Hei!
Olen kärsinyt jonkinasteisesta masennuksesta ja suunnattomasta ahdistuksesta jo vuosia. Matkan varrella on kokeiltu lääkityksenä Cipralex, Mirtatsapiini, Efexor, Seroxat ja joku mitä en enää muista. Onko minulla enää toivoa löytää oikea lääke ja parantua? Alkaa olemaan niin epätoivoinen olo..Kertokaa kiltit jos teillä on hyviä kokemuksia siitä, että vuosien etsinnän jälkeen on löytynyt hyvä lääke, kaipaisin niin jotain lisätoivoa antavaa nyt. Niin ja terapiassa käyn säännöllisesti eli en ihan terkkarilääkäriltä ole lääkkeitäni saanut ja käyttötavankin siis pitäisi olla oikea.
Voiko edes olla, että joku SSRI-lääke vielä toimii kun niitäkin on jo tullut kokeiltua? Eikös niiden toimintaperiaate ole jokseenkin sama?
Olen kärsinyt jonkinasteisesta masennuksesta ja suunnattomasta ahdistuksesta jo vuosia. Matkan varrella on kokeiltu lääkityksenä Cipralex, Mirtatsapiini, Efexor, Seroxat ja joku mitä en enää muista. Onko minulla enää toivoa löytää oikea lääke ja parantua? Alkaa olemaan niin epätoivoinen olo..Kertokaa kiltit jos teillä on hyviä kokemuksia siitä, että vuosien etsinnän jälkeen on löytynyt hyvä lääke, kaipaisin niin jotain lisätoivoa antavaa nyt. Niin ja terapiassa käyn säännöllisesti eli en ihan terkkarilääkäriltä ole lääkkeitäni saanut ja käyttötavankin siis pitäisi olla oikea.
Voiko edes olla, että joku SSRI-lääke vielä toimii kun niitäkin on jo tullut kokeiltua? Eikös niiden toimintaperiaate ole jokseenkin sama?
Vastaukset 5
Vanhimmat
.. etkä hoitajan luona keskusteluavussa? Onko siitä ollut mitään apua?
Mikä on elämäntilanteesi muuten?
Töissä/työtön? Perhe? Ystävät? Harrastukset?
Onko stressiä?
Tilapäiseen ahdistukseen bentsot voisivat olla parempia. Ahdistaako tietyissä tilanteissa enemmän?
SNRI -lääkkeet ovat vielä kokeilematta Cymbalta, Efexor jne
Mutta tutkimuksien mukaan yleensä lääkkeet eivät tehoa, jos ne eivät ala aika nopeasti tehota, siis jo ensimmäinen tai viimeistään toinen kokeilu. Tuo jatkuva kokeileminen ei kylä yleensä tehoa. Ovat kun keskushermostolääkkeitä, eivät mitään täsmälääkkeitä. Mutta tietenkin jos olo on kauhean paha olo, kannattaa vielä kokeilla, sitten SNRI voisi olla parempi.
Minkä tasoisesta masennuksesta puhutaan? Keskivaikea?
Itse olen sitä mieltä, että ongelmasi, eivät ratkea lääkkeillä, ne voivat mahdollisesi auttaa oireitasi, jos toimivat.
Psykoterapiassa käyn psykiatrin kanssa juttelemassa 1krt/vko. Tällä hetkellä en huomaan apua muuta kuin heti käynnin jälkeen kevyemmän olon. Olen käynyt nyt reilu puoli vuotta.
Masennus on asteikon mukaan keskivaikea, mutta pahempana koen ahdistuksen joka lamaa koko elämäni. Töissä käyn mutta välillä tuntuu, että olisi hyvä jäädä pidemmälle sairaslomalle. En kuitenkaan sitä haluaisi. Nytkin lähes itken toimistossani, onneks pääsee kohta kotiin. Tuon Efexorin olen kokeillut mutta vei unet ja seksikyvyt aika totaalisesti. Silti kyllä psykiatrikin sitä mieltä, että kannattaisi kokeilla kun Cipralex 20mg ei tunnu auttavan. Ahdistus on jatkuvaa joten en haluaisi bentsoihin kauheasti koskea, kerran olen jo repinyt itseni Rivatril koukusta irti. Elämä muuten on kaikinpuolin hyvällä mallilla eikä mulla ole mitään varsinaista syytä olla ahdistunut, en vaan tiedä mistä helvetistä tämä olo kumpuaa..
Onko hänellä varmasti psykoterapiapätevyys?
Puoli vuotta on aika lyhyt aika.
Onko sinulla ystäviä? Tuntuuko työ olevan mielekästä ja työssä hyvä ilmapiiri.
Liikutko ulkona/harrastatko liikuntaa? Suhteet lähisukulaisiin?
Sorry vaan en ihan usko siihen, että olet ahdistunut /masentunut ilman syytä---
hänellä ihan pätevyys psykoterapiaan on. Ja myös psykiatri on koulutukseltaan kuten kirjoitin.
No yks syy tälle on olemassa. Mä olen aika yksinäinen ihminen. On mulla siis ihan hyviäkin ystäviä, mutta he ovat hiljattain löytäneet itselleen tyttöystävät niin aikaa muulle olemiselle ei niin paljoa ole. Tyttöystävä löytyy itseltäkin, mutta kyseessä etäsuhde niin ei viikoilla hirveästi apua yksinäisyyteen ole. Muita syitä en masentumiseen löydä, kaikki sai aikanaan alkunsa 2003 kun ensimmäinen avovaimoni otti ja lähti. Sen jälkeen olen ollut enemmän tai vähemmän ahdistunut :s
Työ on muuten oikeen hyvä, mutta välillä on tekemisen puutetta, kolme vuotta kun on samaa duunia tehnyt niin sen osaa suurimmaksi osaksi vaikka silmät kiinni. Usko vaan mutta mulla on ihan rationaalisesti ajateltuna todella hyvä elämä, silti tämä suunnaton ahdistus kumpuaa jostakin. Voi kun löytäisinkin jonkin konkreettisen syyn sille niin voisin asialle jotain tehdäkkin..
,, en minä nyt mitään kovin ihmeellistä kaiva enkä kaipaa, eikä sinun tarvitse täällä "paljastella".
Se avovaimon lähteminen voi jo olla tarpeeksi iso haava, "pieni kuolema". Kai käsittelet sitä siellä terapiassa?
Jos vaikka harrastaisit jotain missä voisi saada kavereita/ystäviä, niin et olisi niin yksinäinen...
Psykoterapian tehoaminen kestää kuitenkin ainakin vuoden, usein kaksi. MInulla alkoi helpottaa toisen vuoden aikana. Joten kärsivällisyyttä..