Muhun on rakastunut mies, johon en itse tunne mitään muuta tunteita kuin kaveruus. Mies on mieheni kavereita ja huipputyyppi kaverina ja meillä kahdella synkkaa huumorit ja muut yhteen tosi nappiin, mutta mies ei vaan sytytä mussa mitään sen enempää. Joka on ihan hyvä koska olen vielä itse varattu!
Mies ihastui muhun kuulema heti silmänräpäyksessä nähtyään mut ja siitä on aikaa jo niinkin kauan kuin neljä vuotta. Tänä aikana hänellä ei ole ollut yhtään suhdetta, ei minkäänlaista yhdenkään naisen kanssa. Hän ei pysty eikä halua koska mä olen hänen ajatuksissa ja sydämessä. Näemme tosi harvoin (ehkä 5-6x vuodessa) enkä ole milloinkaan tehnyt mitään yllyttääkseni tätä miestä mun ihastumisen suhteen, tai mennyt antamaan jotain väärää kuvaa itsestäni. Yleensä tavatessamme isommalla kaveriporukalla mies loppuyöstä humalassa avautuu mulle ja kertoo miten tuntee mua kohtaan, miten olisi valmis olemaan kanssani yms. Lisäksi saan kuulla tasaisin väliajoin muilta hänen juttuja muhun liittyen yms.
Mieheni on myös tietoinen tästä asiasta. Hän näki heti kaverinsa ihastuneen ja kerroin miehelleni kun asia mullekin valkeni miten juttu on. Miestäni asia ei vaivaa, mua kylläkin koska se alkaa tuntua vähän ahdistavaltakin jo kun tavataan niin en oikein enää tiedä miten pitää ollakaan etten anna väärää kuvaa tunteistani, jos oon ystävällinen hän voi lukea sen toisin, ymmärrättekö? Toistaiseksi ollaan tultu juttuun ja oon ollut vaan oma itseni. Mutta toki nuo asiat mietityttää. Haluaisin hänen unohtavan mut ja ymmärtävän etten ole "saatavilla" ja jatkavan eteenpäin elämässään.
Myös monet muut kaveriporukastamme ovat tietoisia asiasta, mies itse kun ylistää minua maasta taivaaseen kuulema ja puhelee minusta paljon.
Kysyisinkin nyt teiltä miehet ja naiset neuvoja, miten edetä..miten saada mies luopumaan mun silmin jopa pakkomielteestään muhun ja jatkamaan eloaan. Olen kertonut hänelle ihan ystävällisesti tosiasian, meistä ei tule paria. Hän ymmärtää sen muttei kuitenkaan ymmärrä.
Mies ihastui muhun kuulema heti silmänräpäyksessä nähtyään mut ja siitä on aikaa jo niinkin kauan kuin neljä vuotta. Tänä aikana hänellä ei ole ollut yhtään suhdetta, ei minkäänlaista yhdenkään naisen kanssa. Hän ei pysty eikä halua koska mä olen hänen ajatuksissa ja sydämessä. Näemme tosi harvoin (ehkä 5-6x vuodessa) enkä ole milloinkaan tehnyt mitään yllyttääkseni tätä miestä mun ihastumisen suhteen, tai mennyt antamaan jotain väärää kuvaa itsestäni. Yleensä tavatessamme isommalla kaveriporukalla mies loppuyöstä humalassa avautuu mulle ja kertoo miten tuntee mua kohtaan, miten olisi valmis olemaan kanssani yms. Lisäksi saan kuulla tasaisin väliajoin muilta hänen juttuja muhun liittyen yms.
Mieheni on myös tietoinen tästä asiasta. Hän näki heti kaverinsa ihastuneen ja kerroin miehelleni kun asia mullekin valkeni miten juttu on. Miestäni asia ei vaivaa, mua kylläkin koska se alkaa tuntua vähän ahdistavaltakin jo kun tavataan niin en oikein enää tiedä miten pitää ollakaan etten anna väärää kuvaa tunteistani, jos oon ystävällinen hän voi lukea sen toisin, ymmärrättekö? Toistaiseksi ollaan tultu juttuun ja oon ollut vaan oma itseni. Mutta toki nuo asiat mietityttää. Haluaisin hänen unohtavan mut ja ymmärtävän etten ole "saatavilla" ja jatkavan eteenpäin elämässään.
Myös monet muut kaveriporukastamme ovat tietoisia asiasta, mies itse kun ylistää minua maasta taivaaseen kuulema ja puhelee minusta paljon.
Kysyisinkin nyt teiltä miehet ja naiset neuvoja, miten edetä..miten saada mies luopumaan mun silmin jopa pakkomielteestään muhun ja jatkamaan eloaan. Olen kertonut hänelle ihan ystävällisesti tosiasian, meistä ei tule paria. Hän ymmärtää sen muttei kuitenkaan ymmärrä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ole seko hiljaa.
Jarkuvia hullun avauksia teet.
Mustalainen !
ihmisellä on oikeus omiin tunteisiinsa ja rakastaa sitä ketä tahtoo. Yhtälailla kuin hän hyväksyy sen ettet sinä tunne häntä kohtaan samoin, sinun pitään vain hyväksyä se, miten asiat hänen kohdallaan on.
Tietysti olettaen, että haluat teidän pysyvän kavereina ja ettet halua katkaista välejänne (ehkä jopa sinun miehesi ja tämän sinuun rakastuneen välejä) lopullisesti. Silloinhan sillä nyt ei ole väliä, miten toimit, lakkaatko vaikka kokonaan menemästä yhteisiin tapaamisiin yms.
toimii fiksusti kun ei aloitakaan uutta suhdetta niin pitkään aikaan, kun hänellä sinua kohtaan on tunteita. Hän tekisi väärin vain sitä uutta naista kohtaan, jos uuden suhteen aloittaisi yhä sinua rakastaen.
Ymmärrän tuo pointin hyvin. Toivoisin vain hänen itsensä takia, että pääsisi minusta yli. Haluaisin jotenkin auttaa siinä mutta se ei taida olla mahdollista. Hän on tosiaan tuon neljä vuotta haaveillut minusta ja sanoo vertailevansa muita naisia minuun, kukaan ei tunnu minulta eikä ole minä.
Hänellä on oikeus tuntea niin, en sitä sanokaan. En halua rikkoa mieheni ja hänen välejään enkä ole niin toiminutkaan. Tämä kaikki on niin avointa, kaikki oikeastaan tietää mikä on kuvion nimi. En ole miehelle ilkeä, ylpeä, paha tai välinpitämätön. Kun näemme, meillä on aina hauskaa ja nauramme paljon ja hassuttelemme.
mukaan mies tunnu olevan mitenkään avun tarpeessa. Ei vaikuta masentuneelta, surulliselta eikä kärsivältä, jos kerran jaksaa luonteensa mukaisesti sinun kanssasi hassutella ja pitää hauskaa. Ehkä sinä olet omassa päässäsi vain tehnyt asiasta ongelman, kunnei muukaan lähipiiri tunnu siitä sellaista tekevän?
En sanonutkaan hänen olevan avun tarpeessa. Konkreettisesti. Minusta itsestäni vain tuntuu pahalta hänen puolestaan kun ei pääse minusta irti. Ehkä tämä olisi "normaalimpaa" jos hän olisi pitänyt vähän matalampaa profiliia. Eikä tämä ole minulle sellainen päivittäinen paha ongelma, kunhan kirjoitin ja ajattelin saavani jotain neuvoja tilanteeseen. Hän soitti mulle taas eilen (niin, hän jopa soittelee mulle humalassa ollessaan) ja kertoi ikävöineensä minua yms. Nähdessämme ylihuolehtii minusta ja tarpeistani jopa huvittavuuksiin asti, nauramme usein sille yhdessä. Kaikki kaverimme ovat niiiiin tottuneet tämän miehen loputtoman tuntuiseen rakkauteen jota tuntee minua kohtaan, ettei ketään oikeasti ole moksiskaan tästä, jotkut jopa pottuilevat tälle miehelle että koita nyt päästä jo minusta ja edetä eteenpäin.
Minua tämä vaan vähän ahdistaa jo. (4v kestänyt!).
Mikset ottaisi tätä miestä tai mikä hänessä on vikana?
Se mies, mikä mies, jos on valmis rikkomaan toisen suhdetta
itsesi vuoksi
ap, satuilee lystikseen ja kertoo tarinaansa aina hieman eritavoin. Ukke se on.
Tässä sulle neuvo:
Lopeta provosoiva käytös hänen seurassaan.
Sinähän suorastaan ruokit häntä, mistä kyllä vahvasti herää epäilys, että nautit tilanteesta. Jos edes on tottakaan.
