Yksi asia, joka ei millään kupoliini mahdu, on lasten lihottaminen.
Koulumaailmassa näkee yhä enemmän lapsia, joille ylipainoa on siunaantunut reippaasti. Ihmeellisin asia on aika usein se, että osa näistä lapsista ei edes syö koulun aterioilla juuri mitään! He ovat toisin sanoen tottuneet syömään lähinnä erilaisia makeita välipaloja ja pikaruokia ja ns. "tavallinen" ruoka ei suusta alas mene. Salaatit ovat heille vastenmielisiä.
Tähän tilanteeseen on ollut johtamassa myös toinen asia: liikunnan TÄYDELLINEN harrastamattomuus! Ei voi siis puhua liikunnan vähäisyydestä; totuus on paljon karumpi. Osa lapsista ei todellakaan ole vähäisimmässä määrinkään tottunut likkumisen kouluikään mennessä!
Meillä siis on maassamme koko joukko lapsia, joille fyysinen rasitus on kertakaikkisesti vieras asia. Hengästyminen on heille totaalisen outo juttu ja kummallinen ilmiö: nämä lapset luulevat kuolevansa kun rasituksen yhteydessä pulssi kiihtyy ja hengitys vaikeutuu! Jo pieni fyysinen rasitus on heille ylivoimainen ja liikkuminen rajoittuu lähinnä seisoskeluun ja hitaaseen tallusteluun. Erilaiset hypyt ja pomppimiset ovat äärimmäisen hankalia. Jo pienikin osuma vaikkapa pallosta aiheuttaa itkun ja jopa hysteerisen reaktion. Lapset ovat usein pyöreitä ja kaikin tavoin kömpelöitä.
Lapset on luotu liikkumaan. IHMINEN on tarkoitettu käyttämään fysiikkaansa. Jos jo pienen lapsen annetaan päivät pitkät istua television ja koneiden äärellä, tulokset ovat surkeat.
Käytännössä lapset oppivat liikuntatottumukset vanhemmiltaan. Ylipainoisilla vanhemmilla on useimmiten ylipainoiset lapset. Koko perheen ruokailutottumukset ovat kuralla.
Peräänkuulutan teiltä aikuiset ihmiset VASTUUTA: lihottamalla lapsenne teette heille todellisen karhunpalveluksen. Kannatte itse vastuun itsestänne, mutta lapset eivät itse ole syyllisiä tilaansa. Vanhemmat ovat vastuussa siitä, minkälaiset tottumukset lapsilleen opettavat.
Ja vielä lopuksi: kyllä; osa ihmisistä lihoo helpommin. Silloin on vain oltava tarkempana ruokailun suhteen ja liikuttava tarpeeksi. Esim. altaassa kelluminen EI OLE liikuntaa.
Ja ei; kaikki lihoneet ihmiset eivät ole lihavia sairauden vuoksi. Heitä on varsinkin lapsissa hyvin pieni osa.
Ylipaino kyllä aiheuttaa jossakin vaiheessa myöhemmin ongelmia.
Koulumaailmassa näkee yhä enemmän lapsia, joille ylipainoa on siunaantunut reippaasti. Ihmeellisin asia on aika usein se, että osa näistä lapsista ei edes syö koulun aterioilla juuri mitään! He ovat toisin sanoen tottuneet syömään lähinnä erilaisia makeita välipaloja ja pikaruokia ja ns. "tavallinen" ruoka ei suusta alas mene. Salaatit ovat heille vastenmielisiä.
Tähän tilanteeseen on ollut johtamassa myös toinen asia: liikunnan TÄYDELLINEN harrastamattomuus! Ei voi siis puhua liikunnan vähäisyydestä; totuus on paljon karumpi. Osa lapsista ei todellakaan ole vähäisimmässä määrinkään tottunut likkumisen kouluikään mennessä!
Meillä siis on maassamme koko joukko lapsia, joille fyysinen rasitus on kertakaikkisesti vieras asia. Hengästyminen on heille totaalisen outo juttu ja kummallinen ilmiö: nämä lapset luulevat kuolevansa kun rasituksen yhteydessä pulssi kiihtyy ja hengitys vaikeutuu! Jo pieni fyysinen rasitus on heille ylivoimainen ja liikkuminen rajoittuu lähinnä seisoskeluun ja hitaaseen tallusteluun. Erilaiset hypyt ja pomppimiset ovat äärimmäisen hankalia. Jo pienikin osuma vaikkapa pallosta aiheuttaa itkun ja jopa hysteerisen reaktion. Lapset ovat usein pyöreitä ja kaikin tavoin kömpelöitä.
Lapset on luotu liikkumaan. IHMINEN on tarkoitettu käyttämään fysiikkaansa. Jos jo pienen lapsen annetaan päivät pitkät istua television ja koneiden äärellä, tulokset ovat surkeat.
Käytännössä lapset oppivat liikuntatottumukset vanhemmiltaan. Ylipainoisilla vanhemmilla on useimmiten ylipainoiset lapset. Koko perheen ruokailutottumukset ovat kuralla.
Peräänkuulutan teiltä aikuiset ihmiset VASTUUTA: lihottamalla lapsenne teette heille todellisen karhunpalveluksen. Kannatte itse vastuun itsestänne, mutta lapset eivät itse ole syyllisiä tilaansa. Vanhemmat ovat vastuussa siitä, minkälaiset tottumukset lapsilleen opettavat.
Ja vielä lopuksi: kyllä; osa ihmisistä lihoo helpommin. Silloin on vain oltava tarkempana ruokailun suhteen ja liikuttava tarpeeksi. Esim. altaassa kelluminen EI OLE liikuntaa.
Ja ei; kaikki lihoneet ihmiset eivät ole lihavia sairauden vuoksi. Heitä on varsinkin lapsissa hyvin pieni osa.
Ylipaino kyllä aiheuttaa jossakin vaiheessa myöhemmin ongelmia.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Olivat meillä yökylässä ja heillä oli omat eväät mukana: Suklaapatukoita, sipsejä, karkkia, pullaa ja limua tietenkin. Lapset olivat titenkin lihavia ja lasten vanhemmat melkoisessa kunnossa myöskin... kyllä käy tuollaisia lapsia sääliksi. Oma lapseni napostelee porkkanoita ja muuta vastaava jos haluaa mutustella.. ei välttämättä tykkää tuosta nyt mutta tulee minua kiittämään kun on aikuinen.
Naapurien perheessä ei syödä mitään orgaanista. Aina vaan valmisruokaa ja muuta sontaa.. Minusta tuollaisen sonnan syöttäminen on sama kuin hakkaisi lapsia.
Voithan opettaa lapsesikin asennevammaiseksi lihavia kohtaan. Tosin tarina kuulostaa enemmän tyypilliseltä provolta, kuin todelta. Mitä yhteistä teidän lapsilla edes sitten olisi, jos kutsutte kylään sipsiä syöviä lapsia, tiedä vaikka pöllisi teidän porkkanat.
Asennevammaa osoittaa lähettää lapsensa roskaruoka- ynnä karkkiarsenaalin kanssa kylään toiseen perheeseen. Kylässä syödään isäntäperheen tarjoamaa ruokaa. Jos jotain haluaa lähettää, niin pitää kysyä etukäteen, mitä tuodaan.
Minä olen ainakin puhunut lapsilleni lihavuuden haitoista ja terveellisten elämäntapojen merkityksestä. Lapsi ei liho normaaliaterioita syödessään ja liikkuessaan ikätason mukaisissa toimissa.
Eli mikähän asennevamma minullakin on?
käy sääliks sun lapset jos ne ei koskaan saa herkutella! Ja ainakin minun lapset saavat herkutella silloin tällöin! VARSINKIN jos on kyseessä joku "erikoisempi" päivä kuten yökyläily tai lauantai! Ja mistä sinä tiedät mitä ruokaa naapurissa syödään? Tutkitko heidän roskalaatikkoa? Sinun lapset ovat varmaan koulukiusaajia koska sinulla on niin huono asenne toisia iihmisiä kohtaan! Et sinä voi katsoa ihmistä ja sen perusteella sanoa miten he elää ja syö! Sama koskee tota niin sanottua miesopea!! KAikki me ihmiset olemme erinlaisia ja näkösiä! Minulla on 4 lasta mistä 3 on mielestäni liiankin laihoja ja tytöllä on pyöreyttä minkä lääkärit ovat jo tutkineet ja todenneet AINEENVAIHDUNNANHÄIRIÖKSI! Itse tykkään että tyttö näyttää terveemältä ja vahvemmalta kun on pyöreyttä ja kunnon väriä kun mun pojat jotka ovat kalpeita ja erittäin laihoja! Pojat kyllä syö kun lehmät ja itseasiassa ne syö enemmän kun tyttö mutta niillä ei olekkaan tota ongelmaa kuten aineenvaihduntahäiriötä! Minusta lapset jotka ovat liian laihoja ovat "rumempia" kun normaalivartaloiset tai hieman pyöreet! Mitä kaunista on siinä kun lapsi on niin laiha kun tikku? Kaikillahan on omia mielipiteitä mutta tykkään että AIKUISET voisivat opettaa lapsille hyväksymään KAIKEN muotoset ihmiset! VAikka itse en tykkää oikein laihoista niin en ole ikinä sitä sanonut ääneen tai lasten kuullen! Olen opettanut lapsia kunniottamaan kaiken laisia ja kokosia ihmisiä! KETÄÄN ei haukuta oli se ihminen sitten minkälainen tahansa!! Ajatella "hiljaa" voi mutta ääneen sitä ei tarvitse sanoa VARSINKAAN LASTEN KUULLEN!! Te vanhemmat jota opetatte lapsille toisten ihmisten haukkumisen ja inhomisen TE ällötätte minua!!
Kyllä, tuossa on yksi kansanterveyden tulevista, lisääntyvistä ongelmista!
Piti vastaamani tuolle opettajalle tämä:
Kyllä, tuossa on yksi kansanterveyden tulevista, lisääntyvistä ongelmista! 22.8.2010 01:54
Olen siis itsekin opettaja ja hämmästelen tällä hetkellä, että monet lapset ovat kesän aikana lihoneet huomattavasti. Tämä koskee lähinnä niitä jo valmiiksi pyöreitä lapsia, joilla olisi alun perin ollut laihduttamisen varaa. Hoikat lapset ovat pysyneet hoikkina, mutta pulskille lapsille kouluruuan puuttuminen ja kodin väärät ruokailutottumukset ovat aiheuttaneet painonnousua.
On käsittämätöntä, kuinka vanhemmat voivat laiminlyödä tällä tavoin lapsen terveyden. Hyvään vanhemmuuteen kuuluu ehdottmasti asiallisesta ravinnosta ja lapsen liikunnasta huolehtiminen.
Kesällä ala-asteikäisen tulee viihtyä pihaleikeissä, uida ja pyöräillä, syödä marjoja ja ihania kesän vihanneksia. Näinhän onkin valistuneissa perheissä.
Oletko muuten miesope pannut merkille, että nämä syöttöporsaat tulevat käytännössä aina sosiaalisesti alempiluokkaisista perheistä? Mitä korkeammin koulutetut vanhemmat, sitä harvinaisempaa on, että lapsi olisi lihava.
Itse en oikein mielelläni luokittele oppilaita sosiaalikuokan mukaan, koska olen alunperin sieltä alemmasta luokasta.
Ylipainon suhteen tilanne on aikuisilla aika selvä: alempi koulutus merkitsee usein - ei siis aina - paino-ongelmiakin. Jos niitä paino-ongelmia on siis aikuisilla, niitä varsin usein on myös jälkikasvulla. Loogistahan se on, koska - kuten avauksessa sanoin - koko perheen ruokailutottumukset ovat usein retuperällä.
Lasten totaalinen liikkumattomuus hämmästyttää minua. Vanhemmat jaksavat vedota mitä ihmeellisimpiin asioihin liikkumattomuutta perustellessaan ja aika tragikoomisia ovat ne tapaukset, kun vanhemmatkin menevät mukaan lastensa juttuihin. Nämä lapsoset, joita jopa lääkäri tutkii, koska he saavat liikunnasta "oireita", eivät valitettavasti ole urbaania legendaa vaan totta.
Kipeäähän oma "syyllisyys" on myöntää. Suomi on kuitenkin täynnä vanhempia, jotka eivät sitä pientä lastaan ulkona käytä. Sieltä ongelmat alunperin alkavat. Lapsen annetaan istua sisällä ja tuijottaa tv:tä tai pelata pelikoneilla. Jo aivan pienille lapsille johtavaa ajanvietettä ovat pelikoneet. Missä IHMEESSÄ aikuisten ajatukset ovat?
