Pohdiskelin tässä erään sukulaisen vierailun jälkeen... Hän on pienen lapsen äiti jolla ei ole koskaan ollut koiraa, minulla on kaksi pientä lasta ja kaksi koiraa ja koirat on tottuneet olla sisällä. Sukulaisen vierailun ajaksi koirat pitäisi kuitenkin teljetä mahdollisimman kauaksi hänen lapsestaan, koska hän pelkää että koiramme yhtäkkiä purevat hänen lastaan... Olen yrittänyt vakuutella, etteivät ne pure mutta eilenkin kun toinen koira oli todella tuttavallinen (nuuhki lasta läheltä), äiti koki sen uhkaavaksi ja laitoin koiran sitten toiseen huoneeseen. Toinen koiramme ei edes lapsista välitä vaan kiertää kaukaa, mutta sitäkin sukulaiseni pelkää. Koiramme ovat erittäin kilttejä eivätkä ole koskaan purreet ketään, joten mitenkähän saisin sukulaiseni vakuutettua etteivät ne tee hänen lapselleen mitään? Ei sekään mielestäni ole koiraa kohtaan oikein että ne suljetaan toiseen huoneeseen vain siksi, että joku kokee sen uhkaavaksi jos koira tekee tuttavuutta. Vai juostaanko me ihmiset toisiamme pakoon jos toinen sanoo käsipäivää?
Vieraat ja koirat...
pattitilanteessako?
16408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sitä voi ongelman tehdäkin. Laita ne koirat eri huoneeseen tai vaikka ulos jos sukulaisestasi niin on parempi. Ei ne siitä mitään traumoja saa, ne on koiria hyvänen aika!
Sukulaisesi yrittää vakuutella, että pelkää koiria ja sinä yrität vakuutella, että pelko on turha. Paras kai, kun laittaa koirat vierailun ajaksi eri huoneeseen puruluiden kera. Yksinkertaista, ja vierailussa voi keskittyä muihin jutunaiheisiin kuin koiriin..
Voitko hyväksyä ja kunnioittaa toisen tunteita?
vaihtoehdot ovat varmaan siinä että joko katsotaan että koirien talous on koirien talous, ja sinne ei ne koirista tykkäämättömät tule.
tai sitten laitetaan koirat telkien taakse.
Joopa joo en suostuisi koiraani telkemään toiseen huoneeseen. Meille ei tarvi tulla jos pelkää koiraa, sillä talossa ollaan talon tavoilla...
Sukulaiseni ei pelkää itse koiria, koska silittelee ja rapsuttelee niitä kyllä kyläillessään. Hän pelkää, että koirani purevat hänen lastaan! Syytä tähän pelkoon en kyllä tiedä, sillä koskaan ei ole ollut mitään sellaista tilannetta eikä häntä tai hänen lastaan ole mikään koira koskaan purrut.
On meillä käynyt koiria pelkäävätkin, ja silloin olen laittanut koirat ulos koska vieras ei ole tullut tuulikaappia edemmäksi. Tässä vain kun ei ole kyse tuosta...
se on sitä äidinvaistoa :) tottakai sitä jokainen äiti on suojelevainen lapsiaan kohtaan, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Joskus huoli on turhaa, joskus ei. Jos sukulaisellesi tulee turvallisempi olo kun koirasi ei ole hänen lapsensa lähellä, miksi et laittaisi koiria hetkeksi toiseen tilaan? Onhan ne koirat kuitenkin eläimiä, eikä eläimestä voi koskaan olla 100% varma, vaikka olisi kuinka kiltti.
Sukulaisesi pelkää koirien purevan, siis pelkää koiria.
Mikä estää laittamasta koiria toiseen huoneeseen?! Oma ylpeys tai joku muu juttu, joka on jäänyt hampaankoloon sinun ja sukulaisesi välillä. Taidat tykätä vallan tunteesta, minkä saat tästä tilanteesta.
Miten näin yksinkertaisesta asiasta saakin tuollaisen ongelman itselleen ja muille!!!
Tunnet varmasti oman koirasi ja tiedät, ettei se käy kehenkään kiinni. Mutta tunnetko sukulaisesi lapset? Mitä jos he koiriin tottumattomina tekevät koiralle jotain mikä saa koiran ärähtämään tai nappaamaan kiinni? Koirasi ei välttämättä siedä vierailta lapsilta samaa kohtelua, kuin mitä oman perheen lapsilta.