Tulee mieleen, että kukahan rakastaa ja ketä. Ehkä koko juttu onkin toisinpäin. Vai että vähän jo alkaa ahdistamaan? Voi voi! :D
Charlie Chaplinilla oli samanlainen nainen, lyhyt suhde ja vaikka sen jälkeen eivät tavanneet, se tunne kesti koko elämän. Vaikka Chaplin itse silloin pyysi etteivät tapaisi koskaan enää. Kymmeniä vuosia jälkeen kävi paikassa missä tapasi naisen ja kuvaili miten maailma sai taas värit ja se tuttu tunne valtasi mielen. Hetty Kelly http://en.wikipedia.org/wiki/Charles_Chaplin#Relationships
Voi olla pelottavaa mutta tuo ei ole edes pakkomielle vaan sellainen tunne mikä ei lähde kulumallakaan ja vaikka ette tapaisi se pysyisi hänellä silti. Kirjassa kuvailee tarkasti, jos haluat tietää enemmän miltä miehestä tuntuu. Elämä on mielenkiintoista.
ihan sivusta hypännyt tähän keskusteluun, mutta uskon tietäväni _täsmälleen_ mistä tuossa on kyse. Minulla on olemassa mies, jota kohtaan tunnen samoin ja uskon sen tunteen säilyvän aina. Ei ole ollut merkitystä sillä olemmeko kaukana toisistamme ja miten pitkä aika viime näkemisestä on. Tuntuu, että ikävä ainakin vain kasvaa erossaolon myötä ja sitä suuremmin toinen on mielessä, mitä vähemmän häntä näkee.
Kiitos linkistä, ja ajatuksia herättävästä vastauksestasi. Laittoi miettimään. Ja voinen päästä ahdistuksestakin eroon ymmärtäessäni häntä. hän itse kun ei osaa kertoa tunteistaan, sanoo ettei toista minunlaista ole, olen jotenkin ainutlaatuinen hänelle, naisena ainutlaatuinen "ihme" ja tehnyt tekemättä mitään lähtemättömän vaikuksen häneen.
En tosiaan yllytä enkä provosoi tätä miestä mitenkään. Sen tietää kaikki porukatkin. Enkä tunne häntä kohtaan mitään naisen ja miehen välistä. Vain kaveruutta, ja hän voisi olla mun puolesta vaikka veljeni jota mulla ei koskaan ollut, sellainen tunneside mun puolelta, ei muuta. Ja HÄN tietää tämän! Silti.. on ja pysyy rakastuneena muhun.
että hän avautuu sulle ja tässä kerroit, ettei osaa keroa tunteistaan!
Mistä sitten tiedät, että hän rakastaa sua, jos ei osaa kertoa tunteistaan? :)
kyseessä voisi olla jotain ystävä pohjaista ihastumista ,koska ystävä pohjalta tutustumiset ovat paljon lujempia ja pitkäaikaisempia ,tulee nähtyä toista harvemmin ja se tunne toiseen ei ehdi muuttua
On hetken hauskaa yhdessä ja erotaan
mainita että me olemme ystäviä. Se mikä tekee eron "perinteiseen" ystävyyssuhteeseen on se että se ystävyys on välillä ollut myös fyysistä. Seksillä kuitenkaan ei mitään tällaisia tunteita pidettäisi yllä vuosikausia, olen varma siitä, joten on siinä jotain ystävyyttä syvempääkin mukana oltava.
Ei kannata lähteä hyväksikäyttämään, sillä keinolla saat varmasti asiat pahasti solmuun. En usko että hänellä kuitenkaan ajattelukyky olisi kadonnut vaikka siltä välillä voi vaikuttaa. :)
Avautuu kyllä mutta tarkoitin syvemmällä tasolla hän ei osaa kertoa tunteistaan,ei osaa sanoa siis itsekään miksi asiat on näin. tuo linkki oli hyvä ja avartava.
ainakaan jaksais tollasta
"mies itse kun ylistää minua maasta taivaaseen kuulema ja puhelee minusta paljon. "
kuvittelee että saa vielä sinut. Sun on sanottava ettei teistä koskaan ikuna tulee mitään ja että olet ahdistunut. Tiedä vielä miten se sairastuu tai muuttuu psykopaatiksi. Oletkos vieraillut hänen kotonaan? Siellä voi olla suoranainen alttari tehty sinulle. Tai entäs jos hän murhaa miehes? Ei ole normaalia olla rakastunut 4 vuotta kaverin tyttöystävään. Miten miehesi hyväksyy ton?
Huh huh. Sinuna sanoisin suorat sanat ja pitäisin etäisyyttä ei sinun ole mikään pakko nähdä häntä!
Elämä nyt vain on sellaista että asiat voi sanoa suoraan ja elämässä pitää mennä eteenpäin.
Helppo sanoa kun et ole kokenut tuollaista ja ajattelisit vähän enemmän ennen kuin tuomitset.
minä olen tuominnut? haloo ei kenenkään tarvitse olla ahdistunut toisen tunteista. mies ei ilmeisestikään ymmärrä ettei saa naista ikinä. ehkä se pitäisi tehdä hänelle niin selväksi että tajuaa ja alkaa surutyön kautta työstämään asiaa.
