Äitini on juoppo

täysi-ikäinnenn kirjoitti:

Äidilläni on ilmeisesti aina ollut hieman taipumusta alkoholiin. Muistan kun muutamia vuosia sitten isäni oli vielä elossa, ja silloin tällöin äitini joi esim muutamia päiviä putkeen ja valmisti esim. kiljua, hänellä oli myös kätkössä siidereitä ym. Hän yritti salailla juomistaan, mutta kyllähän sen huomaa kun äiti käyttäytyy oudosti. Pienenäkin tällaista oli joskus. Muistan vaan jonkinlaisia hetkiä, jolloin ei ollut kivaa kun äiti oli outo, mutta ei niitä vissiin kovin paljoa ollut. Minulla oli kuitenkin äitiini hyvät välit, isääni ei. Isäni kuoli kolmisen vuotta sitten. Asuin vuoden kotona isän kuoleman jälkeen, kunnes peruskoulu loppui ja muutin pois isosiskoni kanssa opiskelemaan kaupunkiin. Sinä aikana kun asuin kotona (maalla), äitini ei muistaakseni juonut paljoakaan. Mutta välillä kyllä. Ainakaan silloin ei viellä ollut mitään ongelmia esim. lastensuojeluviranomaisten kanssa. Sitten jossain vaiheessa kun opiskelut alkoivat äitini alkoi juomaan ihan kunnolla, kaksi veljeä asui vielä kotona ja joutuivat lastenkotiinkin joksikin aikaa. Sitten äiti sai itseään niskasta kiinni ja kävi jossain vaiheessa tekemässä töitäkin. Kunnes jossain vaiheessa juominen taas alkoi. Itsellänikin oli siinä jossain vaiheessa kuukausien ryyppyputki (kesällä), jolloin en ollut tekemisissä äitini kanssa joten en tiedä mitä sille ajalle kuuluu. Koulutkin minulta jäi sitten kesken lopulta, mutta lähes samantien lopetin myös oman juomiseni. Olisin kai pystynyt jatkamaan koulua, jos olisin niin tahtonut, mutta suunnitelmat muuttuivat, joita en kyllä kadu. En kadu sitä, että keskeytin opiskelut. Opiskelin sen jälkeen sellaisella ammatillisiin opiskeluihin valmentavalla luokalla. Tarkoitettu sellaisille, joidenka tarkoitus mennä opiskelemaan, mutta eivät esim. vielä tiedä mihin jne. Siellä oli helpompaa ja rennompaa, kun lukiossa jonka keskeytin joten se oli minulle ihan hyvä ratkaisu. Äidilläni on ollut nyt noin vuoden ajan vuoronperään vaikka millaisia puliukkoja miehenään. heidän luonaan hän asustaa. Kaikki ovat olleet jotain mielipuolisia hulluja, jotka yrittävät kovistella jne. Itse olen nyt asunut yhdessä poikaystäväni kanssa, joka on rehellinen mies, aivan erilainen kun äitini miehet tai isäni. Olen nyt täysi-ikäinen. Muutimme yhteen pian kun sain selville että olen raskaana. Nyt laskettuun aikaan kuukausi ja aion viettää pari vuotta lapsen parissa, jonka jälkeen aloitan opiskelut taas. En tiedä tarkemmin millaisia. Olen onnellinen lapsesta, mutta olen aivan masentunut äidin juomisesta. hän meni pari päivää sitten naimisiin puliukon kanssa joka käyttää häntä vaan hyväkseen, esim. rahallisesti. hän meni naimisiin maistraatissa sen hullun kanssa vaikka ainakin itse sanoin että minulla ei sitten ole enää äitiä jos sen kanssa naimisiin menee. Tiedän että hän ei voi parantua alkoholismista sen hullun kanssa. Äitini on viime aikoina yrittänyt lopettaa, mutta kännissä kun on niin meni sitten naimisiin. Tänään laiton äidille viestiä että soittaa jos on selvinpäin, ajattelin ehkä hän ei ollut mennytkään naimisiin. Hän oli kännissä ties missäpäin suomea miehensä kanssa ja sanoi nauraen että pikkuveljeni oli suurinpiirtein seonnut kun kuuli että hän oli mennyt naimisiin. Päätin että minun on todella pakko sanoa äidilleni hyvästit, sillä se sattuu kun hän on sellainen. nauraa eikä tunne mitään vaikka sanon vihaavani häntä ja että hän on hirveä ihminen. en todellakaan tiedä miten voisin auttaa häntä, olen joskus yrittänyt. mutta en jaksa sitä että oma elämäni pitäisi mennä siihen että yrittäisin auttaa häntä. pahimmalta tuntuu myös vielä alaikäisten pikkuveljieni puolesta... onneksi äidin veli on ottanut heidät välillä luokseen asumaan sen verran, etteivät joudu lastenkotiin. pikkuveljeni ovat sanoneet etteivät kestä joutumista lastenkotiin... ovathan he siellä jo vierailleetkin. Tuntuu vaikealta... mieheni vanhemmat ovat esim. tukeneet paljon meitä kun lapsi tulossa ja ovat olleet läsnä... Oma äitini taas ei ole. Olen koittanut aina huolehtia sisaruksistani, jos heillä on ollut jokin hätä kun äiti ei ole auttamassaa, mutta käy liian vaikeaksi. tuntuu pahalta, mutta välillä tuntuu että olisi parempi jättää taakseen äiti ja myös sisarukset ja unohtaa heidät jotta voisin paremmin keskittyä pitämään oman elämäni kunnossa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä