kateus on vakava

Taitaa johtua omasta kateudesta että huomaa toisten kateuden.

Jokseenkin samaa mieltä.;D On olemassa eräänlainen ihmistyyppi, jota normamaaliempatialla varustettu ei voi edes käsittää... Sellaisen naama menee "ruttuun" kateudesta aina, jos jollakulla on mitään hyvää tai iloa elämässä tai vaikka jopa siitä, jos osaa nauttia siitäkin vähästä, mitä omaa, vaikkei varallisuutta tai sellaisiakaan juttuja olisi... Minä esimerkiksi olen hyvin vähän kateellisia ihmisiä elämässäni tuntenut, mutta aikoinaan ja esim. teini-ikäisenä koulussa minua kadehdittin ulkonäöstäni, eli joskus vaikkapa vaatteistani ja esim. koulumenestyksestä. Se oli ihan sairasta, miten ne ihmiset käyttäytyivät. Ujon ja aran ihmisen ystävällisyys ei riittänyt siihen, että olisi tullut kohdelluksi hyvin ja monet vihaajat ei edes välittäneet tutustua, vaan tuomitsivat luulojen perusteella ihmisen.

Minä pysyttelen kaukana ihmisistä, joilla on tarve kaivella negatiivisuuksia ja juoruilla vahingoiloisesti. On indikaatio, että sellaiset usein ovat kateellisia. Uskon, että kateellinen haluaa jotenkin kiinnittyä tai kiinnittää itsensä kateudensa kohteeseen, luoda siis eräänlaisen ns. riippuvuussuhteen, jossa kateuden kohteen pitäisi miellyttää kateellista ja pönkittää kateellisen itsetuntoa. Sitä ei tarvitse tehdä kenenkään.

Itse en voisi kuvitellakaan, että olisin kateellinen vaikkapa jonkun Keski- Amerikan matkasta, vaikka minulla itselläni sillä hetkellä olisi rahaa vain hernekeittopurkkiin. Tai ylennyksestä, jonka joku ahkeroiva omalla ahkeruudellaan saa. Tai autoista, tai vaikka kenenkään ulkonäöstä. Tiedän, että onni on jokaisen itsensä vastuulla. Ja hyväntahtoisuus lisää hyväntahtoisuutta. Itse olen ympärinyt itseni ihmisillä, jotka tahtovat minulle vain hyvää. Tosin oppiminen siinä on ollut - joskus aikoinaan olin liiankin kiltti, ja hyväksyin ystävikseni sellaisiakin, jotka vain pyrkivät hyötymään ystävällisyydestäni. Ainoa etu niissä sellaisissa ihmisssä on se, että sellaiset opettavat empaattiset pysymään kaukana heistä.

Surullisena tietysti voisi kaivata olotilaa, jossa olisi onnellisempi.

Olen samaa mieltä olen saanut osakseni juuri niiden kaikkein pahimpien naisten vihat ja jostain kumman syystä saan ne ilkeimmät aina sekoamaan vielä pahemmaksi lähelläni. Oma ongelmani on siis ulkonäköni tai ongelma se on muille naisille jotka muuttuvat aivan käsittämättömän röyhkeiksi ja ilkeiksi minulle. Aikuiset naiset ettei kyse enää teineistä vaan jopa sellaiset 6-kymppiset naiset kadehtivat ilmeisesti vertaavat minua omiin tyttäriinsä ja tyttären tyttäriinsä muuta syytä en keksi miksi sen ikäinen enää kadehtii omaa ikäluokkani.

Kaikki edelliset viestit ovat kuin omasta päästäni ja suustani. Jos joku väittää, että "älä nyt ole itserakas ja luulottele itsestäsi liikoja, että muka toiset kadehtisivat". Useimmiten kateuden kuitenkin huomaa. Ilkeily, piikittely, toisen asioihin tuppautuminen ja ilkeä uteliaisuus kuuluvat juuri naisille tyypilliseen kateuteen. Mutta kyllä ne miehetkin sen taidon osaavat. Kun huomaavat, että eivät saakaan sitä unelmiensa naista niin johan alkaa loputon viha naista kohtaan ja alkaa valtava dissaaminen/vähättely. Kun mies tajuaa, ettei voi saada naista omakseen eikä voi olla siitä myöskään mustasukkainen niin pitää sitä ainakin kadehtia kun se saa ihan kenet se haluaa mutta itse ei saa.