Olen 60-vuotias mies, polvivaivani alkoivat noin vuosi sitten. Polveen sattuu kävellessä ja yöllä nukkuessa polvi herättelee usein väärään asennon aiheuttaman kivun vuoksi.
Olen ollut työttömänä työnhakijana muutaman kuukauden, eikä minua töihin kukaan huolisikaan tässä kunnossa. Työni oli toimistotyötä, joten polvikipu ei siinä juuri haitannut. Harrastin aikaisemmin myös lenkkeilyä ja hiihtoa luistelutyylillä, mutta näistä harrastuksista olen joutunut luopumaan.
Helmikuussa polvi tähystettiin, todettiin kierukkavika ja nivelrikko n. parin euron kokoiselta alueelta. Operaation jälkeenkään polvi ei ole tullut kuntoon. Kävellessä sattuu miltei joka askeleella, ja pisin kävelylenkki on ollut n.½km. Rappusten alas laskeutuminen on vaikeaa, täytyy mennä rappu kerrallaan ja siirtää toinen jalka samalle askelmalle ja sitten taas askelma alas.
Hoitona olen saanut kortisoni pistoksia, Hyalgania kaksi satsia, särkylääkettä tarvittaessa ja Arthryliä tabletteina. Arthryl ei oikein sovi vatsalle, se aiheuttaa mahakipua, joten olen joutunut välillä lopettamaan sen syönnin.
Mikään näistä tempuista ei ole auttanut, viime kerralla lääkäri sanoi, että seuraavana on vuorossa ortopedin toimet. Jalka katkaistaan polven alapuolelta ja taitetaan ulospäin, jolloin niveleen tulee uutta ehjää kosketuspintaa ja näin saataisiin jatkoaikaa. Toisena vaihtoehtona on keinonivelen laitto.
En vielä ole kypsä kumpaankaan vaihtoehtoon; leikkauksissa on omat riskinsä. Kuulin tarinan, jossa kaverin jalkaa operoitiin kolmetoista kertaa, ja lopputulos oli että polvi piti jäykistää täysin :(
Olisiko palstaa lukevilla kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta jossa nyt olen?
Olen ollut työttömänä työnhakijana muutaman kuukauden, eikä minua töihin kukaan huolisikaan tässä kunnossa. Työni oli toimistotyötä, joten polvikipu ei siinä juuri haitannut. Harrastin aikaisemmin myös lenkkeilyä ja hiihtoa luistelutyylillä, mutta näistä harrastuksista olen joutunut luopumaan.
Helmikuussa polvi tähystettiin, todettiin kierukkavika ja nivelrikko n. parin euron kokoiselta alueelta. Operaation jälkeenkään polvi ei ole tullut kuntoon. Kävellessä sattuu miltei joka askeleella, ja pisin kävelylenkki on ollut n.½km. Rappusten alas laskeutuminen on vaikeaa, täytyy mennä rappu kerrallaan ja siirtää toinen jalka samalle askelmalle ja sitten taas askelma alas.
Hoitona olen saanut kortisoni pistoksia, Hyalgania kaksi satsia, särkylääkettä tarvittaessa ja Arthryliä tabletteina. Arthryl ei oikein sovi vatsalle, se aiheuttaa mahakipua, joten olen joutunut välillä lopettamaan sen syönnin.
Mikään näistä tempuista ei ole auttanut, viime kerralla lääkäri sanoi, että seuraavana on vuorossa ortopedin toimet. Jalka katkaistaan polven alapuolelta ja taitetaan ulospäin, jolloin niveleen tulee uutta ehjää kosketuspintaa ja näin saataisiin jatkoaikaa. Toisena vaihtoehtona on keinonivelen laitto.
En vielä ole kypsä kumpaankaan vaihtoehtoon; leikkauksissa on omat riskinsä. Kuulin tarinan, jossa kaverin jalkaa operoitiin kolmetoista kertaa, ja lopputulos oli että polvi piti jäykistää täysin :(
Olisiko palstaa lukevilla kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta jossa nyt olen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
nivelkierukka kokonaan pois. Se oli sitten pullossa spriissä. Olen kävellyt siis ilman kierukkaa 50 vuotta. Tein rakennustöitäkin Austraaliassa. Ei polvi silloin vaivannut, mutta nilkkanivelessä oli särkyjä. Se oli autokolarin jälkeistä särkyä. Polvi on toiminut, mutta ajottain olen pitänyt tukisukkaa. Siis siinä on hieman kipua ajottain, mutta kävely onnistuu kuitenkin. En voi luvata, että polvi on aivan kivuton tällä menetelmällä. Saattaa olla, etteivät lääkärit sitä halua tehdä. Mitään lääkitystä en ole polven vuoksi koskaan käyttänyt.
Minä sain vuosi ja kolme kuukautta sitten tekonivelen vasempaan polveen. Siinä oli vanhan nyrjähdysvamman seurauksena alkanut asentovirhe ja nivelrikko niin että loppuaikoina ei ollut nivelrustoa enää ollenkaan. Söin kipulääkkeitä ja sain hyalgan-pistoksia sekä kortisonipiikkejä siihen. Myös Arthryl kokeiltiin ilman mitään tehoa. Burana 600 oli jatkuvassa käytössä. Olen nyt 54 vuotias ja työkseni tein siivoustyötä. Pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle vajaa vuosi sitten.
Nyt on jalka ihan hyvässä kunnossa enkä tarvitse mitään kipulääkkeitä sen vuoksi syödä. Leikkaus pelotti edeltäkäsin koska tosiaan se on iso operaatio kun jalka pitää katkaista ja polvilumpio irrottaa. Haava oli minulla melko pitkä ja hakasia muistaakseni parikymmentä siinä.
Toipuminen oli kuitenkin yllättävän nopeaa ja pääsin ylös sängystä ja liikkeelle ilman erityisiä vaikeuksia. Sairaalassa olin viisi päivää ja jälkihoito onnistui hyvin kotona. Kyynärsauvoja käytin pari viikkoa. Kannattaa puhua lääkärin kanssa että laittaisivat heti ensimmäisessä leikkauksessa uuden nivelen eikä mitään tilapäisratkaisuja joita joutuu myöhemmin korjaamaan.