Meidän AD/HD lapsi

Poikani syntymästä lähtien huomasin,että hän oli erilainen kuin muut. Hän herkästi itki puettaessa raivarin partaalle vauvana,reagoi koviin ääniin voimakkaasti esim. yöllä,kun olin flunssassa ja aivastin,niin poika heräs ja alkoi parkua.Kuitenkin olin ylpeä,kun poikamme oppi 7kk kävelemään tukia pitkin ja 8kk iässä kiipeili mihin ylti ja jalkansa sai. Leluista hän ei ollut kiinnostunut,ainoastaan liikkuminen kiinnosti. Puhuminen tuli hitaasti,vielä kolme vuotiaana puhui sanoja lauseen välissä,jotka ei liittynyt asiaan. 2-3v. iässä raivarit lisääntyivät,tavarat lenti ja vauhti oli hurjaa. Kiipeili kirjaimellisesti seiniä pitkin,ruuvasi ruuvimeisselillä mutterit joka paikasta,mutta osasi myös tehdä palapelejä jopa 60 palan ja kun oli tehnyt pari kertaa teki sen palat väärinpäin. Osasi laskea 20:n ja alta viiden yhteenlaskuja. Hiihto sujui jo sekä luistelu yli kolmen vanhana. Ulkona ei uskaltanut selkäänsä kääntää,kerran kun kiipesi kerrostalon tikkaita puoleen väliin ollessa 4v. ja tikkaat oli sahattu "lapsien yläpuolelle" hän oli vain keksinyt laittaa pyörätelineen alle,vahva kun oli. Hän sai jo silloin ensimmäisen diagnoosin vilkkaudestaan ja oli siten erityislapsi.
Siitä lähti perheen syynäys,mikä oli mennyt vikaan. Sitä kesti 3v. kunnes tultiin siihen tulokseen,ettei mikään ympäristötekijä ollut asiaan vaikuttanut. Arveltiin vaikeata synnytystä asiaan(imukuppi).
Lapseni aloitti erityiskoulussa,jossa asiat menivät vielä enemmän alaspäin. Lastani kiusattiin. Häntä ei otettu leikkiin,koska hän oli niin nopea,ettei hipassa kukaan saanut häntä kiinni. Oppimisvaikeutta ei ollut,käytöshäiriöitä ei ollut (jos ylivilkkautta ei lasketa) ja todettiin lapsella lahjakkuus matematiikassa ja avaruudellisessa ajattelussa. Motorisesti myös lahjakas. Kielellinen hieman heikompaa,mutta keskitason oppilas. Lapselleni diagnosoitiin AD/HD ja hieman hankalampi.
Nyt lapseni siirrettiin normaalikouluun,koska hän ei tarvitse erityisopetusta. Sielläkin lastani kiusataan välillä,ilkeimmät haukkuvat AD/HDksi. Jota hän onkin,mutta eihän cp-vammasellekaan huudeta ,"vammanen".
Tällä hetkellä todistus on käytöksessä,matematiikassa,musiikissa,liikunnassa ym. erinomaista ja hyvää sekä äidinkieli hyvää ja kohtalaista. Lapseni on niin energinen pakkaus,että hän harrastaa kolmea lajia. Lääkitys on keskittymisvaikeuteen ja raivareihin. Ja olen ylpeä lapsestani. Kova elämä ja kasvatus on ollut johon mahtunut virheitä,taitamattomuutta ja surua.