Kertokaa millä tavoi olette kouluttaneet koirianne?ja miten luotte koiraanne sen maagisen yhteyden,jota näkee koulutus kentillä.Kun koira tottelee kuin unelma,ja katselee isäntää/emäntäänsä palvoen,ja käskyjä odottaen.Miten aletaan luomaan koiraan yhteyttä esim.pentuna?..millaisilla koulutustavoilla saadaan parhaat tulokset?...Miten koira oppii paikkansa laumassa?...millaista ihmistä se kunniottaa,ja haluaa miellyttää?..Miten murkku-iän kokeiluista selvitään ilman "pakotetteita",vai onko pakotteet teidän mielestänne avuksi jossain tilanteissa..Minulla on käsitys että ne pilaavat suhdetta..mutta miten toimitte erittäin dominoivan murkku-pennun kanssa,miten lopetetaan vingunta,tassulla läpsiminen,tai tottelemattomuus,jotka alkavat antaessa esim.istu käsky ulos mennessä... Miten koira pysyy rauhallisena sisällä?.. Ja tärkein kysymys miten sitä luottamusta,kontaktia,ja suhdetta kehitetään?
Olkaa ystävällisiä,ja valaiskaa minua :)
Olkaa ystävällisiä,ja valaiskaa minua :)
Vastaukset 28
Vanhimmat
On helpompaa kouluttaa esim selvästi miellyttämishaluista ja vietikästä koiraa, kuin vähemmän sellaista. Pitää seurata omaa koiraansa, sen tekemisiä, miten se reagoi missäkin tilanteessa, näin pikkuhiljaa oppii sen luonteesta. Kun tuntee koiransa luonteen, osaa ajatella sille sopivat koulutustavat. Niissä on eroja ja kaikki ei sovi kaikille. On myös tärkeätä treenata oikein muutenkin, esim ajoitus. Väsynyttä, kierroksilla käyvää tms koiraa ei kannatta treenauttaa, eikä myöskään jos itsellä väsymystä tai pinna kireällä. Koira näkee kaiken ja kun ihmisen elekieli vähänkin muuttuu, sen on vaikeampi lukea meitä ja pieleen alkaa mennä.
On tärkeätä leikkiä ja helliä ja huolehtia ja suojella koiraansa. Koiran kanssa pitää viettää laatuaikaa, ei vain treenata ja odottaa siltä tuloksia. Koulutus vaatii aina paljon aikaa, vuosia, jatkuvaa kertaamista.
Mitähän tarkoitat murkkuiän "pakotteilla"? Ei siinä mitään pakotteita tarvita, tosilla murkkuikä on helppo, toisilla ei. Jos epätoivottua käytöstä, se ollaan huomioimatta ja ohjataan toiminta toivottuun äytökseen. Tämä on juuri hyvä esimerkki, jolla voi hyvin pilata tähän saakka onnistuneen suhteen koiraansa. Se on hormonimyrskyn keskellä, ei se pahuuttaan sekoile, sitä pitää ymmärtää, seurata ja tulkita, toimia lempeästi, varmasti ja järkevästi. Alistamiset, kuristuspannat yms ovat varma alkumerkki siitä, että pieleen ollaan menossa, kontaktia ei ole.
se kaikkein tärkein asia olla että valitsee oikean rodun. Yhtenä esimerkkinä sakemanni. Yksi miellyttämishaluisimmista koirista sekä sisällä että ulkona. Hyvässä ja pahassa. Nimittäin jos sitä ininää jaksaa sitten kuunnella koiran eliniän.
Ja sen vastakohtana taitaa olla kotoiset metsästyskoiramme. Itsenäinen luonne, joka osaa ajatella omillakin aivoilla ja näin ollen ei välttämättä ihmistä tarvi kuin seuranpitoon. Jos aina siihenkään.
Aloita siis oikeasta rodusta. Muut saavat kertoa miten se tehdään täydelliseksi toko-valioksi, itsellä jälkimmäinen joka toimii omalla tavallaan lähes kuin unelma, mutta mitään toko-valiota siitä ei saa.
Aivan älytön määrä kysymyksiä, suurin piirtein kattaen kaiken, mitä koiran kouluttamisessa voi tulla eteen ja nimimerkkinä "pientä_apua". Hmmm... oletko vain tekemässä keskustelualoitetta vai tosiaan etsimässä apuja koirasi kanssa toimimiseen? Nimittäin jos jälkimmäistä, niin suosittelen perehtymistä muutamaankin koirankoulutusoppaaseen, koska on täysin mahdotonta vastata kaikkeen täällä. Vaikka nimimerkki "helppoa" ansiokkaasti yrittikin sanomalla sen olennaisen, riippuu koirasta.
Ja koska mitään yleispätevää tai erityistäkään vastausta ei noin moneen kysymykseen ole mahdollista antaa, niin lisään vain oman perusperiaatteeni. Luottamus luodaan sillä, millä ihmistenkin välillä, olemalla luotettava. Omistaja on siis kohtuullinen, ei käytä liioiteltuja keinoja. Ei esim. huudeta naama punaisena, jos koira tekee jotain hupsua pentuiän koohotuksissaan. Omistaja on luotettava myös siten, että tarjoaa koiralle hyvän elämän. Koira oppii, että juuri siinä kodissa eläminen on kivaa, koska koiraa huomioidaan, sille tarjotaan koiraa kiinnostavia virikkeitä ja ymmärretään, ettei koira voi olla ihminen eikä siis vaadita ihmisen järjenkäyttöä. Äärimmäisen tärkeää luottamuksen kannalta on tietysti, ettei koiraa "höpsötetä". Joistakin ihmisistä on kauhean hauskaa katsella, kun koira pyörii hulluna ilosta odottaessaan jotain, mitä sille on luvattu. Jos lupausta ei toteutetakaan, koira oppii, että omistaja lupailee turhaan. Arvaapa vaan, oppiiko se erityisesti vanhemmiten laskelmoimaan, kuinka paljon omistajaa tarvitsee totella, koska tämä ei ole luotettava?
