Välvilja för svenskan inte vilja nog
PUBLICERAD: 22/08 00:00
I rädslan för medvetna angrepp mot svenskan glömmer vi lätt att det är passiva följder av välvilliga beslut vi måste hålla koll på.
Sylvia Bjon när det svenska språkets domänförluster på senare år listats upp har konspirationsteoretikerna vädrat morgonluft.
Därför är den omtalade artikeln om svenskans domänförluster som professorerna Fred Karlsson och Matti Wiberg nyligen publicerade i tidskriften Kanava viktig. Inte nödvändigtvis av det skäl som många tagit fasta på - det eviga sökandet efter syndabockar - utan för att artikeln strävar efter att uppmärksamma det vi missar i jakten på dessa syndabockar.
Karlsson och Wiberg påpekar i sin uppräkning av administrativa beslut som fått språkpolitiska följder - vårddistrikt, larmcentraler, kommunsammanslagningar och domstolar bland annat - att det är de reella följderna som ska räknas, inte bara avsikterna..
Troligen finns det inte mycket för konspirationsteoretiker att hämta. Den korrekta frågan man ska ställa är varför svenskans ställning äventyras just i sådana fall då det varit en konsekvens av administrativa beslut - en passiv följd. Det är egentligen värre än vad konspirationsteoretiker kan fantisera ihop. Hade det funnits någon part som aktivt motarbetar svenskans ställning så hade det också funnits ett ansvar någonstans, medan ansvaret för de passiva följderna saknar adress.
Svenska folkpartiet blir alltid en del av diskussionen om svenskans ställning. Karlsson och Wiberg beklagar sig över att SFP av egna intressen inte öppet vill föra bok över domänförlusterna, eftersom de skulle räknas som partipolitiska misslyckanden. Det stämmer i och för sig, men samtidigt är det fråga om en svår paradox där SFP alltid har rumpan bak oberoende av om det sitter i regeringen eller inte. Ett SFP som agerar polis i svenska frågor beskylls för att vara ensaksparti, ett SFP som profilerar sig som ett allmänt liberalt parti blir slapphänt..
Regeringarna efter Paavo Lipponen har misslyckats med att förhindra att ett regeringsparti försätts i en sådan situation. En likadan garant som Lipponen - en maktfaktor som förflyttar centrum av uppmärksamheten kring språkfrågan från ett enskilt parti - har inte funnits. I nuvarande regering har undervisningsminister Henna Virkkunen axlat en del av ansvaret, men det har inte räckt till. Inte heller insatserna av bland andra presidenterna Martti Ahtisaari och Tarja Halonen.
Upprepning är all lärdoms moder och tydligen måste vissa saker upprepas i oändlighet. Svenska är inte ett minoritetsspråk som existerar för att hålla de svenskspråkiga nöjda. Svenskan är nationalspråk i Finland. Det innebär att alla finländare har svenska som nationalspråk, oberoende av om man själv använder det eller inte. Det är inte en tolkningsfråga eller förhandlingsbart så länge det är ett gemensamt finländskt beslut att det ska vara så, ett beslut som förnyats senast i grundlagen från år 2000.
Språkfrågan får inte reduceras till att vara en konsekvens. Att det blivit så grundar sig inte i illvilja utan i en förändring: Den vertikala politiska kulturen har tidigare uppvägts, som professorerna skriver, av statsmän med en omedelbar känsla för språkfrågan. I dag rimmar vertikala beslut illa med det dagspolitiska klyvandet av brödsmulor enligt regionpolitiska intressen. Det rusas in i administrativa reformer med baken före, och resultatet kan vi beskåda. Här är partitillhörighet sekundärt.
visst förekommer det angrepp mot svenskan, men dessa står inte för de största reella följderna. Därför måste vi åskådliggöra det passiva bättre. Det kan inte längre fungera som ursäkt att man inte aktivt avsett att försvaga svenskans ställning..
