Isät rakkaat.
Mistä tiedän että mies on täysillä mukana vanhemmuudessa?
Miestäni ei erityisemmin kiinnosta istua alas sopimaan arjen pelisäännöistä. Meillä on 2 lasta. Johdonmukaisuus puuttuu vaikka kuria koetamme pitää. Arkena kun mies on töissä, saan pidettyä rutiinit kasassa mutta viikonloppuisin ne hajoavat käsiin. Mies ei ole kiinnostunut pitämään kiinni rutiineista, vaan toimii viikonloppuisin vähän niinkuin oman päänsä mukaan. Tuntuu ettei hän ole kiinnostunut menemään lasten ehdoilla, vaan esim. leikkii sitten kun häntä huvittaa. Kyllä hän kuitenkin leikkii lasten kanssa ja osaa olla heille hyvänä isänä. Itse kuitenkin haluaisin että puuhaisimme viikonloppuisin perheenä ja lapset tulevat ennen omaa aikaa. Rutiinit eivät ole minun vaan lastemme hyväksi, mutta kyllä ne helpottavat minunkin osaani.
Töistä tullessaan klo. 16 mies on väsynyt ja tietysti ymmärrän sen. Hän menee jotenkin puoliteholla loppupäivän, saattaa istahtaa lattialle lelujen ja lasten kanssa mutta seuraa samalla telkkaria, ei ole sataprosenttisesti läsnä. Pojat ovat klo 20 unilla joten luulisi että sitten olisi omaa aikaa tarpeeksi. Kyllä minuakin väsyttää mutta haluaisin niin kovasti että lapset saisivat valveillaoloaikanaan kunnolla vanhempiensa huomiota. Yksin on kuitenkin raskaampaa jaksaa. Mies valvoo puoleen yöhön ja herää ennen kuutta töihin ja nukkuisi töiden jälkeen mielellään päiväunet.
Rakastan miestäni ja hän on hyvä ihminen mutta silti tuntuu ettei hän ole täysillä mukana. Mitä mieltä olette? Kertoisitteko omasta arjestanne lastenne kanssa?
Emme riitele juurikaan emmekä ole toisillemme hankalia mutta mättääkö tässä silti joku. Tuntuu ettei mies laita lapsia tosissaan etusijalle.
Toinen surunaiheeni on hellyys. Halailisin miestäni mielelläni ja suukottaisin, mutta hän ei ole siitä erityisen kiinnostunut. Hän yleensä halaa kun pyydän mutta se on sellaista niinkuin hän toivoisi sen olevan äkkiä ohi, eli ei kiinnosta saanko hellyyttä tarpeeksi vai en. Jos lähestyn häntä spontaanisti, tuun vaikka suutelemaan tai härnäämään eroottisesti, hän torjuu minut yleensä aina ihan suoraan. Käskee väistää telkkarin edestä tai jotain. Kyllä hän joskus innostuukin, mutta ongelma on se että torjunta ottaa itsetunnon päälle.
Mitä muut isät sanoo? Onkohan vika minussa.
Mistä tiedän että mies on täysillä mukana vanhemmuudessa?
Miestäni ei erityisemmin kiinnosta istua alas sopimaan arjen pelisäännöistä. Meillä on 2 lasta. Johdonmukaisuus puuttuu vaikka kuria koetamme pitää. Arkena kun mies on töissä, saan pidettyä rutiinit kasassa mutta viikonloppuisin ne hajoavat käsiin. Mies ei ole kiinnostunut pitämään kiinni rutiineista, vaan toimii viikonloppuisin vähän niinkuin oman päänsä mukaan. Tuntuu ettei hän ole kiinnostunut menemään lasten ehdoilla, vaan esim. leikkii sitten kun häntä huvittaa. Kyllä hän kuitenkin leikkii lasten kanssa ja osaa olla heille hyvänä isänä. Itse kuitenkin haluaisin että puuhaisimme viikonloppuisin perheenä ja lapset tulevat ennen omaa aikaa. Rutiinit eivät ole minun vaan lastemme hyväksi, mutta kyllä ne helpottavat minunkin osaani.
Töistä tullessaan klo. 16 mies on väsynyt ja tietysti ymmärrän sen. Hän menee jotenkin puoliteholla loppupäivän, saattaa istahtaa lattialle lelujen ja lasten kanssa mutta seuraa samalla telkkaria, ei ole sataprosenttisesti läsnä. Pojat ovat klo 20 unilla joten luulisi että sitten olisi omaa aikaa tarpeeksi. Kyllä minuakin väsyttää mutta haluaisin niin kovasti että lapset saisivat valveillaoloaikanaan kunnolla vanhempiensa huomiota. Yksin on kuitenkin raskaampaa jaksaa. Mies valvoo puoleen yöhön ja herää ennen kuutta töihin ja nukkuisi töiden jälkeen mielellään päiväunet.
Rakastan miestäni ja hän on hyvä ihminen mutta silti tuntuu ettei hän ole täysillä mukana. Mitä mieltä olette? Kertoisitteko omasta arjestanne lastenne kanssa?
Emme riitele juurikaan emmekä ole toisillemme hankalia mutta mättääkö tässä silti joku. Tuntuu ettei mies laita lapsia tosissaan etusijalle.