-huolehditaan perusasioista: laadukas ruoka, terveydenhoito ja niinkin "tyhmät" asiat kuin esim oikeanlaiset pannat ym. Ei ole kiva liikkua, jos panta, valjaat hiertää nahkaa.
-leikitään koiran kanssa ja jutellaan, ihmeen moni ulkoiluttaa koiraansa hipihiljaa, kyllä se ymmärtää ja tykkää, kun sille sanoo esim: yli (tien yli) ja oppii myös kokoajan käyttäytymään paremmin, kun huomaa että omistaja kertoo mitä tehdään, ettei sen tarvitse itse kaikkea huomioida ja päättää
-ollaan rauhallisia, selkeitä, johdonmukaisia, oikeudenmukaisia
-jos vi....uttaa työ ja muut asiat, ei laiteta sitä koiran syyksi ja anneta koiran kärsiä kiskomalla ja sitä hihnassa ja huutamalla joka asiasta
-perheen lapsille opetetaan miten koiraa kohdellaan ja se myös vaaditaan lapsilta, oli ikä mikä tahansa
-koiraa suojellaan, jos tarpeen
-opetellaan lukemaan omaa koiraa, eleitä, ilmeitä, erilaisia ääniä, tapoja jne
-ei uskota kaikkea mitä muuta sanovat koira-asioihin liittyen vaan aina sovelletaan ja mietitään miten juuri meillä jokin tapa toimisi, minun ohjaamanani ja minun koirallani, joka on aina oma yksilönsä
-ei vaadita mahdottomia, muistetaan, että koira oppii juuri niin hyvin ja paljon kuin minä ohjaajana osaan opettaa
-koirallakin on huonoja päiviä
-opiskellaan siitä omasta rodusta ja koulutustavoista niin paljon kuin pystytään
-rakastetaan sitä perheenjäsentä, silläkin pitää olla oikeuksia ja sekin saa joskus päättää asioista
Yllä onkin vastauksissa niitä tärkeimpiä tai ehkä tärkein, eli alkuajatus koiranpidolle. Tosiaan kysymys ja kysymykset on turhan laajia , kun kyse on pelkästään perusasioista koiranpidolle.
Poimitaan jotain:
"Miten aletaan luomaan koiraan yhteyttä esim.pentuna?"
Olemalla rehellinen, luotettava ja johdonmukainen sekä kiinnostava koirallesi.
".millaisilla koulutustavoilla saadaan parhaat tulokset?" johdonmukaisella ja määrätietoisella ohjauksella koira huomioiden (yksilö)
"Miten koira oppii paikkansa laumassa?"...vaikea kysymys, kun ei tiedä missä laumassa tulee elämään.
"...millaista ihmistä se kunniottaa,ja haluaa miellyttää?"..sen tietää ja näyttää koirasi jossain vaiheessa.
".Miten murkku-iän kokeiluista selvitään ilman "pakotetteita","..johdonmukaisuudella ja määrätietoisuudella.
"miten toimitte erittäin dominoivan murkku-pennun kanssa"...no määrätie....
"miten lopetetaan vingunta,tassulla läpsiminen,tai tottelemattomuus,jotka alkavat antaessa esim.istu käsky ulos mennessä."...älä lopeta mitään, mitä et täysin ymmärrä tai tiedä miten. Kysy, kasvattajalta ensin.
Epä toivottu käytös on helpompi poistaa, kun tietää mikä, miksi, miten. Vaikeampi on jotain myöhemmin tarvittavaa palauttaa. (pentuvaiheen kehityksessä)
"Ja tärkein kysymys miten sitä luottamusta,kontaktia,ja suhdetta kehitetään?"...no johdon......
Eli huomaatko, että valmista vastausta on vaikea saada, mutta lähes kaikkiin kysymyksiin voisi vastata toistamalla:
Säännöllisyys, pitkäjänteisyys, johdonmukaisuus, määrätietoisuus, rehellisyys, kiinnostavuus jne.., sekä asioiden opettelua (määrä) pennun kehityksen mukaan ja se huomioiden hieman joka asiassa....työ jää sinulle. Nollaa itsesi ja aloita A:sta
Tämä ehkä tärkeä asia:"Miten koira pysyy rauhallisena sisällä?" kun tekeminen ja lepo on tasapainossa.
Myös liikatekeminen tai liikaa vaaditut liian aikaisin, voi saada koiran hyvin levottomaksi.
Kysymys:
Kaikki sanovat, että "määrätietoisuus" ja "johdonmukaisuus" riittää.. Kertokaa konkreettisesti, miten kerrotte 20kg murrosikäiselle akitalle tai sakulle tai rottikselle, että lopeta hihnassa riekkuminen tai että lopeta hammastiminen, tai että lopeta räyhääminen ILMAN pakotetta?
Sanotte, että "Soo soo, ei" ja sillä siisti?
Tää "Kun on määrätietoinen, johdonmukainen ja luotettava" se riittää - joo kertokaa tarkemmin, haluan tietää miten toimitte.
Tai sinä, perheen isä:
Mitä on "määrätietoinen ja johdonmukainen ohjaus" esim. edellämain. tilanteissa?
En taida osaa muuta sanoa kuin, että se on tapa/tyyli toimia. Jos ohjaat koiraasi hihnakäytöksessä ja päädyt pakotteeseen, kuten minä joissain tilanteissa, niin se on myös osa määrätietoista ohjausta
(tiedät mitä haluat ja ohjaat sen toiminnon määrätietoisesti haluamaasi toimintoon tai malliin)
Tehdä tämä (jokin asia) johdonmukaisesti. (loogisella kaavalla) Eli ei nyt tätä kohta tota samaan asiaan.
