Tuli tässä mieleen, että itse lestadiolaisuushan on ollut pystyssä vasta n. 150 vuotta, ja vanhoillislestadiolaisuus n. 100 vuotta. Lestadiolaiset väittävät, että heidän kaltaisensa usko on ollut olemassa jo alkuseurakunnasta asti, tai pikemminkin Raamatun ensi lehdiltä lähtien, ja usko on siirtynyt vähän kuin ketjukirjeenä aikojen saatossa ihmisiltä toisille. Tämä on sinänsä jo varsin hupaisa väite, eikä sille tietenkään ole minkäänlaisia todisteita. Toisaalta varsinkin monet vl-uskoiset nykyisinkin kärkkäästi kieltävät, että missään muussa uskontokunnassa tai -ryhmässä ei voi päästä taivaaseen. Jos ihminen ei esim. tervehdi "Jumalan terveellä" tai saarnaa syntejä anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä", hän ei voi olla oikein uskovainen.
Ovatkohan lestadiolaiset tulleet ajatelleeksi sitä, miten he olisivat suhtautuneet vaikkapa lestadiolaisliikettä edeltäneeseen lukijalaiseen, jonka he kai myöntävät edustaneen osaltaan ns. lestadiolaisuuden varhaisempaa vaihetta? Nämä kun eivät käyttäneet mitään niistä fraaseista, joista vl:t toisensa tuntevat. Myöskään samanlaista syntilistaa heillä ei ole ollut (kaikki tämä "oheiskama" on syntynyt vasta myöhemmin, ensin Lestadiuksen, ja lopulta SRK:n myötä - samalla niistä on tullut myös niin sanottuja pakollisia tunnusmerkkejä). Olisivatko he tunteneet olevansa "samassa hengessä"? Tuskinpa. Esimerkiksi nykykatolilaisuus on hyvin lähellä lestadiolaisuutta erilaisine kieltoineen ja avainten vallan omistamisajatuksineen, ja SRK:n tilalla on Paavi, joka sanelee, miten eletään. Kuitenkaan yksikään lestadiolainen ei ole ainakaan minulle myöntänyt, että katolilaisuus voisi missään tapauksessa olla pelastava uskonto.
On mitä ilmeisintä, että vanhoillislestadiolaisuus nojaa ainoastaan siihen, miten uskonyhteisön sisällä käyttäydytään, puhutaan ja toimitaan. Tietyt sanamuodot esim. syntien anteeksi saarnaamisessa, tervehtimisessä ja saarnoissa ovat pakollisia, muuten ihmisen ajatellaan olevan väärässä hengessä, tai mitä ihmeen termiä sitten nykyään käytetäänkään. Niissä - harvoissa - tapauksissa kun joku täysin ulkopuolinen tekee "parannuksen" ja liittyy yhteisöön, hänelle ensi tilassa opetetaan normisto, kehotetaan luopumaan televisiosta, elokuvista, "maailmallisesta" musiikista, alkoholista jne. Usein kuulee sanottavan, että parannuksen tekijälle ikään kuin itsestään putkahtaisi käsitys - siis Pyhän Hengen lahjana - siitä mitä saa/voi tehdä ja mitä ei. Fakta on kuitenkin, että opastustuokio annetaan eikä ihmettelylle anneta sijaa - joutuuhan SRK sanelemaan riviuskovaisillekin elämäntapaohjeet, joten miksei sitten ulkopuoliselle pulliaiselle?
Yhteenvetona sanon, ettei lestadiolaisuus yleensäkään, puhumattakaan konservatiivisesta vl-liikkeestä, ole kuin elämäntapaohjeiden noudattamista, tiukassa talutusnuorassa kulkemista, ja kaiken kruunaavat ne naurettavat, faktaan tai totuuteen perustumattomat lupaukset "ainoasta oikeasta uskosta", Jumalan valtakunnasta. Koko ikänsä liikkeessä olleelle tavalliselle ihmiselle irroittautuminen liikkeen yhteydestä voi olla ylivoimaisen hankalaa, sillä kuten ihmisen evoluutio opettaa, ihmislajin kehitys, kielen ja tietoisuuden kehittyminen ovat perustuneet yhteisöllisyyteen, vuorovaikutukseen ja suhteisiin. Tähän alkukantaiseen, mutta ihmisluonnon kannalta voimakkaaseen kollektivismiin esimerkiksi lestadiolaisuus, kuten lukuisat muut ehdottomat uskonlahkot, iskee voimakkaasti. Ja loppujen lopuksi täysin väärin ja merkityksettömin perustein.
Ovatkohan lestadiolaiset tulleet ajatelleeksi sitä, miten he olisivat suhtautuneet vaikkapa lestadiolaisliikettä edeltäneeseen lukijalaiseen, jonka he kai myöntävät edustaneen osaltaan ns. lestadiolaisuuden varhaisempaa vaihetta? Nämä kun eivät käyttäneet mitään niistä fraaseista, joista vl:t toisensa tuntevat. Myöskään samanlaista syntilistaa heillä ei ole ollut (kaikki tämä "oheiskama" on syntynyt vasta myöhemmin, ensin Lestadiuksen, ja lopulta SRK:n myötä - samalla niistä on tullut myös niin sanottuja pakollisia tunnusmerkkejä). Olisivatko he tunteneet olevansa "samassa hengessä"? Tuskinpa. Esimerkiksi nykykatolilaisuus on hyvin lähellä lestadiolaisuutta erilaisine kieltoineen ja avainten vallan omistamisajatuksineen, ja SRK:n tilalla on Paavi, joka sanelee, miten eletään. Kuitenkaan yksikään lestadiolainen ei ole ainakaan minulle myöntänyt, että katolilaisuus voisi missään tapauksessa olla pelastava uskonto.
