Tuossa kaksi vuotta sitten sain kumppaniltani sukupuoliherpes tartunnan ja eläminen sen kanssa on ollut yhtä ylä-ja alamäkeä.. Nyt kuitenkin on elämään tullut viimein jotain positiivista, olen löytyäny rinnallenni kumppanin joka hyväksyy tautini täysin. Ongelma tässä on vain se, että kumppanini haluaisi harrastaa seksiä ilman kondomia mutta itselleni se aiheuttaa päänvaivaa. Tietoisestihan kumppanini siis ottaa riskin että voisi saada tartunnan minulta jossain vaiheessa, ja hyväksyy sen mutta itselleni se on kauhea taakka jos sattuu niin huono mäihä joskus että näin tapahtuu ja sitten saankin syyt niskoilleni tms. En toivoisi tätä helvettiä kenellekkään, ja olen painottanut kumppanilleni kuinka inhottava elämänkumppani tämä tauti on jnejne. En tiedä mitä tehdä, kondomia en loppuelämää haluaisi käyttää mutta pelko toisen tartuttamisesta on niin suuri että pää sekoaa...tokikin tarttuahan se voi vaikka kumi onkin käytössä! :( Miten te parisuhteessa olevat herpestä kantavat olette suhtautuneet asiaan...
Piinaava herpes...
Shewolf_
2381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Herpes tarttuu synnytyksessä ilman oireita 1-2%:n mahdollisuudella. Se sama mahdollisuus on siis yhdynnässäkin. Lääkärit eivät totuutta kerro, mutta faktahan on se, että jos se ei synnytyksessä tartu vauvaan tuon helpommin, se ei takuulla tartu aikuiseen: aikuisella immuniteetti on kehittynyt, ja yhdyntä on paljon kevyempi homma kun synnytys. Joten siitä voit suhteuttaa todellisuuden. Ne, ketkä puhuvat totta, myöntävät, että oireettomat tartunnat ovat yleensä olleet vaan niin lieväoireisia, tai alkuoireita ei ole huomioitu, että tartunta on tullut. No, joo, eli siis oireensa pitää tuntea hyvin ja siltikin riski on olemassa, oireitten aikaan.
Kumin kanssa, oireettomana herpes ei todellakaan tartu. Sanoi kuka mitä tahansa, selitti mitä tahansa, läpisi lämpimikseen: ilman oireita, kumin kanssa, herpes ei tartu. Keksittyjä juttuja syystä tai toisesta muuten.
Helvetti on suhteellinen asia, voi olla että kumppanisi saa kovat oireet (riipuu paljon hänen vastustuskyvystä) mutta herpes oireilee yleensä usein vain muutaman vuoden, painuen sitten hyvin pieneksi riesaksi, harvoin ilmestyväksi jne. Joten sinänsä tuo nyt ei yleenä vielä helvettiä vastaa. Sitähän ei voi varmuudella sanoa, mutta en ehkä pitäisi sitä nyt ihan ensimmäisenä vaihtoehtona.
Kumppanillasi voi jo olla herpes-virus, sitähän, tai jompaa kumpaa, kantaa ainakin 80% aikuisväestöstä, joten verikokeilla vasta-ainetesteillähän se selviää, voi olla, että hänellä on se jo, eikä tartunnasta tarvitse murehtia. Ilman oireita, sillä vaikka toisella olisi ykkönen ja toisella kakkonen, niistä saa jonkulaisen suojan myös toista kohtaan, joten oireettomana ei varmasti pitäisi tarttua ristiin,-tai on kyllä todella paska säkä, tilastollinen ihme.