Edetään siis tavoitteeseen johdonmukaisesti (ymmärrettävyys) ja tähän tarvitaan määrätietoisuutta (ohjausta toivottuun) ei arvailla eikä kikkailla vaan tehdään mitä ollaan tekemässä.
Jokainen tietenkin ymmärtää ja toimii tavallansa.
Kysyn vastakysymyksen, onko kuvaamasi murkku (tai murkut, kun kolmesta eri rodusta puhut) tullut sinulle murkkuiässä kouluttamattomana? Jos on, niin on tietysti aloitettava kaikki koulutus alusta. Mutta jos ei ole, ei pitäisi olla murrosiänkään peruuttamattoman vaikeaa, olethan sentään kouluttanut koiraa johdonmukaisen määrätietoisesti (eli just niin kuinka perheenisä sanoo) jo siihen mennessäkin?
Ja miksi ihmeessä oletat, että murkkuikäisen koiran pitäisi oppia jotain yhdellä käskyllä "ja sillä siisti" tai edes muistaa aikaisemmin oppimansa? Ei murrosikä-käsitettä ole keksitty koirien vuoksi, kyllä sillä verrataan ihmislasten murkkuikään. Ja kuinka monta murkkuikäistä lasta saat tottelemaan jotain asiaa yhdellä käskyllä? Mutta et kai silloinkaan käytä pakotteita, vaan hyväksyt, että murkku on murkku, riitelevä ja rähisevä tenava, joka on mielestään aina oikeassa. Siispä hyväksy murkkuiän hankaluudet koirasikin kanssa, vaikka ne ovatkin erilaisia kuin ihmislapsella. Ja opeta koiralle kärsivällisen johdonmukaisen määrätietoisesti aina uudestaan, mitä sen pitääkin oppia. Jos ei kymmenes kerta tehoa, niin opeta vielä kahdeskymmeneskin. Jos saan arvata, niin kärsivällisyys on ominaisuus, jota sinulta hiukan puuttuu?
Tietysti, jos viittaat siihen, että mainitsemasi rodut ovat isoja ja huonosti opetettuina melkoisen pitelemättömiä, niin ethän valitse rotua, jonka kanssa et pärjää? Eihän koirankoulutuksen onnistuminen voi olla koiran aikuispainosta kiinni, tai maailma olisi täynnä hienosti käyttäytyviä kääpiökoiria eikä niitä turhanräksyttäjiä, joita usein näkee?
1-Jos on tupakat loppu menet ärrälle tiedät mitä teet jotta tupakkia saat jos matkaan tulee mutkia tai viivytystä niin tiedät silti miten jatkat ärrälle tupakkia saamaan.
2- jos lähdet kaupungista maalle tiedät miten sinne pääsee ja millä reitillä pitää mennä.
jos kumi puhkee niin se ei matkaa katkaise vaan kumi vaihdetaan ja matka jatkuu koti maalia.
selitä ny teinille perkele
Kiitos mielenkiintoisista vastauksista kaikille.
perheenisä sanoit yhden asian joka jäi kutkuttamaan...ole kiinnostava?miten?... Kuvittele mieleesi tilanne(näin ole käynyt,mutta silti)Dominoiva uros näkee toisen koiran.Millä saan huomion itseeni,miten olen kiinnostava.Koirani puollustus,ja paimentamisvietti ovat vahvat.Nameista se ei ole kiinnostunut koskaan,ja vielä vähemmän jos on häiriötekijöitä(on kokeiltu nakit,ja lihapullat ym.) Miten voin käyttää hyväksi näitä sen ominaisuuksia koulutuksessa?
Halusin herättää keskustelua :) ihmisten koulutusmetodeista,jotka ovat muutenkin olleet vasaran alla viime aikoina.Halusin myös oppia uutta,ja kuunnella kun ihmiset jakavat mielipiteitään. Kyllä minulla on nuori hieman dominoiva uros,ja kyllä sitä on tapakasvatettu pennusta saakka.Kuitenkaan koskaan ei voi tietää liikaa,ja unelma on jonain päivänä loistaa toko-kentillä.Siihen ei ole oikotietä tiedän,mutta olen valmis pistämään kaiken peliin.Haluan kuitenkin tehdä sen niin,että minä sekä koira nautitaan siitä,ja että meillä on hauskaa. Haluan että koirani voi luottaa minuun aina tilanteesta riippuen.
koirastani:
uros
nuori
dominoiva
vahva paimennus,ja puollustusvietti.
Ei säiky turhia,vaan puollustautuu aina.(esim.kuuluu kova ääni,se lähtee ääntä kohden)
utelias
rohkea
älykäs
laumassa on koiran lisäksi,minä,kissat,hevoset,ja vieraita kohtaankin pitää osata käyttäytyä.
"""""Kysyn vastakysymyksen, onko kuvaamasi murkku (tai murkut, kun kolmesta eri rodusta puhut) tullut sinulle murkkuiässä kouluttamattomana? Jos on, niin on tietysti aloitettava kaikki koulutus alusta. Mutta jos ei ole, ei pitäisi olla murrosiänkään peruuttamattoman vaikeaa, olethan sentään kouluttanut koiraa johdonmukaisen määrätietoisesti (eli just niin kuinka perheenisä sanoo) jo siihen mennessäkin?
Ja miksi ihmeessä oletat, että murkkuikäisen koiran pitäisi oppia jotain yhdellä käskyllä "ja sillä siisti" tai edes muistaa aikaisemmin oppimansa? Ei murrosikä-käsitettä ole keksitty koirien vuoksi, kyllä sillä verrataan ihmislasten murkkuikään. Ja kuinka monta murkkuikäistä lasta saat tottelemaan jotain asiaa yhdellä käskyllä? Mutta et kai silloinkaan käytä pakotteita, vaan hyväksyt, että murkku on murkku, riitelevä ja rähisevä tenava, joka on mielestään aina oikeassa. Siispä hyväksy murkkuiän hankaluudet koirasikin kanssa, vaikka ne ovatkin erilaisia kuin ihmislapsella. Ja opeta koiralle kärsivällisen johdonmukaisen määrätietoisesti aina uudestaan, mitä sen pitääkin oppia. Jos ei kymmenes kerta tehoa, niin opeta vielä kahdeskymmeneskin. Jos saan arvata, niin kärsivällisyys on ominaisuus, jota sinulta hiukan puuttuu?"""""
Hihittelijän vastaus:
Ensinnäkin 1. Mikä ihmeen murkkuikä ? Tiedän käyttäneenä sanaa murkkuikä, koska se on niin monelle koiran omistajalle selviö. Tämä "murkkuikä" on mielestäni käsite, johon kokemattomat koiran omistajat törmäävät epä-loogisuutensa vuoksi.
Omistan sakemannin, joka tuli minulle 8 viikkoisena. Siksi nostin tuon kysymyksen pinnalle, koska olen itse todella JOHDONMUKAINEN, MÄÄRÄTIETOINEN JA LUOTETTAVA. Mutta myönnän: en pysty olemaan sitä ilman mitään pakoteita.
Esimerkkejä:
1. LUOTETTAVA = Koirani tietää, että kenellekään koiralle ei räyhätä. Se myöskin tietää, että jokaikinen luoksemme tuleva irtokoira saa minulta tarvittaessa pippurisuihkeet naamalleen (pari kertaa saanut) - niin henkeen ja vereen minä koiriani puolustan. Irtokoiran tullessa rähisten vastaan jos koirani vastaa rähinään, pölläytän sille ensiksi selväksi että PERKELE MINÄ HOIDAN TÄMÄN ja sitten häädän irtokoiran. Tämän olen tehnyt todella määrätietoisesti jokaikinen kerta, ehkäpä tämän takia koirani ei pentuaikojen jälkeen KOSKAAN ole vastannut vieraiden koirien rähinään ? Sillä se tietää, että minä hoidan ulkona kaiken ja sen tehtävä ei se ole alkuunkaan.
2. JOHDONMUKAINEN = Opetan kaikki asiat koiralleni palkkaamalla, toistoja toiston perään kunnes olen aivan varma että koira OSAA ASIAN. Tämän jälkeen voin vaatia asian koiraltani, tarkoittaa sitä että oli sitten mikä murkkuikä tahansa niin en "kärsivällisen määrätietoisesti" ala 10000x kertaa toistamaan käskyä, vaan annan koiralle yhden mahdollisuuden totella (koiralle mieluisa palkka tottakai tarjolla), jos jokin muu asia kiinnostaa niin jokaikinen kerta teen koiralle selväksi, että mikään muu ei sillä kertaa saa olla kiinnostavampaa. Ehkä tämän takia voin suuren sukupuolivietin omaavan urokseni pitää vapaana vaikka keskellä narttuparvea - tietää että jokaikinen kerta jos menee kiellosta huolimatta niin seuraamus tulee.
tossa pari esimerkkiä. Huutakaa te vaan "murkkuikäsille" teinikoirillenne kärsivällisesti "tänne" tänne "tänne" eiköhän se teinikin siitä viisastu. Itse en moiseen rupea.
Ja niin koirani luottamus minuun on testattu 100% vaikka en ole osannut olla "määrätietoinen, johdonmukainen ja luotettava" ilman mitään fyysistä "avustusta".
"Jos ei kymmenes kerta tehoa, niin opeta vielä kahdeskymmeneskin. Jos saan arvata, niin kärsivällisyys on ominaisuus, jota sinulta hiukan puuttuu?"
Joku pisti näin... Oletko koskaan omistanut koiraa, jolle yksikin "lipsahdus" ja periksi antaminen opettaa = omistajaa ei siis tarvitsekaan totella aina.
Tätä on juuri se määrätietoisuus: ei anneta koiralle kahtakymmentä kertaa kärsivällisesti anteeksi jos se tekee omiaan kun pitäisi olla esimerkiksi paikalla. Minulle määrätietoisuus on siis sitä, että määrätietoisesti annan koiralle yhden mahdollisuuden totella suurten kehujen kera ja jos ei tottele, niin määrätietoisesti kerron koiralle että minua perkele kuunnellaan. Enkä määrätietoisesti TOISTA ASIOITA 20 KERTAA :)))
"Kuvittele mieleesi tilanne(näin ole käynyt,mutta silti)Dominoiva uros näkee toisen koiran.Millä saan huomion itseeni,"..Kontaktia vahvistamalla sinun ja koirasi välillä tai esineellä, jolla voit "herättää" koiran mielenkiinnon tarvittaessa itseesi.
"..miten olen kiinnostava..." Se mitä teet kiinnostaa myös koiraasi ja näin kiinnittää sinuun huomion mihin ikinä ryhdyt tai sanot. Tekemällä mielekästä, vaihtelevaa...ymymym.
Kontakti= vuorovaikutteista yhteyttä ja vastaamalla vahvistamista sitä molemmin puolin. Kommunikointi/viestintä tapa koiran ja ohjaajan välissä.
"laumassa on koiran lisäksi,minä,kissat,hevoset,ja vieraita kohtaankin pitää osata käyttäytyä"
Ei muodosta tämä laumaa, vaan elinympäristön.
"dominoiva"..ei voi ottaa kantaa, kun ei tunne koiraa. Sana on hieman kokenut "inflaation"
ja usein väärin tulkittu.
"koulutusmetodeista,jotka ovat muutenkin olleet vasaran"
En käytä "nameja" koulutuksen yhteydessä. Tosin pidän paljon "reservissä" myös muita koulutus muotoja tai motivointiasioita. Omalla rodulla (spk) ei tuo tekeminen tuota vaikeuksia ilman "namejakin". Kukin tavallaan. Itse käytän kannustavaa tai positiivista pakotetta.