On mitä ilmeisintä, että vanhoillislestadiolaisuus nojaa ainoastaan siihen, miten uskonyhteisön sisällä käyttäydytään, puhutaan ja toimitaan. Tietyt sanamuodot esim. syntien anteeksi saarnaamisessa, tervehtimisessä ja saarnoissa ovat pakollisia, muuten ihmisen ajatellaan olevan väärässä hengessä, tai mitä ihmeen termiä sitten nykyään käytetäänkään. Niissä - harvoissa - tapauksissa kun joku täysin ulkopuolinen tekee "parannuksen" ja liittyy yhteisöön, hänelle ensi tilassa opetetaan normisto, kehotetaan luopumaan televisiosta, elokuvista, "maailmallisesta" musiikista, alkoholista jne. Usein kuulee sanottavan, että parannuksen tekijälle ikään kuin itsestään putkahtaisi käsitys - siis Pyhän Hengen lahjana - siitä mitä saa/voi tehdä ja mitä ei. Fakta on kuitenkin, että opastustuokio annetaan eikä ihmettelylle anneta sijaa - joutuuhan SRK sanelemaan riviuskovaisillekin elämäntapaohjeet, joten miksei sitten ulkopuoliselle pulliaiselle?
Yhteenvetona sanon, ettei lestadiolaisuus yleensäkään, puhumattakaan konservatiivisesta vl-liikkeestä, ole kuin elämäntapaohjeiden noudattamista, tiukassa talutusnuorassa kulkemista, ja kaiken kruunaavat ne naurettavat, faktaan tai totuuteen perustumattomat lupaukset "ainoasta oikeasta uskosta", Jumalan valtakunnasta. Koko ikänsä liikkeessä olleelle tavalliselle ihmiselle irroittautuminen liikkeen yhteydestä voi olla ylivoimaisen hankalaa, sillä kuten ihmisen evoluutio opettaa, ihmislajin kehitys, kielen ja tietoisuuden kehittyminen ovat perustuneet yhteisöllisyyteen, vuorovaikutukseen ja suhteisiin. Tähän alkukantaiseen, mutta ihmisluonnon kannalta voimakkaaseen kollektivismiin esimerkiksi lestadiolaisuus, kuten lukuisat muut ehdottomat uskonlahkot, iskee voimakkaasti. Ja loppujen lopuksi täysin väärin ja merkityksettömin perustein.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Sinä olet ymmärtänyt väärin Vl-opetusta. Ei mikään sananmuoto saa aikaan Syntien anteeksiantamusta, vaan edelleen se Pyhä Henki ja siis Pyhän Hengen pappeus. Uskovaisilla se nyt on vakiintunut sanonta maassamme: "Jumalan terve" ja "Jeesuksen nimessä ja veressä synnin ovat anteeksi annetut". Asiankuuluvia ja hyvin ilmaistuja sanoja sinänsä.
"Herätyksen alkuaikoina esiintyi käsitystä, että Pyhä Henki voisi vaikuttaa muuallakin. Koska kirkon touhut tiedettiin, ajateltiin Hengen esiintyvän muissa uudistamaan pyrkivissä liikkeissä. Niihin haettiinkin kontakteja, mutta kerta toisensa jälkeen jouduttiin toteamaan, ettei ollut yksi usko, yksi henki, yksi kaste, yksi isä, yksi rakkaus jne. Esim. Laestadiuksen välit baptisteihin vaikuttavat huonontuneen selvästi hänen viimeisinä vuosinaan. Jotain 1875 kävi saarnamiehiä Tukholmassa katsastamassa uudestikastajien touhuja, mutta he joutuivat tuomaan mukanaan sellaiset terveiset, ettei henki ollut sama".
Tuo lainauksesi sinänsä on niin laveaa ja argumentoimatonta etten ota siihen mitään kantaa, vl-kirjoittajan omaa sävellystä. Uskallan kuitenkin sataprosenttisen varmasti väittää, että syntien anteeksisaamisen lohtu on sidottu juurikin tiettyihin sanoihin - ilman noiden sanojen kuulemista ei voi olla varma, että ne on saatu anteeksi. Tässä myös astutaan eräänlaiseen sudenkuoppaan, paradoksiin: Jos sellainen ihminen jolla ei ole vl-uskoa sydämellään saarnaa jollekin synnit anteeksi taikasanoilla, toinen ihminen, joka on vl, uskoo ne, jos hän luulee että saarnaaja on myös vl. Bluffaaminen on älyttömän helppoa, ja olen itsekin sitä harrastanut silloin kun vielä tavan vuoksi elin mukana yhteisössä jonkin aikaa ja joku läheinen joskus tuli pyytämään minulta anteeksi jotain. En oikein raaskinut olla saarnaamatta, ja ihan levolliselta vastapuoli tämän jälkeen vaikutti. Eihän se sinänsä tuntunut hyvältä huijata, mutta mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, sillä usko vain keksittyä illuusiota. Pelkkää lumetta siis, vaikka sinä Weha väittäisit muuta maailman tappiin asti.
Mihin taivaaseen ne uskovaiset menivät ennen Lestadiolaisuutta
Kun aina on saarnattu, että Lestadius perusti "oikean uskon" ja että vain sen opetuksen ja oppien kautta päästään taivaaseen.
Onko niitä uskovaisia ollut ennen Lestadioa? Mitä. Oliko Luther uskovainen? Jos oli, niin minkä sortin uskovainen, Jos ei, niin miksi ei?
Kuinka kauan on taivaaseen päästy ja millä opilla ja opeilla LLL opeillako?
Weha puhuu tässä kyllä osittain totta, mutta silloin ei ollut vielä tämä nykykäsitys, yksi usko, yksi paimen ja yksi seurakunta niin voimakkaana vaikuttavana tekijänä liikkeessämme, että se olisi sulkenut muut liikkeet ulkopuolelle, vaan oli epäilys, että muilla ei ole oikeaa, raamatullista parannuksen mielenlaatua, oikeaa armon vastaanottamista, Jumalan lapseksi, eikä silloin vielä kiinnitetty niin paljon huomiota sovintoviran suorittajaan ja hänen tärkeyttään syntien anteeksiantamuksessa. Kyllä käsitykseni ja saamani opetuksen mukaan Kristuksen sovitustyön hyväksyminen omalle kohdalleen uskossa, armosta ja lahjaksi oli kaikilla yhtäläinen, mutta pelkkä kristinuskon ydinsanoman yhteinen hyväksyminen ei oman seurakuntansa erinomaisuutta korostava liike voinut omasta puolestaan yhteiseksi hyväksi suuntautuvaan evankeliointiin ryhtyä. Valtettavasti!