Ei vaikuta kovin terveeltä toi touhu jos tunteet vain jatkuu ja jatkuu eikä edes yritä mennä elämässään eteenpäin..
Ei hän psykopaatti varmastikaan ole. Mutta ei minustakaan ole "normaalia" (tai ennen en ole ainakaan kuullut samantapaisesta) "roikkua" toisessa näin, en halua sanoa pahasti kuitenkaan. Olen vieraillut hänen kotonaan useasti eikä siellä ole alttaria minusta :D kiitos kuitenkin huolenpidosta. Hänellä ON elämää minunkin lisäksi, fanaattinen urheilijamies ja kaikenlaista menoa ja juttua ja vakituinen työpaikka. Hän vaan sattuu nyt tuntemaan näin. Olemme useesti pohtineet porukalla tätä, kukaan ei keksi mikä juju tässä on. Voisiko hän olla jotenkin sitoutumiskammoinen ja siksi roikkuu minussa jota ei saa?
Ja KYLLÄ, olen sanonut suoraan mikä homman nimi on. En pidä hänestä niin kuin hän minusta, aiomme naimisiin ensi kesänä mieheni kanssa ja olen sitä paitsi raskaanakin 3kk:lla.
aika tekee tehtävänsä kun tulee muksuja ja kroppa alkaa rupsahtaa
kohta hän kiitää luoksesi nätti nainen kainalossa ja olet itse mustasukkainen
"Noin menevälle miehelle "
Sehän olisi hänelle vain hyväksi.
Ja olen jo muuten yhden lapsen synnyttänyt, ihan timmi kroppa edelleen kun pitää kunnostaan huolta, harrataa liikuntaa säännöllisesti ja syö terveellisesti :)
suorat sanat hänelle vaikka ei enää ystävänä sen jälkeen olisikaan
Liiallinen ymmärtäminen ja "kuunteleminen " humalassa ,vain ruokii hänen tunteitaan.
Kylmä totuus ja siitä lähdetään .
Minusta tuntuu että sillä kaverilla on pakkomielle aloittajasta. Kyllä pakkomielle voi olla vaarallistakin. Itse en pitäisi ajatuksesta että joku palvoisi minua tuolla tavalla vuosikausia.
Ymmärrän hyvin että aloittajaa voi ahdistaa moinen epänormaali käytös. Vaikea sanoa miten pitäisi reagoida. Outoa tosiaankin, ettei mies pääse irti yksipuolisesta rakkaudesta. En osaa sanoa mikä siihen auttaisi. Onkohan mies koskaan hakenut apua itselleen? En lukenut koko ketjua, mutta sitä kautta tilanne lähtisi mielestäni korjaantumaan. Eli miehen pitäisi itse tehdä asialle jotain, ja yrittää päästä eroon pakonomaisesta rakkaudentunteestaan jos ja kun ei saa vastakaikua.
En usko että aloittaja on tehnyt mitään väärin, ts. en usko että aloittajan käytös myötävaikuttaa koko asiaan, kyllä se vika on siinä miehessä tässä tapauksessa.
Onhan noita pakkomielteisiä rakkauksia ollut aina. Joskus se voi olla vaarallistakin.
mies ei ole huolissaan niin en usko että se mitään vaarallista on
Siitä olisin enempi huolissaan jos oma mies ei näyttäisi mitään mustasukkaisuuden merkkiä jo noin monen vuoden jälkeen?
Minusta ap:n mies vaikuttaa tosi fiksulta kun ei ole turhasta mustasukkainen. Eihän nainen ole tehnyt mitään väärää. Ei kai tuolle tilanteelle oikein mitään voi.
Kyllä minä kokisin tilanteen ahdistavana, jos joku palvoisi minua vuosikausia tuolla tavalla.
Minä tarkoitan vaarallisella sitä, että pakkomielteen "riivaama" ihminen voi olla henkisesti epätasapainoinen. Sitähän ei kukaan tiedä.
Ei tuo minusta normaalilta käytökseltä kuulosta.
ei voi tietää on ainoastaan naisen kuvaus tuosta tilanteesta
Sekin että ne kohtaa harvoin ja "eksyvät" tilanteisiin missä ne ovat vain kahdestaan
epäilyttää ,on paljon myös naisia jotka ei saa tapeeksi huomiota omalta mieheltä alkavat
uneksimaan jostain jota ei edes ole olemassakaan.
Ja on naisia jotka tarvitsee huomiota 24/7 eli narsisti naisia
He kuvittelevat että heitä palvotaan ja ihaillaan ,mutta totuus on ihan toisenlainen.
Ihmettelen miksi noin monen vuoden jälkeen hän ikäänkuin nauttisi vaan tuosta tilanteesta.
Emme ole koskaan kaksin olleet.