Kipu. Särkee, vihloo, jomottaa, koskee.
Jokaisen kiputuntemukset ovat erilaisia, kivunsietokyky eriasteista. Kivun syitä on monesti vaikeakin löytää, jos niitä edes tosissaan ajatteleekaan....pilleriä vaan poskeen.
Pitihän se arvata, kun elämässäin niin helpolla kipujen, särkyjen suhteen olen päässyt, että jossain vaiheessa se iskee, "ylimielisyys" kostautuu. Itsellein kipu sanoo...ähäs eukko,siitäpäs sait, kun olet leveillyt kivuttomuudellas. Pari päivää olen "temppuillut" vasemmalla puolen selkää, hartioita ja kaulaa koettelevan kipuni kanssa.
Aina olen ollut sitä mieltä, että suurin osa kivuistamme on ns. psykosomaattisia, siis mielen ja kehon yhteinen protesti , elämäs ei oo nyt oikein reilassa.Kipu ilmoittelee vaikkapa että...ei ole liiikkunut tarpeeksi, venytellyt näitä vanhenevia jäseniään, liikaa miettinyt omaa surkeuttaan, antanut valtaa alakulolle tai istua jököttänyt tämän nenän edessä olevan kapistuksen ääressä, "hienoja aatoksia" tuottaen. Liikaa joutenollen keskittymällä itseensä: Voi mua sus-polosta, ei mua kukkaan ymmärrä! Tähän pittää se heh!
Kipu ilmoittaa, että ryhdistäydyhän nyt ja hoitele asias kuntoon...ulos,ulos,ulos möksästäis. No, onneks syys koittikin, joten liikunta lisääntyy.
Oletan, että kivunsietokykyni on ollut aina korkea, en etukäteen ole suggeroinut itteeni tuntemaan kipua. Se varmasti altistaa enemmän kivun tuntemiselle, lisää kivun tunnetta.
Kotona ei ole tarvinnut olla kuin varoilta Disperiiniä, en ole totuttanut itseeni pienen jomotuksen takia pilleriä heti ottamaan. Nyt piti hankkia tätä Mobilattia, ja tyttöin antoi joitain vähän tehokkaampia tulehduskipupillereitä, joita oon nyt vasta yhen kokonaisen puolikkaina ottanut. Nyt piti hankkia, kun eilen oli aika "invalidisoiva" kipu, naama väärällään piti apteekkiin raahustaa.
Luulen kyllä, että ihmiset liian herkästikin syövät kipulääkkeitä, pohtimatta sen enempää kivun syytä.
En todellakaan ole kipuasiantuntija...se se vielä puuttuiskin....mutta psykosommaattisiksi ajattelen monet kivut, elämäntavoissa tai "päässä on vikaa."
Toki ymmärrän, että monilla on ihan oikeita sairauksia ja kipuja, joita pitää hillitä lääkkeillä, mutta omaa harkintaakin voisi varmasti enemmän käyttää. Aika näyttää minunkin kohdallani, olenko oikeassa oman pääni ja kehoni diagnoimisessa...olen ihan säilyttänyt lääkärien kiihkoissaan kirjoittamat reseptit vuosien varrelta, joita en ole oman harkintani mukaan apteekista hakenut.
No niin, hupsista, tulipa istuttua liian pitkä tovi taas tässä yhtäpäätä, taitaa jo taivas vaalentua. Pikkusen ennää jomottelee, ihanaa!
Voipa tällasenkin viisauden tähän loppuun sujauttaa, kuin: "Se, mikä stressaa toista, on toiselle voimavara."
P.S. Eilen ei kyllä vitsailuttanut...kyllä kipu on mahtava määräilijä sekin.
Jokaisen kiputuntemukset ovat erilaisia, kivunsietokyky eriasteista. Kivun syitä on monesti vaikeakin löytää, jos niitä edes tosissaan ajatteleekaan....pilleriä vaan poskeen.
Pitihän se arvata, kun elämässäin niin helpolla kipujen, särkyjen suhteen olen päässyt, että jossain vaiheessa se iskee, "ylimielisyys" kostautuu. Itsellein kipu sanoo...ähäs eukko,siitäpäs sait, kun olet leveillyt kivuttomuudellas. Pari päivää olen "temppuillut" vasemmalla puolen selkää, hartioita ja kaulaa koettelevan kipuni kanssa.
