Tietysti varmaan haluatte uusia ystävyyssuhteita, mutta mitä muuta tahtoisitte saavuttaa elämässä?
Kertokaa unelmistanne :)
Kertokaa unelmistanne :)
Mitä haluaisitte saavuttaa elämässänne?
ZXC1234
27700
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kerro sä ensin omat unelmasi.
Hmmm... ensinnäkin tahtoisin olla vielä onnellisempi ihminen. Kaikkien kiusattuna ja syrjittynä olemisen jälkeen olisi mahtavaa näyttää heille kaikille, että minäkin olen saanut oman ihanan ystäväporukan kasaan ja seurustelisin onnellisesti. Olisin täysin parantunut masennuksestani ja saisin itsetuntoni kohoamaan. Menestyisin työssäni ja pitäisin todella työpaikastani. Olisi hienoa myös, jos kehittyisin huimasti musiikki -ja maalaustaidoissani ja ehkä voisin harrastaa jotain muutakin. En siis ainakaan istuisi tietokoneella tylsistymässä päivästä toiseen monta tuntia, vaan minulla olisi kaikenlaista hauskaa tekemistä! Asuisin rakkaani kanssa jossakin hyvällä paikalla ja nauttisimme yhdessä elämästä. :) Elämäni olisi hienoa kaikilla elämän saroilla.
Enkä olisi tällainen luuseri, joka ei ole missään kovinkaan hyvä ja on yksinäinen.
Hitsi, jotenkin minusta tuntuu että unohdin monta unelmaa kirjoittaa tuohon.
Tehdä jotain hyödyllistä eikä vaan maleksia mut ku ei huvita töitä hakea ku pelkään et kiusataan ja hänkitään vaan mua koko elämän . Ei ihminen voi loputtomiin saada uusia mahdollisuuksia mä oon jo aika monta saanut ja aina onnistunut tyrimään ne mahdollisuudet :( Lapsista en (anteeksi lapsirakkaille) pidä. Tunnen itseni hyvin arvottomaksi koska en tee yhteiskunnan hyväksi mitään, elän vain veronmaksajien rahoilla.
-Saada koulutus ja hyvä ja säännöllinen työ jossa on sellainen palkka, että sillä elää.
-Löytää elämänkumppani ja saada lapsia, omakotitalo ja kaksi kissaa.
-Mukava ja onnellinen elämä, hyviä ystäviä, mukavat harrastukset jne.
Ihan tavallista siis. Ja olen toiveikas, että nämä vielä toteutuvat, kunhan parannun tästä vammaisuudestani (=sairaalloisesta ujoudesta).
Olen hieman kateellinen teille, joilla edes on unelmia. Minulla ei ole...
Ei minullakaan tunnu olevan jos oikeen vituttaa ja tuntuu pahalta. Tuollaista voi jatkua viikon tai muutaman, sitten taas tulee 1-2viikon hyvä jakso.
Tiedä sitten onko tuo masennusta?
Minulla on jatkunut jo vuosia aika pitkälti tauotta. Vaikea masennus kyllä diagnosoitiinkin pari kuukautta sitten. Mutta ei minulla ole esimerkiksi koskaan ollut mitään unelma-ammattia.
Sinun unelmasihan voisi sitten olla vaikka se, että pääsisit masennuksestasi yli. :)
Ehkä mieluummin työkyvyttömyyseläkkeelle. Saisi ainakin olla rauhassa.
Hei sinähän ajattelet samoilla linjoilla kuin minä! Otsikkosi kysymys on minustakin oleellisempi kuin masennuksesta ylitsepääsy. Masennus on sentään lähtöisin itsestä, muiden sanelemat toimintavelvoitteet eivät. Omat tunteesi ovat sinun puolellasi.
Tunne sitten väistyy kun sitä ei enää tarvitse. Eli sitten kun vastauksia niihin oikeasti oleellisiin kysymyksiin alkaa olla samoin kuin uskoa niihin, alkaa masennus vähentyä samassa suhteessa.
Sitä minä toivon jos satun näkemään tähdenlennon. Joskus oli unelmia ulkomaille lähdöstä kun olen kielitaitoinen, mutta sitten tajusin että elämä on samaa arkista paskaa joka puolella, ei siitä pääse mihinkään. Elämä pitäisi muka suorittaa jossain nukkumisen ja työssäkäynnin välissä, ei kiitos!
Tässä on muutama vuosi menty siitä mistä aita on matalin, mitä vähemmän vanhempani valittavat sitä helpompaa elämäni on.
Realistina ymmärrän, että ongelma on minun vinoutuneessa luonteessani, eikä tilanteeni todennäköisesti tule koskaan muuttumaan. Sairaalloisen huono itsetunto, neuroottisuus, pessimismi, järjetön estyneisyys, jurous jne. eivät ennusta kovin hyvää elämää näinä aikoina kun muut nykynaiset ovat määrätietoisia ja sanavalmiita. Moiset touhottajat saavat minut voimaan pahoin.