Kun tähän otetaan mukaan ne valtavat makeis- ja herkkuannokset, joita monissa kodeissa syödään, on peli selvä. Monet ihmiset eivät näytä milläään tajuavan, mikä määrä sokeria esim. virvoitusjuomissa on! Ja kaikkein nerokkaimmissa kodeissa virvoitusjuoma on ruokajuomana! Taas kerran: missä aivot?
Se, minkä käytännössä useimmat opettajat havaitsevat, on seuraava: ns. "normaalit", keskitason liikkujat ovat valtavasti vähentyneet. Jäljellä on yhä se pieni joukko huippumääriä liikkuvia ja harrastavia, mutta keskikasti on vähentynyt ja enemmistö on valahtanut liikkumattomien joukkoon. Sen huomaa kouluissa. Liikuntaryhmien tasoerot ovat valtavat ja luokka-aste ei kerro enää mitään: liikkuvainen alkuoppilaskin voi olla jo paljon vahvempi motorisesti kuin suuri osa kutosluokkalaisista. Ja se nyt EI ole normaalia!
Ihmiset ovat jotenkin tottuneet siihen, että ympärillä on pyöreitä ihmisiä. Hoikka lapsikin alkaa olla poikkeus ja normi on pikemminkin pullukka kuin normaalimittainen. Sen huomaa selvästi vaatekaupoissa.
Lasten lihominen kesän jälkeen on surullista.
Toivoisin vanhempien ajatuksia asiasta. Kasvokkain tästä aihepiiristä on hyvin vaikea puhua. Tunteet nousevat pintaan heti ja sen kyllä ymmärtää. Harva ihminen myöntää virheitään, olivatpa ne kuinka selviä tahansa.
Lasten kanssa ajatusmalli "Itsepähän läskini kannan!" ei oikein toimi.
Yksi syy liikkumattomuuteen on kilpailuhenkisyyteen ohjaava koululiikunta! Opettajien kykenemättömyys nähdä oppilas yksilönä. Mutta sitähän ei opettajat myönnä. Itse olin ylipainoinen lapsi ja tein kaikkeni aikanaan pystyäkseni samaan kuin hoikemmat luokkatoverini, kuitenkaan pystymättä siihen. Opettajalla ei ollut kuitenkaan kykyä nähdä minun henkilökohtaista tasoani kilojeni kanssa ja sitä, että sillä kunnolla tein kuitenkin kaikkeni. Vaikka kuinka yritin, niin muiden kuullen käskettiin olla laiskottelematta. Verenmaku suussa piti talvella hiihtämän saman kuin muutkin ja taas laiskottelun säestyksellä. Se oli ala-asteikäiselle raastavaa kuultavaa. Kehuja saivat kyllä ne, jotka vapaa-ajallakin harrastivat kilpailutoimintaa. Kyllä siinä into liikuntaan katosi tyystin, eikä se ole koskaan palannut. Minä en ole koskaan tuntenut pienintäkään liikunnan iloa mistään. Koululiikunnan selkeä tavoite pitäisi olla vain ja ainoastaan se, että ihmiset kokisivat liikunnan riemua ja uusien lajien oppimista ja josta jäisi kipinä ihan tavalliseen kuntoliikuntaan. Kaiken maailman testit ja kilpailuviritykset ovat omiaan näyryyttämään ja tappamaan liikkumisen ilon niistä vähemmän liikunnallisista lapsista. Heitäkin kuitenkin on myös normaalipainoisissa lapsissa.
Nyt omat lapseni ovat koulussa ja sen kynnyksellä ja mitä menoa kuuntelee, niin ei se jurikaan ole muuttunut, ellei jopa pahentunut. Runsaasti ylipainoisena äitinä teen kuitenkin kaikkeni, ettei omien lapsieni tarvitse käydä läpi sitä helvettiä, minkä itse on käynyt. Kumpikaan lapsistani ei ole ylipainonen ja olen tietoisesti ohjannut heidät harrastuksiin, jotka heitä liikuttavat, koska itse en siihen pysty. Myös ruokapuoleen kiinnitän erityisesti huomiota. Toinen on innostunut kilpailemisesta, mutta ilman kenenkään painostamista ja mahdollisuudella, että kun parhaansa tekee, sen pitää riittää.
Tuostahan se homma usein lähtee liikkeelle: aikuisten omat huonot kokemukset ja oletus siitä, ettei mikään ole muuttunut.
Juuri tuostahan minä yritin puhua!
Jos lapsi on jo kouluun tullessaan onnettomassa kunnossa ja täysin tottumaton liikkumaan, ongelmia varmasti on! Mistä ihmeestä niitä positiivisia kokemuksia tulee, jos lapsi ei ole ennen kouluikää esim. ikinä leikkinyt leikkejä, joissa hiki tulee pintaan tai kokenut hengästymistä tai sitä, että johonkin voi peräti vähän aikaa sattua?
Kun liikkuminen on vähäistä, kokemukset liikunnasta koulussa muodostuvat väkisinkin negatiivisiksi. Tasoerot ryhmissä ovat hirmuiset ja vaikkei opettaja ikävästi palautetta annakaan. toiset lapset saavat aina siihen tilaisuuden jossakin välissä!
Jos lapsi ei siis osaa edes alkeellisia liikuntataitoja kouluun tullessaan, ongelmia tulee lähes vääjäämättä.
Koululiikunta ei saisi olla jatkuvaa kilpailua. Pulma kuitenkiin on se, että myös kilpailulla ja siis suoritustason vertailulla väkisinkin on oma paikkansa koulussakin. Lapset vertailevat toisiaan ja esim. joukkuepelejäkin pelaillaan. Tuloksia ei voi aina jättää laskematta. Lapset rakastavat usein kilpailemista ja kokonaan sitä ei voi lopettaa. Rajoittaa aina voi ja pitää.
Jos se "verenmaku" tulee suuhun jo sadan metrin hölkän jälkeen, jossakin on vika. Enimmällä osalla lapsensa huonoon kuntoon päästäneistä aikuisista ei ole kuvaa siitä, miten se huono kunto todellisuudessa näkyy. Kuvitelmat ovat aina ruusuiset ja esim. selvä ylipainokin on vain "pientä puöreyttä".
Totuus liikunnasta on kuitenkin se, että se yksi täysin motivoitumaton lapsionen vaikuttaa ryhmään ja ryhmässä monin tavoin.
Jos lapsesi lähtee kilpaurheiluun mukaan, huomaat menon siellä kovaksi. Hyvä tai ei, monissa joukkuelajeissa kritiikki on kovaa ja löysäilijöitä ei joukkuetovereiden taholta juuri ymmärretä. Koulun liikunta on siihen nähden ÄÄRIMMÄISEN löysää.
Ihmiset ovat erilaisia ja liikkuminen on normaalia kaikille. Jos lapsi on pienestä saakka opetettu siihen ettei näin ole, koulukaan ei ihmeitä voi tehdä.
Mutta ne kilpailumaailman kovasanaiset lapsetkin ovat jonkun isomman asenteen kasvattamia ja koululiikunnassa mukana olleita. Kyllä hirvittää kentän reunalla kuunnella toisia vanhempia, jotka ruoskivat lapsiaan karulla kielellä. Sieltä se oppi tulee, aikuisilta. Mitä sinä opettajana teet, kun kuulet toisten mollaamista liikuntatunnilla. Tiedän, että sitä ei voi kitkeä pois kokonaan, mutta sihen voi silti joka kerta puuttua. Miten kannustat sitä heikompaa lasta? Kyllä opettajillakin on vara tarkistaa asenteitaan, eikä automattisesti syyttää vanhempien omia huonoja kokemuksia, jos törmää samaan vielä nykyään. Niistä kun ei minun tapauksessani kyse suhteessa lapsieni liikkumiseen, kirjoitinhan heidän liikkuvan. Ehkä sinä olet sitten sen hyvän liikuntataustan omaava lapsi, jolla ei aikuisenakaan ole kykyä nähdä heikompaa kuitenkin yksilönä, vaan kaikkien olisi mahduttava samaan muottiin. On edelleen myös hoikkien vanhempien hoikkia lapsia, joita ei liikunta kiinnosta tippaakaan. Kenen kokemuksia silloin syytetään liikkumattomuudesta.
Usein kuulee täysin normaalipainoisten lasten vanhempien puhuvan lapsistaa "laiheliineina" tms. On täysin hämärtynyt se, että ennen murrosikää lapsen kuuluukin olla täysin rasvaton. Luuston rakenne sitten määrää kuinka kapea lapsi on, mutta rasvaa ei tarvitse olla grammaakaan.
Terveellä kymmenvuotiaalla tytöllä tai pojalla ei ole vatsaa, vaan pinseteillä voi saada hieman nahkaa rypistettyä atuloiden väliin. Uimarannalla olen jopa nähnyt, kuinka tissit omaavaa pikkupoikaa oikein maanitellaan hampurilaisten ääreen: "söisit nyt jotain edes".. Kyllä perkele on tehnyt mieli sanoa, että eiköhän tuo nyt ole ihan tarpeeksi syönyt....
Selvästi lihavista lapsista puolestaan tosiaan puhutaa pyöreinä ikään kuin häivyttäen se tosiseikka, että kyse on ylipainosta, joka jo haittaa lapsen elämää niin terveydellisesti kuin usein myös sosiaalisesti. .
En minäkään lähtökohtaisesti luokittele oppilaitani taustan mukaan. Tietyiltä havainnoilta ei vaan voi välttyä, jos on rehellinen. Pultsukat tulevat pääosin alemman sosiaaliluokan perheistä.
On opettajan velvollisuus puuttua siihen, jos jotakuta aletaan mollata. Itse asiassa, olen juuri viime päivinä tuota asiaa käsitellyt oppilaiden kanssa.
Lasten kyky ymmärtää erilaisuutta on kuitenkin rajallinen. Jos joku ottaa pelin ilmiselvästi löysästi ja koko joukkue sen takia kärsii, palautetta saattaa tulla ja kaikkea opettajakaan ei saa kitkettyä pois. Tilannetta voidaan ratkoa myöhemminkin ja toisaalta on myös jossain määrin oikeinkin, että palautetta saa. Jos joku toimii muiden näkökulmasta väärin, ei hissuttelukaan ehkä ole aina se ainoa oikea toimi.
En ole missään vaiheessa ollut huippu-urheilija tai lahjakas. Vasta aikuisiällä aloin tietoisesti harrastaa tiettyjä lajeja, jotka olivat minulle oikeita. Toisaalta, nelikymppiset ihmiset liikkuivat lapsena PALJON nykyisiä lapsosia enemmän. Tietokoneita ei ollut ja pitkät päivät tuli vietettyä pallopeleissä ja jäällä vaikken joukkueissa pelannutkaan.
On hyvä, jos huolehdit lastesi liikkumisesta. Unohdin vain sanoa sen. Valitettavasti vanhemmissa on koko joukko sellaisia, jotka eivät laillasi toimi. Heille avaukseni oli suunnattu, mutta vähänpä täällä heitä liikkuu, jotka kantaa asiaan ottaisivat.
Kaikkia on yritettävä aina motivoida ja kannustaa. Se on välttämätöntä varsinkin silloin, kun motivaatioita ei ole. Vanhempien tehtävä oikeasti ON huolehtia siitä, että lapset esim. ovat ulkona ja liikkuvat. Jos koti ei mitään tee, koulun toimet eivät auta.
On olemassa kaikenlaisia lapsia, jotka eivät liiku tarpeeksi. Ylipaino ja liikkumattomuus ovat kuitenkin äärimmäisen huono yhdistelmä. Jos lapsensa näkee jatkuvasti pyöristyvän, on vanhemman velvollisuus tehdä jotain. Lähellekään kaikki vain eivät niin tee. Miksiköhän?
Kentän laidalla huutelevia vanhempia on vaikea ymmärtää. Joillakin fanaattisuus urheilun suhteen menee liioittelun puolelle. Se on lähinnä ärsyttävää ja säälittävää.
Oppilaille sanon, että liikuntatunnilla pitäisi yrittää aina tehdä parhaansa. Onko se sinusta liikaa vaadittu? Suosittelisin vanhemmillekin tutustumista liikuntaryhmän vetämiseen. Jos joukossa on muutamia, joita touhu ei tippaakaan kiinnosta tehtiinpä mitä tahansa, homma on mielenkiintoista. Kokeile ihmeessä!
Taju oikeasta ja väärästä on tässäkin asiassa jotenkin hämärtynyt. Kenellekään ei mistään saa mitään huomauttaa ja vaikka opettajan tekisi mieli sanoakin totuuksia, ne on nielaistava ja kritiikki on pakko muotoilla niin pyöreästi, että teho menee.
Joskus tekisi mieli sanoa vanhemmille suoraan jotakin tyyliin "Mitä ihmettä te meinaatte!!??" mutta käytännössä ajatukset joutuu jättämään päähänsä.
