Jutun kuviot ovat olleet seuraavanlaiset:
Tapasin viime syksynä mukavan tytön samalla työpaikalla ja harrastettiin katseidenvaihtoa puolin ja toisin ja höpistiin niitä näitä ruokaillessa. Sittemmin jäin pois töistä, mutta lähetin myöhemmin s-postia tälle tytölle. Hän vastasi innokkaasti ja olemme lähetelleet siitä lähtien kaikenlaista sähköpostia toisillemme usein päivittäin. Pari kuukautta siitä ensimmäisestä viestistä pyysin tyttöä treffeille ja hän suostui innokkaasti. Sittemmin olemme käyneet treffeillä lukuisia kertoja n. viikottain ja tyttö on aina ollut innokas uuteen tapaamiseen. Nyt näyttää väliä edelliseen tapaamiseen kyllä tulevan parikin viikkoa molempien kiireiden vuoksi, mutta kuitenkin. Joka kerralla molemmilla on tuntunut olevan hauskaa ja viihtyisää ja tapaamistahtikin on sovittu yhteisymmärryksessä.
Jutussa on kuitenkin alkanut vaivata pari asiaa, joihin mielelläni kuulisin kommentteja: Aloitteentekevänä osapuolena toimin aina minä, vaikka olen yrittänyt heittää ns. palloa välillä toiselle osapuolelle. Onko se tosiaankin niin, että jotkut naiset haluavat olla täysin passiivisia niiden aloitteiden suhteen? Omasta mielestäni olisi tässä vaiheessa hieman tasapuolisempaa, jos se toinenkin osapuoli ehdottaisi joskus edes jotain.
Toinen juttu on ne syvälliset mielipiteet/tunteet, joita on tuotu tasapuolisesti esiin s-postiviesteissä, mutta ei keskusteluissa. Itse olen yrittänyt kertoa tuntemuksiani keskusteluissa parhaani mukaan, mutta tytöltä niitä ei tahdo kasvotusten irrota, vaikka kysellä yrittäisi. Aina juttu kääntyy vain meikäläiseen tai muuhun puheenaiheeseen. Mitä se sitten onkin, kun ei sitä ainakaan ujouden tai puhumattomuuden piikkiin voi laittaa?
Pari kertaa on tapaaminen peruuntunut tän tytön toimesta selitysten ollessa melko läpinäkyviä kiirejuttuja. Olenkin nyt kahden vaiheilla. Joko lopetan koko jutun täysin, jolloin molempien kärsimykset jäävät todennäköisesti vähäisemmiksi. Tai sitten katson tilannetta vielä vähän eteenpäin, josko se siitä muuttuisi. Kaksipiippuinen juttu, kun olen kuitenkin tähän tyttöön jo hieman rakastunut. Olen miettinyt, että olen vain joku pelinappula tai sitten olen muuten vaan niin tyhmä, että en tajua tota naisten logiikkaa.
Tapasin viime syksynä mukavan tytön samalla työpaikalla ja harrastettiin katseidenvaihtoa puolin ja toisin ja höpistiin niitä näitä ruokaillessa. Sittemmin jäin pois töistä, mutta lähetin myöhemmin s-postia tälle tytölle. Hän vastasi innokkaasti ja olemme lähetelleet siitä lähtien kaikenlaista sähköpostia toisillemme usein päivittäin. Pari kuukautta siitä ensimmäisestä viestistä pyysin tyttöä treffeille ja hän suostui innokkaasti. Sittemmin olemme käyneet treffeillä lukuisia kertoja n. viikottain ja tyttö on aina ollut innokas uuteen tapaamiseen. Nyt näyttää väliä edelliseen tapaamiseen kyllä tulevan parikin viikkoa molempien kiireiden vuoksi, mutta kuitenkin. Joka kerralla molemmilla on tuntunut olevan hauskaa ja viihtyisää ja tapaamistahtikin on sovittu yhteisymmärryksessä.