:D Yks elämänsä muitten perseitä nuollu naikkonen (sori jos sanon näin, mutta minun mielestä jos elämän elää koulussa opettajia mielyttäen, nuorena aikasin naimisiin ja elää miehen ja lapsien ehdoilla ja heitä mielyttäen niin eipä se oo muuta ko toisia varten elämistä...just semmosta normielämää jota kaikkien muittenki pitäisi elää heidän mielestään) kysy kerran multa että, mitä aijot tehä isona? (voiko olla idiootimpaa kysymystä!!!) johon mie että aattelin tehä mitä itte haluan ja yrittää olla onnellinen. No tämä naikkonen että ei sitä elämässä aina voi tehä niinkö haluaa ym. hurskastelua ja että etkö aio naimisiin mennä ja lapia tehä. Mie että, jaa ehkä meen ehkä en. Jos eteen sattus tulemaan joku aivoilla varustettu miekkonen niin voisin ehkä mennäkki ja lapsia en oo aatellu tähän paskaan maailmaan saattaa. Jotenki mua kans jurppii ja pahasti nykyihmisten pinnallisuus ja kaiken maailman paskan jauhaminen ja asioiden kaunistelu. Mie sanon ehkä kaikki liianki suoraan ja naureskelen ittekseni ko ihmiset on niin naiiveja. Kaikkein eniten ottaa pannuun sellaset hirittävät bimboblondit jotka tyrkyttää itteänsä jokaselle kakslahkeiselle ja joilla en oo yhtään omaa mielipidettä mistään asiasta...
Mun tavote ois nopeaa olla keinutuolissa istuva mummeli joka ois mahollisimman epämummomainen. En todellakaan tarkota mitään muotimummoa, vaan sitä että mie haluaisin lautailla ja ottaa lujat vauhit keinussa mummonaki. Joo ehkä nuoki riippuu kunnosta, mutta tässähän sai haaveilla:) Siksi haluaisin kans olla mummo että ois jo eläkkeellä ja sais luvan kanssa olla tekemättä mitään järkevää ja mie toivon että kanssa mummot ja papat ois siihen mennessä jo viisastunu sen verran että ei jaksas jauhaa paskaa. Just tämä elämän tavotteellisuus kyrsii, mulla ko ei oo ollu koskaan mikään hinku olla rikas ja kuulusa ja hyvässä asemassa työssä ja iso talo ym. vaan meikän tavote on aina ollu olla onnellinen just siinä elämän tilanteessa mikä on. Tällä hetkellä ei oo kovin hyvät pelikortit käessä, työttömyys, yksinäisyys, elämä ahtaassa yksiössä ym. mutta en voi väittää että olisin mitenkään kauhean surullinen, vois tässä paskemminki mennä.
"pessimisti ei koskaan pety vaan yllättyy positiivisesti" :) Hyvät illanjatkot
Hmm.
Tällä hetkellä ensimmäisenä prioriteettinäni olisi päästä rakastelemaan(n. 15 vuotta puutteessa elänyt).
-Tyttöystävän saaminen olisi seuraava.
-Parantua masennuksesta ja peloista.
- Saada hyviä kavereita, joiden seurassa voisi olla täysin oma itsensä.
- Löytää liikunnallinen harrastus jota rakastaisi.
- Suorittaa nykyiset opinnot loppuun tai löytää jokin uusi mielenkiintoinen ala.
- Saada työpaikka.
Toivoisin, ettei elämäni ole mennyt hukkaan vaan olen onnistunut koskettamaan muita ihmisiä positiivisella tavalla; vaikuttamaan asioihin entistä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta; auttamaan yksittäisiä ihmisiä niin että he jonakin päivänä vuorostaan voivat auttaa muita.
"Make a difference", noin pähkinänkuoressa.
Haluaisin naisen joka rakastaa minua ja jota minä rakastan.
Muuten elämäni on kohtuullisen siedettävää.
Yksi kunnollinen nainen jonka kanssa elää.
Iso tontti maaseudulta jonne rakentaa vanhaan tyyliin pikkuhiljaa omaa kotia.Heh kartano, savusauna, aitta, navetta, ateljee/verstas jne.
Hankkii elukoita sinne tilalle.
Kirjoittaa kirja tai kaksi.
Tehdä elokuva jossa näyttelen tai useita elokuvia, dokumenttejä ehkä animaatioita.
Tehdä sarja taidemaalauksia ja järjestää näyttely.
Opetella muuraaminen.
Luoda bisnesidea, yritys ja olla oman itseni herra.
Opetella huippukokiksi.
Rakentaa vanhan tyylinen asuntolaiva.