Jos opettaja erehtyy edes tällaisissa anonyymeissä keskusteluissa sanomaan mielipiteensä suoraan, palaute on usein tulikiven katkuista. Se on tyypillistä Nyky-Suomelle: aina pitää vain kiittää, kehua ja kannustaa, vaikka kaikki pielessä olisikin. Sitten ihmetellään sitä, että moni asia on kurallaan.
Ja kuten näemme ne ihmiset eivät kommentoi, joilla siihen syytä saattaisi olla.
Todella säälittävää!!!!!!
Ja sinä sorrut samaan vanhaan, lapselliseen ja ennen kaikkea vähättelevään kliseeseen monien muiden kliseiden joukossa, mihin moni muukin sortuu ollessaan kaikki tietävä lihavien asioissa.
Tarkoitatko minua? Mihin kliseeseen minä sorruin?
Minä todellakin haluaisin tietää, mikä meni pieleen.
Olen siis itsekin opettaja ja hämmästelen tällä hetkellä, että monet lapset ovat kesän aikana lihoneet huomattavasti. Tämä koskee lähinnä niitä jo valmiiksi pyöreitä lapsia, joilla olisi alun perin ollut laihduttamisen varaa. Hoikat lapset ovat pysyneet hoikkina, mutta pulskille lapsille kouluruuan puuttuminen ja kodin väärät ruokailutottumukset ovat aiheuttaneet painonnousua.
"On käsittämätöntä, kuinka vanhemmat voivat laiminlyödä tällä tavoin lapsen terveyden. Hyvään vanhemmuuteen kuuluu ehdottmasti asiallisesta ravinnosta ja lapsen liikunnasta huolehtiminen.
Kesällä ala-asteikäisen tulee viihtyä pihaleikeissä, uida ja pyöräillä, syödä marjoja ja ihania kesän vihanneksia. Näinhän onkin valistuneissa perheissä.
Oletko muuten miesope pannut merkille, että nämä syöttöporsaat tulevat käytännössä aina sosiaalisesti alempiluokkaisista perheistä? Mitä korkeammin koulutetut vanhemmat, sitä harvinaisempaa on, että lapsi olisi lihava."
Tuosta ylemmästä tekstistä oon samaa mieltä. Jos syö pelkästään roskaruokaa, makeisia limsaa jne, niin siihen pitäs puuttua ja vanhemman kuuluis tehdä miastuvaa kotiruokaa, mikä ei lihota niin paljon. Karkkipäivä saa olla, tai kyläilyjen yhteydessä syödä jotain makeaa.
Liikkumiseen pitää kannustaa ja tehdä jotain kivaa ulkona lapsen kanssa tai kannustaa tekemään esim. ystävien kanssa.
Minä en taas käsitä kuinka joku kehtaa sanoa lihavaa syöttöporsaaks ihan yleisesti, miksei vaan lihava?
Kyllä niitä ylipainoisia tulee mistä tahansa sosiaaliluokasta. Mutta silti on inhottavaa katsella tuommoisia asioita. Et ehkä ole itse elänyt ikinä hiukkaakaan rahattomimmissa oloissa. Ymmärrystä pyytäisin. Voin myös selittää miksi köyhemmät ovat lihavempia usein; ootko koskaan pannu merkille ruuan hintaa? Makkaroita, eineksiä yms. saa paljon halvemmalla kuin saati tekee kunnon aterian esim. kokolihaleikkelettä, perunaa/riisiä/nuudeleita, kasviksia sekä siihen vielä salaatin. Voin kertoa, että tuon aterian tekoon menee enemmän rahaa kuin makkarapakettiin ja makarooniin. Ruuan hintaa pitäs oikeesti pystyä pitämään kohtuullisena, koska se vie ihmiset ostamaan epäterveellistä ruokaa. Tämä on yksi syy!
Toiseksi olen sitä mieltä, että jos kotona tykkää liikkua niin kaikki ok. En itsekään pitänyt koululiikunnasta, jostain lajeista kyllä mutta, kun aina pelattiin viikosta toiseet samoja pelejä niin no thanks! Eikä meidän opettaja edes huomioinut kaikkia vain parhaammat ja sosiaalisemmat tenavat. Itse en ole lihava edes vaikken koskaan pitänyt koululiikunnasta, syömisiäni olen tarkkaillut aika pitkään niin, että sairastuin vieläpä syömishäiriöön...
niin ei kai sitä liikaa pidä syödä?
Makkaraa ja makaroniakin voi syödä kohtuudella.. eikä tästä edes ole kyse. En usko, että hoikat lapsiperheet käyttävät yhtään sen enempää rahaa ruokakaupassa. Valitsevat vain eri artikkeleita.
Kyllä se kalja ja limutkin maksavat. Esim. sillä tulee jo tosi paljon säästöä, kun ruokajuomana on kraanavesi. Jos Läskilän perhe jättäisi turhat juomat kuukaudeksi ostamatta, niin kas kummaa riittäisi varmasti rahat euron porkkanapussiin.
Syöttöporsaitahan nuo ovat. Lapset, joita on lihotettu jo pikkulapsi-iästä alkaen. Parempi ja kuvaavampi termi se on kuin lihava. Käsitteestä kuvastuu se, että lapset ovat syyttömiä tilaansa.
eivät runsaan hiilari/rasvapitoisuuden ja alhaisen proteiinipitoisuuden vuoksi pidä nälkää pitkään, siksi tuleekin nälkä helpommin. Kouluruokailusta, mun mielestä kyllä pitäisi kiinnittää vähän enemmän huomiota koostumukseen ja annoskokoihin. Itse kävin kouluni muutamia vuosia sitten, ja tilanne tuntuu muuttuvan kaiken aikaa huonommaksi juuri niiden lasten kannalta, joille se päivän ainut terveellinen ateria saadaan koulusta. Esimerkkinä sellaiset rajoitukset tyyliin "enintään 4 lihapullaa/lapsi", mutta jtn valkoista riisiä saa kyllä ottaa niin paljon kuin haluaa. Muutenkin, paljon käytetään atrian ja saarioisten eineksiä (vaikkapa jotkut jauhelihapihvit sis. enintään 50% lihaan verrattavissa olevia aineksia), koska puhtaista raaka-aineista paikan päällä tehtynä tulisi aivan liian kalliiksi.
Miksi vankiloissa käytetään ateroihin rahaa paljon enemmän kuin vaikkapa kouluissa? Mitä niin pahaa lapset ovat tehneet, että ansaitsevat huonompilaatuista sapuskaa kuin vaikkapa murhia tehneet?
Eivät kyllä pidekään nälkää samalla tapaa makaroonit ja makkarat, siksi niitä enemmän syödäänkin. Tulee taas nälkä. Eikä se pelkkä porkkanan ja vihannespussien lisääminen tollaseen ruokavalioon auta, kun pääruoka on einestä. Voi herranjestas, luulis opettajien tietävän enemmän ruokavaliosta, kaloreista ja niiden sisältävyydestä.
Ja kyllä ne lapset itsekin sitä karkkia ostavat, että ei pelkästään vanhemmat syyllisiä ole.
Niin ja kouluruoka vasta nykyään surkeeta on. Vois panostaa enemmän koulut tuohon ruokaan, ei ihme ettei tenaville maistu, kun meidänki koulussa oli esim. kalapuikot kuin betonista tehty ja jotku ruuat maistui oikeesti ihan kauheelta.
Et voi olla opettaja. Minä haluan uskoa, että koulutetut naiset tässä maassa osaavat nimettömänäkin kirjoittaa sivistyneesti. Sinä et inhimillistä sivistystä osoita millään tavalla, tosin sitä ei koulutuksella edes saa. Se joko on tai ei ole ihan syntyjään. Vaikka asiaa ei hyväksy, niin se ei tarkoita, että olisi mitään syytä halveksia ja siihen sinä sorrut.
Et voi olla opettaja. Minä haluan uskoa, että koulutetut naiset tässä maassa osaavat nimettömänäkin kirjoittaa sivistyneesti. Sinä et inhimillistä sivistystä osoita millään tavalla, tosin sitä ei koulutuksella edes saa. Se joko on tai ei ole ihan syntyjään. Vaikka asiaa ei hyväksy, niin se ei tarkoita, että olisi mitään syytä halveksia ja siihen sinä sorrut."
Näinpä. Itse olen vielä nuorempi kuin opettaja, koska alle 25 ja ihmettelen tollasta kielenkäyttöä ees tuntemattomana ja nimettömänä. Eikö aikuset ihmisetkään nykyaikana, joiden pitäs olla sivistyneitä osaa käyttäytyä ja kunnioittaa. Lihavia on, minkäs teet, ymmärtää pitäs sitäpaitsi ensin kaikki syyt ennen kuin pystyy korjaamaan tilannetta, jos ees haluaa. Ja korjaus ei lähde pelkästään vanhemmista. Valtiosta myös ja niin ollen myös poliitikasta.
MIkä tuon nimittelyn idea asioista puhuttaessa on?? Yritätkö tehdä itsestäsi jotenkin vakuuttavampaa asiattomilla ja törkeillä nimityksillä. Voit olla varma, että kukaan ei ota sinua vakavasti.
ottaako joku onkeensa vai ei. Lastensa lihottamisen ei pitäisi olla siitä kiinni, mitä kieltä nettikeskusteluissa käytetään .
Omituista herkkänahkaisuutta pillastua syöttöporsas-käsitteestä silloin, kun se ei kohdistu kehenkään nimenomaiseen henkilöön. En minä ketään henkilökohtaisesti ole nimitellyt enkä aiokaan nimitellä. Läskilän perhekin vain kuvastaa kuvitteellista perhettä, jossa kaikilla on ylipainoa, ei sen kummempaa. Napakka ilmaus, josta asia tulee varmasti selväksi.
Minulla ei ole tapana sievistellä ja puhua asioita kukkaiskielellä. En tietenkään nyt kasvokkain vanhempien kanssa näin puhu. Sen sijaan olen kyllä muutaman oppilaan huomattavan ylipainon ottanut puheeksi vanhempien kanssa. Yleensä vanhemmat suhtautuvat asiallisesti, mutta myös voimakasta kieltoreaktiota esiintyy: eihän meidän Jussi ole ylipainoinen, kasvava nuori, jolle maistuu ruoka, vähän ehkä pyöreä... jne.
Totuus on, että Jussilla (nimi muutettu) on jo huomattavia hengitysvaikeuksia kevyessä liikunnassa, jalassa on aina verkkarit, koska ilmeisesti muita housuja ei siinä kokoluokassa vaatekaupasta saa, kouluruoka ei maistu, mutta eväänä näkyy olevan päivittäin mm. keksejä ja suklaata. Häntä kiusataan ja syrjitään, mikä heijastuu koulumenestystä heikentävästi.
Kyseessä on niin vakava kansanterveydellinen alati paisuva ongelma, että pohtisin tässäkin ketjussa mieluummin sitä kuin jonkun sanavalintoja.
Kyllä minä halveksin vanhemipa, jotka syöttävät lapsensa sairaiksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Yhtä lailla halveksin muillakin tavoin lapsiaan pahoinpiteleviä vanhempia.
Huomattavan ylipainon kerryttämisen lapselle, rinnastan siis pahoinpitelyyn. Itse asiassa uskon, että satunnainen tukistaminen on lapselle paljon vähemmän vahingollista kuin koko lapsuutta ja todennäköisesti koko elämää varjostava lihavuus ja siitä seuraavat terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat.
lähtökohta on jutun kirjoituskieli, esim. tuleeko tänne kirjoittelemaan mukamas napakasti huonoa kieltä käyttäen vai napakasti ilman huonoa kieltä ja ilmaisuja. Jos ei puhu kunnolla, ei saa kunnon palautettakaan joten luulis kiinnostavan. Toisekseen, jos on pokkaa kierrellä ja kaarrella tai puhua täällä -pitäs pokkaa olla suoraanki sitten sanomaan.
Ja minäkin jo ehdotin, poliitiikaan pääseminen ja asian muuttaminen ois lähtökohtana, muuten se onhelma ei lähde! Ihan turha ajatella, että parille vanhemmalle sanominen auttas asiaa..no way....