KÄÄNNÖS TULOSSA:::
PUBLICERAD: 22/08 00:00
I rädslan för medvetna angrepp mot svenskan glömmer vi lätt att det är passiva följder av välvilliga beslut vi måste hålla koll på.
Sylvia Bjon när det svenska språkets domänförluster på senare år listats upp har konspirationsteoretikerna vädrat morgonluft.
Därför är den omtalade artikeln om svenskans domänförluster som professorerna Fred Karlsson och Matti Wiberg nyligen publicerade i tidskriften Kanava viktig. Inte nödvändigtvis av det skäl som många tagit fasta på - det eviga sökandet efter syndabockar - utan för att artikeln strävar efter att uppmärksamma det vi missar i jakten på dessa syndabockar.
Karlsson och Wiberg påpekar i sin uppräkning av administrativa beslut som fått språkpolitiska följder - vårddistrikt, larmcentraler, kommunsammanslagningar och domstolar bland annat - att det är de reella följderna som ska räknas, inte bara avsikterna..
Troligen finns det inte mycket för konspirationsteoretiker att hämta. Den korrekta frågan man ska ställa är varför svenskans ställning äventyras just i sådana fall då det varit en konsekvens av administrativa beslut - en passiv följd. Det är egentligen värre än vad konspirationsteoretiker kan fantisera ihop. Hade det funnits någon part som aktivt motarbetar svenskans ställning så hade det också funnits ett ansvar någonstans, medan ansvaret för de passiva följderna saknar adress.
Svenska folkpartiet blir alltid en del av diskussionen om svenskans ställning. Karlsson och Wiberg beklagar sig över att SFP av egna intressen inte öppet vill föra bok över domänförlusterna, eftersom de skulle räknas som partipolitiska misslyckanden. Det stämmer i och för sig, men samtidigt är det fråga om en svår paradox där SFP alltid har rumpan bak oberoende av om det sitter i regeringen eller inte. Ett SFP som agerar polis i svenska frågor beskylls för att vara ensaksparti, ett SFP som profilerar sig som ett allmänt liberalt parti blir slapphänt..
Regeringarna efter Paavo Lipponen har misslyckats med att förhindra att ett regeringsparti försätts i en sådan situation. En likadan garant som Lipponen - en maktfaktor som förflyttar centrum av uppmärksamheten kring språkfrågan från ett enskilt parti - har inte funnits. I nuvarande regering har undervisningsminister Henna Virkkunen axlat en del av ansvaret, men det har inte räckt till. Inte heller insatserna av bland andra presidenterna Martti Ahtisaari och Tarja Halonen.
Upprepning är all lärdoms moder och tydligen måste vissa saker upprepas i oändlighet. Svenska är inte ett minoritetsspråk som existerar för att hålla de svenskspråkiga nöjda. Svenskan är nationalspråk i Finland. Det innebär att alla finländare har svenska som nationalspråk, oberoende av om man själv använder det eller inte. Det är inte en tolkningsfråga eller förhandlingsbart så länge det är ett gemensamt finländskt beslut att det ska vara så, ett beslut som förnyats senast i grundlagen från år 2000.
Språkfrågan får inte reduceras till att vara en konsekvens. Att det blivit så grundar sig inte i illvilja utan i en förändring: Den vertikala politiska kulturen har tidigare uppvägts, som professorerna skriver, av statsmän med en omedelbar känsla för språkfrågan. I dag rimmar vertikala beslut illa med det dagspolitiska klyvandet av brödsmulor enligt regionpolitiska intressen. Det rusas in i administrativa reformer med baken före, och resultatet kan vi beskåda. Här är partitillhörighet sekundärt.
visst förekommer det angrepp mot svenskan, men dessa står inte för de största reella följderna. Därför måste vi åskådliggöra det passiva bättre. Det kan inte längre fungera som ursäkt att man inte aktivt avsett att försvaga svenskans ställning..