Eli kun jotain tehdään se sitten tehdään kannustuksen saattelemana/ohjaamana.
"Papblsadads". No hyvällä mallillahan sinulla sitten on asiat.
Jahas ja nyt on aika lähteä "treenaamaan".....
"Oletko koskaan omistanut koiraa, jolle yksikin "lipsahdus" ja periksi antaminen opettaa = omistajaa ei siis tarvitsekaan totella aina."
Itselläni on tällä hetkellä tämänkaltainen koira ja kyllä - jotkin asiat tehdään "kerralla".
Tämä on yksilötason ratkaisu ja tälläkertaa minulla näin.
". Minulle määrätietoisuus on siis sitä, että määrätietoisesti annan koiralle yhden mahdollisuuden totella suurten kehujen kera ja jos ei tottele, niin määrätietoisesti kerron koiralle että minua perkele kuunnellaan."
Näin jouduin minäkin joissain asioissa toimimaan ,kun tehtiin tapakasvatusta. Ei koulutuksessa.
Hupsista, ettäkö tästä pitäisi sitten ottaa opiksi?
"pölläytän sille ensiksi selväksi", "jokaikinen kerta teen koiralle selväksi"
Voin olla väärässä, mutta minä luen, että jos koira ei tottele just sillä siunaaman sekunnilla ja ehdottomasti, niin... riippuen raivosi määrästä, kaikkea tulee niskapöllystä nyrkkiin? Toivon koiriesi vuoksi olevani väärässä, mutta kun sinussa ei ollut riittävästi puhtia sanomaan asiaa suoraan, niin mitä muuta voisi päätellä? Johtopäätös, teillä koira tottelee kuin robotti tai "itkee ja tottelee"? Tuo nimittäin kertoo sen ihan kissankorkuisin kirjaimin "voin suuren sukupuolivietin omaavan urokseni pitää vapaana vaikka keskellä narttuparvea". Terve uros ei tuossa tilanteessa ole satavarma, jos ei sillä ole jokin suurta sukupuoliviettiään (on muuten ihmiselläkin yksi suurimmista vieteistä, jonka varjolla tehdään mitä hullumpia juttuja) vielä suurempi tekijä kuten uhka, joka sinun koirillasi ilmeisesti on. Sanoithan itsekin, "jos menee kiellosta huolimatta", ei siis ole satavarma vaan turpiin tulee.
Murkkuiästä puhuit itse. Jos et omien käsitteidesi kanssa pärjää, puhutaan muusta. Yleisesti murkkuiällä tarkoitetaan aikaa, jolloin koira on selvinnyt pentuvaiheesta, mutta ei ole vielä aikuinen. Ja jolloin se toimii holtittomasti, kapinoiden, unohtaen oppimansa, kaikella tapaa hermojarepivästi.
Meilläkin ollaan johdonmukaisia. Meillä koirat oppivat nameilla ja palkinnoilla, niistä näkee, että on kiva totella. Ei niille tarvitse toistaa asioita 10000 kertaa (miksi sinulla on hirveä tarve liioitella?). Mutta koska en ole virheetön ja erehtymätön ihminen, kuten ei kukaan tietämistäni lajitovereistanikaan, en vaadi sitä eläimeltä, jonka kanssa en pysty edes puhumaan samaa kieltä. Joskus koirat mokaavat, ja tottavieköön se kihisyttää. En siis vielä siinä vaiheessa ole onnistunut opettamaan niitä satavarmoiksi, mutta en kosta sitä niille. Opetan lisää, koska olen itse kouluttamisessa mokannut.
Tärkein syy siihen, miksi meillä annetaan koirille myös mahdollisuus erehtyä, olla olematta robotteja, on kuitenkin omassa itsessä. Tänne asti melkein aistii, kuinka otsasuonesi pullistelevat raivosta, jolla pippurisuihkeet lentävät. Tänne asti tietää, että sinut koiralenkillä tunnistaa, olet se koiranulkoiluttaja, jolla perkeleet lentelevät koiraa ja koko ympäröivää maailmaa kohtaan. Se, jolla tietenkin on sakemanni tai joku vielä ärjympi rotu (anteeksi vain) kikkelinjatkeena, koska puudelit eivät sinun pirtaasi sovi.
Ihan vaan pikku kysymyksenä, onko sinulla koskaan aidosti hauskaa, rentoa meininkiä koiriesi kanssa? Jos on, viesteistäsi onnistut sen tehokkaasti piilottamaan. Minä olen ottanut koirani siksi, että minusta on kivaa olla koiranomistaja, vaikka se teettääkin töitä - mm. jatkuvaa koulutusta uuden oppimisen ja kertaamisen merkeissä koiran koko iän. Mutta kun se on hauskaa, ja on kivaa kulkea kadulla, kun vastaantulija toteaa "sinun koirasi kulkevat aina niin nätisti". Ehkä siksi, että koirillakin on hauskaa, kun niiden ei tarvitse hienosti sanottuna "pakotteita", suomeksi nyrkkiä pelätä.
Koira kasvaa ja muuttuu kuten ihminenkin. Kuka hullu kuvittelee koiran kävelevän ja käyttäytyvän joka hetki läpi elämänsä samalla tavalla? Ei se ole kone. Silläkin on erilaisia pv:ä, sillä voi tassussa hiekanjyvä joka tuntuu hemmetin kipeältä ja esim pelästyminen ja kipu voivat saada uusia reaktioita aikaan.
Koiraa opetetaan ja kohdellaan järkevästi läpi sen elämän. Ei niin, että: oho! nyt alkoi murkkuikä ja koira vetää narttujen luo, mitä teen? Aisoita ennakoidaan, koiraa kasvatetaan ja ohjataan jatkuvasti. Mitään tällaisia juttuja ei tule, kun koirankasvatus tehdään ajatuksella.