Ei voi kun sanoa että "tukevista" jalansijoista on vanhoillislestadiolaisuus ponnistanut. Epäilyksiä, mutu-tuntumaa, keksittyjä fraaseja ja toisten uskon vähättelyä, suoranaista tyrmäämistä. Ei toisaalta ihme että niinkin paljon hajaannuksia lestadiolaisliikkeessä on tapahtunut. Absurdeinta on se, että edes eri haarat eivät pidä toisiaan oikein uskovina, vaikka käytännössä kieli ja Raamatun tulkinta on samaa. Toisaalta uskonnot ovat aina olleet keskeisillä sijoilla eri taistelukentillä, oli taistelu sitten fyysisen veristä tai vain psyykkistä sotaa. Uskonnon olemus on syvällä ihmisen itsekkyydessä ja tyhmyydessä.
Kirjoitit: " Absurdeinta on se, että edes eri haarat eivät pidä toisiaan oikein uskovina, vaikka käytännössä kieli ja Raamatun tulkinta on samaa."
Tämä on itselleni ja monille muille vl:ille käsittämätöntä, mutta nopeasti sivuutettva asia, tarkemmin sitä pohtimatta. Mutta niinkuin sanoit: SE ITSEKKYYS ja lisäisin vielä: VALLANHIMO ja OIKEASSA OLEMINEN.
sinä olet yhtä kaukana vl:ästä, kuin itä lännestä...
Tämä seurakunta on ulkopuolisten nimittämänä kutsuttu milloin milläkin nimellä. Ennen Laestadiusta se oli lukijaiset, joihin LLL evankeliumin sanoman kuultavaksi kertonut Milla Klementsdotter (ns Lapin Maria) kuului, samoin tälle Millalle evankeliumin julistanut pastori Brandell.
Ennen lukijaisia oli eri vaiheissa eri nimityksiä
Seppo Lohen kirjan; Sydämmen kristillisyys.
Kirjassa käsitellään monipuolisesti lukuisia eri tutkijoita lainaten tätä tapahtumaa. Lestadius itse käyttää tapahtumasta eri nimityksiä, kuten "armonmurros" jne. Selvääkin selvemmin kirjassa tulee esille se, miten LLL:n lapin Marian kanssa käymänsä keskustelun aikana LLL koki heräämisen ja hänet siirrettiin lain alta uskomisen iloon.
Lapin Maria julisti synninpäästön Laestadiukselle... kukahan mahtoi tehdä sen Lapin Marialle?
Pastori Per (Pekka) Brandell, tämä Milla Klementsdottir oli ollut kauan etsivällä mielellä ja löytänyt Jumalan valtakunnan keskusteluissa pastori Brandellin kanssa. Eikä tämä passtorikaan ollut ensinmmäinen uskovainen, hän kuului ns lukijaisliikkeeseen, joten kulttuurimme on paljon vanhempaa, kuin vain Laestadiuksen ajasta alkanutta. Laestadiuksen suvussakin oli monia lukijoiksi kutsuttuja, joten siltäkin osin voinee puhua kulttuurin kulkeutumisesta. Elävä usko on kuitenkin se tärkein, kulttuuri on vain ulkoista kuorrutusta.
LLL oli yksi tyämies Herran viinimäessä, tehnyt oman vartio- ja työvuoronsa ja päässyt aikanaan lepoon
ettei syntien anteeksisaaminen ole sanojen muodosta kiinni, vaan esim. yleisestä saarnasta voi uskoa syntinsä anteeksi...
Lutherin parannuksen armo
Johann von Staupitz (s. 1460, Motterwitz, Saksa - k. 28. joulukuuta 1524, Salzburg, Itävalta) oli teologi ja Martti Lutherin opettaja.
Staupitz opiskeli Leipzigissä ja valmistui 1485. Hän liittyi augustiinolaisluostariin Erfurtissa, toimien siellä kenraalivikaarina. 1500 hänet nimitettiin Raamatun professoriksi Wittenbergin yliopistoon. 1522 hänet valittiin Salzburgin Pyhän Pietarin benediktiiniläisluostarin apotiksi, siellä hänen elämänsä myös päättyi.
Staupitzin tavoitteena oli uudistaa teologian opetusta Raamatun selityksen suuntaan.[1] Martti Luther opiskeli teologiaa Staupitzin johdolla Erfurtissa.[2] Näiden kahden miehen välille syntyi koko elämän kestänyt ystävyys. Heidän kirjeenvaihtoaan on säilynyt jälkipolvillekin. Staupitzin osuutta Lutherin hengellisessä elämässä ei voi vähätellä. Luther kirjoittaa päiväkirjassaan:
”Staupitz on se, joka ensimmäisenä on ollut isäni tässä opissa ja synnyttänyt Kristuksessa”.[3]
Lukuisat, jopa kuusi tuntia kestäneet[4] hengelliset keskustelut miesten välillä auttoivat Lutheria löytämään armollisen Jumalan. Luther kirjoitti päiväkirjassaan 1514 seuraavaa:
”Jos tohtori Staupitz, tai paremminkin, jos Jumala ei olisi tohtori Staupitzin kautta auttanut minua pois, olisin hukkunut ja ollut jo kauan helvetissä”.[5]
Viimeisessä kirjeessään Staupitz kiittää Lutheria:
”"Kiitämme sinua paljosta, hyvä Martti. Olet johtanut meidät emakkojen ravan luota takaisin elämän niityille, parannuksen sanoihin".[6]
[muokkaa] Lähteet
↑ Andrea van Dülmen, Martti Luther, Elämä, teot ja kirjoitukset, 2002, ISBN 951-97720-2-2, s. 21
↑ Andrea van Dülmen, Martti Luther, Elämä, teot ja kirjoitukset, 2002, ISBN 951-97720-2-2, s. 22
↑ Andrea van Dülmen, Martti Luther, Elämä, teot ja kirjoitukset, 2002, ISBN 951-97720-2-2, s. 29 (kirjeet, osa 11, sivu 67)
↑ Johann von Staupitz, Luther`s confessor Dies, Christian History Institute [1]
↑ Andrea van Dülmen, Martti Luther, Elämä, teot ja kirjoitukset, 2002, ISBN 951-97720-2-2, s. 29 (kirjeet, osa 9, sivu 627)
↑ Andrea van Dülmen, Martti Luther, Elämä, teot ja kirjoitukset, 2002, ISBN 951-97720-2-2, s. 147 (kirjeet, osa 3, sivu 263f)
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Johann_von_Staupitz
Luokka: Saksalaiset teologit
Aloittaja on taas tuonut faktat esille, näin se menee vl-usko. Kyllä minä ainakin pysyn kaukana liikkeestä vaikka sitä alvariinsa tuputetaan, sukulaisten ja muidenkin taholta. Vois yhtyä monen lausumaan, saatanasta.