Aikuisella on oikeus valita, kyse ei ole hiv:stä, ei tappavasta taudista (ei aiheuta syöpää eikä lapsettomuutta) ja sp-herpes ei edes aiheuta aivokalvon tulehdusta, millä jotkut pelottelee. Kun otat asiasta selvää, huomaat että se on se ns. vaarattomampana pidetty huuliherpes. Se ei sinänsä ole vaarattomampi tai vaarallisempi, vaan lähempänä aivoja, ja immuniteetin pettäessä, pääsee helpommin vaeltelemaan. Ja siis, olet toiminut oikein: eihän se kiva tauti ole! Ei sitä tahallaan kannata hankkia, oireet voivat olla hankalatkin. Mutta hän tietää sen, sinä olet kertonut. Ehkä hän ajattelee, että sinä olet sen riskin arvoinen? Eihän se sinunkaan elämäsi nyt sentään pilalle ole mennyt? Pahempiakin tauteja on, pahempia vastoinkäymisiä, ehkä kumppanisi tajuaa tämän.
Olettehan käyneet muuten testeissä, ennen kortsun pois jättämistä? Nimittäin, pahempia tauteja ja seurauksia on. Herpes on sairaus kun oireilee, muuten, ei mikään. Mutta on myös pysyväisseurauksia aiheuttavia tauteja, jotka ovat sairauksia oireettomanakin.
Itse sain herpeksen vakisuhteesta, oireettomalta... No en! Oireet olivat vaan lieviä ja hän ei uskaltanut kertoa. No, ensin olin vihainen. Suhteemme kyllä päättyi, mutta tiedätkö... En ole vihainen. Koska olisin valinnut kumittomuuden lopulta, kuten valitsinkin, parisuhteessa joka tapauksessa. Ilman kumia seksi on kivempaa, enkä halua sitä aina käyttää. Olin rakastunut ja olisin valinnut varmaan joka tapauksessa näin. En ole katkera, eikä elämäni ole yhtä helvettiä. Hän ei pilannut elämääni, etkä sinäkään pilaa kumppanisi elämään. Sinä olet sentään ollut rehellinen. Joten vielä vähemmän, hänellä ei ole aihetta olla katkera eikä vihainen, vaikka vahinko kävisikin. Sinun ei siis tarvitse ottaa mitään taakkaa sitten enää, kun asia on sovittu. Jutelkaa vielä ja jos hän on varma, että asia on ok, niin sitten se on.
Tunne oireesi ja tee parhaasi. Olkaa avoimia ja rehellisiä. Se sitten riittää niin pitkälle kun riittää. Herpes on tässä elämässä aika pieni riesa, mutta toisaalta: teidän on ollut pakko olla paljon avoimempia heti alusta saakka, joten voihan se olla, että lopulta, se onkin parempi näin. Ainakin teidän täytyy olla rehellisiä, eikö niin? Tsemppiä, elä elämääsi ja rakasta. Ole onnellinen, kun se onni on suotu!
Kun nykyinen mieheni kertoi kantavansa herpestä hän pyysi samassa yhteydessä miettimään suhtautumistani asiaan. Tieto oli kova isku ja meille meinasi tulla erokin siitä, mutta tunteet voittivat ja jatkoimme eteen päin. Sain rauhassa kysellä ja pelätä, eikä mies hermostunut missään vaiheessa.
Pidimme kondomin mukana niin kauan kunnes olin päättänyt, että haluan ottaa tietoisen riskin tartunnasta.
En jaksa välitää tippaakaan siitä, vaikka olisinkin jo herpeksen kantaja, koska olen löytänyt rakkauden ja se ei katoa, vaikka ero joskus tulisikin.
Rehellisyyden ja avoimuuden puolesta minäkin puhun. Ne ovat avaimia tilanteestanne ulos pääsyyn. Ja minusta sinun pitäisi, vaikka oletkin ihailtavan suojelunhaluinen, antaa kumppanisi tehdä oman ratkaisunsa. Kunhan hän tietää faktat herpeksen luonteesta ja tartuntatavoista ja, kunhan olet avoin ja rehellinen, niin hän kykenee tekemään ratkaisun. Jos ratkaisu on kieltävä, niin ainakin voit onnitella itseäsi siitä, että olet ollut rehellinen.