Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta,ja kuinka siitä on selvitty tai miten asiat ovat lopulta loksahtaneet kohdalleen?
Nuorena rakastuin,ja elimme vuoden salamasuhteen joka roihusi kyllä nopeasti loppuun,minä olisin ollut halukas jatkamaan mutta vastapuoli ei,rakastavansa sanoi minua mutta haluaa elämältään sittenkin muuta.
Aikaa on kovin kulunut,muistelen joskus usein - joskus harvemmin tuota lämmintä suhdettamme,vaikka hän kohtelikin minua loppu vaiheessa aika tunteettomasti muistan silti vaan kaikki hienot hetket ja asiat mitä yhdessä elimme.
Hänen lämpönsä ja vetovoimansa tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen,ei hän mitenkään erikoinen varmaan muille ollut ,mutta minulle oli.
Olen miettinyt tätä melkein sairaalloista ikäävääni ja kaipuutani häneen,eihän siinä ole mitään järkeä haaveilla ja uskotella itselleen hänen yllättävästä paluusta elämäni valoksi.
Olen myös ajatellut asiaan ratkaisua, mitä jos tapaisin hänet nyt kasvoista kasvoihin, ymmärtäisinkö sen ettei tätä kaipaamaani henkilöä enää ole ollut olemassa sellaisenaan pitkään aikaan,vaan se kaipuu jonka tunnen on ajalta jolloin kaikki oli toisin ja myös hän aivan eri ihminen kuin tänä päivänä?
Tappaisiko hänen tapaamisensa nämä tunteeni häntä kohtaan lopullisesti,vai päivittäisikö aivoni hänet uudelleen ja sama kiinnostus häneen jatkuisi??
Onko kukaan kokenut vastaavaa,kenties tavannut ikävöimänsä henkilön ja huomannut eron menneen ja nykyisen välillä?
Nuorena rakastuin,ja elimme vuoden salamasuhteen joka roihusi kyllä nopeasti loppuun,minä olisin ollut halukas jatkamaan mutta vastapuoli ei,rakastavansa sanoi minua mutta haluaa elämältään sittenkin muuta.
Aikaa on kovin kulunut,muistelen joskus usein - joskus harvemmin tuota lämmintä suhdettamme,vaikka hän kohtelikin minua loppu vaiheessa aika tunteettomasti muistan silti vaan kaikki hienot hetket ja asiat mitä yhdessä elimme.
Hänen lämpönsä ja vetovoimansa tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen,ei hän mitenkään erikoinen varmaan muille ollut ,mutta minulle oli.
Olen miettinyt tätä melkein sairaalloista ikäävääni ja kaipuutani häneen,eihän siinä ole mitään järkeä haaveilla ja uskotella itselleen hänen yllättävästä paluusta elämäni valoksi.
Olen myös ajatellut asiaan ratkaisua, mitä jos tapaisin hänet nyt kasvoista kasvoihin, ymmärtäisinkö sen ettei tätä kaipaamaani henkilöä enää ole ollut olemassa sellaisenaan pitkään aikaan,vaan se kaipuu jonka tunnen on ajalta jolloin kaikki oli toisin ja myös hän aivan eri ihminen kuin tänä päivänä?
Tappaisiko hänen tapaamisensa nämä tunteeni häntä kohtaan lopullisesti,vai päivittäisikö aivoni hänet uudelleen ja sama kiinnostus häneen jatkuisi??
Onko kukaan kokenut vastaavaa,kenties tavannut ikävöimänsä henkilön ja huomannut eron menneen ja nykyisen välillä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyllä kannattaa nähdä, tavata jos on mahdollisuus.
voi jäädä lämmin muisto kaipauksen ja ikävöinnin tilalle ja se on mielelle parempi.
Väitetään että jokaisella on elämänsä alkutaipaleella kuningatar/kuningas ilmiö ,paikalle saapumaton tanssikavaljeeri,saavuttamaton naapurin ihastus, rukkasten antaja tai jättäjä.
Näistä sydämeen särön tuottajista muodostuu haavekuvan kaltainen ihanne jota vertaillaan aina ,oli sitten uusi suhde hyvällä pohjalla tai elämä aallon pohjalla.
Jokainen salaa kaipaa tai haluaa aina sellaista mitä ei voi saavuttaa , se mielikuvituksen ja totuuden rajamailla kelluva kaipaus josta on hyvä haaveilla ja odottaa kuin lotto voittoa.
Ihminen ei voi tunteilleen mitään, se on asennettu meidän jokaisen koneistoomme,sitä mitä sinulla ei ole tuntuu hyvinkin haluttavalta mielikuvissa.
Esimerkkinä voisin käyttää vaikka autokuumetta,niin pitkään kun on epävarmaa tietyn haluamasi auton itselleen hankinta se on erittäin suuresti mielessä,mutta kun onnistut tekemään kyseisestä autosta kaupat muuttuu tuo kovinkin haluttu auto ihan tavalliseksi autoksi.
Tähän suositellaan itsellesi luodun illusion särkemistä,eli totuuden kohtaamista.
Joillakin on mahdollisuus tavata tuo kiinnostuksen kohde,joka särkee kuvitellun haavekuvan,toisilla sitä mahdollisuutta ei ole,mutta haavekuvan voi särkeä ainoastaan ottamalla kaikki faktat huomioon tuosta toisesta ihmisestä.
Tämä ei tietenkään päde seurustesuhteisiin tai vasta tavanneisiin,koska he liikkuvat reaalimaailmassa.
Suosittelen siis,jos mahdollista niin tavatkaa tai keskustelkaa puhelimessa,jo pelkkä toisen äänen kuuleminen saattaa kuullostaa vieraalta mikä ei sovi siihen henkilöön mitä uskoit toisen olevan!