Olit näemmä jatkanut, joten jatkan minäkin.
"Oletko koskaan omistanut koiraa, jolle yksikin "lipsahdus" ja periksi antaminen opettaa = omistajaa ei siis tarvitsekaan totella aina."
Olen. Ei auta kuin korjata OMAT virheensä ja opettaa lisää. Nimittäin kun se yksi lipsahdus on tapahtunut eli koira ei ole totellut, niin se on jo tapahtunut! Muuksi et sitä enää edes ärräpäilläsi muuta. Jos se tapahtuu joskus toisen kerran, joudut joka kerta vetämään sitä kuonoon. Koska sillä toisellakin kerralla vahinko on taas jo tapahtunut. Ainoa, mitä saat turpiinvedolla aikaan, on pelkäävä koira, mutta sen ympäristösi kyllä huomaa, vaikka itse kuvittelet sen olevan vain 100% luottamusta.
"ei anneta koiralle kahtakymmentä kertaa kärsivällisesti anteeksi jos se tekee omiaan kun pitäisi olla esimerkiksi paikalla"
Ei, vaan homma palautetaan sen 20 kertaa takaisin alkutekijöihinsä. Koira viedään takaisin alkupisteeseen ja aloitetaan alusta. Jossain vaiheessa se kapinoiva murkkukin (vaikka niin ei mielestäsi nyt saakaan sanoa) antaa periksi. Ja silloin se tekee sen siksi, että omistaja on ollut henkisesti vahvempi, ei fyysisesti.
Pakote ei ole läpsimistä tai muljutusta tai vastavaa nämä ovat alistamista
Kerron hieman mitä se omalta kohdaltani on. (kannustava pakote)
Entisen koirani kanssa menimme esim. tutustumaan hyppyrimäkeen, johon piti nousta hyvin kapeita portaita pitkin. Ensimmäinen 5m meni hyvin, mutta sitten ei ollut paluuta, sillä minä tulin vaimoni kanssa perästä ja silloin mentävä on. Mitä ylemmäs päästiin sen epävarmemmaksi meno meni. Sen enempää miettimättä matka pitää jatkua, koska muuten tulee ongelmia. (pysähdys) käskyllä eteenpäin, mutta koko ajan rohkaisemalla ja kannustamalla.
Toista vaihtoehtoa ei ollut. Onnistuminen näkyi koirassa lopussa ja minussa maitohapot.
Toinen kerta meni ilman pakotetta myöhemmin.
Samoin kun mennään vaikka mistä tahansa rappusista (ritilä) tai mikä vaan, niin en anna koiran ryöstää tai muuten jurmuilla, enkä siihen mahdollisuutta, vaan vaadin että tehdään asiat hyvin mitä ikinä tehdään, mutta kannustavassa hengessä.
Jos ei avautunut kerron toisin vertauskuvallisesti.
Pyydä lasta käymään kaupassa. "Ei käy en mene tai menen jos saan..."Nyt menet kauppaan ja sillä piste. Kun tulee kaupasta asia hoidettu niin palkaksi "ninjakunfurokrok" dvd ja lapsi on naama hampaita täynnä ja tyytyväinen ja helposti menee myös ensi kerran kauppaan.
Pakote on kauppaan meno ilman ehtoja.
Moni on meistä on käyttänyt ja käyttää pakotteita. Vaikka tässä muodossa. Koira kurmuttaa kissaa tai toista koiraa, niin puutut niin, että se loppuu tai keskeytyy. Jos koira härkkii vieraiden kanssa niin keskeytät sen niin, että asia loppuu jne.jne.
Pakottaa harvoin voi kannustavassa muodossa, mutta pakotteella laittaa tekemään jotain voi.
Oikein tehtynä tämä lisää huomattavasti koiran itsevarmuutta tilanteessa kuin tilanteessa ja saa koirankin luottamaan ohjaajaansa ja tämän ratkaisuihin. (turvallisuudentunne)
En tällä halua ketään tähän ryhtymään, mutta hyvä, jos avartaa ajattelua hieman eri käsitteistä.
Se mikä voi kuulostaa "kamalalta" tai epäasialliselta, niin aina se sitä ei ole (aina)
Toinen asia on tarkoitus, eli mihin, ketä ja miksi...
""""Meilläkin ollaan johdonmukaisia. Meillä koirat oppivat nameilla ja palkinnoilla, niistä näkee, että on kiva totella. Ei niille tarvitse toistaa asioita 10000 kertaa (miksi sinulla on hirveä tarve liioitella?). Mutta koska en ole virheetön ja erehtymätön ihminen, kuten ei kukaan tietämistäni lajitovereistanikaan, en vaadi sitä eläimeltä, jonka kanssa en pysty edes puhumaan samaa kieltä. Joskus koirat mokaavat, ja tottavieköön se kihisyttää. En siis vielä siinä vaiheessa ole onnistunut opettamaan niitä satavarmoiksi, mutta en kosta sitä niille. Opetan lisää, koska olen itse kouluttamisessa mokannut. """"
Hehheh, heti kun myönnän ohjeistavani koiria tietyissä tilanteissa FYYSISESTI niin joku leimaa minut eläinrääkkääjäksi - "luulojen pois ottajaksi" ja TURPAAN vetäjäksi. Hyvää päivää ja huhhuh.
Eli jos koira varmasti osaa jonkun asian, eikä sitä vain huvita tehdä sitä niin sinä olet epäonnistunut ? Äsken sanoit, että joskus koiratkin mokaavat.. Eli mokaako nyt sinä vai koira puhut itsesi pussiin ?
Minä ensinnäkin erotan kaksi asiaa toisistaan: kouluttamisen ja KASVATTAMISEN. Koirien kasvattaminen on sitä, että määrätietoisella "rakkaudella" kerron niille mikä on sallittua ja mikä ei. Nämä ovat asioita, jotka ovat koiralle EHDOTTOMIA ja joiden noudattamista niiltä vaadin.