Sinä olet ymmärtänyt väärin Vl-opetusta. Ei mikään sananmuoto saa aikaan Syntien anteeksiantamusta, vaan edelleen se Pyhä Henki ja siis Pyhän Hengen pappeus. ** Tämäkin vielä. Miten suurta Pyhän Hengen pilkkaa voitelemattomista ihmisiltä, joissa ei ole Pyhää Henkeä, eikä yhtään PH;n armolahjaa.
Vain on Pyhä Henki syntien anteeksi antaja VL;ien välityksellä? Hyvin naivia ja tyhmää.
Uskovaisilla se nyt on vakiintunut sanonta maassamme: "Jumalan terve" ja "Jeesuksen nimessä ja veressä synnin ovat anteeksi annetut". Asiankuuluvia ja hyvin ilmaistuja sanoja sinänsä. ** Miten on se, mistä Jumala itse varoittaa!!
2. Moos. 20:7 Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
Se on teillä sitä HOKEMISTA later, later, later??? Naurettavaa.
Tämä Jumalan nimen toistuva ja turha lausuminen on niin suuri synti, että se useammassa koti Raamatussa kielletty, ja nimetty KUOLEMAN SYNNIKSI.
"Herätyksen alkuaikoina esiintyi käsitystä, että Pyhä Henki voisi vaikuttaa muuallakin. Koska kirkon touhut tiedettiin, ajateltiin Hengen esiintyvän muissa uudistamaan pyrkivissä liikkeissä. Niihin haettiinkin kontakteja, mutta kerta toisensa jälkeen jouduttiin toteamaan, ettei ollut yksi usko, yksi henki, yksi kaste, yksi isä, yksi rakkaus jne. Esim. Laestadiuksen välit baptisteihin vaikuttavat huonontuneen selvästi hänen viimeisinä vuosinaan. Jotain 1875 kävi saarnamiehiä Tukholmassa katsastamassa uudestikastajien touhuja, mutta he joutuivat tuomaan mukanaan sellaiset terveiset, ettei henki ollut sama". ** Lestadiolaisuus ei ole KOSKAAN TULLUT KAAPSTA, TE OLETTE SIELLÄ JA PYSTYTTE synteinenne.
Faktat pöytään!
Vaikka vanhoillislestadiolaisuus opettaakin, että syntien anteeksiantamus tapahtuisi pyhän hengen ja pyhän hengen pappeuden kautta, tällä ei kuitenkaan ole merkitystä. Voisin väittää, että suurin osa vanhoillislestadiolaisista uskoo, että "jeesuksen nimessä ja veressä ..." riittää saamaan synnit anteeksi.
Kysymys ei ole siitä mitä saat, vaan siitä mitä uskot saavasi. Kuinka monelta joudut pyytämään saman synnin anteeksi, ennen kuin voit olla varma, että siunaus sisälsi pyhän hengen? Et voi tietää!
Ala-asteella meillä oli sääntö, että pyydettiin anteeksi oppilaalta, jota oli loukannut. Opettajamme kuitenkin pakotti minut ja erään toisen vl-oppilaan käyttämään "jeesuksen nimessä ..."-fraasia. Tilanne on muutenkin jo kiusallinen, mutta sitten vielä vl-opettaja vahtii vieressä, että suusta tulee "oikeat" sanat. Pääseeköhän se opettaja taivaaseen?!
oppi-isäsi Heikki Saari kävi 70-luvulla erottamassa 2/3 Amerikan uskovaisista "Jumalan valtakunnasta", koska heillä ei ollut sama henki kuin Heikillä...
Sama tilanne kuin babtistien kanssa?
Törkeää käyttäytymistä opettajalta. Henkistä väkivaltaa suorastaan. Olen monesti yrittänyt käynnistää keskustelua jonkun vl:n kanssa juurikin tuosta sanojen voimasta, mutta aihe on ilmeisesti sen verran hankala, että aina puolustaudutaan juuri kuten Weha ylempänä. Kukaan vl ei ole osannut selittää ristiriitaa, mikä vallitsee siinä, että jos ns. epäuskoinen saarnaa vl:lle synnit anteeksi "oikeilla sanoilla", tämä uskoo synninpäästön jos hän uskoo saarnaajan olevan myös vl. Tällöinhän FAKTA on se, että voima on sanoissa, ei missään muussa. Ilmeisesti tuntuu liian tyrmistyttävältä edes ajatella, että oma usko onkin pelkkää harhaa, psykologista keinottelua. Muutenkin Pyhän Hengen idea on niin järjetön, ettei sen olemusta tai olemassaoloa voi oikein edes tosimielellä pohtia. Sen täytyykin perustua pelkästään uskoon, ja silloin on täysin mahdollista uskoa pelkästään sanoihin, tai oikeastaan se on ainoa vaihtoehto.
Miäs26v kirjoitti:
"...Lestadiolaiset väittävät, että heidän kaltaisensa usko on ollut olemassa jo alkuseurakunnasta asti..."
Tuo on vl:ien itse keksimä kuvitelma. Alkuseurakunnassa ei oltu yhtä mieltä opetuksesta. Eri ryhmät opettivat kukin tavallaan. Mitään "yhtä oppia" ei ollut. Liikkui erilaisia opettajjia ja erilaisia kirjoituksia levitettiin. Se miksi kristinuskon oppi on tullut, määriteltiin piispojen kokouksissa vasta joskus 200-300-luvulla jKr. Riitelyä nekin kokoukset olivat, ja riitely on jatkunut siitä lähtien.
http://freepathways.wordpress.com/2010/08/23/riita-ruokapoydassa/
Weha, tässä kohti olen kanssasi samaa mieltä. Mutta en voi yhtyä kaikissa asioissa sinun käsityksiin. Mitä esim. olet kirjoittanut vl foorumissa.