Jutussa on kuitenkin alkanut vaivata pari asiaa, joihin mielelläni kuulisin kommentteja: Aloitteentekevänä osapuolena toimin aina minä, vaikka olen yrittänyt heittää ns. palloa välillä toiselle osapuolelle. Onko se tosiaankin niin, että jotkut naiset haluavat olla täysin passiivisia niiden aloitteiden suhteen? Omasta mielestäni olisi tässä vaiheessa hieman tasapuolisempaa, jos se toinenkin osapuoli ehdottaisi joskus edes jotain.
Toinen juttu on ne syvälliset mielipiteet/tunteet, joita on tuotu tasapuolisesti esiin s-postiviesteissä, mutta ei keskusteluissa. Itse olen yrittänyt kertoa tuntemuksiani keskusteluissa parhaani mukaan, mutta tytöltä niitä ei tahdo kasvotusten irrota, vaikka kysellä yrittäisi. Aina juttu kääntyy vain meikäläiseen tai muuhun puheenaiheeseen. Mitä se sitten onkin, kun ei sitä ainakaan ujouden tai puhumattomuuden piikkiin voi laittaa?
Pari kertaa on tapaaminen peruuntunut tän tytön toimesta selitysten ollessa melko läpinäkyviä kiirejuttuja. Olenkin nyt kahden vaiheilla. Joko lopetan koko jutun täysin, jolloin molempien kärsimykset jäävät todennäköisesti vähäisemmiksi. Tai sitten katson tilannetta vielä vähän eteenpäin, josko se siitä muuttuisi. Kaksipiippuinen juttu, kun olen kuitenkin tähän tyttöön jo hieman rakastunut. Olen miettinyt, että olen vain joku pelinappula tai sitten olen muuten vaan niin tyhmä, että en tajua tota naisten logiikkaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pisti silmään tuo "Toinen juttu on ne syvälliset mielipiteet/tunteet, joita on tuotu tasapuolisesti esiin s-postiviesteissä, mutta ei keskusteluissa --- kun ei sitä ainakaan ujouden tai puhumattomuuden piikkiin voi laittaa?"
Itselleni ainakin on varsinkin vähänkin tuoreemman tuttavan kanssa vaikea _puhua_ tunteista tms. syvällisemmästä, vaikkakin ajatuksia kyllä on, ja ne kirjallisessa muodossa saankin helposti esille. Usein keskustelutilanteessa annan toiselle osapuolelle liikaa suunvuoroa, ja vasta jälkeenpäin tiedän, mitä milloinkin olisi pitänyt sanoa. Kevyempi jutustelu taas sujuu vallan mainiosti kenen kanssa hyvänsä. Kai se on jonkinlaista ujoutta sekin, taikka sitten vain sosiaalisten taitojen puutetta?
Muuten en tilanteeseesi osaa oikein sanoa juuta enkä jaata, mutta jos vältteleminen on selkeästi läpinäkyvää, siihen on arvatenkin jokin syy. Joskin se syy saattaa aivan hyvin olla jotakin ihan muuta kuin se, ettei tyttöä kiinnostaisi.
Mitä jos olisit itse soittamatta tai yleensä yhteyksissä vähään aikaan. Niin katsot mikä on homman nimi! Voi olla mahdoton ,mutta kaikkea pitää kokeilla saadakseen sen mitä haluaa.
Voi kun mäkin saisin sen edes yhdeks päiväks=(
No, sulle tsemppiä!
Tuota yhteydenottohiljaisuutta olen itsekin ajatellut tässä vielä kokeilla. Pistin tässä hänelle hieman paatuneemman viestin, jonka vastaus tulee olemaan omalta kannaltani melko ratkaiseva. Saa nyt nähdä, mutta ajattelin katsoa tilannetta vielä muutaman viikon eteenpäin, kunnes kärsivällisyyteni loppuu ja lopetan koko hela hoidon, ellei muuta tapahdu.