Jos puhun koirien KOULUTTAMISESTA, eli temppujen/tms. opettamisesta.. Tällöin koirani saavat aina palkan eri muodoissaan ja hyvän saavatkin.
Mutta on tietyt, "luonnolliset", asiat kuten muille koirille rähjäämättä oleminen. Tähän en tarvitse nameja, mielestäni koiran pitää osata ohittaa muut "laumat" rähisemättä. Kuten en myöskään siihenkään, että koirani pitää aina kutsuessa tulla luokse. Tai siihen, että kun käsken paikalla niin koira myös pysyy, tuli eteen tai sivulle mitä tahansa.
""""han vaan pikku kysymyksenä, onko sinulla koskaan aidosti hauskaa, rentoa meininkiä koiriesi kanssa? Jos on, viesteistäsi onnistut sen tehokkaasti piilottamaan. Minä olen ottanut koirani siksi, että minusta on kivaa olla koiranomistaja, vaikka se teettääkin töitä - mm. jatkuvaa koulutusta uuden oppimisen ja kertaamisen merkeissä koiran koko iän. Mutta kun se on hauskaa, ja on kivaa kulkea kadulla, kun vastaantulija toteaa "sinun koirasi kulkevat aina niin nätisti". Ehkä siksi, että koirillakin on hauskaa, kun niiden ei tarvitse hienosti sanottuna "pakotteita", suomeksi nyrkkiä pelätä. """"
Meillä on koirani kanssa todella rentoa, en ole laisinkaan mikään "natsi". Koirani iloissaan saavat hyppiä päälleni, astella edelläni jopa ovista luvallani. Nytkin murreni söi juuri.. ja ennen minua!!! Ei minun edes tarvitse miettiä, että ottaako koirani paljon puhutun "johtajuuden" jos se nyt kerran kävelee ovesta minua ennen. Olen sitä mieltä, että jos suhde on koiraan kunnossa niin nämä asiat ovat ihan yhden tekeviä. Ja ei, koirani eivät hypi muiden päälle, sillä minä en sitä salli.
Ulkona meillä on pirun hauskaa, ja tämän "hauskuuden" näkee myös koirastani. Jokaikinen päivä ajan autolla mukavan matkan, jotta koirani pääsevät pariksi tunniksi metsään juoksemaan. Metsässä järjestän heille jokaikinen kerta kaikenlaista aktiviteettiä, yleensä kaikkea hakuun / jäljestykseen viittaavaa. Ja hauskuuden lisäksi näkee myös sen rentouden, kun se tietää, että minulla on homma hanskassa ja sen ei tarvitse miettiä mitään meidän ulkopuolista maailman menoa.
Ei, vaikka kuinka koitat väittää, en silti tunne itseäni huonoksi koiran omistajaksi että vaadin tietyistä asioista koiriltani EHDOTONTA kuuliaisuuttua - vaikka muuten saavatkin elää kuin "pellossa".
En edes ymmärrä oikeastaan, miksi koira pitäisi palkata siitä että se kävelee toisten koirien ohitse rähisemättä ? Tämähän on aivan LUONNOLLISTA toimintaa. tähän monella varmasti on sanottavaa
provo pelle
"Eli jos koira varmasti osaa jonkun asian, eikä sitä vain huvita tehdä sitä niin sinä olet epäonnistunut ? Äsken sanoit, että joskus koiratkin mokaavat.. Eli mokaako nyt sinä vai koira puhut itsesi pussiin ?"
Koira EI ole kone. Sillä on oikeius lepoon, sitä ei aina huvita, silläkin on erilaisia pv:iä. Jos treeni ei suju, se lopetetaan. Asiallinen omistaja näkee koirastaan JO ennalta kannattaako treeniä edes sinä pv aloittaa.
Perusasia, että väsyneenä yms EI treenata.
Yritätkö uuvuttaa koirasi väkisin ja viedä kaiken ilon ja motivaation kaikesta sen tekemisestä? Olet lähellä lopullista onnistumista.
taitaa olla olottaja ku provoilee hihi heheh pitää ketjun aktiivisena hihhi
"Hehheh, heti kun myönnän ohjeistavani koiria tietyissä tilanteissa FYYSISESTI ... "luulojen pois ottajaksi" ja TURPAAN vetäjäksi."
Jos tarvitset fyysistä kontaktia (kuten nyt sanoit) "tehdäksesi koiralle selväksi" jotain, kuten kahteen otteeseen aiemmassa viestissä mainitsit, etkä kerro, mitä se sinun tapauksessasi on - mitä muuta kuin turpaanveto siitä voi tulla mieleen? Jos vielä tarvitsee paatoksella kirjoittaa? Kerro ihmeessä, mitä "selväksi tekeminen" on, jotta suuren sukupuolivietin omaava uroskoira ei narttulaumassakaan mokaa, koska "tietää että ... seuraamus tulee", niin ei tarvitse arvailla. Sanoin, että toivon olevani väärässä, toistaiseksi et ainakaan halunnut sitä iloa minulle suoda.
"Eli mokaako nyt sinä vai koira puhut itsesi pussiin ?"
Ei maailma ole mustavalkoinen! Siinä tilanteessa mokaa koira, joka ei tottele, ja olen mokannut myös minä, joka en ole vielä onnistunut kouluttamaan koirastani sellaista, joka tottelisi käskyjäni aukottomasti. Elävän olennon kyseenollen, luulen, etten koskaan sataprosenttisesti onnistukaan kaikki tilanteet huomioiden, jotka koiran pitää osata ja totella. Ero minulla ja sinulla todennäköisesti on siinä, että pystyn myöntämään oman rajallisuuteni koiranomistajana, eikä minun tarvitse mätkiä koiraa, jos se ei jotain tee ehdottomasti vaatimallani tavalla. Ihan sama mistä syystä se ei sitä tee, vaan jos se kamala epäonnistumisen hetki ;-) vaan tulee. Kun sitä ei muuksi jälkikäteen millään muuta, kuten sanoin. Vaikka kuinka hyppisin tasajalkaa ja vaatisin ehdottomuuksia.