KÄÄNNÖS TULOSSA:::
Vastaukset 37
Vanhimmat
"HBL:
Hyvä tahto ruotsin kieltä kohtaan ei riitä
22/08 00:00 2010
Samaan aikaan kun pelkäämme tietoisia hyökkäyksiä ruotsia vastaan, unohdamme helposti, että meidän on pidettävä silmällä hyvää tarkoittavien päätösten passiivisia seurauksia.
Kun ruotsin kielen viimeaikaisia aluemenetyksiä listataan ylös, ovat esiin nousseet salaliittoteoriat. Siksi on Kanavalehden paljon keskusteltu artikkeli, professoreiden Fred Karlssonin ja Matti Wibergin kirjoittama, tärkeä. Ei välttämättä siksi, että siinä on menossa se ikuinen syntipukkien etsintä, näinhän monet ovat siitä sanoneet, - vaan artikkeli kiinnittää huomion sellaiseen, jonka ohitamme etsiessämme syntipukkeja.
Karlsson ja Wiberg tähdentävät hallinnollisten päätösten laskemisessaan päätöksiä, joista on tullut kielipoliittisia seuraamuksia - hoitoalue, hätäkeskus,kuntaliittymät ja tuomioistuimet mm.- että ne ovat todellisia seuraamuksia, jotka on otettava huomioon todellisina, ei vain aikomuksina.
Salaliittoteoreetikoilta ei taida herua paljoa. Korrektikysymys kuuluu, miksi ruotsin asema heiluu juuri sellaisissa tapauksissa, joissa se on ollut seurausta hallinnollisista päätöksistä -passiivisia seurauksia. Se on oikeastaan pahempaa kuin mitä salaliittoteoriat voivat edes nähdä. Jos olisi ollut jokin taho, joka olisi aktiivisesti toiminut ruotsin kieltä vastaan, olisi myös nyt olemassa vastuulliset löydettävissä jostakin, mutta passiivisten seurausten vastuunkantajilla ei ole osoitetta.
Ruotsalainen kansanpuolue on aina osa ruotsinkielisyydestä käytävää keskustelua. Karlsson ja Wiberg valittavat että Rkp ei omien etujensa vuoksi halua pitää kirjaa aluemenetyksistä, koska se katsottaisiin puoluepoliittiseksi epäonnistumiseksi. Sehän pitää paikkansa sinänsä, mutta samanaikaisesti on kysymys vaikeasta paradoksista, jossa Rkp:lläon aina takapuoli takanaan riippumatta siitä istuuko se hallituksessa vai ei. Rkp:tä joka toimii poliisina ruotsinkielisyyden kysymyksissä syytetään yhdenasian puolueena olemisesta, Rkp, joka profiloituu yleiseksi liberaalipuolueeksi, saa syytöksen lepsuudesta..
Paavo Lipponen jälkeiset hallitukset ovat epäonnistuneet estämään Rkp:n joutumiseen hallituspuolueena tällaiseen(ristiriitaiseen)tilanteeseen. Ei ole ollut sellaista takuumiestä kuten Lipponen - valtatekijää, joka siirsi kielikysymyksessä huomion keskipisteen pois yksittäisen puolueen hartioilta, (Rkp:ltä). Nykyisessä hallituksessa on opetusministeri Virkkunen osin kantanut vastuuta, mutta se ei ole riittänyt. Eivätkä myöskään esim.presidenttien Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen panokset ruotsinkielisyyteen ole olleet riittäviä.
Kertaus on opintojen äiti ja ilmeisesti täytyy eräitä asioita toistaa loputtomiin. Ruotsi ei ole vähemmistökieli, joka olisi olemassa ruotisnkielisten tyydyttämiseksi. Ruotsi on Suomen kansalliskieli. Se tarkoittaa, että kaikilla suomenmaalaisilla on ruotsi kansalliskielenään, riippumatta siitä käyttävätkö he sitä itse vai eivät. Se ei ole tulkintakysymys tai neuvoteltavissa niin kauan kuin on olemassa yhteinen suomenamaalainen päätös siitä, että niin on, päätös, joka uudistettiin viimeksi perustuslaissa v. 2000.
Kielikysymystä ei saa pienentää olemaan seuraus. Että niin on käynyt ei perustu pahaan tahtoon vaan muutokseen: poikkipoliittista kulttuuria ovat aikaisemmin punninneet, kuten professorit kirjoittavat, valtiomiehet, joilla on ollut väliton tuntuma kielikysymykseen. Tänään poikkipäätökset sointuvat huonosti päivänpoliittisten leivänmurujen halkaisujen kanssa, joita tehdään aluepoliittisten intressien mukaan. Hallinnollisia päätöksiä puskee sisään takapuoli edellä ja tulos on nähtävissä. Tässäpuoluesidonnaisuus on toisarvoista.
Toki tulee hyökkäyksiä ruotsia vastaan, mutta niistä eivät seuraa ne suurimmat todelliset seuraukset. Siksi täytyy meidän tehdä passiiviset seuraukset enemmän näkyviksi. Ei voi enää hyväksyä anteeksipyynnöksi sitä, että ei ole(poliitikkona) aktiivisesti aikonut heikentää ruotsin asemaa.."
Syyttäkööt itseään. Jos SFP olisi suunnannut energiansa siihen, että ns. ruotsinkielisillä alueilla olisi panostettu ruotsinkielisiin palveluihin ja kielen säilymiseen, ne olisivat varmasti hyvin toteuneetkin. Mutta SFP onkin suunnannut kaikki rahansa ja energiansa siihen, että koko Suomi pakkoruotsitetaan. Tämä on saanut koko kansan suhtautumaan negatiivisesti kaikkiin ruotsinkielisyyttä koskeviin vaatimuksiin, myös sellaisiin, joihin olisi esim. Vaasan seudulla oikeita perusteitakin.
Sitä saa mitä tilaa, SFP. Olisko aika etsiä niitä syyllisiä omien joukosta?
Ruotsalainen kansanpuolue on menettänyt pelin.
"Me ollaan hävitty tää peli"
Paavo Lipponen jälkeiset hallitukset ovat epäonnistuneet estämään Rkp:n joutumiseen hallituspuolueena tällaiseen(ristiriitaiseen)tilanteeseen. Ei ole ollut sellaista takuumiestä kuten Lipponen - valtatekijää, joka siirsi kielikysymyksessä huomion keskipisteen pois yksittäisen puolueen hartioilta, (Rkp:ltä). Nykyisessä hallituksessa on opetusministeri Virkkunen osin kantanut vastuuta, mutta se ei ole riittänyt. Eivätkä myöskään esim.presidenttien Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen panokset ruotsinkielisyyteen ole olleet riittäviä.
ja seuraajat
nykyinen opetusministeri Virkkunen on pelannut poliittisen pelinsä umpikujaan esittämällä RKP:n ja Stefan Wallinin toivomuksia peruskoulun tuntijakoryhmän suhteen?
Tosi paljon kiitoksia käännöstoimistolle. Olisi tällä kertaa jäänyt minulta ymmärtämättä tämä kirjoitus.
kirjoituksesta, että RKP on menettänyt suhteellisuudentajunsa lopullisesti koko ajatus siitä, että suomalaisten enemmistö voitaisiin pakottaa olemaan joitain keinoruotsinkielisiä, joilla olisi kaikilla
"kansalliskielenä" ruotsi vaikka he eivät sitä koskaan käyttäisikään on täysin absurdi ja järjetön, kun
tosiasia on, että yli 90 prosenttia suomalaisista puhuu äidinkielenään Suomea, mutta kun ottaa huomioon
RKP:n henkisen perustajaisä Freudenthalin rasistiset ajatukset suomenkielisistä asia ei tunnu ollenkaan
yllättävältä.
RKP:n todelliset karvat ovat onneksi vihdoinkin 2000-luvulla paljastuneet suurimmalle osalle
suomenkielistä valtaväestöä, jolloin pakkoruotsipelleilyn lopettaminen ja keinotekoisen kaksikielisyyden
kumoaminen käy entistäkin nopeammin.