Totuuden kipeydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että onko tarve nimitellä ihmisiä. Hauku sitten jo se sukupolvi, joka kasvatti lihavien lasten vanhemmat. Kukaan vanhempi ei tahallaan lihota lapsiaan, se on varma. Sinulla ei näennäisestä koulutuksesta huolimatta ole kykyä nähdä ongelmia kauemmas. Olet itse ihan yhtä säälittävä tässä tapauksessa kuin halveksimasi vanhemmat.
kyllä perheväkivallan, muttet lihottamista? (no, onhan toki tukistamista ja tukistamista, mutta...) Menee jo aika mielenkiintoisiksi jutut 2010-luvun lasten kasvattajalta... Toivottavasti tällaisen ajatusmaailman omaavat ihmiset eivät kasvata aikanaan ainakaan omia lapsiani.
kirjoitat p*skaa niin paljon, että taitaa näppiksesi olla ruskea. Kyllä kuule olen omin silmin nähnyt kuinka lapsia lihotetaan, jotkut ovat niin idiootteja etteivät osaa edes lukea, kun annetaan lappu käteen lapsen ylipainon vuoksi. Siinä sanotaan mitä pitää välttää ja mitä voi syödä huoletta, yksi idiootti äiti ihmetteli, että lapset ei saa syödä jogurttia eikä hedelmiä eli banaania, pakkohan lapsille on välipalaa antaa. Joo, ei tällä akalla käynyt mielessä että niille turvonneille kakaroille, voi antaa omenaa/ appelsiinia/ päärynää ja marjarahkaa jogurtin sijasta, kuin myös leipänä voi olla ruisleipä sen iänikuisen ranskanleivän sijasta, nämä lapset saivat päiväkodissa/koulussa ainoat lämpimät ateriansa, eivät siis enään kotonaan.
Ja kaikkein sairainta tässä on se, että tämän akka ylpeili ylipainoisilla lapsillaan, kuulemma naapurit ajattelivat että he ovat rikkaita. Naapureilla oli normaalipainoisia lapsia, joiden kanssa oltiin myös ulkona, tämä esimerkki akka ei lasten kanssa ulkona käynyt. No ne lapset otettiin sitten huostaan, kun pahoinpitelikin niitä.
Minulla on itselläkin lapsia, joille olen aina pitänyt säännölliset ruoka-ajat, eli kellon mukaan on syöty, niin lapset eivät mätä sitten pitkin päivää. Lasten kanssa olen myös ulkoillut jo ennen kuin osasivat kävellä, kotiäitinä ollessa käytiin kolme kertaa päivässä tunnin verran ulkona, sadepäivänä sadevaatteet päälle ja pakkasella oltiin vähemmän aikaa. Nykyään lapset on sen verran isoja, ettei minun tarvitse heidän kanssa ulkoilla, mutta urheilevat pari kertaa viikossa ja ovat paljon ulkoilemassa. Eivät ole koskaan olleet ylipainoisia.
Taidat itse olla p.... pahimmasta päästä. Kukaan vanhempi ei varmasti tahallaan lihota lastaan ajatuksella, että "nyt lihotan sitä tarkoituksella". Yleensä vääristä ruokailutavoista, jotka on kenties jatkuneet sukupolvelta toiselle. Tai sitten kyseessä on välinpitämättömyys, mutta ei siltikään tietoinen varta vasten lihottaminen, vaan seuraus, asiaa ei vain ajatella., vaikka pitäisi.
Kielenkäyttö on oma juttunsa. Asiallisuutta suosittelen kaikille.
Lähtökohta kuitenkin on se, että tämä ON keskustelupalsta. Täällä siis pitäisi olla oikeus mieliteiden vaihtoon ja siihen kuuluu ehkä välillä myös hieman suorasanaisempi kommentointi. Haukkuminen on eri asia.
Ajatus siitä, että jokaisen ihmisen, jolla on mielide jostakin asiasta, pitäisi lähteä asian toteuttamista varten politiikkaan hakeutumaan, on hieman huvittava. Periaatteessa tuolla logiikalla ajatellen täällä ei kannata keskustella mistään aiheesta!
Ei näillä keskusteluilla maailmaa muuteta. Jos joku täällä tekstejä lukee ja sen seurauksena johonkin johtoppäätölkseen tulee, jotain on saavutettu.
Lasten ylipainosta puhuminen on aina kivuliasta. Jos asiasta suorasanaisesti puhuu, joku loukkaantuu. Ympäripyöreä politikkomainen kiemurtelu taas ei vaikuta sekään mihinkään. Näköjään edes tällaisessa anonyymissa keskustelussa ei saisi asioita suoremmin sanoa.
Juuri tämä on yksi niistä kaikkein turhauttavimmista asioista nykypäivän koulumaailmassa. Opettaja näkee, että kotona jokin asia on TÄYSIN kurallaan ja lapsi kärsii tavalla tai toisella. Mitään ei kuitenkaan voi tehdä, koska asiasta mainitseminen jo sivulausessa on jollekin loukkaus! Siitä lähtökohdasta käsin on vaikeaa muutosta ongelmakohtiin saada. Se on Nyky-Suomea: kenellekään ei saa paha mieli tulla, vaikka toista olisi kirveellä päähän lyönyt!
Lapset ostavat epäterveelliset ruokansa vanhempien rahoilla. Kouluruualla ei kukaan liho. Kouluruuan mahdollisesta tason heikkenemisestä saamme syyttää poliittisia päättäjiämme. Kodillakin on kuitenkin oma osuutensa asiaan: jos lapsi on totutettu makeaan ja rasvaiseen mössöön, tavallinen ruoka epäilemättä ei maistu "hyvältä".
Viime kädessä lihomisen taustalla ovat kuitenkin lähes aina riittämätön liikunta ja väärät ravintotuttumukset! Kaikki muu on sanahelinää. Vastuu asiasta ON vanhemmilla.
Kielenkäyttö on oma juttunsa. Asiallisuutta suosittelen kaikille.
Lähtökohta kuitenkin on se, että tämä ON keskustelupalsta. Täällä siis pitäisi olla oikeus mieliteiden vaihtoon ja siihen kuuluu ehkä välillä myös hieman suorasanaisempi kommentointi. Haukkuminen on eri asia.
-Tietysti mielipiteitä saa sanoa.
Ajatus siitä, että jokaisen ihmisen, jolla on mielide jostakin asiasta, pitäisi lähteä asian toteuttamista varten politiikkaan hakeutumaan, on hieman huvittava. Periaatteessa tuolla logiikalla ajatellen täällä ei kannata keskustella mistään aiheesta!
-No mutta näin se on oikeasti! Mitä turhasta pölisemään, tekoja kehiin myös täytys saada. Mitä ihmettä se voivottelu ja huokailu auttaa! Eikä tarkoita, että poliitikassa kaikki puhuisivat ympäripyöreesti ja tyhjiä lupauksia. Voi olla myös toisinaan niitä jotka seisovat sanojensa takana. Ja tätä täytys ihmisten harjoitella.
Ei se minusta ole ollenkaan tyhjä asia, poliitikkaa sekin sitäpaitsi on, jos opettajien kesken keskustelee aiheesta, ja joukolla mietittäs kuinka asiaan voitas paremmin vaikuttaa. Ootko sitä miettinyt? Tai esim. puhua vanhempainillassa yhtenä osana tästä asiasta?
Ei näillä keskusteluilla maailmaa muuteta. Jos joku täällä tekstejä lukee ja sen seurauksena johonkin johtoppäätölkseen tulee, jotain on saavutettu.
-No ei näillä keskusteluilla mitään virkaa ole, ellei joillakin ole kunnon neuvoja asiaan. Silloin vasta jotain on alettu saavuttamaan.
Lasten ylipainosta puhuminen on aina kivuliasta. Jos asiasta suorasanaisesti puhuu, joku loukkaantuu. Ympäripyöreä politikkomainen kiemurtelu taas ei vaikuta sekään mihinkään. Näköjään edes tällaisessa anonyymissa keskustelussa ei saisi asioita suoremmin sanoa.
- Arka asia on ylipaino aina. Suoremmin sanominen ei tarkoita kyllä haukkumalla syöttöporsaiks, eiköhän sen muutenki ymmärrä. Se on vain taitoa, jos osaa asian järkevämminki ilmaista.
Juuri tämä on yksi niistä kaikkein turhauttavimmista asioista nykypäivän koulumaailmassa. Opettaja näkee, että kotona jokin asia on TÄYSIN kurallaan ja lapsi kärsii tavalla tai toisella. Mitään ei kuitenkaan voi tehdä, koska asiasta mainitseminen jo sivulausessa on jollekin loukkaus! Siitä lähtökohdasta käsin on vaikeaa muutosta ongelmakohtiin saada. Se on Nyky-Suomea: kenellekään ei saa paha mieli tulla, vaikka toista olisi kirveellä päähän lyönyt!
- Mutta tässä on monta asiaa yhdessä, pelkän ylipaino-sanan takana. Ei oikeesti auta vaan yhteen asiaan puuttuminen...Ei se ole niin yksinkertaista...
Ihmisiä on vaikka mistä tilanteista, pitäs tietää se tilannekin ennen kuin voi toivoa asian paranemista. Jo yhteiskunnasta asti tämä asia on pielessä, ei ole pelkästään perheestä lähtösin...kun katsoo asia tarkemmin.
Lapset ostavat epäterveelliset ruokansa vanhempien rahoilla. Kouluruualla ei kukaan liho. Kouluruuan mahdollisesta tason heikkenemisestä saamme syyttää poliittisia päättäjiämme. Kodillakin on kuitenkin oma osuutensa asiaan: jos lapsi on totutettu makeaan ja rasvaiseen mössöön, tavallinen ruoka epäilemättä ei maistu "hyvältä".
- Lapset tosiaan ostavat ruokansa vanhempien rahoilla. Vanhempien siihen pitäs puuttua tässä tapauksessa. Mutta kouluruuallakin lihoo, jos syö liikaa. Kyllä millä tahansa lihoo kun tarpeeks sitä syö.
Viime kädessä lihomisen taustalla ovat kuitenkin lähes aina riittämätön liikunta ja väärät ravintotuttumukset! Kaikki muu on sanahelinää. Vastuu asiasta ON vanhemmilla.
-On tietenkin. Mutta kuten jo yllä sanoin, usein esim. köyhemmät ostavat eineksiä koska halvempaa, liikkuminen on taas tavoista kiinni ja halusta jne. Mutta valitettavaa ja surullista, että ruokakin on nykypäivänä kallista, että lapsiperheet joutuvat tinkimään jokapäiväsestä terveellisistä ruuista.... ei ole hyvä asia....
Sitten tuli mieleeni vielä, että takana voi olla vaikka mitä mikseivät vanhemmat tee miten , kun kuulevat lasten lihavuudesta. Kuulostaa surulliselta, mutta kaikki vanhemmat eivät välttämättä välitä lapsestaan, tai välitä sillä onko lapsi lihava, ei ole intoa tehdä mitään asian muuttamiseksi tai lapsi on huonoissa oloissa muutenkin esim. vanhemmat vaikka alkoholisteja ja sen takia viis veisaavat..Vanhempien tarvis muutenkin todella olla samaa mieltä ja ajatella asiaa kunnolla.
Kouluilla on ytänä päivänä monenlaisia haasteita kohdattavanaan. Lapsilla riittää pulmia ja jos vanhemmat eivät ole halukkaita noita ongelmia ratkomaan tai edes myöntämään, koululle jää melkoisen kova homma.
Sinun tai kenenkään muunksaan ei kannata olettaa, ettei asiasta - siis ylipainosta - olisi vanhemmille puhuttu. Ainakin itse olen niin tehnyt. Aihe on kuitenkin arka: käytännössä keskustelu on aloitettava liikunnan merkityksestä ja lapsen huonokuntoisuudesta. Tällekään vanhemmat eivät l'äheskään aina ole kiinnostuneita mitään tekemään.
Kyseessä eivät läheskään aina ole sellaiset vanhemmat, jotka olisivat jotenkin "rappiolla". Toki on niin, että usein lihavilla vanhemmilla on lihavat lapset - kuten aikaisemmin sanoin - muttei aina. Onpa tullut törmättyä myös tapauksiin, jossa vanhemmat ITSE laihduttavat kovasti, mutta jättävät lastensa ylipainon täysin huomioimatta.
Niitä "kunnon neuvoja" ei kukaan lastensa kanssa erikoisesti tarvitse. Tuikitavallinen maalaisjärki riittää: enemmän liikuntaa, vähemmän makeaa. Mitä ihmeen ydinfysiikkaa se on? Näyttää ajoittain siltä, että ihmisiltä on tyystin kadonnut tavallinen ajattelu ja logiikka! Itsestäänselvyyksistä pitää ihmisiä muistuttaa ja osa ihmisistä ei kestä edes sitä, että päivänselvistä laiminlyönneistä huomauttaa.
Ei lasten normaalipainossa pitämisen pitäisi mitenkään vaikeaa olla. Sana "Ei!" on tietenkin käyttöön otettava ja sehän kaiken ongelman ydin onkin uskomattoman monille nykyvanhemmille. Moni ei oikeasti tajua sitä, miten paljon antaa valtaa lapsilleen asiossa, joissa lapset eivät sitä valtaa oikein osaa käyttää.