"koiralle EHDOTTOMIA ja joiden noudattamista niiltä vaadin"
Senkus vaadit. Minä yritin kysyä, mitä teet, jos koira kumminkaan ei noudata niitä juttuja. Et vastannut.
"en ole laisinkaan mikään "natsi""
Korostat ehdottomuutta, seuraamuksia, selväksi tekemistä. Ei mahda mitään, että hiukan natsivaikutelma tulee, mutta sitä sanaa käytit itse, en minä.
"Ei, vaikka kuinka koitat väittää, en silti tunne itseäni huonoksi koiran omistajaksi"
Itse asiassa, liityit keskusteluun alunperin kyseenalaistamalla määrätietoisuuden ja johdonmukaisuuden ilman pakotteita. Kun kysyin tarkennusta, aloit ns. "käymään kuumana". En ole mitään koittanut väittää, olen kommentoinut juttujasi.
"En edes ymmärrä oikeastaan, miksi koira pitäisi palkata siitä että se kävelee toisten koirien ohitse rähisemättä ?"
Oikeasti keskustelu meni pieleen jo alussa, koska aloittaja kyseli, miten luodaan koiralle luottamus. Siis hän puhui siitä pohjatyöstä, joka on tehtävä, jotta saadaan aloittajaa lainaten "maaginen yhteys". Korostipa vielä, miten se tehdään ilman pakotteita. Siihen jotkut vastailivat omien käsitystensä mukaan. Sinä puutuit keskusteluun siltä kannalta, mitä tehdään, jos murkkuikäinen koira ei sitten tottelekaan. (Paitsi, ettet nyt hyväksy murkuista puhumista.) Ei tässä ketjussa mielestäni ollut kyse siitä, miten korjataan jotain mokia, vaan miten tehdään pohjatyö - ilman pakotteita. Niinpä esim. kysymyksesi koiran palkitsemisesta, jos se kulkee toisten ohi rähisemättä, on aiheen vierestä. Oletus on, että se on siihen mennessä opetettu kulkemaan nätisti.
Silti, kun omalla isolla uroksellani on edelleen hiukan taipumusta machoiluun, kehun sitä, kun se jättää vastaamatta tietyn rähisijän jokakertaiseen haasteeseen. Ei ole minulta mitään pois, että vahvistan koiran fiksua käytöstä, kun se joutuu yhden ja saman tappelupukarin haasteen joka kerta jättämään huomiotta. Minkä se myös tekee, jättää huomiotta. Mitä jo osaavan, aikuisen koiran hyvän käytöksen palkitseminen eli vahvistaminen kehumalla on sinulta pois? Luulen, että siinä on yksi ero, millä maagista yhteyttä luodaan, koska ainakin omat koirani tuntuvat olevan onnesta käppyrässä, kun niitä huomioidaan myös onnistumisista eikä mennä murjoteta tuppisuuna.
HUOMAATKO? SINULLA ON ONGELMIA. Et saa koiraasi toimimaan kuten haluaisit.
Onko vika sinussa? Käyttämissäsi lapsellisissa tavoissa?
Yksikään, joka täällä on opastanut ap:tä ja kertonut omia kokemuksiaan, ei valita asioista joista sinä kitiset. Osaatko ajatella tätä pidemmälle? Piirtäisin, se tod näk olisi ainoa vaihtoehto saada pikku-toope tajuamaan, mutta kun tänne ei voi piirtää.
PITÄÄ korostaa TYHJÄÄ puhetta KUN ei TYTÖLLÄ ole EDES kuin VIRTUAALI koira.
Pitää PÄTEÄ netissä vaikka EI ole EDES todellista KOIRA maailmaa TYTÖLLÄ.
Papblsadads muista mennä kouluun ajoissa
se on tärkeintä luottamussuhteen luomisessa. Melekee mitä tahansa saa tehä kuha ei hermostu nii koira luottaa :D
tietenki palaute on tärkeetä, jos se tottelee ja tekee oikeen nii kehu, jos taas tekee väärin nii kielto, korjaus ja kehu :)
sillä pääsee jo pitkälle :D
Koira tekkee mielellään töitä mistä se saa mieluistansa palkkaa :)
Alkuperäiseen kysymykseen vastaukseni eli kuinka saavuttaa luottamus? Koira on ihmiseen verrattuna hyvin yksinkertainen otus, sanokaa mitä hyvänsä, eikä sen tunneasteikolla ole kovinkaan paljon harmaan sävyjä tai mutkikkaita ympäristötekijöihin tai olosuhteisiin liittyviä tekijöitä ihmissuhteiden osalta.
Koira arvostaa RAJOJA, RUTIINEJA ja RAKKAUTTA. Luottamusta tai syvää leimautumista ohjaajaan ei synny, jos joku näistä osa-alueista mättää. Eli pelkillä rakkaudenosoituksilla ei koiran luottamusta hankita, kuten ei myöskään pelkkiä rutiineja toistamalla tai pelkällä rajojen määrittelyllä. Rajat ja rutiinit edellyttävät johdonmukaista toimintaa, joka luo turvallisen ympäristön, jossa koiran ei tarvitse miettiä turhia tai pelätä vaan koira voi keskittyä olennaiseen - eli koirana olemiseen. Noihin kolmeen peruselementtiin kun yhdistetään kyseiselle koiralle sopiva fyysinen ja älyllinen rasitus, niin ollaan oikealla tiellä kohti kysyjän tavoitetilaa.