SUNNUNTAIDEBATTI 22.8.2010 (näkyy vain digilehdessä, odotetaan, että joku avaa siitä keskustelun)
"Ruotsin kielen asema on arvioitava uudelleen"
Kaksikielisyyden ideologia on menettänyt historiallisen perustansa, kirjoittaa dosentti Aarne Mattila.
Kirjoittaja on talous- ja sosiaalihistorian dosentti Helsingin yliopistossa.
Ruotsinkielinen yläluokka käytti vuosisatojen ajan valtiollista, kunnallista, sivistyksellistä ja taloudellista valtaa Suomessa. Maan asioita hoitava virkamiehistö oli ruotsinkielistä vielä Venäjän alaisessa suuriruhtinaskunnassa 1800-luvulla. Suomen itsenäistyttyäkin vuonna 1917 ruotsinkielisillä oli pitkään yliedustus yhteiskunnan eri alojen eliiteissä.
Itsenäistymisen jälkeen eri eliittiryhmät alkoivat kuitenkin vääjäämättä suomalaistua. Modernisoituvan yhteiskunnan uudet ilmiöt – elokuva, iskelmämusiikki, huippu-urheilu, joukkoviestintä ja mainonta – syntyivät leimallisesti suomenkielisinä.
Pisimpään ruotsinkielisen eliitin valta-asemat säilyivät taloudessa. Vielä 1980-luvulla ruotsinkielisellä pääomalla katsottiin olevan määräysvallassaan 20 prosenttia teollisesta tuotannosta. Sittemmin ruotsinkielisen pääoman merkitys on vähentynyt, ja nyt se vastaa suunnilleen ruotsinkielisten runsaan 5 prosentin väestöosuutta.
Ruotsinkielisten taloudellisen vallan linnakkeita olivat vanhan rahan hallitsemat metsäyhtiöt, joilla oli vahva ote valtiojohdon valuutta- ja rahapolitiikkaan. Pääomamarkkinoiden avautuminen ja Suomen kytkeytyminen yhteisvaluuttaan merkitsivät metsäteollisuuden yhteiskunnallisen aseman muutosta ja romahduttivat ruotsinkielisen pääoman vallan.
Ruotsin kielen merkitystä ovat murentaneet myös globalisoituminen ja Suomen liittyminen Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995.
Ruotsi oli pitkään tärkeä kieli myös suomalaisen lainsäädännön kannalta. Kun säännöllinen valtiopäivätoiminta käynnistyi 1860-luvulla, Suomen johtavat ruotsinkieliset virkamiehet hakivat usein mallia Ruotsista. Nykyisin Ruotsi ei enää ole valtionhallinnon virkamatkojen ykköskohde.
Ruotsin kielen asema määriteltiin vahvaksi vuonna 1919 säädetyssä perustuslaissa. Itsenäisyyden alkuajoista ruotsinkielisen väestön osuus on puolittunut, ja myös eliitit ovat suomenkielistyneet.
Ruotsin kielen asemaa Suomessa on nyt arvioitava uudelleen, ja ruotsin pakollisesta opiskelusta koululaitoksessa on luovuttava. Uudelleenarvioinnilla on laaja kannatus, ja erityisesti nuoret ovat muutosten puolella.
Suomen poliittiselle johdolle ja valtamedialle kaksikielisyysideologia on kuitenkin tabu. Keskustelu asia-argumentein on vaikeaa, kun kenttää hallitsevat kannattajien ja vastustajien tunteenpurkaukset.
Ruotsin nykyistä asemaa puolustetaan kirjavin perustein. Esimerkiksi Iltalehti esitti kesäkuussa pääkirjoituksessaan, että ruotsi on kansainvälisillä areenoilla kelpo salakieli, jolla pohjoismaiset kollegat voivat operoida keskenään. Historiallinen aikakauskirja taas vaati ruotsin kielen pakollisuuden säilyttämistä, koska vanha arkistoaineisto on pääosin ruotsinkielistä. Salakielen ja vanhojen paperien vuoksiko koko kansa on koulutettava ruotsin puhujiksi?
Kieltenopetus on koulujärjestelmän kohtalonkysymys, ja siihen on vastattava erityisellä kielikoulutusstrategialla. Vieraiden kielten opetus on mitoitettava niin, että tavoitteet ovat realistisia.
(jatkuu)
"Ruotsin kielen asema on arvioitava uudelleen"
Kaksikielisyyden ideologia on menettänyt historiallisen perustansa, kirjoittaa dosentti Aarne Mattila.
