Heti alkuun totean, että olen alkoholista riippuvainen. Aiemmin ajattelin, että tämä olisi "vain" ns. henkistä riippuvuutta, eli kaipasin alkoholia lähinnä sosiaalisen kanssakäymisen vauhdittamiseen, rankan viikon nollaamiseen yms. Ne, jotka ovat samalla tiellä kanssani, ymmärtävät kyllä mistä puhun. Luulin siis saavani alkoholista apua ja rohkeutta.
Jo muutama vuosi sitten totesin, että alkoholi itsessään olikin noussut pääasiaksi. Saatoin notkua paikallisessa räkälässä pilkkuun asti huonossa seurassa ihan vain sen takia, että siellä sai juoda kenenkään paheksumatta. Tai kai sielläkin jotkut katsoivat, että onpa siinä nuori nainen kaameassa kännissä...
Nyt olen parin kuukauden ajan huolestuneena tarkkaillut itseäni: alkoholi on minulle ainut tapa saada mukamas rento olo - viis siitä, jos huomenna on työpäivä. Viis siitä, että koti on sotkuinen. Eikä ole mitään väliä silläkään, että sosiaalinen elämä on kutistunut olemattomiin.
Kerran kävin jo ryhmässä, jossa sai vapaasti kertoa alkoholin käytöstä ja sen aiheuttamista ongelmista. Siellä tunsin kuitenkin olevani ulkopuolinen, sen verran toisten tarinat olivat hurjempia kuin minun. Tosiasia on kuitenkin, että alkoholi ohjaa elämääni pari kertaa viikossa suuntaan, johon en haluaisi vajota. Löytyisiköhän netistä vertaistukiryhmiä tällaisille "aloitteville alkoholisteille", joilta ei vielä ole kämppä mennyt eikä työpaikkakaan, mutta suunta on kovasti alaspäin?
Yksin en enää jaksaisi asiaa pohtia. Annan kuitenkin periksi itselleni. Tissuttelu on vaihtunut fyysiseksi riipuvuudeksi, joka ilmoittaa itsestään heti tiukan työpäivän jälkeen ja viimeistään viikonloppuna. Sydän tykyttää ja kädet tärisevät Alkon tiskillä, kun saa vihdoinkin viinipullon käteen...
Jo muutama vuosi sitten totesin, että alkoholi itsessään olikin noussut pääasiaksi. Saatoin notkua paikallisessa räkälässä pilkkuun asti huonossa seurassa ihan vain sen takia, että siellä sai juoda kenenkään paheksumatta. Tai kai sielläkin jotkut katsoivat, että onpa siinä nuori nainen kaameassa kännissä...
Nyt olen parin kuukauden ajan huolestuneena tarkkaillut itseäni: alkoholi on minulle ainut tapa saada mukamas rento olo - viis siitä, jos huomenna on työpäivä. Viis siitä, että koti on sotkuinen. Eikä ole mitään väliä silläkään, että sosiaalinen elämä on kutistunut olemattomiin.
Kerran kävin jo ryhmässä, jossa sai vapaasti kertoa alkoholin käytöstä ja sen aiheuttamista ongelmista. Siellä tunsin kuitenkin olevani ulkopuolinen, sen verran toisten tarinat olivat hurjempia kuin minun. Tosiasia on kuitenkin, että alkoholi ohjaa elämääni pari kertaa viikossa suuntaan, johon en haluaisi vajota. Löytyisiköhän netistä vertaistukiryhmiä tällaisille "aloitteville alkoholisteille", joilta ei vielä ole kämppä mennyt eikä työpaikkakaan, mutta suunta on kovasti alaspäin?
Yksin en enää jaksaisi asiaa pohtia. Annan kuitenkin periksi itselleni. Tissuttelu on vaihtunut fyysiseksi riipuvuudeksi, joka ilmoittaa itsestään heti tiukan työpäivän jälkeen ja viimeistään viikonloppuna. Sydän tykyttää ja kädet tärisevät Alkon tiskillä, kun saa vihdoinkin viinipullon käteen...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siis löytyy tukiryhmittymiäkin. Tosin muualta kuin täältä. Kokeile Plinkkiä. Täällä ei ole kuin aa-uskiksia. ja harvakseen meitä tavallisiakin ihmisiä. Vaihda foorumia, täältä et saa kuin pahan mielen.
Pulipalsta kelpaa, niin kirjoittele tuonne..
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/
naisten aa ryhmiä. niissä on siis vain naisia.
Kokeilin paihdekuntoutusta. Tilanne suunnileen sama kuin sinulla. Mitään en ollut vielä menettänyt. Halu vain muuttaa elämäänsä, pois pahasta olostani sisälläni. Tiedän hyvän neuvon sinulle, mene oman kuntasi sosiaalitoimen johtajan juttusille ja pyydä lähete päihdekuntoutukseen kuukaudeksi. Minä löysin sitä kautta uuden, elämisen arvoisen elämän. Elämäni parhaimpia päätöksiäni. Voi olla tehoaa sinuunkin. Kokeilemalla sen tietää. Itse inhoan AA:ta.
sinulle nyt jotain jatkohoitoa tms.?
maksusitoomusta kaikille anneta, itse kysyin ja luu jäi käteen, vaikka sillä hetkellä olinkin työtön.Eli jos- ei varoja pääset, mut jos jotain on, maksat itte. Ja kelläpä on sellasia rahoja takataskussa , kun pitää muutkin laskut maksaa...ja en kyllä ymmärrä tätä epäsuhtaa, elikkä sitä miksi joku joutuu maksamaan, toinen ei-sillä ne jotka maksaa itte, ovat todennäköisesti töissä ja maksavat veroja, kun taas ne joille maksetaan, varmaan ei heidän puoleltaan kauheasti ole veromarkkoja tulossa...
Tässä olis yks nainen vastaavassa tilanteessa. Jos haluat kirjotella osote on dilu (ät) phnet.fi