Tai miten ylipäätänsä vietätte vapaa-aikanne, jos ei ole ketään kavereita tai mitään menoja ja on monta tuntia aikaa tehdä mitä ikinä huvittaakaan? :)
Tai mitä olette aikoinaan harrastaneet?
Tai mitä olette aikoinaan harrastaneet?
Yksinäiset, mitä harrastatte?
qwertyu1234
351975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tulitko ihan vaan vittuilemaan hymy suupielessä?
Tarviiko noin negatiivinen olla, jos toinen haluaa kysyä jotain. Mielestäni aloitus oli ihan asiallinen.
jaa että monta tuntia aikaa tehdä mitä huvittaa, kyllä se ennemmin on monta vuotta, siinä kuule on sitten sitä aikaa miettiä vuosien valuessa hukkaan että missähän se meni aikoinaan vikaan, ettei olisi ollut ihan syntymässä. On myös aikaa miettiä hyviä itsemurha vaihtoehtoja samalla voi kaadella keskikaljaa kurkkuun ja ihmetellä miten elämä menee sivusuun. Ei sitä mitään pysty harrastaa jos oikeesti olet todella yksin ja masennus painaa päälle, ei tule kuule mieleenkään mennä vaikka lainaan kirjastoon jotain kirjaa.
Sama täällä. Mullakin tais lähtee elämä menemään alamäkeä just kans silloin ku synnyin. Jopa roskien vieminen on vaikeeta. Just ja just kykenee hakemaan joka toinen päivä postin laatikosta. Joskus harvoin jaksaa käydä ulkona tupakalla, useimmiten tulee käryytettyä sisällä naapurien harmiksi. Ja sekin tupakkareissu menee pilalle jos joku naapuri tulee siihen samaan aikaan polttamaan. Yksin ois mukavampaa. Mulla masennuslääkkeet pahensi tilannetta. Olin aivan kykenemätön tekemään mitään. Nyt kesällä sain eka kertaa 1,5 vuoteen käytyä muutaman kerran kävelyllä ja tiskattua ku oikein pakotin itseni. Oon ollut nimittäin nyt vähän yli 3 kk ilman lääkettä. En sano että pärjäisin täysin ilman mutta ainakaan en ala syödä enää entistä lääkettä. Pyydän lääkäriltä jotain lievempää.
Samoja asiopita olen harrastellut kuin porukatkin. Käyn konserteissa rockki ja klassisen musiikin konserteissa.Matkustelen ja menen vaikka metsään kävelemään.
Tietysti yksinäisyys välillä masentaa kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa harrastuksensa ja pitää tehdä kaikki yksin.
Mutta yritän mahdollisuuksinen mukaan elää täyttä elämää.Pahemmalta tuntuu jos rupeaa seiniä tuijottelemaan ja itsekseen surkuttelemaan.
Mulla aika menee hyvin pitkälti kitaraa soitellen, valokuvaten, salilla käyden sekä kirjaston lukusalissa lehtiä selaillen. Myös koneella tulee vietettyä melko suuri osa päivästä.
Yksin istun koneella, yksin käyn kaupassa, yksin meen elokuviin, yksin kävelen kaupungilla, yksin katson tv.tä, yksin olen koulussa, yksin olen töissä, yksin ajattelen ja ihmettelen tätä kaikkea.
..tuo musiikki on varmasti sellainen laji, jonka opiskelusta ei milloinkaan saa lopputodistusta. Aikasi ei ainakaan turhuuteen kulu.
Pelaan pelejä, roikun netissä, katson tv:tä ja nostelen puntteja.
Tekis miel harrastaa jotain kodin ulkopuolella mutta en kehtaa käydä missään yksin sosiaaliset tilanteet ahdistaa minua.