Olen luonteeltani erittäin joustava ja rauhallinen, mutta kun loppuviimein kyllästyn johonkin, niin se on kerrasta selvää eikä uusintamahdollisuutta varmasti tule ja tämän olen myös tälle tytölle kertonut. Jaksan yrittää, mutta jos se on vain toispuolista, niin en jää roikkumaan, vaan jatkan matkaa, vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Se on semmoinen periaatejuttu, jonka avulla hyvin monet asiat pysyy selkeinä ja helposti hallinnassa. Eikä mua saa ruikuttaan tai aneleen, enkä itse ole taivuteltavissa. Se nyt vain on niin, että sitä saa mitä tilaa.
sen verran, että jos ei melkein puolen vuoden tuntemisen jälkeen uskalla kertoa tunteistaan kasvotusten, on jotain kaiketi pahasti pielessä. Aikahan on loppujen lopuksi kyllä hieman suhteellinen käsite näissä jutuissa. Tiedä häntä...
Tiedän tunteen. Älä ihmettele, jos nämä "kiireet" lisääntyvät jatkossa. Jos huomaat, että tämä tytteli alkaa välttelemään sinua useammin, on pelisi pelattu. Hän voi silti tavatessanne olla normaali, mutta hankkiutuu hiljalleen sinusta eroon.
Tuo nainen voi myös esittää ns. vaikeasti tavoiteltavaa, eikä halua antaa itsestään liian innokasta jne kuvaa. Älä ihmeessä luovuta, jos olet häneen jo hieman rakastunukin! Itse käyttäydyn juuri tuolla tavoin, vaikka olisin kuinka kiinnostunut miehestä, en halua olla epätoivoinen ja annan "pakkeja" aina välillä.
Itse myös haluan, että aloitteet tapaamisiin tulevat mieheltä, ellen sitten jo seurustele kyseisen miehen kanssa, jolloin asia ilman muuta tasapainottuu kummankin ehdottaessa sitä ja tätä.
Se kyllä ihmetyttää, ettei hän kykene keskustelemaan syvällisiä vielä tässä vaiheessa. Ehkä hän ei ole valmis suhteeseen kanssasi.
Tsemppiä sinulle!
ota ja kopsaa toi viesti minkä oot ekaks kirjottanu, tytölles niin se vähän ymmärtää mikä mättää. Joltain ensikertalaiselta sen kyllä ymmärtää.. Muutenkaan en ihmettele jos ei heti pysty avautumaan toiselle, itekkin pystyn avautumaan sähköpostilla tosi hyvin kun taas puhuminen on vähän vaikeempaa. Mun mielestä voisit ihan hyvin lähettää sen viestin - tai pistää viestiin linkki tänne sun viestiis.
Parempi että otat asian esille, pitemmän päälle tommonen yksipuolinen suhde alkaa vaan vituttaa. Kunhan pääsette yhteisymmärrykseen siitä asiasta niin suhde alkaa tuntua kunnolliselta ja rupee varmaan keskustelukin sujua vapaammin.
Tuskin tyttösi tahallaan yrittää hankalaa esitää.
PS, jos homma ei kuitenkaan ota luonnistuakseen, niin turha jatkaa kituuttamista. Jos hän todella on ihastunut sinuun niin ei kyllä rupea esittämään mitään. Tommosista roolipeleistä tulee mun mielestä vaan semmonen kuilu joka estää parisuhdetta. Henk koht en haluaisi semmosta parisuhdetta.
tokassa kappaleessa sen "siitä asiasta" oli tarkotus kummata, se siis pois.
Nyt tapahtui vaihteeksi pieni käänne parempaan päin, kun toinen osapuoli järjestikin erittäin positiivisen yllätyksen molempien mainitsemieni ongelmakohtien suhteen. En kuitenkaan ole vakuuttunut mistään pysyvästä muutoksesta, vaikkakin toivon sitä, mutta saa nyt nähdä. Viime tapaaminen antoi kuitenkin aihetta toivoa asioiden myönteistä kehitystä tulevaisuudessa. Varautuneena katson mitä tuleman pitää. Kiitos kaikille kommentoneille.