Joka tuutista on toitotettu ihmisten ylipainosta viimeiset vuodet. Jos asiaa ei ole huomannut, kyseessä on oltava täydellisen idiootin! Jokaisella ihmisellä on myös silmät päässään. Ne silmät pitäisi käyttöön ottaa ja sitä omaa rakasta lasta täytyy pystyä myös objektiivisesti arvioimaan! Jos siihen ei kykene, kasvatustyö on vaikeaa.
Se väite, että tavallinen ruoka on kalliimpaa kuin epäterveellinen, on valetta. Esim. keitto - lähes keitto kuin keitto - tule varmasti halvemmaksi kuin perheen hampurilaisateriat. Suuri osa perheistä ei todellakaan lihota lapsiaan siksi, ettei rahaa normaaliin kotiruokaan olisi. Ne ylimääräiset kilokalorit tulevat makeasta. Eivät karkit ja limsakaan ilmaisia ole! Kouluruualla kukaan ei liho - siitä on turha jaaritella.
Ja sinä olet sitten sinisilmäinen ja lapsellinen. Kuule miten ne ruokatavat ovat sukupolvelta toiselle jatkuneet ? Kerro hyvän tähden, ei vielä esim. 80-luvulla lapset juoneet limukkaa kuin harvoin juhlissa, sipsejä ostettiin juhliin ja jäätelöäkään ei joka päivä syöty. Normi kotiruokaa silloin syötiin ja harvassa oli ylipainoiset, meidän 800 oppilaan koulussa pystyi laskemaan ylipainoiset kahdella kädellä, mites nyt ?
Ja voiko tänä päivänä joku olla niin tyhmä ettei osaa lukea ? Joka h*lvetin tuutista tulee ruokaohjeita ja kaikenmaailman ruokalistoja, neuvolassa on puututtu vuosiakausia lasten ylipainoon, on annettu ruokaohjeita kotiin jne. Ja sinä väität ettei se ole tahallista ? Vaan vahingossa lapset lihoo, sulla ei taida olla lapsia itselläsi ollenkaan, kun noin väität.
"Ja voiko tänä päivänä joku olla niin tyhmä ettei osaa lukea", että ei nyt näe tarkoitusta ,mitä ajan takaa?? Ilmeisesti.
Ensinnäkään se ei ole mitään valetta, kuinka kallista ihan tavallinen ruoka on! Ootko itse pussissa elänyt? ( justhan oli juttuakin mediassa ruuan hinnoista) Mutta opettajan palkalla saakin miettimättä ostettua sellaista ruokaa kuin mielii, ja mikä myös on terveellistä. Kyllä minä opiskelijana joudun miettimään mitä ostan ruuaksi, mihinkään normaaliin ja terveelliseen ruokaan ei meinaan ole rahaa läheskään aina, joskus on varaa tehdä kunnollinen ateria salaatilla, eikä vain pussivihanneksilla. Mutta kuitenkaan en taas välitä syömisestä paljoa, joten olen alipainoinen enkä lihava sen takia ettei ole varaa ostella aina ruokaa. Sitten, kuka hullu monta päivää peräkkäin perheellensä keittoa tarjois..
Kyllä minä uskon, että kaikki ihmiset osaavat sitä maalaisjärkeä käyttää, se on vain siinä haluaako käyttää.Enkä ole missään vaiheessa mukamas sanonut, etteivät opettajat ole vanhemmille lihavuudesta puhuneet, siitä on vain puhuttava enemmän.. Loppukädessä koko asia on vanhemmista kiinni, tai lapsista mitä tekevät...ei siihen koulukaan pysty kunnolla tekemään mitään, varsinkaan kun liikuntaakin on viikossa yleensä vain 3h..ainakin meillä lukiossakin, ellei sitten valinnaisena ottanut lisää...mutta ei se taida riittää.
Lihavuus on kokonansa jo vaikea aihe..Tosin koko kansan lihavuuden poistamiseen tarvitaan enemmän tekoja ja ideoita, ei siinä pelkkä maalaisjärki auta, eikä yhden ihmisen sanominen jollekin..se tarvitsee paljon enemmän, en usko lihavuuden edes pienevän...ainakaan tällämenolla,.
Sitten voisin ottaa ihan esimerkin roskaruuan ja tavallisen hintaerosta;
yksi hk:n kaupasta ostettu hampurilainen pihvillä 0,33e jauhelihakeitto; jauheliha n. 200g, 2,0e perunapussi; 1,00e, keittovihannekset 0,66e plus mausteet.
Hampurilaisia saa tuolla hinnalla ostettu monta ja tulee turhia kaloreita.
Usko tai älä, kyllä ihan normaalit ihmisetkin saattavat tehdä ruokaa useammiksi päiviksi kerrallaan. Ainakin me teemme niin. Esim. keittoa saatetaan siis syödä vaikkapa kolmen päivän päivällisillä. Hulluja emme käsittääksemme ole. Noista aineksista voi yksin elävä syödä jo monta päivää keittoa! Toisen aterianhan esim. sinä syönet koululla?
Kaikki lapsiperheet eivät myöskään ole tulotasoltaan rinnastettavissa lukiolaisiin. Varsin suuri osa lukiolaisista elää kuitenkin kotona ja silloin siitä toimeentulosta huolehtii joku muu.
Ihmisille puhuminen on jostakin aloitettava. Sen, miten vaikeaa homma on, huomaa konkreettisesti täälläkin: yksikään sellainen vanhempi, jolle asia on ajankohtainen, ei kommentoi.
ei niinkään ole syömisistä kiinni vaan erittäin voimakas reaktio turvattomuuteen, vääriin nukkumatapoihin,vuorokausirytmin epärytmisyyteen, josta tulee kaikenaikainen väsymys joka johtaa halvan hiilihydraattipitoisen ja rasvaisen ruoan syöntiin. Onkos miesope kurkkinut urheilukentille, pelataanko enää missään ilmaisia nelimaalia ja pesäpalloa, vai onko joka kenttä varattu rikkaitten kakaroille eri urheiluseurojen kautta? Ja missä on ulkoilevat pikkulapset? Karsinoissaan lastentarhoissa! Sinne se pitää älämölö kohdistaa, ei iltahetkiin vanhempien kanssa. Lisäksi pitää ottaa huomioon vanhempien vuorotyöt jotka sekä väsyttää että lihottaa. Kun on väsynyt ei jaksa kokata monen salaatin ruokia, vaan ostetaan einestä ja sellaista mikä menee lapsilla helposti kurkusta alas ilman suurempaa valvontaa. Makaroniruoat ovat kautta aikojen olleet lasten herkkua, se ei takerru kurkkuun ja on mietoa. Ja on sekin totta että ruoka jota saa halvalla lihottaa paljon enemmän kuin täysliha ja leikkeleet salaatit ja muut herkut joita köyhillä ihmisillä ei ole varaa ostaa. Joku tuossa sanoi että jogurttia ei saa syödä pitää syödä hapanta maitorahkaa sen sijaan. Ensin pitää ajatella mitä se maksaa, maitorahka on paljon kalliimpaa kuin nykyään halvat jogurtit, ja kyllä maitorahkaankin sokereita laitetaan ja aika paljon ennenkuin se on lapsen suuhun maittavaa. Se mikä tässä ajassa on hukassa, on kaveriporukat pihalla ja oikeus ja mahdollisuus pelata ja leikkiä porukoissa ilman satojen eurojen panostusta vuodessa. Nuo kesän aikana lihoneet lapset istuvat kotona kun äiti ja isä ovat töissä, syövät leipää ja muita välipaloja kunnes vanhemmat tulevat kotiin johonkin aikaan vuorokaudesta, sitten voi olla muutaman tunnin vanhempien kanssa , kunnes he taas lähtevät töihin ja taas on yksinäisyys seurana.Yksinäisyyttä ruokitaan makealla, sehän on lohturuokaa ja saa olon hetkeksi paremmaksi, tosin sitten tulee soperikrapula jota taas korjataan uudella sokeriannoksella. Surullista. Mutta syy ei ole siltikään ruoan vaan turvattomuuden ja yksinäisyyden, enää ei ole pihapiirejä, jotka ovat täynnä yhdessä leikkiviä lapsia, vaan on erilaisia ryhmiä joilla on aikuiset ohjaamssa toimintaa ja sitten ovat nämä joiden vanhemmilla ei riitä rahaa eikä energiaa järjestää erityistä harrastustoimintaa lapsilleen. Ennen säälittiin avainkaulalapsia ja kaupunkeihin perustettiin leikkipuistoja joissa sai ruoankin ja lapset, ne köyhät, viihtyivät sitten seillä kesäkauden, kun isä ja äiti oli töissä. Nyt ei juuri leikkipuistoja enää ole eikä lapsilla muuta kuin pelikone seuranaan. Ketä siitä voi syyttää?
"Usko tai älä, kyllä ihan normaalit ihmisetkin saattavat tehdä ruokaa useammiksi päiviksi kerrallaan. Ainakin me teemme niin. Esim. keittoa saatetaan siis syödä vaikkapa kolmen päivän päivällisillä. Hulluja emme käsittääksemme ole. Noista aineksista voi yksin elävä syödä jo monta päivää keittoa! Toisen aterianhan esim. sinä syönet koululla?
Kaikki lapsiperheet eivät myöskään ole tulotasoltaan rinnastettavissa lukiolaisiin. Varsin suuri osa lukiolaisista elää kuitenkin kotona ja silloin siitä toimeentulosta huolehtii joku muu.
Ihmisille puhuminen on jostakin aloitettava. Sen, miten vaikeaa homma on, huomaa konkreettisesti täälläkin: yksikään sellainen vanhempi, jolle asia on ajankohtainen, ei kommentoi."
Ennen kuin kommentoin tätä tekstiä; piupaukulkija onnistuikin hyvin kertomaan kaikki olennaiset asiat, mitä minullakin oli mielessä. Onnistuit siinä vain paremmin.
No niin, ensinnäkin voin todeta, etten ole enää lukiossa. Viittasin vain aiempiin kokemuksiin koululiikunnasta sekä ruuasta. Liikaa en toki halua itsestäni paljastaa...
Eli en syö koululla toista ruokaani, ja jos söisin niin varmaankaan en sitä ostaisikaan vieläkään, koska en ostanut ennenkään. Säästin mieluummin ne rahat.. Mutta onneksi on se mahdollisuus kuitenkin.
Tarkoitin tietysti esimerkilläni, ettei kukaan joka pakastaa ruokaa ,mikä jää kokkaamisesta ehkä syö sitä pakastimesta montaa päivää peräkkäin vaan tekee siinä välissä jotain muuta. Esim. On minusta inhimillisempää syödä kahtena päivänä samaa ruokaa, mutta kolmena en tarjoisi omalle perheelle samaa ruokaa, kyllästyyhän siinä..Välissä voi tarjota muuta, samahan se on, jos pakastaa lopun niin ei se haaskuun mene.
Juu, tuskin lukiolaisten tulotasoon voidaan moniakaan lapsiperheitä rinnastaa (ainakaan jos lapset ovat jo vanhempia kuin taaperoita), mutta kyllä täällä Suomessakin on monen tuloluokan perheitä. Yksi vanhempi ei kuitenkaan tienaa aina kakkosella alkavan tonnin palkkaa kuukaudessa. Monet tienaavat n. 1500e nettona per henkilö. Ja jos on esim, vain yksi työssä käyvä ihminen, ei palkka paljon mihinkään riitä.. Sitten kahden ihmisen tienisti, 1500e/hlö eli 3000e on silti vähän, mutta kuitenkin tullaan jo toimeen. On niitä paremmin tienaaviakin sitten.
Keskustelun aloitus pitääkin tehdä suorasti ja luonteikkaasti, mutta asiallisesti. Tuossa sinä aloittaja ihan hyvin onnistit.
Taidat olla lukutaidoton. Neuvoloista annetaan tyhmille vanhemmille konkreettisia ruokaohjeita ja ehdotuksia välipaloiksi, siellä on myös lista mitä pitää välttää, sitten nämä tyhmät lukutaidottomat eivät osaa lukea, mitä sille lapselle syöttää. Vaan syöttävät sitä millä ovat sen lihottaneetkin.
Jäikö joku vielä epäselväksi.
Lasten lihottaminenkin on perheväkivaltaa ja lapsi ei pääse välttämättä koskaan siitä ylipainon taakasta, vaan on se kiva kun toiset lapset nauraa kun se lihava lyllerö yrittää liikunta tunnilla juosta. Mieti pikkuisen, kuinka sairaat vanhemmat pitää olla, että lapselleen haluaa h*lvetin, luustokin vääntyy läskien alla, varsinkin kasvava luusto.
Ei minulle jäänyt, mutta sinulle koko ajan jää. Katso kokonaisuutta, jos kykenet sellaisen erottamaan.
Kyllä sitä samaakin ruokaa oikeasti jaksaa syödä jopa kolmenakin päivänä peräkkäin, varsinkin, jos päiväaterialla syö muuta.