Aina olen ollut sitä mieltä, että suurin osa kivuistamme on ns. psykosomaattisia, siis mielen ja kehon yhteinen protesti , elämäs ei oo nyt oikein reilassa.Kipu ilmoittelee vaikkapa että...ei ole liiikkunut tarpeeksi, venytellyt näitä vanhenevia jäseniään, liikaa miettinyt omaa surkeuttaan, antanut valtaa alakulolle tai istua jököttänyt tämän nenän edessä olevan kapistuksen ääressä, "hienoja aatoksia" tuottaen. Liikaa joutenollen keskittymällä itseensä: Voi mua sus-polosta, ei mua kukkaan ymmärrä! Tähän pittää se heh!
Kipu ilmoittaa, että ryhdistäydyhän nyt ja hoitele asias kuntoon...ulos,ulos,ulos möksästäis. No, onneks syys koittikin, joten liikunta lisääntyy.
Oletan, että kivunsietokykyni on ollut aina korkea, en etukäteen ole suggeroinut itteeni tuntemaan kipua. Se varmasti altistaa enemmän kivun tuntemiselle, lisää kivun tunnetta.
Kotona ei ole tarvinnut olla kuin varoilta Disperiiniä, en ole totuttanut itseeni pienen jomotuksen takia pilleriä heti ottamaan. Nyt piti hankkia tätä Mobilattia, ja tyttöin antoi joitain vähän tehokkaampia tulehduskipupillereitä, joita oon nyt vasta yhen kokonaisen puolikkaina ottanut. Nyt piti hankkia, kun eilen oli aika "invalidisoiva" kipu, naama väärällään piti apteekkiin raahustaa.
Luulen kyllä, että ihmiset liian herkästikin syövät kipulääkkeitä, pohtimatta sen enempää kivun syytä.
En todellakaan ole kipuasiantuntija...se se vielä puuttuiskin....mutta psykosommaattisiksi ajattelen monet kivut, elämäntavoissa tai "päässä on vikaa."
Toki ymmärrän, että monilla on ihan oikeita sairauksia ja kipuja, joita pitää hillitä lääkkeillä, mutta omaa harkintaakin voisi varmasti enemmän käyttää. Aika näyttää minunkin kohdallani, olenko oikeassa oman pääni ja kehoni diagnoimisessa...olen ihan säilyttänyt lääkärien kiihkoissaan kirjoittamat reseptit vuosien varrelta, joita en ole oman harkintani mukaan apteekista hakenut.
No niin, hupsista, tulipa istuttua liian pitkä tovi taas tässä yhtäpäätä, taitaa jo taivas vaalentua. Pikkusen ennää jomottelee, ihanaa!
Voipa tällasenkin viisauden tähän loppuun sujauttaa, kuin: "Se, mikä stressaa toista, on toiselle voimavara."
P.S. Eilen ei kyllä vitsailuttanut...kyllä kipu on mahtava määräilijä sekin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo kiputuntemuksesi toispuolisuus kuulostaa hieman huolestuttavalta, mikäli et ole sillä puolella rasittanut vartaloasi! Melkein sellainen on poissuljettu vasemmalla puolella, jos et ole vasenkätinen. Joskus voi nukkua huonossa asennossa, mutta lievää sellainen on, ja menee ohi pian. Ja sen kyllä tietää itse.
Tuo kaulaan asti kipuilu, saattaa olla kaulanikamien kärkien,( joissa usein on istumatyöntekijöillä kulumia)
väkästen kiinni tarttuminen toisiinsa, mikä on kivuliasta. Mutta luulisi jonkin raskaan työn suorittamisen, aheuttaneen sen. Joka tapauksessa kivun ilmaantuminen on merkki, että jokin on vialla. Sinuna en epäröisi käydä TK:ssa , jotkut reaoivat myös sydänoireisiin selkä ja kaula alueen kivuilla, jopa leukaperiin!