"Opettajamme kuitenkin pakotti minut ja erään toisen vl-oppilaan käyttämään "jeesuksen nimessä ..."-fraasia."
Tässä kohtaa taidat narrata. Vl opettaja ei koskaan pakottaisi oppilaita tällaiseen. Eikä ainakaan ei vl oppilaita. Kuulostaa kovin vieraalta.
Kertakaikkiaan hyvä avaus!
Itsekin vl-opin vammauttamana, en voi muuta sanoa, kuin että olitpa osuvasti kirjoittanut.
Vl-usko on niin sulkeutunut ja sairas oppi/yhteisö, että kun sen äidinmaidosta ryystää, siinä ei sitten tarvitsekaan omaa ajatusta hitusen vertaa:)
TÄysin samaa mieltä, oivaltava kirjoitus.
"uskonnot ovat aina olleet keskeisillä sijoilla eri taistelukentillä, oli taistelu sitten fyysisen veristä tai vain psyykkistä sotaa. Uskonnon olemus on syvällä ihmisen itsekkyydessä ja tyhmyydessä" -kirjoitti miäs26v.
Tämä on valitettavasti täysin totta. MIKSI? Sitä todellakin on syytä miettiä!!!
Kun lukee tätä keskustelufoorumia, siinä se raadollisuus on eteemme levittäytyneenä kaikessa loistossaan.
Miksi? Mielestäni siksi, että pidämme liikaa kiinni vanhoista kirjoituksista, niiden sanamuodoista, jokaisesta lauseesta. Kukin pommittaa itselleen mieluisilla kohdilla tai teksteillä. Miksi se on niin tärkeää, miksi haluamme olla niin varmoja että juuri meidän kohtamme on täysin oikea. Emme uskalla edes tarkastella mitään kriittisesti. Ja tämä koskee muitakin kuin vl:iä ja muita uskontoja kuin kristinuskoa myös. On jotenkin yleismaailmallista...
Kuitenkin nämä kirjoitukset ovat kulkeneet niin monen suun ja käden kautta, että ne ovat muuttuneet moneen kertaan. Ja alunperinkin olleet vain aikansa ihmisten kirjoituksia. Jumalan pyhyys on kaikkien kirjoitusten yläpuolella.
Kuitenkin uskossa on kysymys YKSINKERTAISESTA sydämen uskosta (muuhun emme pystyisikään, edes Jumalan lahjoittaman suuren armon avulla) ja Jumalan pyhyydestä, jota meidän tulee kunnioittaa.
Siksi meidän pitää tutkiskella "sydäntämme", pitää lamppujamme palavina, kysellä, nöyrtyä, pyytää Jumalata apua, armoa ja rakkautta ymmärtää ja toimia oikein. Ja luottaa siihen, että Jumala omassatunnossamme myös meitä ohjaa. Jakaa muiden kanssa asioita yhdessä myös, olemmehan samassa veneessä, Jumalan luomia ja Jumalallemme yhtä tärkeitä ja rakkaita kaikki. Myös rakkaudella ohjata ja saarnatakin voimme.
Meille ei kuitenkaan kuulu tuomitseminen, koska se on ihmiselle mahdoton tehtävä. Ei edes niin, että väitämme tekevämme sen Jumalan ilmoituksen tai jopa valtuutuksen perusteella. Se nimittäin saa ihmisessä aikaan turmeluksen. Kaikki valtaväittelyt etäännyttävät Jumalasta ja ovat pelkkää ajanhukkaa ja harhaa.
Tuli tuosta viestistä mieleen vanha taistolaisten laulu, jossa sanottiin jotain sellaista että "puolueettomien humanistien tyhjät korulauseet".
Kaunista mutta tyhjää. Miksi?
nimimerkin "ei sodi" viestistä
Voisit lähettää sen hieman editoituna johonkin lehteen. jatkossa ovat näemmä muutkin kiittäneet. Juuri sinunlaisia kirjoittajia tarvittaisiin esim. Kalevan tai Helsingin Sanomien mielipidepalstalle.
ystävällisesti huomauttaa, kun hän kirjoitti:
"Tytti 87 sinä olet yhtä kaukana vl:ästä, kuin itä lännestä..."
että saan olla mukana ry:ssä muiden mukana niin kauan, kun hyväksyn vanhoillislestadiolaisuuden perus-eli pääuskonnäkemykset:
"Opetuksen sisällössä tärkeinä pidetään uskonpuhdistuksen periaatteita. Niiden mukaan Raamattu on korkein auktoriteetti uskoa ja elämää koskevissa kysymyksissä ja että ihminen tulee vanhurskaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden."
Näin ovat uskonveljet minulle sanoneet.
valitettavasti sellaisen käsityksen, että hän on kova, ylimielinen ja kaukana sellaisesta kristillisesta rakkaudesta, josta esim. Jeesus tunnetaan Raamatussa. Hän (Weha) puolustaa vaikka verissäpäin lakia, oppia ja puusilmäistä näkemystään "oikeasta uskosta", vedoten aina ennalta-arvattaviin argumentteihin. Jo pelkästään tuo, että hän tyrmää suoralta kädeltä sinun uskosi, tytti87, kertoo jo hänen sydämensä kovuuden. On valitettavaa kuinka sokeaksi voi uskonto ihmisen tehdä - tai olisiko Wehan tapauksessa kyse vain typerästä itsepäisyydestä ja pätemisen tarpeesta?
tekemään toisesta epäystävällistä henkilöanalyysiä, mikä kertoo sydämesi kovuudesta. Itsekin olen näemmä kovasydäminen, kun sanon sinusta noin.
Mikähän siinä on, että ne, joiden usko on epävarmalla pohjalla tai sitä ei ole, syyttävät fundamentalisteja kovuudesta, kun nämä puhuvat niinkuin uskovat? Kolahtaako se jotenkin omaantuntoon? Kummallista. Luulisi, ettei liikuttaisi pätkääkään. Mahtuuhan maailmaan ääntä ja uskovaista joka lähtöön.