Lisäksi ruoka kyllä säilyy jääkaapin puolellakin useita päiviä. Siitähän voi lämmittää osan kerrallaan.
Nuo jutut nyt kuitenkaan eivät ole tässä asiassa ne tärkeimmät.
Valitettava tosiasia on se, että niillä pienituloisillakin perheillä näyttää kuitenkin olevan rahaa makeisiin ja limsaan. Sieltä se ylipaino usein alkunsa saa.
ihmetyttää kun opettajat syyttävät kotia lihavuudesta.itselläni on 2 poikaa joista toinen on painonsa vuoksi koko eliniän 13v.ollut ylipainoinen.ja toinen 10v.on `hoikka ja alipainoinen.
Kumpikin liikkuu aktiivisesti,kotona syödään kunnon ruokaa ja kasviksia.Makeisia ei osteta kun erittäin harvoin.
Vanhemman kanssa saan juosta painopolilla,kouluterveydenhoitajalta jatkuvasti kommentteja koulun taholta lihavuudesta.on otettu verikokeita ja selvittää sairaalassakin syytä ylipainoon.Syytä ei ole löytynyt.
poikaa kiusataan koulussa.vapaa-ajalla jotkut huutelevat läskiksi jne.mutta onneksi on sitten ystäviäkin jotka hyväksyvät hänet sellaisenaan,
neuvolassa oli sama hoitaja,nuorimmaisen kohdalla hän sanoi että`jos en vanhempaa poikaasi tuntisi niin voisin epäillä ettei nuorimmainen saa ruokaa ollenkaan.
Ihmiset voivat olla lihavia ja laihoja vaikka samat geenit ovatkin .nyt olemme menossa tutkimuksiin jossa selvitetään voisiko virheellinen geeni olla syynä vanhemman jatkuvalle lihomiselle.
Toivon itseni ja poikani tähden että syykin vihdoin löytyisi,
Ei ne kaikki lihavuudet johdu makeisista.liikunnan puutteesta vaan syy voi olla ihan muualla.
Avartakaa näkemystä,
Ainoastaan identtisillä kaksosilla on samat geenit ja ottaen huomioon lastesi ikäeron, en pidä todennäköisenä, että ovat identtisiä kaksosia.
Poikasi syö mahdollisesti salaa, ehkä varastaa teiltä rahaa kauppareissuihin tai varastaa kaupasta. Mikään virheellinen geeni ei aiheuta lihomista eikä ole olemassa mitään tutkimuksia, missä voitaisiin löytää "virheellisiä geenejä", jotka aiheuttaisivat huomattavan ylipainon. Pienempänä on syönyt sen ratkaisevan verran liikaa, jotta on lihonut. Hyvinkin pieni ero energiamäärissä vuodesta toiseen tekee lihavaksi. Yhden tukevan voileivän ero päivittäisessä ruokavaliossa tekee vuodessa n. 10 kg rasvaa. (200 kcal * 365 = 73 000 kcal, yksi rasvakilo= n. 7000 kcal)
Hohhoijaa.. tätä tarkoitin tuolla ylempänä, että lihavat lapset tulevat vähemmän koulutetuista perheistä. Ei voi peruskoulua enempää olla suoritettuna tuolla sivistystasolla.
Ja minä olen sitä mieltä, että sinä et naisope ole lainkaan, puhumattakaan siitä, että olisit sivistyneestä perheestä.
Juuri tätäkin olen yrittänyt selittää.
Suomen lihavisata lapsista suurin osa ei kuitenkaan oikeasti liho sairauden tai geeniperimän vuoksi. Syy on jossakin muualla. Toki poikkeuksia on, mutta ainakaan minä itse en urallani ole 15 vuoden aikana törmännyt vielä yhteenkään sellaiseen tapaukseen, joka lihoisi ilman omaa toimintaa.
Tosimaailmassa vanhemmat seuraavat yllättävän vähän sitä, miten paljon lapset syövät makeisia ja juovat limsaa. Oletukset lasten vähäisistä herkutteluista ovat vain oletuksia ja jos lapsille omaa rahaa antaa eikä ole heidän toimiaan koulun jälkeen valvomassa, sokeripitoisia herkkuja varmasti kuluu. Kaikilla. Osassa se näkyy enemmän, osassa vähemmän.
Jos pojallasi jokin sairaus on, tutkituttakaa asia.
Meillä on liikuntatuninlla ihan kivaa ainakin mun mielestä, meillä on aivan mahtava liikunnan opettaja joka aina painottaa sitä että sitä tehdään itseään varten, mutta tottakai niitä oppilaat tuloksia vertaavat mutta mitä siitä kun itte teki sen mihin pysty ja enkä mä niitä kovakuntosimpia oo! ehkä enemmän niitä heikompia mutta kuitenkin en oo mikään hirvee sohvapottu. Mun mielestä jos nyt haluutte kuulla koululaisen mielipiteen, niin se riippu aika paljon riippu opettajasta miten tunnilla suoristuu ja että millä mielellä sieltä lähtee.Ja sitten se on tosi hyvä kun aina yrittää eikä jää seisoskelemaan ja tallustelemaan kun se keran on liikuntatunti.
Mutta mua ainakin vähän säälittää ne oppilaat jotka on semmosia palleroita eikä tee asialle yhtään mitään, kun kuitenkin on semmosessa iässä että ei tarvis sillain kummemmin laihduttaa kun hillitsee syömistään ja oottaa että pituuskasvu hoitaa loput, vaan eihän ne sitä älyä...
Tv. 15v poika paino 75 pituus 173 että silleen, että en mikään sopusuhtanen silti oo.. mut yritetään kuitenki ja opnnistutaan välilläkin
että ylipainoisilla vanhemmilla on ylipainoisia lapsia. Mä koen jopa huonoa omatuntoa siitä, että kun vanhempina olemme tällaisia pulleroita (noh lievästi ylipainoisia), niin lapset on olleet kokoajan niiiiin hoikkia että, tosin neuvolassa asiaan on suhtauduttu vain positiivisesti, siis lasten hoikkuuteen.
Mistä tämä johtuu? Meillä on tarjolla terveellistä ruokaa monipuolisesti kokoajan ja yritän olla tuputtamatta lapsilleni jatkuvasti ruokaa, koska he tulevat vähemmälläkin toimeen näköjään ja ovat iloisia ja terveitä lukuunottamatta normaaleita kausiflunssia ja mahatauteja. Meillä lapset jotenkin itsestään valitsevat terveellisiä ruokia, koska niitä on tarjolla. Lapset liikkuvat paljon, heillä on liikunnallisia ja "liikkumattomia" harrastuksia, tosin he kyllä katselevat tv:tä ja pelailevatkin välillä paljon. Vanhempina me kannustamme heitä monipuoliseen harrastamiseen.
Sen sijaan meillä vanhemmilla lihavuus ja laihuus, ruoan puputtaminen ja dieetit, himourheilu ja liikkumattomuus menevät heilurin tavoin ees sun taas. Syyksi tarjoan aikataulujen tiukkuutta ja siitä johtuvaa väsymystä, ei jaksa olla itsensä kanssa niin johdonmukainen.
Tuttavapiirissämme on taas vanhempia (korkeasti koulutettuja, mainitsempahan vain sen takia, kun tutkimuksissakin asia aina mainitaan, heh), jotka ovat niin hoikkia että ja heillä on taas tosi pulleroita lapsia. Tähän en ole taas syytä keksinyt, enkä ole viitsinyt kauheasti kysellä, heidän lapsensa mielestäni syövät ihan terveellisesti ja liikkuvatkin, mutta mistä lie johtuu?
Edelleenkin odottelen ihmisiltä kannanottoja tähän asiaan.
Olet miesope täysin oikeassa. Olen itse se halveksittu hyväkuntoinen 50- luvulla syntynyt kalkkis joka ei mistään mitään tiedä.
Aluksi historiaa, lapsuudessani asuttiin ahtaasti suuret perheet parissa huoneessa. Vapaa- ajat vietettin ulkona suuressa lapsilaumassa koko ajan liikkuen ja pelaten jotain pallo tai muuta peliä.
Joka paikkaan mentiin juosten, myöhemmin oli joillain jopa polkupyöriä. Koko elämä oli liikuntaa, sitä oli
myös koulussa. Yleisurheiltiin, pelattiin eri pallopelejä, oli talvella voimistelua rekillä ym.
Ei ollut toivoakaan siitä, että olisi päässyt auton kyydissä jonnekin harjoituksiin.
Vähän vartuttua päästiin mm. rakennuksille kesätöihin. Kantamaan tiiliä, laastia, lautoja, lapioimaan. Ruumiilliseen työhön. Lähes kaikki ns. hanttihommat olivat fyysisiä, satama, varasto, maatalous ym.
Fyysistä kuntoa arvostettiin. Myöhemmin ruvettiin käymään punttisaleilla. Ne olivat pimeitä kellariloukkoja pelkllä levytangoilla varustettuja tiloja, mutta henki oli hyvä.
Ravinto oli mitä oli, hyvä jos sai pidettyä nälän loitolla. Syötiin perusruokaa, juureksia, kasviksia, kalaa, maitotuotteita, marjoja, sieniä. Ruisleipää, päälle nokare voita. Ei oltu kuultukaan mistään pitsoista tai
hampurilaisista, shipseistä puhumattakoon.
Myös useimmat vanhemmat tekivät raskasta työtä. En muista nähneeni 60- 70 luvuilla juurikaan tavallisen kansan keskuudessa huomattavan ylipainoisia ihmisiä, kuten nyt on laita.
Ei se ole mikään ihme kun katselee marketeissa mitä ihmiset kärryihinsä lastaavat.
Usein näkee ylilihavan perheenäidin valitsevan huomattavan määrän hiilihydraattipitoisia tuotteita.
On virvoitusjuomia litrakaupalla, erilaisia makeutettuja makupalajuomajugurttimitäliekään purkkeja.
Tietenkin pitzaa, lihapiirakoita, ym. kaikenlaista valmisruokaa, makkaraa, sekä ne muutamat siiderit.
Tätä puppua sitten syö koko perhe jatkuvasti mässyttäen TV.n ääressä ottamatta juuri askeltakaan.
Onko se sitten ihme jos Diabetes alkaa olla joka viidennellä aikuisella. Kaikki muut sairaudet päälle.
Puhutaan, että meidän tulisi tehdä pitempiä työuria, koska tulemme muka elämään pidenpään kuin
aiemmat sukupolvet. Se on pelkkää toiveajattelua, tulevat sukupolvet eivät saavuta sitäkään elinikää
mihin aiemmat raatajasukupolvet ovat yltäneet. Yletön alkoholin käyttö jo teini-iästä alkaen, sekä olematon liikunta, että surkea yksipuolinen rasva/hiilihydraattipitoinen köyhä ravinto suistavat tulevat
sukupolvet ennenaikaiseen hautaan.
Ongelmana on se, että mistään paremmasta ei ole merkkiäkään, vaan nykyinen surkea tila on ikäänkuin hyväksytty tosiasia. Ollaan valmiit satsaamaan terveys,- ja sosiaalimenoihin kansantuotteesta
kymmeniä miljardeja, vaikka oikeilla ravinto,- ja liikunta tottumuksilla voitaisiin asia lähes kokonaan korjata. Ei viedä niitä lapsia aina autolla joka paikkaan vaan annetaan heidän kävellä tai pyöräillä.
Itse ikäni pyöräilleenä huvittaa joidenkin harrastus, ajetaan autolla salille, missä poljetaan kuntopyörää,
käydään suihkussa, ajetaan taas autolla kotiin. Miksei sitä voi ulkoilmassa oikeasti pyöräillä. Ai niin, sehän
voi tuntua rasittavalta, ja ylämäet ovat aina ikäviä, sataakin voi.
Suhtaudut alentavasti ja mitätöivästi, vailla kykyä ymmärtää niitä näkökulmia, joita on jo annettu.
Voisitko kertoa, missä kohti olen suhtautunut alentavasti ja mitätöivästi?
Olen yksi niistä lukutoukista, jotka eivät viihtyneet koulun liikuntatunneilla, vaan lintsasivat kasvettuaan tarpeeksi isoiksi lintsaamaan. Paino-ongelmaa ei ollut lapsena, aikuisena oli sairauden vuoksi, mutta se ylipaino on jo laihdutettu pois.
Inhosin koululiikuntaa, kuten hiihtoa, luistelua, aerobiccia ja telinevoimistelua. Suunnistus, juoksu ja palloilulajit olivat siedettäviä, ja luontoretkeily suorastaan mukavaa. Liikuntaa sai siinä, kun leikki ulkona naapurin lasten kanssa kirkonrottaa, rönttöä, hypittiin narua tai twistiä, kiipeiltiin puissa, milloin mitäkin. Koulumatkat mentiin tietty kävellen tai pyörällä. Tästä kaikesta ei ole edes 20 vuotta aikaa.