Kunpa vaaleissa voisi antaa vaihtoehtoisesti yhden plussaäänen sijasta yhden miinusäänen. RKP tulisi olemaan ainoa puolue, jonka kannatus jäisi reilusti miinuksen puolelle.
Onko netti fennon käsitys politiikasta ja yhteisten asioiden hoitamisesta tosiaankin noin negatiivinen? Sen sijaan, että äänestäsi jonkin asian puolesta, hän haluaisikin vain äänestää jotain vastaan.
Käsitykseni on negatiivinen, koska se koskee Suomen korruptoitunutta politiikkaa. Suomen politiikassa ainoa tapa saada RKP hallituksen ulkopuolelle on se, että sen äänisaalis jää miinuksen puolelle.
"riippumatta istuuko RKP hallituksessa vai ei"????
Ongelmana onkin se, että tuollaista dilemmaa RKP::lä ei ole. Sehän istuu aina hallituksessa kuin tatti.
Kokeilisi nyt edes YHDEN kauden olla oppositiossa, vaikka vaihtelun vuoksi. Mutta ei.Turha luulo.
Svekot pelkäävät ja aivan aiheellisesti, että tuo oppositiovisiitti venyisi loputtomaksi.
.
On jo aika uusia käsitteet, käsite hallitus ei enää tarkoita hallitusta käärittynä ärkkopeen ympärille
.
Tuossahan juurikin valiteltiin palvelujen katoamista hallinnollisten uudistusten myötä. Varmaan he mielellään kävisivät esim. kaksikielisessä sairaalassa, sen sijaan että landeja koitetaan opettaa puhumaan ruotsia, tai päinvastoin.
Näinpä. Jos tuntematon tarvitseva tulee multa kadulla pyytämään paria euroa, niin saatan hyvää hyvyyttäni antaakin. Mutta jos sama miekkonen tulee pyytämään kuukauden palkkaa, niin en anna edes sitä paria euroa. Röyhkeydellä ja ahneudella ei saa ymmärrystä eikä kavereita.
"Jos SFP olisi suunnannut energiansa siihen, että ns. ruotsinkielisillä alueilla olisi panostettu ruotsinkielisiin palveluihin ja kielen säilymiseen, ne olisivat varmasti hyvin toteuneetkin"
Jo ylipäätään ymmärtäisit mistään mitään niin tietäsit että olet väärsässä. Yllämainitu asia kuuluu kunnalispolitiikoille ja vain vähäisessä määrin eduskunnalle. Voit olla varma Että RKP on hoitanut juuri mainitsemaasi aisaa huolella ja kaikella mahdollisella energialla.
"Mutta SFP onkin suunnannut kaikki rahansa ja energiansa siihen, että koko Suomi pakkoruotsitetaan. "
Nissä kunnissa jossa RKP:llä ei ole valtuutettuja niin tuo menee jo aika vaikeaksi. Valtakunna tasolla RKP:n ei tarvitse käyttää energioaa tuohon. Kaikki muut puolueet (hallituspuolueet) ovat aina olleet samaa mieltä.
RKP:lle pakkotuotsi ei ole kohtalonkysymys, eikä sen tarvitse tehdä juuri mitään sen eteen. Te nettifennot olette luoneet pakkoruotsista elämää suuremman asian, ja RKP kiittää siitä. Se on antanut heille arvokasta poliittista valuuttaa. Voivat saada todella suuria myönnytyksillä myymällä pakoruotsia valtavaan ylihintaan.
Suvaitsevaisto kiittää nettifennoja!
"Ruotsalainen kansanpuolue on menettänyt pelin. "
Minkä pelin?
Mistä pelattiin ja kuka voitti?
"Kunpa vaaleissa voisi antaa vaihtoehtoisesti yhden plussaäänen sijasta yhden miinusäänen."
Tuosta tehtiin kysely ennen eduskuntavaaleja. Ylivoimaisesti suurin häviäjä oli PS. YLIVOIMAISESTI.
Tänään se häviäisi entistäkin ylivoimaisemmin.