Zumbaan yksin, joskus saatan käydä seurustelukumppanin kanssa lenkillä, pelaan tietokoneella, katselen telkkaria ja oikeastaan tylsistelen suurimman osan ajasta. Jotenkin oon kauhean passivoitunut ja en saa mitään aikaseksi. Kirjeitä saatan kirjoitella parille kirjekaverille ja sitten mesessä käyn joskus, jos sattuu joku ihminen olemaan paikalla. Ei vaan jaksa kiinnostaa mikään enäää ja kavereita kun on olematon määrä, niin ei yksinkään huvita mitään tehdä. Luen netin masennus, itsemurha, yksinäisyys, mielenterveys, yms palstoja. Toisinaan myös piipahdan yksinäni kaupunkiin, ostan jotain kivaa ja piristyn siitä hetkeksi.
Netti on huono paikka,mutta helposti tänne jämähtää,kuten kaikkien riippuvuuksien kohdalla käy.
Salia tulee harrastettua. En kutsu itseäni kehonrakentajaksi, koska en kilpaile tai mitään vaan reenailen vaan omaksi ilokseni. Urheilun lisäks tulee lueskeltua, lähinnä tietokirjallisuutta.
Rupee ihmeessa harrastaan kehonrakennusta. Tulee elamaan ihan uusia huumorinlahteita eika tartte enaa ikina ottaa itteensa niin vakavasti. :)
Herään aamulla 5:45, ulkoilutan koirat ja otan suihkun ja lähden töihin 6:45. Kotiin tulen 17:30-19:00 välillä paitsi tiettyinä jaksoina kun menen suoraan toiseen työhön ja palaan vasta 22:30. Kotiuduttuani ulkoilutan koirat (pitkien päivien aikana niillä käy täällä ulkoiluttaja mutta ennen nukkumaanmenoa teen vielä pienen lenkin).
Opiskelen toista tutkintoa työn ohessa, se vie oman aikansa. Lähinnä viikonloppuina jaksaa keskittyä siihen.
Olen mukana neljän yhdistyksen hallituksessa eli keskimäärin yksi kokous/viikko. Päälle tulevat näiden yhdistysten järjestämät tilaisuudet, mutta niitä on harvakseen.
Eli: Olen paljon pois kotoa joten vapaa-ajallani haluan tehdä mahdollisimman paljon asioita koirien kanssa. Siispä ulkoilemme. Huonolla ilmalla ollaan sisällä ja yritän keksiä koirille aktivointileluja. Lopun aikaa lueskelen, teen käsitöitä, sisustan tai ainakin suunnittelen uusia juttuja kotiin. Kesällä ja pitkinä viikonloppuina matkustelen Euroopassa.
Maailmantapahtumia ja muita uutisia tulee seurattua tarkkaan, netistä telkasta ja radiosta.
Kirjastossa käyn lukemassa lehtiä laidasta laitaan
Joskus haen kirjastosta leffan tai pari ja musiikkiakin haen lainaksi
Musiikkia tulee kuunneltua muutenkin kovasti.
Elokuvissa tuli ennen käytyä usein mutta se on jäänyt Videovuokraamosta silloin tällöin haen leffan
ja netistä olen ladannut satoja leffoja. Jotenkin alkaa kypsyttämään noi leffat kun niitä
olen nähnyt niin perkeleesti.
Uimassa ja saunomassa käyn kolme kertaa viikossa. Pyöräilen aikalailla riipuen säästä.
Netissä ja yleensä tietsikoilla aikaa kuluu paljon.
Telkasta seuraan joitakin sarjoja ym.
Semmosta ajankulua yksikseen
Älä vuokraamosta hae,vaan käy elokuvissa. Se on paljon hienompaa. Nythän menee niitä 3D-juttujakin.
Pelaaminen, musiikki, elokuvat. Pelaaminen jäänyt aikalailla nykyisin pois ei enää jaksa 10 vuoden ajan kuitenki tullut kulutettua suurin osa vapaa-ajasta pelaamiseen.