Itse en ainakaan jättäisi koiraani lasten seuraan vartioimatta... tai lastani vieraan koiran kanssa vartioimatta. Se että koira ei ole koskaan purrut ketään, ei tarkoita etteikö se siihen joissakin tilanteissa siihen pystyisi. Harva koira täysin syyttä puree... valitettavan usein kyse on siitä, että niitä on jollain tavalla ärsytetty. Loppupeleissä se koira siitä kuitenkin kärsii ja pahimmassa tapauksessa lopetetaan. Eli jos haluat suojella koiraasi, niin kannattaa pitää koira pois jaloista kun on vieraita.
Hyviä pointteja, kiitos :) Valitettavasti tämä sukulainen ei nimenomaan siinä tilanteessa, että olemme itse ihan vieressä molemmat ja lapsi on siis vauva joka ei vielä osaa liikkua (puolivuotias), ei luota siinäkään. Toivon vain, ettei lapsi opi äidin ylireagoimista ja ala sen takia pelkäämään koiria että äitinsä on hänet siihen opettanut - vaan sepä onkin toinen juttu eikä onneksi minun murheeni...
ne koirat kun on vaan koiria niin ei niitä kuule haittaa vaikka ottaisit tämän tuoreehkon äidin tunteet huomioon ja laittaisit ne koirasi muualle siksi aikaa etteivät ole lapsen naamaa nuolemassa! Järki hoi!
Meillä nyt ei ole koiraa, mutta lapsi ja kissa. Koiria käy täällä toisinaan. Kissa on vasta nyt 10 kk jälkeen alkanut suhtautua edes vähän myönteisesti lapseen, mutta säikkyy edelleen kiljaisuja. Äkkinäisiä liikkeitä ei juurikaan, siis oman lapsemme. Kun kylään tulee vieraita lapsia on tilanne niiden suhteen toinen. Vaikka miten vakuuttelisin, ettei tuo lapsia pure tai kiinni käy (sillä kokemuksella mitä omasta lapsestamme on) niin vaikuttaa kuitenkin siltä, että kissan luonne vieraiden lasten ollessa kyseessä muuttuu kokonaan. Eikä ihan positiiviseen suuntaan. Onneksi kuitenkin ottaa mieluummin etäisyyttä kuin koittaisi päälle käydä. Vaikka täällä käyneet koirat ovatkin päässeet nuuskimaan vauvaamme en silti kauheasti riemastu kovin lähikontaktista ja tilanteesta, jossa koira on todella tuttavallinen. Pyrin välttämään turhaa lähikontaktia myös silloin, kun kyläilemme koiraperheissä.
Koira samoin kuin kissakin on eläin. Et voi mennä takuuseen sen käyttäytymisestä, vaikka se omaa väkeään kohtaan olisikin oikea kullanmuru niin mitenkäs vieraat sitten. Vierailla on kuitenkin omat hajut ja liikket voivatkin koirasta tuntua uhkaavilta, jolloin saattaakin koira siirtyä puolustuskannalle.
Olen kyllä meillä käymässä olleille henkilöille, jotka ovat koiransa mukaan ottanut sanonut, että kyseessä on täällä kissan koti. Kissaa en heidän vierailujensa ajaksi ala mihinkään teljetä vaan mikäli koira ei kissaa sulata sen voi sitten jättää kotiinsa odottelemaan isäntäväen paluuta/jättää ulos tai autoon/teljetä meillä eteiseen. Mikäli pienen vauvan vanhemmat kokisivat lapsensa turvallisuuden uhatuksi tuon kissamme suunnalta rajoittaisin kuitenkin kissan liikkumista niin, ettei kontakti lapsen kanssa ole mahdollinen. On hyvin luultavaa, ettei sukulaisesi vakuutu mistään sanomisistasi sen suhteen, ettei koiristasi ole hänen lapselleen vaaraa. Kuitenkin myös pienet lapset eivät ole niitä helpoimmin ennakoitavia käytökseltään ja reaktioiltaan, tuskin sitä ovat koirasikaan, vaikka kilttejä ovatkin.
Vähän kiusallinen tilanne. Entisenä koiranomistajana ymmärrän miltä sinustaa tuntuu. Koti on myös koirien koti. Toisaalta tiedän että tuoreella äidillä on hirveä suojeluvaisto päällä. Minä en ole mikään tuore äiti mutta oli asioita ja on edelleen asioita mitkä ennen ei hetkauttanut ja nyt herättää jopa pelkoa. Yksi niistä on nimenomaan eläimet =) Vaikka tiedän ettei minun tarvitse pelätä niin ajattelen silti kaikkea mitä voisi tapahtua.