"RKP:lle pakkotuotsi ei ole kohtalonkysymys, eikä sen tarvitse tehdä juuri mitään sen eteen. Te nettifennot olette luoneet pakkoruotsista elämää suuremman asian, ja RKP kiittää siitä. Se on antanut heille arvokasta poliittista valuuttaa. Voivat saada todella suuria myönnytyksillä myymällä pakoruotsia valtavaan ylihintaan."
RKP:llä on kolme ongelmaa, eli passiiviset äänestäjät, kaksikieliset äänestäjät jotka karkaavat suomenkielisiin puolueisiin ja puhtaasti ruotsinkielisillä alueilla elävät autonomistit.
RKP:n on vaikea käydä mitään neuvotteluja, koska pakko- ja virkamiesruotsi ovat sen vallan ja aseman olennaisimpia tunnusmerkkejä joihin se voi aina vedota vähemmistöä edustavissa äänestäjissään.
Eli jos kerrotaan että pakko- ja virkamiesruotsista luopumisen olevan uhka ruotsinkielisten asemalle, sillä syyllä on helppa aktivoida ja antaa syy puolueen äänestämiselle. Kaksikielisille tällä voidaan ratsastaa sillä, että muut puolueet eivät ole näihin sitoutuneita, joten jos haluatte jatkaa entisellään niin pysykää RKP:ssä.
Kaikista isoin ongelma ovat nämä autonomistit, sillä mikäli RKP luopuu vapaaehtoisesti edellä mainituista, niin nämä älähtävät heti, ja muodostavat joko puolueen sisäisen vaatimuksissaan ehdottoman ideologisen opposition, jonka on helppo houkutella alueellisesti ja paikallisesti samoin ajattelevia. Tai vielä pahempaa, muodostaa oikeasti kilpailukykyinen vaihtoehtopuolue RKP:lle, jolloin RKP:n on joko korjattava linjaansa samaan suuntaan, tai lähdettävä avoimeen kamppailuun kahden vaihtoehdon välillä jolloin ruotsinkielisten voimat sirpaloituvat useammalle taholle.
Jos RKP hävisi pelin, niin Suomen kansa voitti.
Ruotsi ei ole Suomen alueella kehittynyt kieli ja siksi se on vieras kieli Suomessa.
Suomi on kehittynyt Suomessa ja Viro on kehittynyt samasta itämerensuomen kantakielestä Virossa. Olemme olleet näillä alueilla virolaisten kanssa niin kauan että kielemme ovat ehtineet erkaantumaan toisistaan niin paljon että suomi ja viro eivät ole enää ymmärrettäviä keskenään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kieli
Suomenruotsi on tuotu tänne hiljattain. Todisteena siitä on että suomenruotsin avulla voi ymmärtää norjaa, tanskaa, ruotsia, fääriä. Monesti on suomenruotsalaisten taholta tullut todistetuksi että suomenruotsi on sama kieli kuin Ruotsissa puhuttu kieli.
"...Svenska är inte ett minoritetsspråk som existerar för att hålla de svenskspråkiga nöjda. Svenskan är nationalspråk i Finland. Det innebär att alla finländare har svenska som nationalspråk, oberoende av om man själv använder det eller inte. Det är inte en tolkningsfråga eller förhandlingsbart så länge det är ett gemensamt finländskt beslut att det ska vara så, ett beslut som förnyats senast i grundlagen från år 2000."
Eli:
"Ruotsi ei ole vähemmistökieli, joka olisi olemassa ruotsinkielisten tyydyttämiseksi. Ruotsi on Suomen kansalliskieli. Se tarkoittaa, että kaikilla suomenmaalaisilla on ruotsi kansalliskielenään, riippumatta siitä käyttävätkö he sitä itse vai eivät. Se ei ole tulkintakysymys tai neuvoteltavissa niin kauan kuin on olemassa yhteinen suomenmaalainen päätös siitä, että niin on, päätös, joka uudistettiin viimeksi perustuslaissa v. 2000...."