Tulee sellainen tunne että ei elämää näin kuulu tuhlata, toisaalta pitkien taukojen jälkeen aloittaa aina uudestaan kun on tullut siihen tulokseen että mitä väliä, pelaaminen ja nettihän ne ovat melkolailla ainoat mahdollisuudet saada edes jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä.
Turha tuosta vaan on mihinkään lähteä yksin olemaan.
Musiikkia kuuntelen silloin kun ei ole mitään leffaakaan katsottavissa eikä pelata jaksa, elokuvat säästän yleensä äärimmäisen pahan olon varalle. Ne ovat parasta.
Aikoinaan kävin paljon pyöräilemässä mutta meni innostus siihen hommaan parissa vuodessa, ennemmin vaikka nukun kotona jos en muutakaan keksi.
Sitäkin aijemmin tuli käytyä usein uimassa mutta sekin suhteellisen tylsää hommaa yksin.
Yksinäiset naiset harrastavat mm. seksiä.
Sooloseksi on parempaa kuin väljähtynyt huono seksi mekaanisesti suoritettuna ilman tunnetta.
Taitaa olla aikas yleistä se sooloseksi yksinäisten keskuudessa oli sitten mies tai nainen
Oman mielikuvituksen avulla seksikokemus itsensä kanssa on aina tyydyttävä :)
Yksinäisellä kun ei ole seksikumppania pois lukien parisuhdeyksinäiset
Oma apu paras apu
Kuntosali, lenkkeily, piirtäminen, kirjoittaminen, tietokoneella istuminen, tv:n katselu, toisinaan lukeminen. Sitten haluaisin oppia valokuvaamaan. Olen ostanut järjestelmäkameran, mutta ihan hirveästi ei ole tullut vielä kuvia räpsittyä, mutta ehkä innostun siitäkin todenteolla, kunhan käyn valokuvauskurssin. Tykkään myös käydä silloin tällöin rock-konserteissa, festareilla ja elokuvissa. Elokuvissa käyn yksin, mutta konserteissa on useimmiten veli kaverina.
Saan ihmeen hyvin aikani kulumaan vaikka vain oleskelemalla, juomalla kahvia, laulelemalla, hyppimällä ympäri kämppää ja vain istuskelemalla ja haaveilemalla.
Niin ja olisi outoa, jos olisi joku kaveri, joka pitäisi aina huomioida, pitää yhteyttä, kutsua kylään ja oleskella sen kanssa. En varmasti voisi olla kotona niin rennosti kaverin seurassa, mitä voin olla yksin, ellen olisi tuntenut toista vuosikausia. Muistaisin varmaan kerran viikossa- kahdessa pitää yhteyttä ja siihen se jäisi. En edes haluaisi sellaista ystävää, joka soittelisi/jolle pitäisi soitella joka päivä tai viettää aikaa joka päivä. Olen niin tottunut tähän kaverittomuuteen, koska viimeksi minulla on ollut vapaa-ajalla kavereita ala-asteella.
Luulisi,että ihminen sairastuu automaattisesti masennukseen,jos hänellä ei ole ollut kavereita ala-asteen jälkeen eli moneen vuoteen.
Mulla ei ole koskaan ollut masennusta. Synkkiä hetkiä on ollut, mutta ne on menneet nopeasti ohi. Tosin täytyy myöntää, että minulla on ihanat vanhemmat ja veli, joiden kanssa minulla on hyvät välit, joten ehkä se voisi selittää jotain. Veljeni on minulle hyvä kaveri ja ilman häntä elämäni olisi paljon kurjempaa. Myös yksi serkku löytyy, joka soittelee silloin tällöin ja jota näen harvoin, joten ihan täysin yksinäistä elämäni ei ole.
