinpä ottaa postimyyntifirmasta 1000e lainan ja sainkin sen.Valehtelinhan olevani töissä.Noh,mihinkäs se muuhunkaan meni kuin erinäiseen turhuuteen,ei pelkästään alkoholiin.Olinhan vain viikonloppukäyttäjä,siihenhän ei huimia summia saa kulumaan.
Sitten lainasin ystävältäni 800e (joiden perään hän ei ole juurikaan kysellyt,ja ystävyys on säilynyt ihan normaalina) vuokrarästeihin.Mutta eipä niitä koskaan vuokranantaja saanut.Häätö olisi tullut ihan niillä hetkillä,mutta ehdin lähteä ensin.Vaihdoin paikkakuntaa,ja koska tiedoissani ei ollut mitään merkintöjä siinä vaiheessa,kämpän saaminen ei ollut ongelma.
Maksoin ainoastaan vuokratakuun ja yhden kuun vuokran,ja asustelin puoli vuotta ihan muitta mutkitta ko. asunnossa.Maksukehoituksia ja muita kun sateli,ja satelee jatkuvasti,nehän tietysti lentävät roskiin.
Ulosotossa on varmasti tällä hetkellä n. 2000e ja lisää on sinne menossa koko ajan.Niin,kaikki lainat on tietysti maksamatta.Ja kaikki postimyyntifirmat joilta olen 3 vuoden aikana tilaillut kaiken näköistä,ovat saataviaan vailla.
Jos karkeasti arvioisin niin minulla on varmasti 10.000 euron arvosta velkaa jos jonkinlaiseen paikkaan.
Ja asuntoahan olen tietysti vailla,asustelen läheisteni nurkissa,jotka eivät tiedä asioistani mitään.
Ainiin,olen 22 vuotias naisihminen.Minua on sanottu varsin fiksuksi ihmiseksi,mutta ei taida kovinkaan fiksun ihmisen tekemistä tälläinen olla.
Ja mikä kummallisinta,en edes enää jaksa välittää.Vietän ihan normaalia elämää päällisin puolin.En käytä huumeita,viinakaan en enää juo nimeksikään,en ole masentunut tms.
Mutta mikä vika voi olla ihmismielessä että käyttäytyy näin lapsellisesti ja vastuuttomasti kuin minä?!Onko kellään muilla ollut vastaavanlaisia ongelmia?!Epäilen kyllä,mutta jos on,olisin kiitollinen jos joku kertoisi miten tästä katastrofista voisi jotenkin nousta ylös.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarinasi on tuttu tuhansille. Erilaisia variaatioita tietenkin on. Nykyään on ehkä liian helppo velkaantua.
Tarinasi kuullosti aika lailla samankaltaiselta kuin minunkin. Tosin itse en ole aivan yhtä velkaantunut, mutta samalla tavalla kuitenkin.
Asia painaa mieltäni lähes joka päivä. Joskus unohdan sen päiviksi, mutta sitten se taas tulee mieleen. Tulevaisuus näyttää synkältä. tiedossa on ulosottoa pitkäksi aikaa. Nyt jo on veronpalautukseni mennyt ulosottoon.
minäkin otin sen typerän ellos lainan. Jossa on aivan käsittämätön korko, ja se korkohan kasvaa jatkuvasti.
En ole puhunut asiasta kellekkään ja sekös tässä rassaa eniten. Ahdistukseni kasvaa kokoajan. No opintoni loppuvat kohta ja menen johonkin penipalkkaiseen työhön. En näe asiassa muuta ratkaisua kun ilmoittaa työnantajani ulosottomiehelle jolloin hän voi ruveta säännöllisesti pidättämään palkastani lain salliman 1/3 osan.
Suoraan sanottuna vituttaa ja erittän rankasti.
Ole ollut hyvin samantyyppisessä tilanteessa (kertomukseni löytyy alempaa viestiketjusta nimellä: "Ylivelkaantunut, lue tämä!"). Tällä hetkellä sujuu hyvin ja olen pikku hiljaa pääsemässä veloistani eroon. Oma toimintani oli hyvin samantyylistä ja ensimmäisen vakipaikan saatuani halusin laittaa vihdoinkin asiani kuntoon. Nimittäin ne velat eivät häviä, vaikka niiden olemassaoloa ei myöntäisikään. Ne säilyvät siellä, kunnes jonain päivänä päätät tehdä asialle jotain! Ja paljon on tehtävissä; velkasi ovat kuitenkin suhteellisen pienet monen muun tilanteeseen verrattuna.
Ensimmäinen askel on tietysti tiedostaa ja myöntää tilanteesi ja päättää korjata asia. Ilman omaa motivaatiota se on mahdotonta. Voit tietysti kitkutella vielä muutaman vuoden, mutta tuskinpa haluat elää tuossa tilanteessa loppuelämääsi?! Ikinä et voi tienata mitään, omistaa mitään, hankkia omaisuutta... Jos olet vakaasti päättänyt selvittää asiasi velkojiesi kanssa, keinoja on useita! Älä anna toivottomuuden vallata mieltä. Tilanteesi ei ole niin paha, että kannattaisi luovuttaa!
Toinen askel on ottaa yhteyttä paikkakuntasi velkaneuvojaan. Sieltä löytyy ystävällistä ja ymmärtäväistä sakkia, jotka selvittävät tilanteen kanssasi. Velkaneuvonta ei ole ulosottotoimisto, vaan he ovat sinun puolellasi. Heidän kauttaan voit yrittää saada Takuusäätiön takauksen lainaan, jolla kaikki velkasi hoidetaan pois ja lyhennät lainaa vain yhteen paikkaan. Itse valitsin vapaaehtoisen velkajärjeselyn, jossa velkaneuvoja neuvotteli velkojieni kanssa maksusopimuksen. Nyt lyhennän about 300 € kuussa velkoja ja vuoden loppuun mennessä kaikki on maksettu! Jos olisin antanut ulosottomiehen hoitaa homman, olisin maksanut velkojen päälle jumalattomat korot ja ulosottomaksut ja maksaminen olisi kestänyt tuplasti pidempään (ja kuukausierät olisivat olleet todellista maksuvaraa reilusti suuremmat). Puhumattakaan siitä, että vapaaehtoisella järjestelyllä saan positiivisen merkinnän tietoihini, että olen oma-aloitteisesti hoitanut velvoitteeni pois. Ja itsekunnioitukseni takaisin.
Kovasti päättäväisyyttä tämä vaatii. Mitään ylimääräisiä en uskalla hankkia ja laskujen maksamisessa on oltava jämpti, ettei tule uusia rasitteita. Mutta itse tämän aiheutin, joten en valita. Sitäpaitsi tämä on opettanut hienon läksyn rahankäytöstä; enää eivät eurot valu käsistä kuin hiekka, vaan 10 € riittää viikoksi vallan mainiosti!:)Ja kun lopulta maksujärjestely päättyy, on vähän kuin saisi palkankorotuksen... 300 € kuussa enemmän käteen on minulle omaisuus!
Hienoa huomata että en painiskele yksin tälläisten asioiden kanssa.Vaikka eihän siinä sinänsä ole mitään positiivista että velallisia on paljon.
Mutta kanssaihmisten selviytymistarinat auttavat suuresti siinä,että saa voimaa ottaa itseään niskasta kiinni.
Nyt olen lähdössä ilmoittautumaan kortistoon (lopetinhan opiskeluni,koska eihän siitä mitään tullut) ja tilasin juuri ajan sosiaalivirkailijalle.Eiköhän tästä ole suunta kuin ylöspäin.
Velkaneuvojasta täytyy ottaa selvää,liekö täällä meillä sellaista.Jos ei ole,niin lähikaupungissa varmasti on.
Kiitos kaikista kannustavista kommenteista!
Perkele,tästähän noustaan! :)
Tsemppiä sinulle kovasti!
Kannattaa ottaa velkatilanteesi esille vaikkapa siellä sosiaalitoimistossa. He osaavat neuvoa eteenpäin ja pienemmissä kaupungeissa velkaneuvojat ovat sosiaalipalveluiden yhteydessä. Jokaisen kunnan tulee tarjota näitä palveluita asukkailleen, joten varmasti teiltäkin löytyy velkaneuvontaa...
Toivottavasti saat asiasi selvitettyä. Muistat vain, että kerran se kirpaisee ja sen jälkeen voi odottaa postintuloa ilman pelkoa perintäkirjeistä, ulosottomääryksistä tai häätöilmoituksista. Kun nyt aloitat laittamaan asiasi kuntoon, niin ehkä jo viiden vuoden kuluttua saat luottotietosi takaisin. Sotkuista on mahdollista selviytyä ja usein velallisella itsellään on katastrofaalisempi kuva asioiden tilasta kuin velkojilla. Minäkin luulin omaavani kymmenien tuhansien velat, mutta loppulaskuissa ne olivatkin varsin kohtuulliset... Etenkin kun velkojat ilahtuivat oma-aloitteisuudestani ja tulivat korkokuluissa alaspäin.
Voimia, jaksamista ja kärsivällisyyttä!:) Et ole yksin.