Ei kannattaisi tuhlata aivotyötä Wehan kaltaiseen luvalla sanoen tomppeliin. Kun on vain lusikalla annettu on turha odottaa mitään kunnnollista. Netissä näköjään pikku harrastelu irrallisilla raamatunlauseilla ja kopypaste-toiminnolla saa aikaan sen että muut alkavat pitää nerona. :-D Tosiasiassa Wehan typpisellä kirjoittelijalla ei ole yhtään mitään oikeaa annettavaa keskusteluissa.
Kaikki kunnia hänelle ihmisenä ja kyllä hänellä on oikeus kirjoitella siinä kuin kaikilla muillakin.
tekemään toisesta epäystävällistä henkilöanalyysiä, mikä kertoo sydämesi kovuudesta. Itsekin olen näemmä kovasydäminen, kun sanon sinusta noin. ** Miäs on liikuttavan oikeassa. Wehalla ei ole juuri kristinuskon kanssa mitään yhteistä. Hän on ihminen lahkossa, joka täyttää lahkolaisen kaikki omineisuuden ja on kakdottanut iankaikkisuuden juuri niissäkin.
Paavali luettelee kuoleman synnit; Gal 5:
9 LIHAN AIKAAN SAANOKSET OVTA SELVÄSTI NÄHTÄVISSÄ. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, 20 epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus LAHKOLAISUUS,
21 kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, EIVÄT SAA OSAKSEEN JUMLAN VALATKUNTAA?
Weha on juuri lahkolainen, ylimielinen sellainen, joka täyttää myös Jeesuksen oman varoituksen Matt 24. 11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta 23 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko.
Niin, jos joku väittää, että vain meillä, älkää uskoko.
Minä taas sanon sinulle > Luuk. 17:20
Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen TULEMISTA VOIDAAN TARKKAILLA.
Jeesus sanoi samoin, eikä puhunut SRK;sta mitään.
Mikähän siinä on, että ne, joiden usko on epävarmalla pohjalla tai sitä ei ole, syyttävät fundamentalisteja kovuudesta, kun nämä puhuvat niinkuin uskovat? ** Usko mihin, SRK;honko?
Kolahtaako se jotenkin omaantuntoon? Kummallista. Luulisi, ettei liikuttaisi pätkääkään. Mahtuuhan maailmaan ääntä ja uskovaista joka lähtöön. ** Näkyy mahtuvan myös VL,iä?
aito oma itsensä eikä feikki niinkuin sinä
maalaisjärjellä erästä asiaa elävästä uskosta, josta olen epäuskoisille työkavereille kertonut.
Raamattu suorastaan viljelee kohtia kuinka on vain yhdenlainen oikea usko ja kuinka Jumalan valtakunnan raja on selvä, esim. (Tiit.3:10-11). Ei Pyhä Henki opeta monella tavalla.
Helppoheikkejä riittää, jota on ekumenia, eli hengellinen huoruus.
12. Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
Kesitas vastasi jo tuossa edellä hyvin, mutta vastaan vielä omasta puolestanikin. Se, millaisena Wehaa pidän, välittyy hänen kirjoituksistaan. Yksityiskohtaista luonneanalyysia en tietenkään voi hänestä tehdä koska en häntä mitenkään tunne, ja ihmisenä hänellä on varmasti hyvät ja huonot puolensa kuten meillä kaikilla. Halusin vain tuoda ilmi sen, kuinka kaukana Weha on siitä, mihin kristillinen rakkaus perustuu. Ei ainakaan toisen uskon vähättelyyn, tuomitsemiseen tai Raamatunkohtien noukkimiseen sieltä täältä. Ja Weha kun kuitenkin pitää itseään ns. ainoaan oikeaan uskoon kuuluvana ja tätä kautta myös ydinkristittynä. Vaikka itse olenkin ateisti (enkä tunne olevani yhtään epävarmalla pohjalla), silti Wehan kaltaiset räikeät tapaukset pistävät silmään ja ärsyttävät, koska kuitenkin ihmisen on hyvä toimia vakaumuksensa mukaan, erityisesti rakentavasti keskustellen toisten ihmisten kanssa, mitä Weha ei todellakaan tee.
Eikä minua loukkaa vaikka pidät minua kovasydämisenä, varmasti monien mielestä sitä olenkin, koska en usko Jumalaan tai Raamattuun Totuutena. Silti olen valmis keskustelemaan uskonnosta oman vakaumuksenikin pohjalta, kunhan keskustelu pohjautuu omaan ajatteluun ja argumentointiin, ei apinointiin. Vl-uskosta minulta saattaa irrota helposti kärkkäitäkin kommentteja, sillä olen tuossa yhteisössä elänyt ja nähnyt sen kaikki (tai ainakin erittäin monet) puolet, sellaisetkin joista ulkopuolisilla ei voisi olla mitään käsitystä. Siksi minulla nousee herkästi niskakarvat pystyyn kun kuulen/näen fundamentalistihenkilön joka suoltaa tiettyjä fraaseja, joilla itseäni on aikoinaan piiskattu.
Jos aletaan vähänkin maalaisjärjellä ajatella Raamatun sisältöä, lentää kyseinen opus samantien romukoppaan. "Elävästä uskosta" ei ole mitään muuta todistetta ihmiskunnassa kuin Raamattuun sirotellut, erittäin monitulkintaiset tekstipätkät. Kyllä vainukoira löytää jos sille jostakin haju annetaan. Raamattu on alusta tuhansille erilaisille uskonsuunnille ja -lahkoille. Jos se olisi selkeä ja looginen teos, ei olisi kuin yksi usko. Eikä se muuten takuulla olisi vl-usko.
usko on tässä: "Jaak. 2:1
Veljeni, te jotka uskotte meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, kirkkauden Herraan, älkää erotelko ihmisiä. [3. Moos. 19:15; Sananl. 24:23] "
ja jos uskomme samalla tavalla, niinkuin tuossa yllä, niin raja on selvä ja meillä ei ole lupa erotella ihmisiä, niinkuin sinä valitettavasti teet. Weha, usko Raamattua ja Jumalan sanaa, äläkä vainoa muita uskovia kuin Saulus!
sinua loukkaa se, että sinua sanoo kovasydämiseksi, koska jos loukkaisi, et tietystikään sanoisi toista ihmistä sellaiseksi ja vielä monta kertaa, eikö niin? Siksipä uskallan kaikessa rauhassa sanoa sinua kovasydämiseksi, ja niin ollen ollaan sitä molemmat.
