18-vuotias pikkusiskoni on poltellut jo vuosia marihuanaa. En jaksa siitä sen enempää välittää, kaikki omat kaveritkin sitä tekevät ja itsekin olen muutaman kerran kokeillut. Muutama kuukausi sitten sisko kuitenkin paljasti, että on kokeillut piriä. Sain ihan hirveen raivarin, huusin ja haukuin tyhmäksi, sanoin että sillä ehdolla en kerro kenellekään että tää jää ainoaksi kerraksi ja mihinkään muuhun ei enää koske. Hän kuitenkin kertoi vielä parista toisesta samanlaisesta tapauksesta myöhemmin, vieläkään en kertonut kenellekään koska ajattelin että homma on hallussa ja asia ok. Kolmisen viikkoa sitten hän kuitenkin mainitsi pyörtyneensä suihkussa, kysyessäni syytä hän myönsi ottaneensa ekstaasia. Lupasin taaskin, että en kerro vanhemmille enkä puhu asiasta kenellekään, kuitenkin purin asiaa parhaan ystäväni kanssa ja hän oli sitä mieltä että minun pitäisi kertoa jollekin vanhemmalle tästä.
Ajattelin kuitenkin pitää asian omana tietonani, olihan sisko luvannut ettei enää ikinä koske mihinkään ja nämä kerat olivat vain kokeiluja. Eilen kuitenkin puolivahingossa lipsautin isälle ja muutamalle sukulaiselle totuuden, ja he eivät tietenkään suhtautuneet asiaan mitenkään hyvin. Sukulaiset sanoivat arvelleensa jotain tälläistä olevan tekeillä, mutta isä järkyttyi pahemman kerran.
Mulle tuli ihan hirveän huono omatunto siitä, että kerroin tästä kenellekään. Toisaalta järki sanoo, että se oli oikein, toisaalta ajattelen että pikkusisko luotti muhun kun kertoi tollasta ja nyt se luottamus on ehkä loppuelämäksi mennyt. Ahdistaa myös, että tää sekoittaa entisestään kurjia välejä meidän eronneiden vanhempien välillä, joista kumpikin heidät tuntien syyllistää toista tästä. Entä jos he kokevat epäonnistuneensa kasvattajana ja kärsivät tästä seuraavat 30 vuotta? Kaikki tää olis siinä tapauksessa mun vika, kun menin avaamaan suuni vaikka asia ehkä olisikin korjaantunut kaikessa hiljaisuudessa ja kenenkään ei olisi tarvinnut kärsiä sen enempää...
Ajattelin kuitenkin pitää asian omana tietonani, olihan sisko luvannut ettei enää ikinä koske mihinkään ja nämä kerat olivat vain kokeiluja. Eilen kuitenkin puolivahingossa lipsautin isälle ja muutamalle sukulaiselle totuuden, ja he eivät tietenkään suhtautuneet asiaan mitenkään hyvin. Sukulaiset sanoivat arvelleensa jotain tälläistä olevan tekeillä, mutta isä järkyttyi pahemman kerran.
Mulle tuli ihan hirveän huono omatunto siitä, että kerroin tästä kenellekään. Toisaalta järki sanoo, että se oli oikein, toisaalta ajattelen että pikkusisko luotti muhun kun kertoi tollasta ja nyt se luottamus on ehkä loppuelämäksi mennyt. Ahdistaa myös, että tää sekoittaa entisestään kurjia välejä meidän eronneiden vanhempien välillä, joista kumpikin heidät tuntien syyllistää toista tästä. Entä jos he kokevat epäonnistuneensa kasvattajana ja kärsivät tästä seuraavat 30 vuotta? Kaikki tää olis siinä tapauksessa mun vika, kun menin avaamaan suuni vaikka asia ehkä olisikin korjaantunut kaikessa hiljaisuudessa ja kenenkään ei olisi tarvinnut kärsiä sen enempää...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.