Tuossa käytettiin alkuperäistekstissä sanaa finländare, eli "suomenmaalainen".
Se kertoo, että päätöksentekoon Suomen kansalliskielistä ei osallistunut suomenkielinen enemmistö, finnar, joita oli v. 1918 liki 90 % kansasta, vaan "yhteisen" päätöksen teki "finländsk", suomenmaalainen taho, se on: Ruotsi, Rkp ja ruotsinkielinen raha, plus lahjotut suomenkieliset poliitikot v. 1918.
Maa oli sekasorrossa sisällissodan jälkeen, eikä suomenkielinen enemmistö voinut mitenkään "yhteisesti" osallisua kieliasiaan.
"Det innebär att alla finländare har svenska som nationalspråk, oberoende av om man själv använder det eller inte."
Vedät kyllä taas ihan omia ja vääriä johtopäätöksiä. Tässähän korostuu se että myös suomenkielisille ruotsi on kansalliskieli. Joten finländare sanalla viitattiin selkeästi voimakkaammin suomenkielisiin.
"ett gemensamt finländskt beslut"
Molemnpien kieliryhmien yhteinen päätös. Ja kieliryhmistä suurempi on suomenkkieliset, joten jällleen finländsk viittaa voimakkaammin juuri suomenkielisiin.
Kolmas vastatodiste sinun väitteelesi on että myös Tala on sinun linjalla. Hän on hyvin harvoin oikeassa näiltä osin joten saame ainakin tilastotieteellisen todisteenväitetäsi vastaan.
"Vedät kyllä taas ihan omia ja vääriä johtopäätöksiä. Tässähän korostuu se että myös suomenkielisille ruotsi on kansalliskieli. Joten finländare sanalla viitattiin selkeästi voimakkaammin suomenkielisiin."
Minulle ei toistaiseksi yksikään suomenkielinen ole tunnustanut kokevansa ruotsin olevan Suomen kansalliskielen. Tämä kansalliskielikäsite on suurimmalle osalle hieman vieras asia. Yleensä vain todetaan pitkin hampain ruotsin olevan Suomen toisen virallisen kielen.
"Molemnpien kieliryhmien yhteinen päätös. Ja kieliryhmistä suurempi on suomenkkieliset, joten jällleen finländsk viittaa voimakkaammin juuri suomenkielisiin."
Siis molempien kieliryhmien edustajien päätös aikana jolloin ruotsinkielisillä oli nykyistä vieläkin suurempi vaikutusvalta ja mahdollisuus painostaa niin vakavassa tilanteessa.
"Kolmas vastatodiste sinun väitteelesi on että myös Tala on sinun linjalla. Hän on hyvin harvoin oikeassa näiltä osin joten saame ainakin tilastotieteellisen todisteenväitetäsi vastaan."
Se oli vain svekomielipiteesi, eikä statistiikkaa.
Lipponen sai jo koston kansalta, virkkunen seuraa perässä.
ja rkp upotetaan sinne lammikkoonsa kaulaa myöten vielä.
Eläköön vapaa kielivalinta !
SDP maksoi kovan hinnan Paavo Lipposen pakkoruotsittamismyönteisyydestä. Nolo mahalasku presidentinvaaleissa. Veikkaan että SDP:ssä ja muissakin puolueissa mietitään nyt kahteen kertaan ennenkuin osallistutaan johonkin RKP:n masinoimiin kaksikielisyys-on-rikkaus propagandakampanjoihin. Hinta voi olla yksinkertaisesti liian kova.
Niin, miksi nimenomaan demarit ovat nyt hittäytyneet pakkoruotsiin? Tosin joidenkin on annettu olla vapauden puolella (Nasima, Maria GR), jottei karkoiteta pakkoruotsikriitikkoja.
Toreilla kannattaa kysyä ehdokkailta, paljonko on tullut rahaa kampanjaan "Kaksikielisen Suomen puolesta"-rahastolta.
Vastaus kertoo kaiken, koska tuon rahaston kautta Rkp jakaa lahjusraa, pakkoruotsin pitoa vasten.