Harmittaa vaan se, että taidan itse olla täysin kykenemätön luomaan mitään kaverisuhteita, kun ei tosiaan löydy sellaisia kavereita, jotka eivät olisi sukulaisiani.
koston tielle. Rahallisen koston. Kun pääsen näiden yläpuolelle jotka syrjivät ja kiusasivat minua aikoinaan, niin kyllä kun he elämäänsä rakentavat ja yrittävät hyötyä minun kustannuksella lisää, niin saavat jumalattomat velkataakat loppuelämäkseen eteensä. Ja minä tiedän että kohta ei ole näin pienellä paikkakunnalla tällä alalla muita kuin minä, joten jos vaan tänne jää niin velkaa saapi ottaa hieman reippaammin. Saampahan iloita sitten jälkikäteen kun kaatuvat velkataakkansa alle ja pilaavat myös oman perheensä elämän.
Kosto on suloinen.
Kiertelen kirppareilla, luen paljon, käyn jumpilla, kiertelen kaupoissa(näkeepähän ainakin ihmisiä, heh,pyöräilen ja lenkkeilen)
Pitäisi varmaa keksiä joku sellainen harrastus missä voisi kenties tutustua kunnolla ihmisiin.
Olen työtön, joten päivät tuppaa olemaan yksinäisiä, varmaan moni ystävistäkin karttelee seuraani sillä olen ollut nii pitkään työtön että pitävät minua varmaan omituisena..
1.koirien hoito = lähinnä ruoan valmistus, ruokinta ja ulkoilutukset
2.netissä surffailu
eipä muuta. ei jaksa.
kone,
telkkari
musiikin kuuntelu
isäni mielestä kuuntelen aivan liikaa.
mä en harrasta seksiä ihmisten kanssa, masturboin toki mut en tee sitäkään hirveän usein.
Oih, aika ei tule koskaan pitkäksi yksikseni. Olen itseni paras kaveri.
Herään 5.45 arkisin ja kaikkien aamuhommien jälkeen (suihku, meikki ja aamiainen) lähdenkin jo 07.15 sporall duuniin. Duunin jälkeen kauppoihin kierteleen ja mahdollisuuksien mukaan tietty shoppailee.
Ja sitten koittaakin se ihana ilta, jonka vietän ihan vaan keskenäni. Kattelen telkkaa, tai ainakin se on päällä. Roikun netissä... luen paljon netistä kaikista mahdollisista minua kiinnostavista jutuista, joten siihen menee pari-kolme tuntia illassa.
Arki-iltaisin huutelen sitä unihiekan heittäjää jo aika aikaisin luokseni, koska rakastan nukkumista :)
No, kyllähän toi aikaisin herääminenkin vaatii mennä aikaisin nukkumaankin.
Niin, nyt muuten onkin jo aika siirtyä tuonne peiton alle. Selaan tosin vielä lehden, mutt sitten vaan suloisia uni.... zzz zzz zzzz.... Kaikille teille myös!
Nauttikaa ihanista elokuun illoista ja kauniista kuutamosta.
P.S. Otin muuten tossa tunti sitten aivan loistavia kuvia tuosta kuusta.
Voikaa hyvin! Pus
Vaikka elänkin parisuhteessa.
Mies on itseäni paljon vanhempi ja siksi harrasteet eivät ole samanlaisia.
Hassua tässä on se,että mies harrastaa liikuntaa enemmän kuin minä.
Itse olen nyt työttömänä aika paljon kotona. Taustani vuoksi voin sentään käydä paikallisen mielenterveys-yhdistyksen reissuilla.(Taustalla on kokemani burnout muutama vuosi sitten)
Kotona aika menee oleillessa. Netissä oleilen näin perjantai-iltaisin ja nautin olutta kuten nytkin.
Viikolla en juo mitään alkoholia,en pisaraakaan,ainoastaan perjantaisin.
miehen kanssa tulee joskus tehtyä muutaman tunnin metsäkävelyitä.
Yleensä päiväohjelmani on tämä:
Ylös kello 10. Aamukahvi ja 2 voileipää. Kotihommia.
Iltapäivällä vakiokieros lähiostarille ja kirppikselle. Kauppareissu siinä samalla,jotta on illaksi jotakin
syötävää.Yksi pieni ruoka iltapäivällä.