Toinen surunaiheeni on hellyys. Halailisin miestäni mielelläni ja suukottaisin, mutta hän ei ole siitä erityisen kiinnostunut. Hän yleensä halaa kun pyydän mutta se on sellaista niinkuin hän toivoisi sen olevan äkkiä ohi, eli ei kiinnosta saanko hellyyttä tarpeeksi vai en. Jos lähestyn häntä spontaanisti, tuun vaikka suutelemaan tai härnäämään eroottisesti, hän torjuu minut yleensä aina ihan suoraan. Käskee väistää telkkarin edestä tai jotain. Kyllä hän joskus innostuukin, mutta ongelma on se että torjunta ottaa itsetunnon päälle.
Mitä muut isät sanoo? Onkohan vika minussa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet varmaan törmännyt niihin yleisimpiin ongelmiin mitä lapsiperheiden arjessa on. Itse voin vastailla vain oman noin 10 vuotta kestäneen isyyskokemukseni mukaan. Ehkä siitä on jotain apua sinulle.
Siis noista rutiineista... on varmaan hyvin yleistä että miehet eivät ole niin tarkkoja päivän rutiineista kuin äidit. Äidin joutuvat yleensä miettimään ne jo silloin kun ovat vauvan kanssa kaksistaan ja päivät pitää saada jotenkin sujumaan. Ongelma on vain siinä että harva mies kokee ne omakseen tai sellaiseksi elämäksi kuin hän haluaisi. Miehestä tuntuu että nainen haluaa määrätä kuinka hän on perheessä, mitä tekee ja miten. Miehen on vaikea löytää oma tapansa olla isä jos kaikki on liikaa ylhäältä ohjattua ja määrättyä. Äiti toki kokee (ja ihan aiheellisesti) että ne hänen rutiininsa ovat ne, joiden avulla arki sujuu. Mutta pitää muistaa että ne eivät silti saa olla jumalan sanaa seuraavat ja ainoa tapa tehdä. Anna siis miehellekin tilaa luoda omat tapansa vaikka se voisikin sinusta kaoottiselta välillä vaikuttaa. Huonoimmassa tapauksessa hänkin vain huomaa että joku kuri pitää olla että mikään sujuu. Parhassa tapauksessa sinäkin huomaat että asiat voi tehdä myös toisella ja ehkä rennommalla tavalla.
Miehen heikko läsnäolo lasten kanssa ollessa voisi minusta olla ainakin osittain seurausta juuri tuosta ensimmäisestä ongelmasta. Kun hän ei koe lasten kanssa oloa "omaksi jutukseen" hän ei myöskään osaa heittäytyä siihen täysillä vaan on vain puolittain läsnä. Voi tuntua siltä että nyt juuri pitää olla lasten kanssa kun on sen aika vaikka olisi juuri jotain muuta kinnostavampaa tai tärkeämpää tekemistä. Hän ehkä haluaisi rytmittää iltansa toisin, ehkä ottaa ensin ne nokoset ja sitten olle pirteänä lasten kanssa. Sinä taas haluaisit pitkän kotonaolopäivän jälkeen että hän olisi mahdollisimman nopeasti lasten kanssa jotta sinä pääset vähän huilaamaan.
Lisäksi on usein niin että isät heräävät lasten kanssa oloon vasta kun lapset kasvavat vähän isommiksi ja heidän kanssaan voi enemmän tehdä kaikkkea, pelata, retkeillä yms. Naisille usein hoivaaminen on luontevampaa, miehille tekeminen. Se heijastuu myös suhteessa lapsiin. Mutta tässäkin tapauksessa isän pitää löytää se oma tapa olla lasten kanssa. Hänenkin pitäisi saada siitä elämyksiä, saada kokea miten hienoa on kun omat lapset viihtyvät ja tykkäävät todella olla isän kanssa ja kun kaikilla on hauskaa.
Tuo hellyysasia on sitten kyllä ihan ihmiskohtainen juttu. On vain ihmisiä joille hellyys ei ole niin tärkeää, myös naisia. Meillä tuo juttu on juuri toisinpäin kuin teillä. Minä miehenä kaipaisin enemmän hellyyttä ja arjen pieniä huomioita. Vaimoni taas ei osaa arjessa oikein koskaan virittäytyä romanttiselle tuulelle. Se tapahtuu vasta kun meillä on kunnolla yhteistä aikaa ja hän ehtii kunnolla rentoutua. Joten sen kanssa on vain pitänyt oppia elämään vaikka pieni vaimon antama spontaani halaus tai pusu silloin tällöin piristäisi minunkin elämääni kovasti.
Voi kuinka kiva oli lukea miehen kirjoittamaa,väheksymättä ko sukupuolta,sujuvaa ja virheetöntä tekstiä!Meillä hyvin pitkälle samankaltainen tilanne,josta aiheenaloittaja kirjoitti.Mutta mieheni on,mielialaläälityksestä (mielestäni siitä syystä..)matalavireinen..toisin sanoen kevyen työnsä lisäksi ei osallistu pienen perheemme elämään millään tavoin..Tai nyt taidan liioitella; Hän syö kanssani laittamani ruoan ja saunoo kanssani..Vauvan (7 kk)kanssa saattaa hyvänä päivänä istua hetken sohvalla Sub Junioria vilkuillen..Valittaa,valittaa,valittaa..Ei pysty,ei kykene..Olen toisinaan aikakin murusina,mutta avarran mieleni erilaisuudelle ja taas jaksan.Usein olen miettinyt,vaivaako häntä jokin vakava sairaus,joka uuvuttaa..Tai minun reippauteni(pakko jonkun on)imee hänestä pienenkin puhdin..Ei voi tietää.