Olen alkanut huomaamaan, että olen erittäin huono sosiaalisissa tilanteissa. Olen ollut koko kouluajan todella ujo, hiljainen, arka, puhumaton, siis kaikkia näitä. Olen lähes aina ollut yksin, joten mitenpä olisinkaan voinut oppia sosiaalisia taitoja. Minuakin kuitenkin kiinnostaisi tutustua luokkatovereihin ja hankkia kavereita, mutta se on hyvin vaikeaa.
Mietin arkipäivässä sellaisia asioita, kuten voinko mennä tuttujen luokkatovereiden, joiden kanssa en kuitenkaan ole ihmeemmin puhunut, viereen istumaan tauolla ja yrittää ottaa osaa keskusteluun? Voinko seisoessani tuntemattoman porukan lähettyvillä sanoa jotakin väliin, jos on jotain sanottavaa? Onko törkeää möläyttää jokin välikommentti tuttujenkaan keskusteluun, jos he eivät varsinaisesti ole minun kavereita? Voinko hakeutua yhden ihmisen seuraan jatkuvasti, vai pidetäänkö silloin kauheana takertujana jne. jne.
Minua kuvaillaan syrjäänvetäytyväksi, vaikka en haluaisi olla sellainen. Yritän vain antaa ihmisille tilaa ja välttää tunkeilua, koska en yksinkertaisesti TIEDÄ, onko jokin käytös sopivaa. Minulle on naureskeltu, kun olen yrittänyt lyöttäytyä johonkin porukkaan ja oudoltahan se näyttää, jos yksi tulee vain sanaakaan sanomatta toistuvasti istumaan viereen. Jos lähennyn jonkun kanssa, haluaisin saman tien viettää hänen kanssaan vapaa-aikaa, mutta minun on vaikeaa ehdottaa mitään sellaista, koska sekin on mielestäni tunkeilua.
Joillekin samat asiat on niin helppoja ja jotkut hankkivat uusia kavereita tuosta vain, mutta minä taidan olla lopun elämääni yksinäinen.
Mietin arkipäivässä sellaisia asioita, kuten voinko mennä tuttujen luokkatovereiden, joiden kanssa en kuitenkaan ole ihmeemmin puhunut, viereen istumaan tauolla ja yrittää ottaa osaa keskusteluun? Voinko seisoessani tuntemattoman porukan lähettyvillä sanoa jotakin väliin, jos on jotain sanottavaa? Onko törkeää möläyttää jokin välikommentti tuttujenkaan keskusteluun, jos he eivät varsinaisesti ole minun kavereita? Voinko hakeutua yhden ihmisen seuraan jatkuvasti, vai pidetäänkö silloin kauheana takertujana jne. jne.
Minua kuvaillaan syrjäänvetäytyväksi, vaikka en haluaisi olla sellainen. Yritän vain antaa ihmisille tilaa ja välttää tunkeilua, koska en yksinkertaisesti TIEDÄ, onko jokin käytös sopivaa. Minulle on naureskeltu, kun olen yrittänyt lyöttäytyä johonkin porukkaan ja oudoltahan se näyttää, jos yksi tulee vain sanaakaan sanomatta toistuvasti istumaan viereen. Jos lähennyn jonkun kanssa, haluaisin saman tien viettää hänen kanssaan vapaa-aikaa, mutta minun on vaikeaa ehdottaa mitään sellaista, koska sekin on mielestäni tunkeilua.
Joillekin samat asiat on niin helppoja ja jotkut hankkivat uusia kavereita tuosta vain, mutta minä taidan olla lopun elämääni yksinäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Totuus on se, että sulla on mahdollisus saada erittäin rakkaita ja tärkeitä ystäviä. Tai jos koet "rakkaat ja tärkeät ystävät" naiivina ilmaisuna, olkoon "hyviä frendejä" sitten se mitä tarkoitan. Joka tapauksessa, sellaisia ihmissuhteita, mitä haluat, VOIT saada.
Nyt saattaa tuntuakin vaikealta. Onhan se niin kuin tunnut ajattelevan, että sosiaalinen kanssakäyminen on harjoittelulaji. Ihmisellä on kuitenkin roppakaupalla harhaluuloja sosiaalisista verkostoista ja siitä, miten ne toimivat.
Kenelläkään- korostan- ei kenelläkään ole mitään sinua vastaan. Eikä kellään ole ketään vastaan mitään - paitsi niissä tapauksissa joissa henkilö X on tehnyt jotain pahaa muille, esim. hakannut tai varastanut.
Monilla on luulo, että kaikki vihaavat heitä, ovat heitä vastaan. Sellainen tunne on selitettävissä koulukiusaamistilanteissa ryhmäpaineella. Monikaan ei uskalla olla kiusatun tukena ja kiusatusta tuntuukin - ymmärrettävästi - siltä että kaikki halveksuu (vaikka toisessa tilanteessa kaikki tyypit voisi olla suurinpiirtein huippuhyviä kavereita).
Siitä on omiaan lähtemään luulokierre. En tiedä, onko sulla jtn sellaista taustalla, että pelkäät ihmisiä. Mutta aina löytyy niitä hyviä tyyppejä, jotka auttavat sosiaalisen kans.käyn sujuvuuden kasvattamisessa.
Kuulostat asialliselta ja normaalilta, eli tuskinpa siinä miten puhut ihmisille on mitään tunkeilevaa. :=) Muista, että esim. ihminen, joka on ollut koulukiusattu koko ikänsä, näkee kaikenlaista dissiä ympärillään, koska aivot ovat tottuneet sellaisiin luuloihin. Aivot on monimutkainen biologisilta ja psyykkisiltä kanteilta arvioitava kokonaisuus, johon voidaan palauttaa kaikki analyysi jokaisesta tunteesta ja mielenterveydellisestä asiasta.
Siispä uskoa mua; jos tuntuu, että ET ole muka aivan normaali sosiaalinen tyyppi, joka kaipaa vain harjoitusta, niin olet VÄÄRÄSSÄ. Nimittäin olet muiden silmissä normaali tyyppi, joka kaivannee sosiaalista harjoitusta.
Tietty on se ryhmäpaineilmiö, joka on laaja. Mutta joka koulussa on hyviä tyyppejä.
Onnea túlevaan ystäväelämään!
ps. I know what I talk about.