Sitten noin kello 16 alkaa töllön tuijotus. Kanavalta toiselle hyppien ja etsien mm sairaala-aiheisia dokumentteja. Tocdor Philiä,Oprahia. Animal planetin dokkareita... Ainoat sarjat on CSI,NSCI...
Dokkareita yleensä.
Siinä välissä ruokaa.
Nukkumaan kello 02.00.
Vaikka viihdynkin äijäni kanssa niin kaipaan myös yksinäisyyttä. Kesällä vietän kuukauden maalla,kotiseuduillani ja se on täysin omaa aikaani,saan päättää kaiken ajankäyttöni täysin yksin.
Tämä aika on yleensä heinäkuu.
Muuloin käyn paikallisen mielenterveys-yhdistyksen reissuilla muutaman kerran vuodessa.(ovat halpoja). Nämä reissut kestävät yleensä viisi päivää. Eivätkä ne ole kovin yksinäisiä,sillä porukkaa on mukana noin 10-20 henkeä.
Silti koen kaiken menemisen keskellä olevani yksin,sillä hengenheimolaisia minulla ei ole,eikä ystäviä.
Arkeni elän vain omissa oloissani,avopuolisoni kanssa. Silti yksin,sillä aina juttumme eivät osu yksiin.
Tunnen olevani outolintu.
Harrastin melontaa ja retkeilyä ja harmittaa että se on jäänyt.
Osin syynä on laiskuus,osin työperäiset vammat.
Nimenomaan harmittaa se,että olen jättänyt harrastuksia.
Melonta olisi miellyttänyt,mutta veden välke aiheutti pyörrytystä...
Muu kuntoilu kävisi,mutta olen laiska paska...
Ehkä saan taas itseäni niskasta kiinni,sillä aikanaan harrastin mm Suomen ladussa paljon ja siellä oli tuttuja. Ei tosin ystäviä...
Minulla ei ole koskaan ollut ystävää,kun asiaa tarkemmin ajattelee. Pelkästään seurakavereita...
Lenkkeilyä, laskettelua, valokuvausta, voimistelua(kotona), Elokuvia, tv-sarjoja. Välillä naisia kun on rahaa baariin :)
Aikanaan kun sen amiksen kävi niin siittähän mitään tullut.. suoraan kortistoon.
Ensinnäkin arkipäiväsin olen töissä ja siellä kohtaan useita työkaveriani joiden kanssa työskentelen ja sekaan mahtuu huumoria ja kiirettä. Töiden jälkeen kotona rauhoitun ja myöhemmin illemmalla kuntoilen.
Viikonloppuisin pidän kuntoilusta vapaapäivät, mutta pari lenkkiä voisin silti tehdä suunnilleen pari kilsaa /suunta. Lisäksi käväsen ruokakaupassa ja ostan viikon ruuat.
Otin mukaan harrastukseeni myös kuvauksen ja digijärkkärillä opettelen kuvaamaan ja lähetän kuvani myös Picasa-sivuille. Tarpeen mukaan muokkailen kuviani ja luen opuksiani.
Aikaa jää myös kun soitan siskolleni ja pälätetään 30-60 minsaa ja yleensä viikonloppuisin. ;)
Töissä saa niin paljon pölistä, ettei tarvitse enää jutteluseuraa töiden jäkeen.
Nukun ja dataan. Ulkona käyn tyyliin kerran viikossa ja kotialueeltani en oo poistunu Juhannuksen jälkeen kertaakaan. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa mitään koska missään ei ole järkeä. Työvoimatoimistossakin pitäis jaksaa käydä koska muuten ne lopettaa työttömyysrahan, mut sinnekkin meneminen tuottaa hemmetinmoista vaikeutta ja yleensä nukun just sillon ku se on avoinna.
nostan tätä keskustelua jos täälä tulisi jotain hyviä uusia ideoita mitä voisi alkaa harrastamaan