Mulla oli anoreksia-ortoreksia n. 3 vuotta taakseppäin. Elämä joka päivä oli taistelua aina uudelleen ja uudelleen omaa mieltä ja vääristynyttä ulkonäköä vastaan. Huonoimmillani mittani olivat 168cm/ 38kg ja olin sairaalassa kaksi kuukautta. Siellä painoni nousi 47kg ja minut todettiin jälleen terveeksi. Nyt kaikki läheiseni olettavat ettei syömishäiriö vaikuta minuun enää mitenkään, mutta todellisuudessa tiedän, etten parane siitä ikinä.
Se on yhä jokapäiväistä elämääni, en käyttäydy kuin syömishäiriöinen, mutta tarkkailen painoani, liikun edelleen erittäin paljon, mietin usein kaloreita ruoassani vaikka syön sen kuitenkin. Ja tiedostan jo nyt sen etten ikinä voi saada biologisia lapsia.
Nykyiset mittani ovat 172cm/54kg, olen jokseenkin sujut asian kanssa mutta en silti onnellinen. Joten mitkä ovat määritteet parantuneelle tässä asiassa? On hienoa jos joku on parantunut täysin, mutta minun mielestä sairaus ei katoa täysin pois...
Se on yhä jokapäiväistä elämääni, en käyttäydy kuin syömishäiriöinen, mutta tarkkailen painoani, liikun edelleen erittäin paljon, mietin usein kaloreita ruoassani vaikka syön sen kuitenkin. Ja tiedostan jo nyt sen etten ikinä voi saada biologisia lapsia.
Nykyiset mittani ovat 172cm/54kg, olen jokseenkin sujut asian kanssa mutta en silti onnellinen. Joten mitkä ovat määritteet parantuneelle tässä asiassa? On hienoa jos joku on parantunut täysin, mutta minun mielestä sairaus ei katoa täysin pois...
Vastaukset 8
Vanhimmat
sellainen, kun pystyt tiedostamaan sairauden syyt ja seuraukset, jotka voivat olla positiivisiakin (kts. ravitsemusoppi) ja kehosi tuntuu kivalta. Parantumisessa olisin kiinnostunut lähinnä siitä, jäikö toipumisajasta pelkotiloja tai masennusta. Ketään en voi tällaiseen sairauteen kehoittaa...Monesti sellaiset ovat este oman onnen jatkumiselle, eivät kuitenkaan aina. (kts. sympatia/empatia) Harjoittelemalla opit varmasti tuntemaan itsesi ja muut ja se ainakin on ihan kiva asia. Joskus anoreksian ollessa kovimillaan mieli on sellainen "päämäärätön", joka voi olla vaarallista. Siksi olisi hyvä oppia täyttämään itseään. Halusin olla tietoisesti laiha, kun sairastin. Halusin olla viuhkassa ja kaikessa mukana, teeskennellä narsismia ja voittaa oman elämän.
Kiitos vastauksesta, nuo määritelmät ovat minunkin mielestä aika hyvät parantuneelle, ja ilmeisesti olet itsekkin sairastanut ja tiedät mistä puhut. Minäkin haluan uskoa siihen että joku päivä anoreksia ei heijastu elämässäni ja etenkin ettei se heijastu minussa, parempaan suuntaan yritän mennä joka päivä mutta silti se ei aina onnistu...toipumisajasta mulle jäi masennusta, aluksi aika pahaakin ja pelkoa siitä etten enää kelpaakkaan jos olen ns. "normaali". Olen nyt 16-vuotias että murrosikäkin varmasti vaikuttaa asiaan mutta silti tuntuu siltä ettei joku osa sairautta korjaannu vaan on kokoajan taustalla mukana, tavallaan haamuna.
Itse olen myös saman ikäinen ja olen sairastanut ja sairastan edelleenkin anoreksiaa ja uskon, etten pääse koskaan kokonaan eroon anoreksiasta. Mittani ovat tällähetkellä 42 kg ja olen 168 cm. Mistä tiedät, ettet voi koskaan saada lapsia?
Tiedän sen koska olin kaksi kuukautta sairaalassa ja elimistöni oli niin pitkään aliravittuna että kohtu tai jokin muu olennainen osa vaurioittui. Siis lääkäri kertoi asiasta minulle, juuri nyt se ei minua liikuta mutta kymmenen vuoden päästä varmasti.
Se lääkäri sanoi niin "herätelläkseen" sinua. Ei hän voi lääkäriydestään huolimatta tietää, miten juuri sinun kehossasi menee nämä lisääntymisasiat. On ihmisiä, joilla on ollut pienempi painoindeksi kuin sinulla (jopa pitkiä aikoja) mutta ovat silti tulleet myöhemmin parannuttuaan terveiksi ja synnyttäneet terveitä lapsia. Toisaalta on ihmisiä, jotka eivät juurikaan ole sairastelleet mitään sen kummempaa kuin tavallista flunssaa, ovat olleet aina normaalipainoisia MUTTA EIVÄT SILTI onnistu tulemaan koskaan raskaaksi.
niinkun, mutta asiaa on kyllä tutkittu, en tiedä kyllähän se joskus varmistuu.
Hei, jos edes pienen toivonpilkahduksen saan heittää! Olen itse 173 cm pitkä ja kävin aina 32 kilossa asti. Sairastanut anoreksiaa 8 vuotta. Nyt olen normaalipainossani ja olin onnesta katketa kun menkat alkoivat! Ja vieläpä ilman minkäänlaista hormonilääkitystä. Eli jos jaksat ylläpitää terveyttäsi, sinulla on ihan yhtälaiset mahdollisuudet tulla raskaaksi sitten joskus. Vaikka toki lapsettomuuteen voi syitä olla muitakin. Tsempit!!
Kiitos Iira! Hienoa että säkin olet jo normaali painossa. Toivossa on hyvä elää ja aika näyttää, tärkeintä minulle on nyt että pysyn terveenä eikä syömishäiriö ole enää ikinä mun elämässä niinkun pari vuotta sitten. Tsemppiä sullekkin!