Pieni osa noista on toteutumassa. Onneksi.. mutta se nainen se nainen. Se on avain onnellisuuteeni sitten kaikki on paremmin. SE on varma juttu. Mikään ei voita naisen läheisyyttä ja sitä onnellisuuden tunnetta.
riittävästi rohkeutta päättääkseni päiväni... :(
Minä tiedän, että tämä olisi paras ratkaisu itsellenikin. Löysässä hirressä roikkuessa sitä rupeaa vituttamaan miten itsensä nirhaaminen voikin olla vaikeaa jos ei nauti erityisesti kivusta. Jos olisikin vain on/off nappi jota voisi painaa.
Hyvin usein haaveilen tyttöystävän saamisesta. Hänestä tulisi sitten vaikka vaimo. Tähän asti olen ollut aina yksin. Ikääkin on jo yli 40.
työntekoon
mutta toki haluaisin tehdä vähän enemmän kotitöitä mm kun tällä hetkellä työkyky on lähinnä nollassa.
Ei kiinnosta mikkään.
Pienin tavoittein eteenpäin.Askel kerrallaan.
Katsotaan mikä minustakin isona tulee mut oonhan jo 28vuotias vai tuleeko musta mitään ihmeellistä mut tarvitseeko tullakaan?
Unelmia ei ole oikeastaan
Toivon kumminkin mahdollisimman vähän kivuliaita sairauksia ja kivuttoman kuoleman
Nukahtais vaan pois ...
"Saavuttaa" kuullostaa sellaiselta tavoitteelta, jonka eteen olisi tehnyt paljon työtä. Haluaisin saavuttaa tasapainoisen elämän ja eheän minäkuvan. Se olisi sellainen vasta sitten kun en tarvitsisi mitään ahdistusta estävää lääkitystä. Ne ovat minulle se mittari, jolla voin arvioida tasapainoani. Saavuttaakseni sen tilan, elämässäni olisi tapahduttava suuria ihmeitä. Minun on vaikea tulla tasapainoiseksi ilman rakkautta. Olen kovin heikko eheytyäkseni ilman rakkautta. Tässä on vaikea noidankehä, koska mies ei saa olla heikko ja tarvitseva. Miehen tulee olla vahva saadakseen rakkautta. Naisille heikkous ja tarvitsevuus sallitaan, koska heidän ei ole pakko olla kovinkaan aktiivinen tullakseen rakastetuksi.
Nyt lähden toteuttamaan yhden unelman, eli nautin kunnon yöunet! :)
Oho. Olen ollut ehkä turhan yliolkainen sinun suhteesi. Sinullahan on syvällistä ja itsellekin läheisiä aiheita käsittelevää ajattelua. Niistä pillereistäs huolimatta... :D
Olen erittäin syvällinen ja herkkä ajattelija. Tämän vuoksi osittain olen myös sairastunut ahdistuneisuushäiriöön. Rakkaudettomuus on myös vaikuttanut siihen. Ei pillerit poista syvällistä ajattelua - päinvastoin, ne usein toimivat psykedeelisestikin. Pidän niitä parempana (ja edullisempana) kuin pulloon tarttumista. Lisäksi alkoholi voi lisätä masennusta ja nämä vähentävät. Nämä vähentävät ahdistusta, mutta herkkä ja syvällinen ajatteluni ei katoa minnekään. Nyt olen näennäisesti eheämpi ja työkykyisempi - rakkaudettomuudesta huolimatta.
Niin joo, nyt muistan miksi sinusta saa vähän jännän kuvan: suhtaudut niin kovin vakavalla asenteella kaikkeen, niin kuin nyt viestini joka kohtaan, vitsi mukaanlukien.
Tarkoitin vitsinä sen implikaation että mielialalääkkeet vaikuttaisivat suoraan syvälliseen ajatteluun. Olen itsekin niitä syönyt aikani. Minun varsinaiset epäilykseni liittyvät mielenterveyshoidon tapaan syyllistää potilaan negatiivisia tunteita ja pyrkimystä hankkiutua niistä eroon, usein lääkityksellä.
Mitä tulee itse kunkin huumorintajuun, suosittelen vaalimaan sitä rakkaudella. Se on herkkä ja hitaasti kehittyvä mutta hyvä ominaisuus. Ainakin minulle huumorintajusta on ollut hyvin paljon apua tässä maailmassa. Se mm. helpottaa masennusta ihan eri tavalla kuin mitkään mielialalääkkeet.
Maa aion osallistua mun ensimmaisiin vahvamieskisoihin ens kesana. Semmotteeseen heikkojen poikien kisaan tosin. :D Mutta maa luulen etta maa voisin olla hemmetin ylpee ittestani jos kunnialla niista selvian. Se on se eka saavutus. Katotaan siita sitten etia pain. Ihmissuhteista en oikein osaa sanoa, kai sita yksin (tai siis perheen kanssa) porskutetaan loppuelama nailla nakymin kun ei ihmisiin tunnu saavan mitaan otetta.
Kostaa