Onhan syy selvitettävä, joskin Mobilat auttaa kyllä lihaskipuihin. Nuo niskavaivat on hyvin yleisiä, ja taivuttamalla päätä rennosti rintakehää vasten, laskien 30:n päivittäin viikon ajan, auttaa niitä irroittautumaan
Vahinkoa se ei ainakaan jumppana tee.
Sataa ropsii hiljalleen ja yllättävän viileitä on nyt aamut! Meillä on sukutapaaminen tänään Meilahden kahvilassa, sellainen Tshehovin aikainen viehättävä kahvila, jossa tapasimme mieheni synttäreitä viettää.
Pidämme yllä tuota traditiota, ihan kiva nähdä taas sukuakin:D heippa
Eikä sitten mitään ulkomaan reissuja ennen kuin jalka nousee kepeästi ja kivuttomasti.
Tämä ois sitten niinku käsky, heh.
vastailen jälkeeni kirjoittaneille. Hyviä ohjeita Ts., lienee ollut tämä sään muuttuminen päällimmäisenä syynä, kun niin vähissä vaatteissa edelleen liikuskelin, vaikka yöt ja aamut ovat jo aika viileitä, yht´äkkiä muuttuikin syksyksi. En ole mitenkään kylmälle ja vedolle arka, nautin nyt helteitten jälkeen tästä ilman raikkaudesta. Aamulla kun vasta yöpaitaseni ylleni puen ja tässä istuskelen, ovi selkoselällän ulos, niin olen ehkä unohtanut ikäni...taas. En ole muistanut niin säännöllisesti noita päänpyörityksiäkään tehhä, no,hyvä opetus, ihan totta.
Mukavalta tuntuu Mm, kun joku minuakkii komentellee, eri juttu vaan, miten se tehoaa. No, oikeeesti....meinataan siellä Prahassa tietysti mahollisimman paljon nähdä, ei varmaan koko aikaa katukahvilassa istuskella, niin oon näitä kävelyjäni täälläkin yrittäny pidentää. Ja mukulakivikatuja kaiketi siellä riittää, ei sovi ihan laahustelemalla jalkojaan liikutella. Juu-u....kolmen viikon kuluttua!
Täällä ei ajatella itse, vaan totellaan määräyksiä! Asento, lepo ...saappaat jalkaan vedä! Asento, käännös oikeaan päin! Marssi TK:hon alkaa! Vasen, oikea, yks, kaks ...tahdissa eteenpäin!
heti aamutuimaan. Noinko tuimana minnuu komennellaan." Tuima on tuuli ja pimeä on taivo...." vielä, kun pilkkopimeetäkin on. Ovi on tietysti ulos rempsallaan, mutta kun kaikenlaisii "mönkijäisii" houkuttellee tää lamppuin, "valoa ikkunassa". En tarkota kakslahkeisii mönkijäisii, vaan sellasii yäk-olentoja, hapsenkakkiaisii ja syksyn outoja hyttysvieraita, kummallisii aina syksy synnyttää.No, tulkoot lämmittelemään, ainoot vihamiehet on hirvikärpäset eikä niitä onneks täällä.
Aiheesta tuli vaihteenvuoks eksyttyy. Hyvin taisin saada itte ittein huollettuu, kun ei juuri lainkaan ennää jomottele. Saappaatko jalkaan...no villasukat laitan enkä ilkosillaan viilettele. Onneks on yks lanellinen yöpaita, ihan pitkähihanen, sen laitoin päällein. Erikseen on sitten ne sellaset "viettelyvaatteet", mustaa pitsii...hmm, eihän sitä nyt lanellisessa yövieraita vastaanottaa voi, eikä taia nuo ötökkävieraat huomata erroo.
Noista saappaista vielä...sain sen käsityksen "armeija-aikaan", että paras pehmike saappaissa oli jalakarätti, eipä tullut säästettyy yhtään ainokaista muinaismuistoks ukkoin kokoelmasta. Käyttäneevätkö uljaat sotapoikamme ennää sellasii lainkaan.
Ja marssimisesta, voi herraisä, se se vasta näky ois, jos miut pantas marssimaan tahissa...tuliskohan siitä mittään!