Aloittaja unohti esittää kysymyksen: miksi lapset eivät liiku? Ei ole omia lapsia, mutta esitän joitakin arvauksia.
Koululiikuntaa on vain pari tuntia viikossa. Miesope voisi miettiä, miten niistä tunneista tehtäisiin kiinnostavia. Voisiko esim. kahdesta vaihtoehdosta valita, vai tarvittaisiinko silloin kaksi opettajaa valvomaan? Liikuntaa voi koulussa tietty saada välitunneilla, jos on kiipeilytelineitä, pelivälineitä ym. Mites koulumatkat nykyään kuljetaan, kävellen, pyörällä, vanhempien kyydillä vai taksilla/bussilla? Vanhemmilla on mahdollisuus vaikuttaa ainakin siihen, saako/joutuuko lapsi harrastamaan hyötyliikuntaa. Pitääkö esim. harrastuksiin kuskata autolla? Entä vapaa-aika, onko lapsilla paikkoja leikkiä ulkona, ja onko heillä leikkikavereita? Ehtivätkö aikuiset valvomaan ulkoleikkejä?
Tietokoneen ääressä ehtii jumittaa näin aikuisenakin: lasten ja lastenmielisten kannattaisi leikkiä. Niin minäkin teen, kun on sopivaa seuraa :) Muuten vaan lenkkeilen ja ihmettelen luonnon ilmiöitä.
Lapset eivät liiku, koska vanhempienkaan enemmistö ei liiku. Liikkuvilla vanhemmilla on useimmiten liikkuvat lapsetkin.
Jokainen vanhempi tekee itse sen päätöksen, mitä antaa lapsensa vapaa-aikanaan tehdä.
Koululiikunta pyrkii tutustuttamaan lapsia eri lajeihin. Suurin ongelma ovat he, joita MIKÄÄN liikuntaklaji ei kiinnosta.
Olen katsellut Aasiassa esim Thaimaassa matkustaessa, mitä nuoret ostavat kadulta. Useimiten rasvaisia kanankoipia joissa on vielä nahkapäällä. Mihin meillä on tototettu, makeat jogurtit, sokeripitoiset myslit, leipä ym. Jos jätettäisiin pois hiilihydraatipitoisia ruokia ja tilalle rasva-valkuaisainepitoisia ruokia, tarve jatkuvaan syöpötellä katoaisi. Mainokset ja kaupat tuputtavat hiilihydraatteja, niistä saa hyvin katetta. Kouluruuassakin on liikaa hiilihydraatteja. Lapsia palkitaan liikaa ruualla. Tarkat ruoka-ajat. Lapset tarvitsevat kaksi lämmintäateriaa päivässä ja sitä ei nykykodit tarjoa. Nyt tarvittaisiin kiiresti toimivia ratkaisuja. Esim kiireinen työäidin pitäisi saada noutaa siedettävään hintaa "kotiruokaa" perheelle.
Mutta he, joita MIKÄÄN ei kiinnosta, niin eivät varmasti ole kaikki lihavien vanhempien lihavia lapsia, eikä varmasti edes suurin osa. Kyllä siellä on kaiken kokoisten vanhempien kaikenkokoisia lapsia. Lapseni luokalla ei ole yhtäkään lihavaa lasta, mutta mikäli opettajan puheita on uskominen, niin ketään ei välillä tahdo mikään innostaa liikuntatunnilla eli missä vika? Olisiko koululiikuntaa aika uudistaa jotenkin? Miten tarjota lajeja lapsille innostavasti? Onko opettajan tavassa tarjota asioita vikaa? Oma lapseni kuuluu välillä samaan ei kiinnostuneiden joukkoon, vaikka ei ole ylipainoinen. Joku kiinnostaa, joku ei. Vapaa-ajalla kyllä harrastaa liikuntaa ja on mukana urheiluseuran toiminnassa. Mikä siellä koulussa sitten mättää, niin sitä hän ei osaa sanoa. Ikäryhmä on kymmenvuotiaita.
Kun minä kävin koulua, ei luokallani juurikaan ollut pullukoita,,,,mutta opettajissa kyllä löytyi pallovatsoja ja ihrapeppuja:))...sanoisinko suorastaan syöttöporsaita. Ajat muuttuu...
MInun koulussa aikanaan (ala-asteella) ei ollut muita tuhteja opettajia, kuin reksi ja sen vaimo, mutta ne olikin parempia ihmisiä. :D
Lapset tekevät nykypäivänä yhä enemmässä määrin vain sitä, mikä on "kivaa". Tämän huomaa kouluissa joka päivä.
Vanhemmilla ei useinkaan ole pokkaa sanoa lapsilleen sitä yhtä inhottavaaa sanaa - EI! - oikeassa paikassa ja sen huomaa sitten kyllä monin tavoin jokainen, joka kasvatustyötä tekee.
Lapsista yhä kasvava osa ei ole tottunut minkäänlaiseen fyysiseen rasitukseen ja he ovat jatkuvasti kasvava haaste. Jo pieni rasitus on heille ylivoimainen.
Myöskään kilpaurheilu tai liikunnan harrastaminen ei tänä päivänä merkitse välttämättä mitään. Mielenkiinto voi suuntautua hyvin suppealle alueelle ja fyysinen kunto ei läheskään kaikilla urheilun harrastajillakaan kovin kaksinen ole. Jo kilometrin koulumatka on niin pitkä, että lapsi kuljetetaan kouluun!
Liikuntatunneista on vaikeaa tehdä mielekkäitä tasoerojen ollessa pilvissä. Joukkuepeleissä harrastamattomat ja liikkumattomat ovat automaattisesti heikoilla. Yksikölajeissa edes alkkeellisimmat hypyt ja juoksu eivät onnistu heikoimmilta. Tuntuu siltä, että fysiikan käyttö rajoittuu tv:n kaukosäätimen käyttöön ja hiiren liikutteluun tietokonepöydällä.
Lähtökohtaisesti ongelma on helppo ratkaista. Lapset pitää jo aivan pienestä saakka totuttaa liikkumaan ja siihen, että joskus voi jopa hengästyäkin. Lapsi liikkuu luonnostaan, mutta nykypäivänä on vain niin paljon helpompi ostaa pelikone ja antaa lapsen rumputtaa sitä vaikka koko viikonloppu putkeen. Jo nuorilla teini-ikäisillä on niskavaivoja nykyisin - hierojalta kuultu. Mistähän johtuvat? Idioottimaisimmat vanhemmat ostavat pelikoneita jo 4-vuotiailleen.
Nykylähtökohta kasvatuksessa on kodeissa se, että kaiken on oltava "kivaa". Jos näin ei ole, alkaa äänekäs valitus.
Pulma on se, ettei kaikki oikeassa maailmassa ole "kivaa". Elämässä joutuu tekemään kaikenlaista vastenmielistäkin ja sellaista, joka suututtaa ja ärsyttää. Tämän päivän lyhytjänteiselle Big Brother-ihmiselle pitkäjänteinen toiminta tuntuu kuitenkin olevan mahdottomuus. Kaiken on oltava koko ajan mahdottoman mukavaa ja ihanaa. Jo lapset opetetaan kodeissa valittamaan heti pienestäkin rasituksesta, olipa se fyysistä tai psyykkistä. Tämä näkyylkin sitten oivasti ääritapauksissa, joille jo normaalin päivärytmin noudattaminen on mahdotonta. Se ei ilmeisesti ole kivaa?
Ja luonnollisesti koulu on tähän kaikkeen syyllinen...
Huomaatko,että sinä olet huono ottamaan niitä ideoita ja kritiikkiä vastaan, joita kuitenkin penäät koko ajan. Kun joku tuo asian julki, sinä etsit argumentit sen tyrmäämiseen. Asiaan pitää etsiä ratkaisuja ei syyllisiä. Ottaisit itsekin ideoita vastaan, etkä tee itsestäsi koulun edustajana marttyyriä. Samalla lailla syllistät vain kodit ja lapsiaan tahallaan lihottavat vanhemmat, vaikka kaikenlaiset lapset kuuluvat ei innostuneiden kastiin. Kaikenlaiset vanhemmat ostelevat lapsilleen myös pelikoneita. Tosin viimeiseen kyllä uskallan väittää, että niitä ostelevat enemmän varakkaiden ja hyvin toimeen tulevien perheiden vanhemmat jo ihan hintojen puolesta. Samoin valitat, että lapset ei liiku ja kun jonkun liikkuu, niin sekään ei sitten kuitenkaan ole hyvä asia vaan taas löyty uusi syy. MInusta tuntuu, että sinun perimmäinen tahtosi on vain saada provosoida täällä lihavuus-palstalla, vaikka parempi paikka asialle sen laajuuden takia tuntuisi jo olevan äidit ja isät-keskustelupalstat.
Myös opettajilla on varaa katsoa peiliin, kuten vanhemmillakin. Voitko muuten osoittaa jonkin selkeän muutoksen koululiikunnan puitteissa tapahtuneen esimerkiksi viimeisen kymmenen vuoden ajalta, jolla olisi haettu muutosta koulun liikuntatuntien kehittämiseksi.
Kerrohan minulle, mitä sinä TIEDÄT koululiikunnasta?
Koululiikunnassa lapsille yritetään antaa edes jonkinlaisia valmiuksia liikkumiseen. Aikaisemmin niitä ei tarvinnut samassa määrin antaa, koska enemmistö lapsista liikkui vieä 80-luvulla muutenkin kuin vain koulussa ja ohjattuina.
Sitten tulivat pelikoneet. Käytännössä jokainen opettaja on tämän kanssani keskustellessaan todennut. Kukaan ei sano, että nykylapset liikkuisivat tarpeeksi. Kymmeniä vuosia työtään tehneet opettajat näkevät tilanteen kaikkein parhaiten. Kaikkien viesti on sama. Jos et usko, kysy asiaa joltakin liikuntaa opettavalta.
Pelikoneet mullistivat erityisesti poikien elämän.
Nykyisinkin on lapsia, jotka liikkuvat ja harrastavat. Valitettavasti se keskikasti, joka liikkui muuten vapaa-aikanaan, ilman ohjausta, on katoamassa jonnekin. Yhä enemmän on heitä, jotka eivät tee juuri mitään.
Lasten enemmistön fyysinen kestävyys ja aerobinen kunto on romahtanut. Siinä, missä vielä 80-luvulla oma cooperin testin tulokseni (2700-2800 m) oli keskitasoa, moinen tulos on nyt kiitettävää tasoa. Omissa liikuntaryhmissänikin on alakoulikäisiä lapsia, joiden kunto sallii noin 100-200 metrin juoksemisen, sen jälkeen on käveltävä! Liikuntatunnilla on välineet, jos asia sattuu vanhempia kiinnostamaan. Aina ei kiinnosta.
KAIKKI IHMISET EIVÄT OLE SAMANLAISIA. Se ei ole edes tavoitekaan. Koulu ei voi ihmeitä tehdä. Alakoulun 2-3 tuntia liikuntaa viikossa eivät mitään vaikuta: kouluikäisten pitäisi liikkua pari tuntia päivässä!
Olen vanhemmille liikunnan merkityksestä puhunut. Tulos: nolla. Jos asiat sanoo suoraan, tulos on riita. Kun asioita kauniisti muotoilee, viesti ei perille mene.
Osa vanhemmista muistelee omia kokemuksiaan niin koulusta kuin koulumaailmastakin. Siinä mennään pieleen. Koululiikunta sisältää nykyisin enemmän pelejä ja sitä "kivaa" kuin ennen. Hiihtäminenkään ei ole enää sitä samaa 5 km ja sitten suihkuun-menoa kuin aikaisemmin. Mukana on erilaisia leikkejä ja tekniikkaharjoituksia. Sama koskee muita lajejakin.
Lasten lihominen on käytännössä kotien toiminnan seurausta. Muun väittäminen on vain sitä samaa vastuun pakoilua, joka täällä on tuttu asia.
Tämä avaus on myös mainitsemassasi osiossa, Lapsi koulussa-kohdassa. Keskustelua aiheesta ei juuri syntynyt. Kyseinen ketju on kuitenkin täynnä paljon sielukkaampia avauksia...
Täällä ei yhdeltäkään vanhemmalta tai muultakaan kirjoittajalta ole tullut mitään konkreettista ehdotusta koululiikunnan muuttamiseksi. Yleinen linja tuntuu olevan "Tehkää jotakin kivaa..." Se "kiva" olisi ilmeisesti jotakin sellaista, jossa pulssi ei nouse eikä hiki pintaan nouse, koska osalle lapsosista vain sellainen liikunta on mukavaa?
Lisäksi lapsenomainen toive tuintuu olevan se, että jokainen tekisi sitä, mikä sattuu kiinnostamaan. Se ei onnistu: koulun tehtävä sattuu olemaan tiettyjen taitojen ja lajien opettaminen jollakin tavalla. Ylisuurien liikuntaryhmien kanssa ei onnistu se, että jokainen puuhaa, mitä sattuu.
Kaiken kaikkkiaan suosittelen jokaiselle koulun kritisoijalle tutustumista tämän päivän kouluun.
...on kaltaisiasi nipottajia ja selittelijöitä, en tahdo tutustua tämän päivän kouluun! Luojan kiitos kouluajat on omalta ja lapsien osalta jo ohi. Jos kohdalleni olisi aikoinaan osunut tuollainen opettaja olisi koulunkäynti ollut vaikeaa. Se on opettajassa vika, jos ei saa lasta (varsinkin alakoulu ikäistä') kiinnostumaan mistään!!!!
Tulithan sinäkin aloituksellasi kritisoimaan, ota vastaan sitten muiden kritiikki. Minä en koululiikunnasta tiedä kuin sen mitä omiani seuraan ja opettajan kanssa olen yhteydessä. Siksihän minä siitä juuri kysyin mitä sen kehittämiseksi on tehty! Mutta alkuperäinen ajatuksesi kärjistettynä oli se, että lihavien aikuisten lihavat lapset ovat se ongelma siellä koulussa, kun heitä ei kiinnosta ja sitten muut kärsii. MInä olen taas sitä mieltä, että kaikenkokoisten vanhempien kaikenkokoisia lapsia ei kiinnosta, mutta se hitaampi ja kömpelömpi pullukka on aina helppo nostaa sieltä esiin ja syylliseksi, vaikka porukassa useampi vastustaa. Siksi asian nostaminen esille täällä on minusta kyseenalaista ja osin tarkoituksella provosoivaan tyyliin kirjoitettu. Ja sitten kun kukaan ei ota kantaa, niin toinen kirjoittaa, että ne ei sitten vastaa ketä asia koskee. Niinpä niin. Ehkä paras konsti on hoitaa asiaa edelleen siellä ruohonjuuri tasolla ja keksiä sitä kautta keinoja vaikuttaa.
Kuten sanoin, myös minun lapseni kuuluu niihin joita ei aina kiinnosta ja siitä on oltu yhteydessä myös opettajaan. Mutta kerro ihmeessä miten voin lapsen liikkumiseen vaikuttaa lisää. Meillä lapsi harrastaa sen pari tunti liikuntaa päivässä ihan kevyesti leikkien ja harrastusten muodossa ja yleensä ulkoilmassa. Eikä edelleenkään ole ylipainoinen lapsi. Tietokone kuluttaa aikaa melko vähän, kausittain yleensä. Siitä huolimatta ei aina kiinnosta. Lapselle sanotaan myös EI, kuten senkin asian nostit esiin. Silti ei aina kiinnosta. Olen lukuisat kerrat korostanut sitä, että liikuntatunnilla on tehtävä ne jutut mitä opettaja käskee, vaikka se ei aina kiinnostakaan ja olisikaan niin kivaa. Silti ei aina kiinnosta. Toki suurin osa on kivaa, mutta kaikille joku mättää joskus. En usko, että niin ihannetilannetta opettajakaan voi kokea, että kaikille kelpaa useamman kerran kaikki mitä opettaja on suunnitellut.
Lapsiryhmiä olen itsekin vetänyt ja tiedän kyllä, että se ei aina ole helppoa, mutta omakin asenne vaikuttaa paljon. Itsellä ei kuitenkaan ole ollut opetussuunnitelman vaateita takana hengittämässä niskaan, mutta tiedän kyllä kohderyhmän hankaluudet niin ohjaajan kuin kasvattajankin näkökulmasta.
Ei voi olettaakaan, että kaikki asiat kaikkia lapsia kiinnostaisivat. Kuten sanoit, ei-mieluisatkin jutut kuitenkin on pyrittävä tekemään.
Sinun lapsesi kaltainen lapsi ei hyvin todennäköisesti ole ongelmalapsi. Varsin usein on niin, että lapsilla, joilla on ongelmia liikunnassa, on ongelmia myös muillakin koulutyön osa-alueilla. Ei kuitenkaan aina. Kaikista ei urheiljoita tule eikä se ole tavoitekaan.
Lasten ylipaino ja siitä seuraavat terveydelliset ongelmat on kuitenkin realiteetti. Asiasta ovat huolestuneet muutkin osapuolet kuin opettajat.
Jos avaukseni oli jossakin määrin provokatiivinen, se saattoi olla tarkoituskin. Opettajan näkökulma on hyvin selkeä: jos lapsi ei liiku ja siksi lihoo, syy on vanhemmassa. En ainakaan itse lähtisi etsimään syyllistä kovin kaukaa, jos oma jäkikasvuni ongelmallisesta ylipainosta kärsisi.
Lapsen totuttaminen liikkumaan alkaa heti ensi hetkistä. Jos lasta ei juuri viitsitä vaunuilla ulkona käyttää eikä leikki-iässä hänen kanssaan kukaan ulkona ole, seuraukset ovat ikävät. Osa lapsista motivoituu liikkumisen itsestäänkin, osa taas ei. Jos liikkumattomuutta ruokitaan ja hyväksytään, ongelmia tulee. Liikkumattoman lapsen ruokailuun pitäisi kiinnottää huomiota. Kaikki eivät vain niin tee.
Periaatteesa haluaisinkin, että ihmiset tuntisivat syyllisyyttä, jos lapsensa lihottavat. Niin pitäisi olla. Se ei tietenkään itsetietoiselle ja itsevarmalle nykyihmiselle sovi: häntähän ei kukaan SAA ohjeistaa ja kritiikki on AINA väärää. Asiat pitää aina muotoilla kauniisti ja motivoivasti ja pehmein äänenpainoin. Tulokset näkyvät koulumaailmassa lukuisin eri tavoin.
Lasten ylipainon kertymisen seuraukset Suomen yhteiskunta maksaa tulevina vuosina monin tavoin. Vastuunkantajia ei näköpiirissä ole. Asian esiin nostaminen on aina väärä teko.
Lihavat ihmiset keksivät aina perustelut lihavuudelleen. Syy ei milloinkaan ole omissa toimissa.
Hoikat ihmiset keksii aina viimeiseksi perusteluksi "Lihavat ihmiset keksivät aina perustelut lihavuudelleen. Syy ei milloinkaan ole omissa toimissa." , kun eivät voi hyväksyä, että yleensä lihavuuden takaa löytyy moninaisia ja yksilöllisiä syitä.
ja luin ketjun puoleen väliin kunnes tajusin että täällä on juupas eipäs meininki. Miesopen pointin kuitenkin ymmärsin!
Voisin uskaltaa väittää, että kukaan ei paisu itsestään? Niin kuin täällä joku vertasi poikiinsa, että toinen on lihava ja toinen laiha, niin voiko olla mahdollista että lihavempi ei sitten liiku niin ahkeraan? Tai että laihemmalla on nopea aineenvaihdunta (eli kotona joko syödään liikaa tms. mutta se ei vaikuta laihempaan)?
Ihan sama nyt mikä sitten on lihomisen syy, ruoka, liikunta, "sairaudet ja geenit" mutta itse en ikinä tekisi sitä lapselleni, että päästäisin hänet lihoamaan! Nykymaailma on niin julma, että lihavalle lapselle ei ole siihen tilaa- ja niinkuin täällä eräs lihava äiti sanoikin, niin se traumatisoi lapsen muun muassa liikuntaan ja kenties jopa loppuelämäksi (koska katkeralle lihava äiti kuulosti!). Ennen kaikkea lihava lapsi joutuu kiusatuksi, etenkin lihavat tyttölapset, ne ei mahdu "cooliin" kaveripiiriin tai saa koulun komeimpia poikia istumaan ruokalassa viereensä JA JOO JOO, eihän nuilla asioilla ole ainakaan näin aikuisiässä enää merkitystä, pinnallisia juttujahan nuo on, mutta rikkinäinen itsetunto painon ja siitä johtuneen kiusaamisen takia voi olla murrosiässä vaikea juttu.
Lihavuus tuo mukanaan myös sairauksia jne. jotka ovat sitten paljon painavempia asioita kuin ikävät koulumuistot, mutta oli miten oli, minun lapseni "joutuisi" kyllä "dietille" samantien jos alkaisi pulskistumaan liikaa. Olen kuullut niin paljon kauheita tarinoita ystäviltä jotka ovat/ ovat olleet ylipainoisia, että en toivoisi missään nimessä sellaista kurjuutta minun jälkikasvulle.
Tottahan se on, että useimmiten jos vanhemmat on ylipainoisia, niin sitten ovat lapsetkin. Silloin kun itse olin ala-asteella vielä yhdellä (ylipainoisella) kaverillani oli jäätelöpäivä, karkkipäivä, sipsipäivä jne. Koulun vieressä oli kauppa, jossa tämä tyttö kävi koulun jälkeen lähestulkoon joka päivä. Kuljimme siis koulumatkat yhdessä, sillä asuimme samassa suunnassa. Tytön pikkuveljellä oli samat tavat ja ylläri ylläri koko perhe oli ylipainoinen/lihava. En tiedä sitten mitä lapsille kotona syötettiin, kun kumpikaan ei silti liikuntaa vierastanut.
Sitten vielä erään toisen kaverini perheestä; vanhemmat olivat molemmat lihavia samoin ystäväni pikkuveli. Tämä ystäväni oli ainoa perheen normaalipainoinen. Heillä oli aina ruokakaapeissa sipsiä, keksiä ja karkkia ja pakastin täynnä pullaa ja jäätelöä. Ihmettelin sitä monesti sillä silloin harvoin kun omaan kotiini mitään tuollaista ostettiin, niin se katosi hyvinkin pian sieltä.
Meillä ei ikinä kotona ollut tarjolla mitään eineksiä tai herkkuja. Tosin viikonloppuna oli poikkeus joko perjantaina tai lauantaina, kun isä toi kaupasta meille lapsille jaettavaksi karkkipussin, ja limsapullon "saunajuomaksi". Joskus saimme myös jopa sellaiset eineshampurilaiset tai ghettolätyt(einespitsat).
Liikunta oli itsestäänselvyys eikä meitä tarvinnut siihen erityisemmin kannustaa. Kouluun oli matkaa suuntaansa 1,7km, joka kuljettiin aina kävellen tai pyörällä. Koulun jälkeen mentiin joko kaverin luo tai kaverin kanssa jonnekkin ulos esim pyöräilemään tai rullaluistelemaan. Siinä tuli taas kuljettua kilometrejä. Kesällä oli tavallista että käytiin vanhempien kanssa pyöräilemässä 12-16km. Houkuttimena oli tosin jäätelö, eli he ehdottivat, että käydään keskustassa jätskillä ja siitähän ei lapsi halunnut kieltäytyä. Pienenä käytiin myös äidin kanssa pyörällä leikkipuistossa jonne oli matkaa suuntaansa 6km. Yleisesti ottaen meidän perheessä liikuttiin aika paljon, mutta se tuli luonnostaan eikä esim. meitä ikinä patistettu lenkille tai muuta vastaavaa. Nykyään tuntuu että vanhemmat hyysää lapsiaan vähän liikaa eli mm. kuskaavat ja hakevat autolla joka paikkaan ym. niin silloin lapset ei saa yhtään tavallista arkiliikuntaa. Oli miten oli niin yleensä se on ihan kasvatuksesta ja vanhempien tottumuksista kiinni tuleeko lapsesta lihava.
Ihminen vain on sellainen kuin on ja pyrkimys unohtaa omat mahdollisesti virheelliset toimet on inhimillinen. Harva haluaa nähdä malkaa omassa silmässä.
Itse en tunne yhtään sellaista lasta tai nuorta, joka olisi lihonut ilman jonkinlaisia virheitä ruokailutottumuksissa ja/tai liikunnassa. Ihmiset vain eivät halua virheitään nähdä. Harva myöskään oikeasti kiinnittää huomiota siihen, miten paljon esim. makeita välipaloja lapsi syö. Niistä se ylimääräinen energia kertyy.
Tässäkään keskustelussa yksikään vanhempi ei ole suoraan sanonut totuutta siitä, mistä vastuu löytyy. Selityksiä kyllä keksitään tai vastuu yritetään siirtää jollekin muulle. Se on tyypillistä tämän päivän Suomelle. Kukaan ei ole mitään väärää tehnyt tai jos onkin, perimmäinen syy on muiden.
Biojäteastiaan niitä rasvapalloja sais heitellä, ei niillä mitään teen.
Nyt en ymmärtänyt tätä.
Biojäteastiaan niitä rasvapalloja sais heitellä, ei
niillä mitään teen.