Toreilla kannattaa kysyä ehdokkailta, paljonko on tullut rahaa kampanjaan "Kaksikielisen Suomen puolesta"-rahastolta.
HBL: Ruotsi on Suomen kansalliskieli. Se tarkoittaa, että kaikilla suomenmaalaisilla on ruotsi kansalliskielenään, riippumatta siitä käyttävätkö he sitä itse vai eivät.
HBL:n kannanotto merkitsee myös, että kaikilla suomenruotsalaisilla on suomi kansalliskielenään. - Kannattaa pitää mielessä.
Siksi sitä kutsutaankin pakkoruotsiksi....
Samalla s.ruotsalaiset kuuluvat erilaisten kansainvälisten sopimusten normien mukaan myös vähemmistöön.
Tämä tekee mm Illmanin näkemyksestä/ohjeista poliisille, syyttäjille, tuomareille_hyvin mielenkiintoisen.
Illmanin näkemyksen mukaan syytekynnys on matalampi, jos nk viharikoksiin syyllistytään kun on kyse vähemmistöistä. Vihaa saa sen sijaa osoittaa huomattavan enemmän enemmistöä kohtaa ennenkuin poliisi-syyttäjä puuttuu asiaan. Tämä näkemys taitaa kuitenkin olla vain lain esitöissä. Ei taida näkyä itse lakitekstissä. Pitääpä ottaa selvää ennenkuin jatkan asiasta enempää.
Tämähän oli muuten käsittääkseni se H-a:n täkykysymys, johon Illman ei vastannut. Ehkä siksi, että kysymys on arka. Eihän taida olla edes perustuslain mukainen näkemys, että laki ei ole kaikille sama.
Illman onkin Rkp:n asialla, teki väitöskirjansakin Rkp:n tilaustyönä.
Halla-ahon oikesujutussa on nimenomaan kyse siitä, että eenmmistöä saa Suomessa Rkp:n vaikutusvallan vuoksi sortaa.
Olisi ollut hyvä, jos median pätevät journalistit olisivat keskittyneet tähän varsinaiseen juridiseen uutuuteen, että enemmistö mahdollisesti asetetaan eri asemaan vähemmistön kanssa oikeuslaitoksessa ja ainakin lakien tulkinnassa Illmanin ideologisen lähtökohdan mukaan.
Sillä onhan tässä selvästi kysymys poliittisesta ideologiasta, joka sotii sekä kansainvälisiä normeja että Suomen perustuslakia vastaan.
Koko rähäkästä tehtiin sen sijaa noitavaino, joten julkinen keskustelu Illmanin näkemyksestä/lain tulkinnasta ja kritiikkikin siten estettiin kätevällä manööverillä.
Suomi on hyvin perusruotsalaisten hallussa.
Suomenruotsalaisuuden aluemenetykset lisääntyvät hyvää vauhtia. Keskustelu on jo siirtynyt pakkoruotsin poistamisesta yhä enemmän keinotekoisen virallisen kaksikielisyyden poistamiseen. Sen jälkeen ruotsi ei enää kuulu lain pakottamana jokaisen suomenmaalaisen identitettiin.
Vauhti on ollut ilhaduttavan ripeä: vuonna 2003 STT/MTV3:n tutkimuksen mukaan 27 % kannatti siirtymistä viralliseen yksikielisyyteen, vuonna 2006 Uutislehti 100:n lukijakyselyssä osuus oli jo 36 % ja Taloustutkimus Oy:n tammikuussa 2011 tekemä tutkimus osoitti kannan omaavista peräti 54 % olevan virallisen yksikielisyyden kannalla. Päättyvänä kesänä STTK:n teett
ämän selvityksen tutkijat olivat yllättyneinä, että lähes 12.000 vastaajan keskuudessa kritiikin kohteeksi oli noussut kaksikielisyys!
kartta yksikielisestä Suomesta
http://www.kielipolitiikka.net/fakta/ks12009.htm#ks12009