Luonneanalyysin tekeminen julkisesti on sinusta luvallista, mutta toisen uskon tuomitseminen ei? Oudot on sinulla nuo normit.
Jos edes itse noudattaisit noita normejasi, se olisi ihan kunnioitettavaa, mutta kun et noudata. Teet itse juuri sitä mistä wehaa syytät, eli sanot ettet pidä häntä oikeanlaisena kristittynä.
Kaunis käytös muita kohtaan on kristitylle sivuasia. Hyvä on, jos se on, mutta pääasia on ihan muualla.
Jos sinua ärsyttää vl-fraasien suoltaminen, minua ärsyttää sinun kaltaisesi kirjoittajat, jotka ovat suu vaahdossa sättimässä ja tuomitsemassa muita siitä että nämä tuomitsevat! Ärsyttää se, että tehdään juuri sitä mistä muita syytetään.
Jos ihminen pitää toisen uskoa vääränä, on rehellistä, että hän sanoo sen. Jos toinen ei sitä kestä, hän ei ole varma omasta vakaumuksestaan ja on siksi kerjäämässä sille hyväksyntää.
Kirjoitat: "Luonneanalyysin tekeminen julkisesti on sinusta luvallista, mutta toisen uskon tuomitseminen ei? Oudot on sinulla nuo normit.
Jos edes itse noudattaisit noita normejasi, se olisi ihan kunnioitettavaa, mutta kun et noudata. Teet itse juuri sitä mistä wehaa syytät, eli sanot ettet pidä häntä oikeanlaisena kristittynä."
Ilmeisesti et ymmärtänyt, kun kirjoitin, etten yksityiskohtaista luonneanalyysia Wehasta pysty tekemään enkä haluaisikaan. Kaikki me jotka tänne kirjoitamme ja varsinkin kommentoimme toistemme vakaumuksia, olemme mielestäni täysin ansaitusti alttiita arvostelulle sen mukaan, mitä sanomme. Näen Wehan sellaisena kuten kirjoitin. Ja jos kerran näet tarpeelliseksi valittaa siitä etten pidä Wehaa "oikeanlaisena kristittynä" (olisi ehkä pitänyt määritellä tarkemmin mitä tuolla tarkoitan, mutta olkoon nyt), et kuitenkaan näe mitään pahaa siinä, että Weha esimerkiksi sanoo tytti87:lle: "sinä olet niin kaukana vl:lästä kuin itä lännestä..."
"Jos sinua ärsyttää vl-fraasien suoltaminen, minua ärsyttää sinun kaltaisesi kirjoittajat, jotka ovat suu vaahdossa sättimässä ja tuomitsemassa muita siitä että nämä tuomitsevat! Ärsyttää se, että tehdään juuri sitä mistä muita syytetään."
Minua ei hirveästi kiinnosta mikä sinua ärsyttää. Minulla on oikeus kirjoittaa tänne, niin on sinullakin.
"Jos ihminen pitää toisen uskoa vääränä, on rehellistä, että hän sanoo sen. Jos toinen ei sitä kestä, hän ei ole varma omasta vakaumuksestaan ja on siksi kerjäämässä sille hyväksyntää."
Voiko omasta vakaumuksestaan koskaan olla täysin varma, sanopa se? Jos voi, silloin on luultavasti väärässä. Farisealainen totuuden julistaminen ei anna ihmisestä koskaan hyvää kuvaa. Aina täytyy olla pieni epäilys kaikesta, vaikka sisimmässään kuitenkin tahtoo johonkin uskoa. Siksi on mielestäni perusteetonta sanoa toiselle, että tämän usko on väärä - sitä ei voi koskaan varmuudella tietää. Jos yrität sanoa, että toitotanhan minäkin totuuksiani: pyrin kuitenkin pohjimmiltani rakentavaan sävyyn, enkä missään nimessä ole suu vaahdossa toisten kimpussa. En ole sanonut totuutta Wehasta, vain oman olettamukseni, joka voi aivan hyvin olla myös väärä, jos hänet oikeasti tuntisin.
Peace,
on väärennyt?
vaikutat lestalta?
Wehalla ei ole vielä ainakaan sellaista kypsää uskoa, jota olen tavannut vl puhujien joukossa useammankin henkilön kohdalla. Tosin jo puheen perusteella arvion kenen kanssa menen keskustelemaan. Niistä uskokohdista, joista weha kiskaisee jyrkän ja tekstin lainaamiseen perustuvan tulkinnan ilman sen kummempia selityksiä, saa kypäsän ihmisen oman uskonsa tuntemukseen perustuvan selostuksen muualta. Weha ei ole syntynyt vl uskoon, joten onko hänellä erityinen tarve olla puhdasoppisesti ymmärtämällään tavalla uskomassa. Tätä linjaa ei onneksi edusta kaikki sananajulistajat, jotka siihen tehtävään on valittu. Eron kuulee puheissa ja vielä selvemmin kun keskustelee asioista. En ole kertaakaan saanut niskaani sellaista, mitä weha täällä on epäuskoisille palstalaisille tarjonnut.
pitkän viestin, mutta se häipyi taivaan tuuliin, kun palvelua päivitettiin parhaillaan. En jouda kirjoittamaan uudestaan. Sanon vain tiivistetysti sen sisällön: asennoitumisesi tekopyhyys tympäisee. Sinulla on itsellesi ja muille eri säännöt.
Etsivä xx: "En ole kertaakaan saanut niskaani sellaista, mitä weha täällä on epäuskoisille palstalaisille tarjonnut. "
Samaat sanat. Weha on vähän kajahtanut.
suoraan vuosisatojen halki Lapin Marialle. Mikään ei ole Maailman Ainoalle Oikealle Uskolle mahdotointa...