Minä tein aikoinaan niin että kysyin vierailta saako koira olla huoneessa (vaikka olisi ollut huoltomies käymässä). Koska vaikka koira oli oikeesti harvinaisen kiltti ja koti oli myös hänen halusin myös että kaikilla vierailla on mukava olla. Koiran ei tarvinnut olla päiviä siinä yhdessä huoneessa ja hänellä oma peti ja leikkitavarat sekä vettä ja tarvittaessa syötävää mukana. Että en usko että koirani kärsi siitä että välillä tuli ihmisiä jotka pelkäsivät =)
En myöskään usko että tämä sun tuttava aiheuttaa lapselle koirapelkoa, melkein varmasti uskon että kyse on väliaikaisesta pelon tunteesta, suojeluvaisto siis tässä tapauksessa.
Sitten on myös sellaisia koiranomistajia (en tarkoita AP:ta!!) esim kaverini joka on asettanut porttikiellon kaikille joilla on lapsia koska lapset ihan varmasti häiritsevät hänen koiria. Tässä on kyse ulkoaidassa olevista koirista ja kukaan lapsi ei ole koskaan häirinnyt näitä koiria. Hän vaan tuntee valtavaa suojelua näitä karvaturreja kohtaan eikä ole erityisen lapsirakas =) No emme tapaa hänen luona vaan käymme muualla kahvittelemassa, ilman koiria ja ilman lapsia. Meitä on moneen junaan mutta uskon että keskustelemalla saatte asiat kuntoon.
Minä en koskaan menisi koirastani takuuseen etenkään lasten lähellä ollessa. Mutta sinähän korvaat, jos jotain tapahtuu.
Tosiaan on varmasti helpointa kaikkien kannalta laittaa vain koirat eri huoneeseen. Itselläni on myös kaksi koiraa ja alle vuoden ikäinen lapsi. Koirille tästä ei varmasti ole mitään haittaa. Minua aina harmittaa eniten lapsi tällaisessa perheessä, jossa vanhemmat pelkäävät koiria. Pelko tarttuu lapseen ilman että hänellä on koskaan ollut edes mahdollisuutta tutustua koiriin, surullista. Vaikka täytyy sanoa, óma äitini pelkäsi koiria (vaikka yrittikin meidän lasten edessä esittää että kaikki ok) niin jokaisella sisaruksellani on myös koiria, yksi tai useampi..
Riippuu, miten vanhemmat nämä pelkoasiansa hoitavat. Lapset voivat tästä myös oppia, että on ihmisiä, jotka pelkäävät tiettyjä juttuja ja ihmisiä, jotka eivät pelkää. Ei kaikkien tarvitse tykätä samoista asioista ja sekin on oppimisen arvoinen asia elämässä.
Oma äitini on aina pelännyt hevosia, ja minä olen silti ratsastanut pienestä asti, ollut "hulluna" hevosiin ja touhunnut aina hevosten parissa. Oikeastaan tuo pelko ei ole niin tarttuvaa, kuin asennevammat, esim. inhot joitain tiettyjä tai kaikkia eläimiä kohtaan.
Minulla itselläni on 3 lasta ja 2 suurta koiraa. Omat lapset leikkivät koirien kanssa, minun seuratessa tilannetta. Ovat mielestäni liian pieniä leikkimään koirien kanssa yksin.
Kun koirien lähelle tulee vieras lapsi, pidän koirani hallinnassa silmien alla tiukasti. Koirat eivät siis missään vaiheessa ole omien tai vieraiden lasten kanssa kahden.
Mikäli vieraat lapset taikka heidän omaisensa pelkäävät koiria, pyrin välttämään tilanteita joissa heidän on oltava koirien kanssa, sillä hehän ovat ihmisiä. Minun koirani pärjäävät hetken vaikkapa ulkona leikkimässä.
Tottakai suosittelen ainakin edes pientä rapsuttamista, mutta ei on silti ei.
koiraan ei voi luottaa, omat lapset ovat omaa laumaa. Muut se voi kokea uhaksi tai ärsyttäviksi.
Lapsi ja koira on pari johon ei voi koskaan luottaa, jompi kumpi voi saada päähänsä jotain todella tyhmää, repii tai leikkii puremisleikkiä (näskää).
aina siis varovaisuus ja lasten turvallisuus ensin.
Sinun tilanteessasi varmaan pikkuhiljaa toisin koiria lähemmäs sukulaistani, vaikkapa yhteisillä lenkeillä ja vieraillessa pieneillä hetkillä yhdessä. Varovaisuutta kuitenkin, koira aistii sukulaisesi pelon, eikä varmaankaan ymmärrä sitä oikein.