Kirjoittaja on talous- ja sosiaalihistorian dosentti Helsingin yliopistossa.
Ruotsinkielinen yläluokka käytti vuosisatojen ajan valtiollista, kunnallista, sivistyksellistä ja taloudellista valtaa Suomessa. Maan asioita hoitava virkamiehistö oli ruotsinkielistä vielä Venäjän alaisessa suuriruhtinaskunnassa 1800-luvulla. Suomen itsenäistyttyäkin vuonna 1917 ruotsinkielisillä oli pitkään yliedustus yhteiskunnan eri alojen eliiteissä.
Itsenäistymisen jälkeen eri eliittiryhmät alkoivat kuitenkin vääjäämättä suomalaistua. Modernisoituvan yhteiskunnan uudet ilmiöt – elokuva, iskelmämusiikki, huippu-urheilu, joukkoviestintä ja mainonta – syntyivät leimallisesti suomenkielisinä.
Pisimpään ruotsinkielisen eliitin valta-asemat säilyivät taloudessa. Vielä 1980-luvulla ruotsinkielisellä pääomalla katsottiin olevan määräysvallassaan 20 prosenttia teollisesta tuotannosta. Sittemmin ruotsinkielisen pääoman merkitys on vähentynyt, ja nyt se vastaa suunnilleen ruotsinkielisten runsaan 5 prosentin väestöosuutta.
Ruotsinkielisten taloudellisen vallan linnakkeita olivat vanhan rahan hallitsemat metsäyhtiöt, joilla oli vahva ote valtiojohdon valuutta- ja rahapolitiikkaan. Pääomamarkkinoiden avautuminen ja Suomen kytkeytyminen yhteisvaluuttaan merkitsivät metsäteollisuuden yhteiskunnallisen aseman muutosta ja romahduttivat ruotsinkielisen pääoman vallan.
Ruotsin kielen merkitystä ovat murentaneet myös globalisoituminen ja Suomen liittyminen Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995.
Ruotsi oli pitkään tärkeä kieli myös suomalaisen lainsäädännön kannalta. Kun säännöllinen valtiopäivätoiminta käynnistyi 1860-luvulla, Suomen johtavat ruotsinkieliset virkamiehet hakivat usein mallia Ruotsista. Nykyisin Ruotsi ei enää ole valtionhallinnon virkamatkojen ykköskohde.
Ruotsin kielen asema määriteltiin vahvaksi vuonna 1919 säädetyssä perustuslaissa. Itsenäisyyden alkuajoista ruotsinkielisen väestön osuus on puolittunut, ja myös eliitit ovat suomenkielistyneet.
Ruotsin kielen asemaa Suomessa on nyt arvioitava uudelleen, ja ruotsin pakollisesta opiskelusta koululaitoksessa on luovuttava. Uudelleenarvioinnilla on laaja kannatus, ja erityisesti nuoret ovat muutosten puolella.
Suomen poliittiselle johdolle ja valtamedialle kaksikielisyysideologia on kuitenkin tabu. Keskustelu asia-argumentein on vaikeaa, kun kenttää hallitsevat kannattajien ja vastustajien tunteenpurkaukset.
Ruotsin nykyistä asemaa puolustetaan kirjavin perustein. Esimerkiksi Iltalehti esitti kesäkuussa pääkirjoituksessaan, että ruotsi on kansainvälisillä areenoilla kelpo salakieli, jolla pohjoismaiset kollegat voivat operoida keskenään. Historiallinen aikakauskirja taas vaati ruotsin kielen pakollisuuden säilyttämistä, koska vanha arkistoaineisto on pääosin ruotsinkielistä. Salakielen ja vanhojen paperien vuoksiko koko kansa on koulutettava ruotsin puhujiksi?
Kieltenopetus on koulujärjestelmän kohtalonkysymys, ja siihen on vastattava erityisellä kielikoulutusstrategialla. Vieraiden kielten opetus on mitoitettava niin, että tavoitteet ovat realistisia.
(jatkuu)
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tärkeintä on huolehtia englannin osaamisesta. Englanti on maailmanlaajuisesti ylivertainen kommunikaation väline, ja yhä useampi suomalainen tarvitsee sitä myös työkielenään. Osalle oppilaista jo yhden vieraan kielen opiskelussa on tarpeeksi työtä.
Lisäksi Suomessa on selvä tarve lisätä muun muassa saksan, ranskan, venäjän, espanjan – ja Aasian talousmahtien kielten – osaamista. Jos ruotsi säilyy pakollisena kielenä, muiden kielten pariin mielivät joutuvat tulevaisuudessakin ensin opiskelemaan ruotsia. Tällaisen normin ylläpitäminen ei ole mielekästä.
Myös ruotsin kielen taidosta virkamiesten kelpoisuusehdoissa on tingittävä. EU-Suomessa virkamiehiltä laajalti vaadittava ruotsin taito on luonut syrjivän ja kansainvälistä rekrytointia vaikeuttavan järjestelmän.
Virkamiesruotsin tutkintojen antaminen yliopistojen tehtäväksi on vähentänyt muiden kielten kielikokein osoitettua osaamista. Ruotsin kielen pakollisuus on siten kaventanut suomalaista kielivarantoa koko koulutusjärjestelmässä.
Opiskeltavien kielten valinnanvapaus saattaisi kääntyä myös ruotsin kielen ja Suomen ruotsinkielisen vähemmistön eduksi. Kuten vähemmistökielten asiantuntija Johan Häggman on todennut, monet Euroopan vähemmistökielet elävät nousukauttaan (HS 22. 7.). Suomenruotsi on ainoita suuria vähemmistökieliä, joka on viime aikoina menettänyt asemiaan suhteessa valtakieleen. Vähemmistökielten asema on vahvistunut jopa Ranskassa, joka Ruotsin tavoin on ollut perinteisesti karu maaperä kielivähemmistöille.
Suomessa suhtautuminen ruotsin kieleen on ollut nuivaa, ja se johtuu paljolti ruotsin kielen pakollisesta opetuksesta ja virkamiesten ylimitoitetuista kielitaitovaatimuksista.
Valtaväestö suhtautuisi ruotsiin myönteisemmin, jos aikansa elänyt kaksikielisyysideologia korvattaisiin tehokkaalla vähemmistöpolitiikalla.
Koko paska kilpistyy ruotsinkielisten outoon käsitykseen, että Suomi olisi osa Norden-nimistä maata, jossa suomalaisten tehtäväksi jää palvoa ruotsin kieltä ja kulttuuria, joka sattuu olemaan heidän kielensä ja kulttuurinsa.
Suomi-Ruotsi urheilukisoissa he kannattavat kyllä Suomea, totta kai, mutta suunnilleen samalla innolla kuin itäsuomalainen kannattaa itää itä-länsi pesismatseissa.
He eivät näe rajaa Suomen ja Ruotsin välillä.
Arvelen, että ruotsinkieliset suomalaiset näkevät rajan Suomen ja Ruotsin välillä. He vain kokevat, että Suomi on Ruotsin tytärmaa, itsenäinen mutta sukusitein ikuisesti yhteen sidottu koko Nordeniin. Tätä voisi analysoida pitempäänkin. Toivoisin, että suomenruotsalaiset lähtisivät itse analysoimaan asiaa. Tällaiset identiteeti eivät ole "väärin", mutta niihin liittyvä voimakas vaatimus muiden identiteettiä kohtaan ja tämä on ongelma.
Toki he saavat itse ajatella noin Nordenista, mutta että he alitajuisesti ja tietämättään pakottavat muuta Suomea samaan muottiin on vähintään merkillistä.
Vähintäänkin merkillistä ;)
Ongelma on siinä, että asiaa ei ole voinut koskaan julkisesti käsitellä, siitä ei puhuta. On vain yritetty julistaa, että suomenruotsalaiset ovat "suomenmaalaisia" siinä missä suomalaisetkin. Suomenmaalaisuus liittyy ajatukseen, ettei ole Suomea vaan on olemassa vain Finland, se Nordenin tytär.
Asiat, joista ei puhuta, muuttuvat merkillisiksi. Ihmiset eivät näe selvästi niitä alitajuisia voimia, jotka heitä liikuttavat. Samalla projisoidaan ongelmat muihin. Meillä suomalaiset ovat saaneet niskaansa väitteet nationalismista, rasismista ja sivistymättömyydestä - ja vain siksi, että suomalaiset ovat yrittäneet kertoa totuuden suomalaisesten identiteettien moninaisuudesta ja siitä, minkälaisena he näkevät Norden-identiteetin.
Toki suomenkieliselläkin puolella voi olla vastaavan tyyppistä viiteryhmäajattelua. Esimerkiksi Suomi-Saksa - yhteiset ponnistukset toisessa maailmansodassa. Suomi-Saksa on esim. Nokialla ollut käytössä.
Ehkä osa näistä asioista on niin syvällä, ettei itsekään tajua niitä kunnolla ennen kuin alkaa ajatella.
Pitäkööt ruotsinkieliset Norden-kytköksensä, me muut voimme harrastaa Saksa-, EU- tai vaikkapa anglofonisia kytköksiä.
Kukaan ei saisi pakottaa muita omiin kytköksiinsä. Läpimurto on lähellä.
Jäi mainitsematta, että nykymaailmassa lähes minkätahansalainen kytkös on mahdollinen. Esimerkiksi J. Hämeenanttilalla on varsin epätavallinen Babylonia-kytkös. Ei tarvita yhteistä maantieteellistä rajaa yhtään mihinkään, kun kommunikaatio tapahtuu niin liukkaasti muutenkin.
Mannerheimillakin oli aikoinaan kaikenlaisia Siperia- ym. Kiinakytköksiä.
Aivan. Maahanmuuttajien myötä on tullut yhä enemmän kytköksiä. Kun maahanmuutajat ja supisuomalaiset perustavat yhteisiä perheitä, yhä useammalla on verisiteitä muihin kulttuureihin. Syntyy aidosti kiinnostavia kulttuurisulautumia.
Suomenruotsalaiset ovat mielestään maahanmuuttajamyönteisiä, mutta pakollinen ruotsi on todellinen riesa uusien monikulttuuristen perheiden kotoutumiselle.
Hyvä ja asiallinen kirjoitus. Huomauttaisin hieman tuosta surujen rahavallasta. Vaikka suruyritykset ovat ehkä vähentyneet tuohon 5%:in, niin ei se raha mihinkään ole hävinnyt.
Tuo surujen valtava omaisuus on vain siirrretty tarkasti kontroloituihin säätiöihin eli fondeihin. Kymmenien miljardien omaisuus ei suinkaan makaa passiivisesti sijoituksissa. Tuota rahavoimaa käytetään tehokkaasti maamme pakkoruotsituksen säilyttämiseksi, kuten hyvin tiedämme.
Voi olla jopa niin, että säätiöiden kautta rahalla vaikuttaminen on helpompaa kuin yritysten kautta.
Jostain syystä sunnuntaidebattia ei ole avattu HS:n sivuilla.
Mielipidekirjoitusten joukosta löytyy kiitos artikkelista:
http://www.hs.fi/keskustelu/Kiitos Sunnuntaidebatista/thread.jspa?threadID=255840&tstart=0
Wau! Hämmentävän loistava kirjoitus. Siihenhän oli kerätty kaikki sivistymättömien ja laiskojen nettifennojen argumentit yhteen nippuun! :)
Muuten, oliko tämä siis vain digilehdessä (SUNNUNTAIDEBATTI 22.8.2010 (näkyy vain digilehdessä, odotetaan, että joku avaa siitä keskustelun)), eli eikö paperilehdessä ollenkaan?
kaikkihan ihmiset jotka vähänkään kritisoivat järjetöntä koulujen pakkoruotsia ja ruotsinkielisten
etuoikeuksia ovat "sivistymättömättömiä nettifennoja" ainkakin RKP:n propagandaosaston mielestä.
Nyt näkyy kaikille ja voi kommentoida:
http://www.hs.fi/keskustelu/"Ruotsin kielen asema on arvioitava uudelleen"/thread.jspa?threadID=255852&Submit=Jatka
Onhan se nyt kamalaa kun kaikenmaailman dosentit ja professorit asettuukin nettifennojen puolelle! On se niin väärin...!
t. J. Katainen ja Kokoomuksen Pro pakkoruotsi -työryhmä.
http://www.hbl.fi/text/ledare/2010/8/22/d50950.php
Normaalisti ymmärrän kirjoitettua ruotsia aika hyvin, mutta tästä artikkelista en oikein ymmärtänyt, mitä siinä haluttiin sanoa...
Eipä sitä voi kommentoidakaan...
"Pro pakko" yrittää vielä yhtä ja toista, mutta huumorin puolelle se menee kumminkin.
Tässä heidän manishottinsa:
"Svenska är inte ett minoritetsspråk som existerar för att hålla de svenskspråkiga nöjda. Svenskan är nationalspråk i Finland. Det innebär att alla finländare har svenska som nationalspråk, oberoende av om man själv använder det eller inte. Det är inte en tolkningsfråga eller förhandlingsbart så länge det är ett gemensamt finländskt beslut att det ska vara så, ett beslut som förnyats senast i grundlagen från år 2000."
että pakkoruotsi pois !
... ja vielä jottei mikään jäisi epäselväksi:
"Det innebär att alla finländare har svenska som nationalspråk, oberoende av om man själv använder det eller inte."
"Svenska är inte ett minoritetsspråk som existerar för att hålla de svenskspråkiga nöjda. Svenskan är nationalspråk i Finland. Det innebär att alla finländare har svenska som nationalspråk, oberoende av om man själv använder det eller inte"
Siis kaikikilla suomalaisilla on ruotsi kansalliskielenä riippumatta siitä käyttääkö ruotsia vai ei? Mitä ihmeen perverssiä logiikkaa tämä nyt oikein? Eivät maan kansalliskielet todellakaan ole jokaisen yksilön kieliä.
HBL:n tekstit, joissa mainitaan Lipposen nimi, kannattaa ohittaa samantien. Ei niissä mitään sisältöä kuitenkaan ole.
Nyt ollaan siinä surullisessa tilanteessa, että ruotsinkieliset itse myöntävät, ettei pakolliselle ruotsille ole mitään muuta perustetta kuin se, että se on merkitty toiseksi kansalliskieleksi ja suomalaisethan saavat opiskella sitä pakolla, vaikka maa kärsisi kielivarannon kapeudesta ja koulutetut ihmiset olisivat tyrmistyneitä demokratian puutteesta. Jokin hämärä sanayhdistelmä, joka lipsahti vuonna 2000 perustuslakiin tulkitaan Sasin johdolla siten, ettei koskaan, missään, mitenkään voi olla suomalaista, joka ei puhuisi ruotsia ja piste.
Nyt sitten vain ystävällisesti kertomaan heille realiteeteista...
Niin, Ahvenanmaallahan ei käytetä kansalliskieli suomea, joten loogista olisi, että manner-Suomessa ruotsin kielellä olisi sama asema..kun kielisuhteetkin ovat samat.
Siis antakaa meille vapaus olla opiskelematta tuota turhaa kansalliskieltä.
Se on aivan samanlaista retoriikkaa kuin sosialismi Neuvostoliitossa.
Siellähän oli kaikille yhteisen sosialismin rinnalla toinen todellisuus,
joka erosi täysin valtioideologian todellisuudesta..
Meilläkin on kaksitotuusjärjestelmä.
Utopiaan nojaava valtion todellisuus vs se kansan todellisuus.
Aika heikoissa kantimissa on pakkoruotsittajien argumentointi.
Vaikka kuinka yritän, niin minun on mahdotonta ymmärtää svekojen ajatusmaailmaa tämä asian osalta. Mitä he luulevat tällaisilla teksteillä saavuttavan? Luuleeko ne suomenkielisiä oikeasti niin tyhmiksi, että kunhan vaan tarpeeksi pakotetaan, niin kyllä ne oppii ja kiltisti puhuu ruotsia? Missä ulottuvuudessa nuo oikein elää?
Ymmärrän jotenkin vielä, jos ruotsin kielen tarpeelle yritettäisiin keksiä työelämään tai johonkin konkreettiseen liittyviä perusteluita, mutta jos mitään muuta perustetta ei enää ole kuin se, että laki sanoo, niin ei voi kuin ihmtelellä, että mihin tässä ollaan oikein menossa. Eikö kukaa ole svekoille kertonut, että lait eivät ole ikuisia jumalan luomia? Mitä enemmän he viittavat lakipykäliiin, sitä nopeammin nuo pykälät muuttuvat.
Miksiköhän sunnuntaidebatin kommentteja ei laiteta esille?
Lipponen tarkistaa ne ensin, ja tiedämmehän miten nopeasti häneltä asiat sujuu... Nyt on varmaan ensimmäisen kommentin toinen rivi menossa! :)
Tämä menee mielenkiintoiseksi. Eiköhän debatin aihe vaihdeta toiseksi aamupäivän kuluessa.
Tai paikalle odotellaan ammattitaitoista ruotsinkielistä sensoria.
Täähän on ku joku saatanan korruptoitunut Etelä-Amerikka!
Medellinin kartelli Eskobarin johdolla siellä piileksii pusikoissa ja välttelee kaikin mahdollisin tavoin avointa keskustelua ja USA:n oikeussaleihin joutumista.
Mitä vittua Suomessa oikein on meneillään?
Aika jännää - ei tule kommentteja, vaikka muut keskustelut etenevät.
Vanha salaliittoteoreetikko minussa herää jälleen ;)
Oliko tämä sama teksti paperilehdessä?
Ihmeellinen tilanne. Kyseessähän on siis SunnuntaiDEBATTI.
Vieläkään HS ei ole julkaissut yhtään kommenttia. Alkaa haista sensuurille.
Ensimmäinen kommentti julkaistu.
Kauan se kesti. Eivät voineet enää perääntyä.
HS:n etusivulla linkki keskusteluun, ja ihan ylimpänä! :) Onko sensuuri hellittämässä?
oli paperilla myös
Loistavaa ja vielä laajalevikkisessä sunnuntainumerossa (no köh, sunnuntadebattihan se olikin) !
Eiköhän parin päivän päästä taas julkaista puolen sivun mittainen vuodatus Lipposelta! :-)
toivottavasti kirjoittaja ei paheksu sitä. Tässä on loistavasti tuotu esiin 4-prosenttisen väestönosuuden vallan kasvaminen jopa sataan prosenttiin kun on kysymys ennenkaikkea suomenkielisiä koskevasta kielipolitiikasta.
Glasnostia kielipolitiikkaan!
Dejavu | 22.8.2010 10:29
Ruotsin ylikorostettu asema näkyy selvimmin politiikassa.
RKP:n kannatus on vuodesta toiseen 4 %, mutta hallituksessa,
johon sillä on automaattinen nautintaoikeus, sen osuus on jo 10 %.
Asioista päätetään usein ns. kvartetissa, jolloin RKP:n
painoarvo on kasvanut jo 25 %:iin.
Kun Wallin päätti Kataisen kanssa pakkoruotsin jatkamisesta
kokoomuksen puoluekokouksen päätöksistä huolimatta,
RKP:n painoarvo oli noussut 100 %:iin - suomenkielisiä koskevassa asiassa.
Kyllä tässä aivan omalaatuinen vallankäytön vääristymä on.
Mitä muut puolueet saavat ruotsinkielisiltä, kun ne aina
myöntyvät ruotsinkielisten tahtoon ja kirjaavat hallitusohjelmiin
maagiset sanat: "Ruotsin asemaa ei saa heikentää."
Ruotsin asemaa nimenomaan tulee heikentää, koska
se on monessa asiassa jo kehityksen este.
Harva poliitikko tämän uskaltaa sanoa,
mutta jonkinlaista kohtuullistamista kyllä odottaisi.
"Mitä muut puolueet saavat ruotsinkielisiltä, kun ne aina
myöntyvät ruotsinkielisten tahtoon ja kirjaavat hallitusohjelmiin
maagiset sanat: "Ruotsin asemaa ei saa heikentää."
Salaliittoteoriasta: Svenska Finland niminen itsehallintoalue tulee Suomeen heti, kun Suomen talous on ajetu kaaokseen teollisuuden alasajolla ja sen jälkeen tuhlaamalla loput suomalaisten veronmaksajien rahat( yli 90%) sairaan mielettömään maahanmuuttopolitiikkaan.
Kyllä RKP ja Thors tietävät täsmälleen mitä tekevät.
Kaikki on etukäteen suunniteltu (esim. käsittämätön RKP:n rasismin vastaisesksi julistukseksi nimetty paperi, jolla yritettiin estää ja osin estettiinkin maahanmuuttopoliittinen keskustelu muka- rasisminvastaisella leimasimella oikeudenkäynteineen).
Myöskin valmis hallintokoneisto on jo maassamme olemassa lakisääteisenä. Nimittäin SVENSKA FINLANDS FOLKTING-niminen järjestö vain odottelee hallintoaluettaan ja heillä on aikaa, koska maailman ehkä suurin monopolisoitu ja ylihinnoitettu tulkkauskoneisto jauhaa kaksikielisyytemme ruotsi- suomi-ruotsi käännös miljardeja hurrifondien ahnaisiin kitoihin..
Eihän tuosta edes synny mitään debattia.
Missä ovat nyt ne ylivoimaisen fiksut ja korkeasti koulutetut kaksikieliset kosmopoliitit jotka osaavat sofistikoidusti diskuteerata ja voisivat ylivertaisella argumentoinnillaan hiljentää impivaaralaisten junttien kateudesta kumpuavat ennakkoluuloiset valheet.
Missä?