Lutherin ja Lapin Marian välissähän tätä Ainoaa Oikeaa Uskoahan ei missään tiettävästi esiintynytkään.
Kyllä tiedän uskovaisten opin ja se on kaikilla saarnanvirassa sama. Sinä olet ekumeninen sekoittaja....
Tervetuloa joukkoon, etsivä-xx :)
Wehalle vastaus: Sinun erehtymättömän seurakuntaoppisi seuraus on, että hengellisessä lompakossasi menevät kymmenentuhatta leiviskää ja sata penninkiä sekaisin. Sehän on selvää "sekaoppia."
ei ole lainkaan vaikea saarnata niin kuin konservatiivinen vl-puhuja. Jopa minä osaisin saarnata sillä tavalla, olenhan puheitakin sen verran elämäni aikana kuullut. Raamatunkohtiakin, joita seuroissa käsitellään, on niin vähän (joku kerran puolileikillään sanoi, että lestadiolaisraamattuhan on vain muutaman hassun lehden pituinen, ja tuossa on vinha perä), että niiden tulkinnat muistaa ulkoa. Lisäksi tuntuu, että varsinkin jotkut vanhemmat puhujat ovat tavallaan "urautuneita", eli he eivät edes yritä pohtia puheissaan mitään uutta, vaan pitäytyvät siinä vanhassa, mistä ovat jo kymmeniä, ellei satoja kertoja saarnanneet.
Koska en ole vuosikausiin enää jaksanut puheita kuunnella muuten kuin joskus satunnaisesti radiosta tai jos olen suviseuroissa käynyt, kovin selkeää kuvaa nykylinjasta eritoten nuoremman puhujasukupolven keskuudessa minulla ei ole. Käsittääkseni kuitenkin ajankohtaisia teemoja puheissa usein käsitellään, kuten internetiä, muoti-ilmiöitä, nuorten käyttäytymistä jne., ja keskustelu niistä on hieman jo avoimempaa, mutta ymmärrettävistä syistä kovin liberaalia kantaa nuorin ja avarakatseisinkaan vl-puhuja tuskin uskaltaa saarnaansa ottaa, jottei joutuisi puhutteluun tai pahimmassa tapauksessa erotetuksi yhteisöstä, jossa esimerkiksi hänen perheensä tiiviisti on. Sitäkään en tiedä ovatko nuortenillat muuttuneet enemmän järkevään suuntaan, vai ovatko ne edelleen vain hymistelyä ja sitä samaa jargonia, kuinka uskossa on ihanaa ja maailma on niin paha...
Oho, vastaukset tahtovat välillä venähtää, mutta toivoisin sinulta kuitenkin, Weha, avoimempaa ja vähemmän ylimieliseltä haiskahtavaa argumentointia (ei sillä ettenkö itsekin tähän välillä sortuisi), koska älyä sinulta takuulla löytyy.
Mihin vastineesi kohdistuu, kun se netissä viittaa "Luther heitti viestikapulan", joka ei ole minun tekstiäni.
Olen edellenkin sen kirjoituksen takana, että olen saanut puhujilta hyvän keskutelun opista. Missään en ole sanonut heidän opettavan "sekaoppia".
Mitä minuun itseeni tulee ekumenia on sitten luterilaisuuden sisällä ja sielläkin sen pelastuksen teologian opin mukaista (ero siis ns liberaaliseen linjaan).
Minun uskonkäsityksestäni suhteessa vanhoillislestadiolaisuuteen on täällä ollut vähän aikaa sitten joidenkin käsitys, että olen melkein samoin mutta en ihan. Missä tarkalleen olen sitähän ei täällä palstalla tarvitsekaan määrittää. Puhun minä edelleenkin siitä, mikä kutsuu ulkoa tulevia kuuntelemaan seuroja.
" ei ole lainkaan vaikea saarnata niin kuin konservatiivinen vl-puhuja. Jopa minä osaisin saarnata sillä tavalla, olenhan puheitakin sen verran elämäni aikana kuullut. Raamatunkohtiakin, joita seuroissa käsitellään, on niin vähän (joku kerran puolileikillään sanoi, että lestadiolaisraamattuhan on vain muutaman hassun lehden pituinen, ja tuossa on vinha perä), että niiden tulkinnat muistaa ulkoa."
Vastaa täysiin omaa kokemustani!
Saarnamiehet saarnoissaan puhuvat "kuin eri kieltään".
Kuitenkin he porukassa yhdessä pöydässään kehuskelevat kuinka yhtenäinen ja Raamattuun perustuva uskonto vl oppi on.
Joskus olen kuullut saarnan, joka käsitteli vain puuteria, huulipunaa, kynsilakkaa, ripsiväriä, korvakoruja ja musiikin kuuntelua. Ja kuinka syntistä käyttö on. Mikään ei ole Raamatun sanasta.
Moninaiset lahjat...
Jos ajatellaan niin saarnat ovat muuttuneet parissa sukupolvessa paljon. Sitä ei huomaa muuten kuin lukemalla vanhoa saarnoja ajatuksella. Niistä tunnistaa muutumisen.
Viimeksi kuluneina vuosikymmeninä vl-liikkeen alkuperäinen sanoma on muuttunut lähinnä alisteiseksi yhteisöllisen organisaation kehittämiselle ja sen aika merkittävällekin taloudelliselle toiminnalle. "Jumalanvaltakunnan työlle" joka ei tarkoita että suuntauduttaisiin ulkopuolelle sananjulistuksessa. Ei, vaan käännytään sisäänpäin oman joukon ja kaiken aineellisen ylläpitoon.
Sellainen ajatus tulee mieleen, kun kuuntelee lestadiolaisuuden vanhoja saarnoja. Ne ovat usein rohkeita ja yksistään Jumalan sanaa auktoriteettinaan pitäviä. Nykysaarnoista jää usein epämiellyttävä tunne, että saarnan tavoite oli lähinnä pönkittää valtarakenteita. Seurakunnan erehtymättömyyttä, kuuliaisuutta ja sen mittaamista elämäntapanormeilla.
Kun nämä asiat ovat liiaksi painottuneet, kävellään jo Raamatun ja Lutherin opetuksen yli. Me kun saamme syntimme anteeksi yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden.