kielinen Meppi vie Suomen epäoikeudenmukaisen kielipolitiikan EU:n Parlamentin käsiteltäväksi, sillä tähän asti suomenruotsalaiset Mepit ovat hoitaneet asian omaksi edukseen.
Milloin suomen-
pakkoruotsi
13785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
He kaikki pelkäävät suomenruotsalaisen rahan voimaa ja vieläkin elävät "herrakansan pelossa". Luulevat uransa loppua jos änähtävät mitään asiasta.
Tälläistä suomalainen demokratia. (Paras maa, josta Newsweek ei tiedä totuutta)
että siellä ei ole ollut ketään suomen kielen puolusta puhujaa. Sensijaan pakkoruotsittajat Itälä, Haglund ja Essayh ja myös Stubb pitävät huolta vain ruotsin kielestä.
Eiköhän jo riittäis tämä Eu:n valta, vielä ollaan rähmällään sekä venäjään että ruotsiin ja Eu siinä kolmantena perkeleenä, voitaisko olla ihan vaan Suomalaisia, turhia kumartelematta.
kenet edes kuvittelette näistä suomalaisten puoelsta puhujiksi. Vain yhdestä voi olla varma.
1 Sari ESSAYAH PPE
2 Carl HAGLUND ALDE
3 Satu HASSI Greens
4 Heidi HAUTALA Greens
5 Ville ITÄLÄ PPE
6 Liisa JAAKONSAARI S&D
7 Eija-Riitta KORHOLA PPE
8 Riikka MANNER ALDE/ADLE
9 Sirpa PIETIKÄINEN PPE
10 Mitro REPO S&D Finland Loyal Loyal
11 Timo SOINI EFD
12 Hannu TAKKULA ALDE
ole Anneli Jätteenmäkeä, mutta hänestä ei kai ole suomen kielen puolesta puhujaksi koska on Äbo Akademian kasvatti.
Tässä koko Hölmölän EU-jengi:
http://www.europarl.europa.eu/members/public/geoSearch/search.do;jsessionid=21F6ED1C020113601B7DA98C214382AD.node1?country=FI&language=EN
Voitte katsoa, mitä he ovat siellä puuhastelleet katsomalla kohtia TYÖSKENTELY PARLAMENTISSA vaikka se ei kerrokaan kaikkea. Melko hvyät dokumtentit ovat tiedostoissa jopa suomeksi.
Asiastahan voisi tehdä kantelun EU-tuomioistuimeen. Jos kielipolitiikka on tasa-arvoa sortavaa kuten virkamiesruotsin osalta Suomessa on niin lopputuloksesta ei pitäisi olla epäselvää. Viiden prosentin nauttimat edut luonnostaan virkamiesruotsia osaavina, asettaa heidät selkeästi etulyönti asemaan niin opiskelun kuin työnsaanninkin suhteen. Tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ei enää pitäisi kuulua etuoikeutettuja kansanosia. Aikoinaan latina oli samanlainen pakkopulla kouluissa, kunnes valistuksen tuomat uudet tuulet asettivat latinan oikeisiin mittasuhteisiin yhteiskunnassa. On todella kuvaavaa suomalaisten poliitikkojen (yläluokan) uudistuskyvystä, kun katselee ruotsinkielen (5%) tarpeellisuuden epätoivoista puolustamista 95%:n kustannuksella. Ei muutakuin kantelu EU-tuomioistuimeen!
Suomessa on puhuttu suomea ja ruotsia yhtä kauan.nykyinen Suomi on vanha itäruotsi ja suomalaisilla oli omat käräjäkivet ja puheoikeus ruotsin maapäivillä.sentähden minua ärsyttää tv ohjelma venäläiset suuriruhtinaamme.
Korhola on uskaltanut ottaa kantaa pakkoruotsiin ja kaksikielisyyteen ja haluaa Suomeen kielivapauden. Toivottavasti sana leviää EU:ssa ja vaativat oukeudenmukaista kielipolitiikkaa Suomeen.
Olemme aina olleet joko Ruotsin tai Venäjän vedettävissä, ja suomenruotsalaiset siellä EU:ssa ihannoineet Suomen kaksikielisyydestä vaikka Suomen kansa ei ole kaksikielinen vaikka meille sitä pakolla syötetään
Vihdoinkin suomenkielinen alkaa ajatella Suomen etua. Meitä on narrattu liian kauan ja ylpeilty turhasta kaksikielisyydestä, josta vain ruotsinkieliset ovat saaneet kaiken edun ja parhaat työpaikat.
Pieni vieras ruotsin kieli valinnaiseksi ja Suomi ylpeäksi yksikieliseksi maaksi muiden maiden tavalla.
Ei ole mielestäni ainakaan EU:ssa ottanut MEIDÄN asiaa esille:
http://www.europarl.europa.eu/sidesSearch/search.do?type=CRE&term=7&author=4260&language=FI&startValue=0
"Pakkoruotsia sen sijaan ei ole helppo rakastaa. Sen aika on ohi. Miksi tämä on puolueille niin vaikea tunnustaa?
Olen opiskellut ja asunut ulkomailla, ja ollut yksitoista vuotta europarlamentissa. Ikinä minulla ei ole ollut mitään hyötyä ruotsinkielen taidosta. Hyödyksi en laske sitä, että hississä voisin puhua ruotsia ruotsalaisen kollegan kanssa. Miksi puhuisin, sillä hänen ruotsinsa on kuitenkin niin erilaista kuin Suomessa oppimani. Jos ryhdyn leikkiin, joudun pinnistelemään ja keskittymään, jotta saisin selkoa laulavasta intonaatiosta. Ja niin paljon en asiaa harrasta; ajallisena satsauksena se ei ole kyllin palkitsevaa, kun tiedetään, että me molemmat osaamme sujuvaa englantia – ja töidenkin pitää tulla hoidetuksi. Niinpä laudatur-ruotsini on päässyt jokseenkin ruostumaan.
Me elämme jo liian globalisoituneessa maailmassa, jotta pakkoruotsi olisi perusteltu. Kansainvälisyytemme ulottuu kauas yli pohjoismaisen yhteistyön, ja tähän pohjoismaiseenkaan yhteistyöhön ei tarvita kieltä, joka nostaa yhden kansan muiden yli.
Ennen kaikkea minua hirvittää ajatus, että kaikkien suomalaislasten on pakko opiskella jotakin, jonka hyöty ja houkuttelevuus on nykymaailmassa niin vähäinen. Oppimishaluisten motivaatio tapetaan heti alkumetreillä. Kielten opiskelu on tietenkin välttämätöntä, mutta miksi pitää tietää lapsen puolesta valmiiksi, mikä on tämän kipeimmin tarvitsema kieli? Kuinka meillä on kansakuntana varaa siihen, että oppimisesta tehdään tervan juontia? Mitä se mahtaa maksaa BKT-luvuissa, en uskalla edes arvioida.
Toisekseen harmittelen maahanmuuttajien puolesta. Suomen kieli on pakko oppia Suomessa, se on selvä. Mutta miksi heidän taakakseen pannaan vielä toinenkin vieras ja vähän käytetty kieli, ennen kuin pääsee kunnolla integroitumaan yhteiskuntaamme. Virkamiesten pakkoruotsi syrjäyttää lähtökohtaisesti muualta tulleita ja hankaloittaa heidän sopeutumistaan.
Somali voi hakea virkaa ja riittää että hän osaa suomea tai ruotsia.
Aivan samoin sinä voit vaihtaa äidinkielesi englantiin ja hakea virkaa pelkästään suomenkieli riittää.