Hankin haudalle kuunliljan. Miten sitä on paras vuosittain hoitaa? Luin tuossa muutamia artikkeleja, mutta en tullut juuri viisaammaksi. Äitini pihalla kasvaa iso kuunlilja, eikä hän käsitykseni mukaan ole tehnyt niille vuosikausiin yhtään mitään. (Selvyyden vuoksi: hän ei enää osaa loogisesti puhua/antaa mitään ohjeita.) Siis pitääkö liljaa jakaa, jos se näyttää ihan hyvältä? Milloin? Entä pitääkö/kannattaako sitä leikata, vai jääkö se vain lumen alle sellaisenaan? Leikataanko se sitten keväällä alas, vai elävätkö lehdet taas? Osaan hoitaa vain huonekasveja, ulkokukista en ymmärrä mitään =)
Kuunliljan hoito
rautalangasta
913023
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuunlilja on mitä vaatimattomin kasvi, kunhan saa alleen kunnollisen hyvän mullan.
Ei se jakaminen ole mikään pakko, jaat silloin kun kasvaa mielestäsi liian isoksi juuri siihen kohtaa, minne sen ole istuttanut, tai jos tarvit uusia alkuja, silloin vain lapio käteen ja jakohommiin.
Jakaa voi keväällä tai syksyllä tai pitkin kesää, niinkuin ole itse jakanut.
Keväällä kun menet hoitamaan hautaa, kuunliljan lehdet ovat mädäntyneet ja ne on siitä helppo siivota pois. Toki ne lehdet voi leikata syksylläkin.
Kuunlilja on perenna ja se aloittaa uuden kasvun keväällä.
Kiitos sinulle, olipa tarpeeksi selkeät ohjeet!
Lisäisin äskeiseen ohjeeseen vielä, että kannattaa lannoittaa. Koska kuunlilja joka vuosi kasvattaa rehevän kasvuston, se syö nopeasti mullassa olevat ravinteet ja alkaa suu ammollaan odottaa lisää.
Meillä on pihassa useita kuunliljoja. En ole koskaan tehnyt niille sen kummempaa. Joskus olen syksyllä kiskonut nahistuneet/kuolleet lehdet pois (=matalaksi), joskus taas vasta keväällä. Ne kun on niin rumia sitten palelluttuaan.
Mutta siitä en osaa sanoa, kun hankkimasi kasvi on haudalla, koska sehän leviää melko tavalla. Omat pienenä istutetut mättäät ovat jo toista metriä kanttiinsa. Eli kai sitä leviämistä pitäisi jotenkin yrittää rajoittaa.
Perennoista varmasti parhaita haudallekin - kuten myös omaan pihaan - ovat kuunliljat. En sen leviämistä pelkäisi-- ei se tee hankaloita juurivesoja enkä ole vielä löytänyt yhtäkään siementainta n. 70 erilaisen kuunliljan joukosta pihastani. Kuunliljojen koko vaihtelee 10 cm korkuisesta n. 100 cm-- eli valinnanvaraa siinäkin mielessä riittää. Itse laittaisin haudalle pienehköjä/keskikokoisia kuunliljoja. Sinertävälehtinen Blue Cadet, valkokirjavalehtinen Gingo Graig, hyvin kapealehtinen japaninkuunlilja tai vieläkin kapeampilehtinen Stiletto. Jos taas tilaa on paljon esim. vähän kellertävälehtinen Sum and Substance, takuuvarma hämykuunlilja, kirkkokuunlilja . Hostalibrarya taas mainostaisin hyvänä kuvatietokantana. Aika hyvä valikoima oli keväällä Hankkijan hyllyissä ja Prismassakin, puhumattakaan Särkästä, Torniolaakson taimistosta jne..Kunnollinen kasvatusalusta eli pussimullasta parannusta ja vähän multalisää joka kevät. Menee jakamatta yli 10 v.
Joudun ns. tuhoamaan perannapenkin kaikenlaisten tuholaisten takia.Mitä laittaisin tilalle, suihkulähteen, patsaan, tiiliä, on kooltaan n.2 kertaa 3 metriä, mitään elävää siihen ei voi laittaa pohja on niin "saastainen". Raija
mikä siinä penkin pohjassa mättää...kaikki ongelmathan on helposti hoidettavissa.
Todella vaatimaton kasvi. Vanhemmillani oli sellainen kuunlilja, jossa oli paljon valkoista ja vähän kauniin heleää vihreää. Se istutettiin koristealtaan viereen niin, että siltä kohtaa otettiin pois pihalaatti (30 cm x 30 cm). Mielestäni kasvilla ei ollut suoraa yhteyttä veteen, mutta sateella laatoille satanut vesi valui sille ja kuivalla kaudella sitä kasteltiin reilusti.
Kasvi oli aivan mahtava. Koskaan sitä ei jaettu vaan se oli paikallaan kymmeniä vuosia.
Itse otin siitä palan myydessämme talon. Minulla ne jatkavat nyt. Olen saanut siitä yhdestä palasta pihaamme noin 30 kaunista kuunliljaa.
Olen myös laittanut kuunliljat siten, että jokaisen ympärillä on pohjaton iso muoviruukku, jotka sain ostaessamme pensashanhikkeja aidaksi. Kasteleminen on helpompaa ja liljat pysyvät paremmin koossa.
Meillä on sireenipuskan juurella vihreälehtistä kuunliljaa ja valkojuovalehtistä kirjokuunliljaa. Eikä niille koskaan tehdä mitään muuta, kuin varsinkin siitä vihreälehtisestä otetaan lapiolla pois levinnyttä osaa, kun se meinää vallata kirjokuunliljankin alan. Ja keväällä otan ne edellisen kesän kuivuneet kukkavarret ja lehdet pois.