Kuinka pitkiä pätkiä yleensä luette tenttiin yhtämittaa tai päivän aikana? Siis sekä ajallisesti, että sivumääriä?
Itellä olisi tentti edessä, mutta lukeminen tökkii jostain syystä pahasti. Kerralla jotain puoli tuntia/kymmenkunta sivua.. Ei kai auta kun palata kirjan ääreen ja lukea vaikka väkisin vaikka ajatus harhailee..
Itellä olisi tentti edessä, mutta lukeminen tökkii jostain syystä pahasti. Kerralla jotain puoli tuntia/kymmenkunta sivua.. Ei kai auta kun palata kirjan ääreen ja lukea vaikka väkisin vaikka ajatus harhailee..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse olen tentteihin lukemisesta oppinut, että väkisin ei kannata lukea. Silloin huomaa lukeneensa useita sivuja, niin ettei lukemastaan muista mitään. Pitää olla tietty "fiilis" lukemisen suhteen ja lukea silloin tehokkaasti.
Itse tentin vähintään 5 opintoviikon tenttijaksoja kerralla, joten lukemista on paljon. Yleensä luen kirjan (n. 300 s.) päivässä (tarkoittaa päivän aikana ehkä noin 5 tunnin lukemista) tehden samalla muistiinpanoja loppukertaukseen. Seuraavana päivänä keskityn toiseen kirjaan. Itselläni tuo tuntuu toimivan.
Tsemppiä lukemiseen!
Sähä et oo nopee lukemaan! Ittellä menee kolmessa tunnissa tollanen nelkyt sivuu. Oon kyl tosi hidas lukemaan mutta kyl toi sun vauhti on aika kova.
40 s. per 3 h on ehkä vähän hitaanpuoleista, mutta 300 s. 5 tunnissa... ei taida olla kyse 300 sivusta tekstimuotoista asiaa. Kyllähän 300 sivun _alue_ menee 5 tunnissa, mutta sillon siinä ei todellakaan ole kyse pelkästä tekstistä ja uudesta asiasta joka sivulla. Aika turha kommentoida vertailukelvottomia lukuja... Tottakai asiaan vaikuttaa myös monta muuta tekijää, kuten esim. arvosanat mihin tyytyy. Kai nyt asian voi aina puskea läpi nopeesti ja päästä jopa läpi tentistä, mutta tuskin keskiverto-opiskelija tollasen vauhdin kanssa kovin tehokkaasti oppii. Paitsi jos lukee alueen monta kertaa.
Tietenki on aina mahdollista, että ko. henkilö on joku guru asiassa...
en nyt ota kantaa lahjakkuuteen tai lahjattomuuteen, asiantuntemukseen ja haviteltuun arvosanaan, mutta eikö kirjojen nopeaa lukemista nimenomaan korosteta oppimistekniikassa?
Idea on siis se, että ensin kirjasta käydään läpi takakansi, sisältö ja esipuhe, sitten luetaan pikavauhtia silmäillen koko kirja läpi (otsikot, kappaleiden alut). Vasta toisella kerralla kirja varsinaisesti luetaan, mikä tällöin käy huomattavasti nopeammin, kun muistissa on jo jotain siitä, mihin kukin yksityiskohta liittyy. Kolmas kerta, jos siihen jää aikaa, on jo lähes kertaamista; samalla voi palauttaa mieleensä asioita ja testata oppimistaan.
En tiedä mihin tuo ymmärtämisen ja muistamisen "helppous" tässä jutussa perustuu mutta kai siinä on kyse jostain kokonaisuuksien kautta oppimisesta. En uskonut tämän toimivan ennen kuin kokeilin viitisen vuotta sitten, mutta sen jälkeen pystyin käymään 3-4 täysin vierasta tenttikirjaa viikossa läpi ja muistamaan tuhannen sivun aineistosta jonkun neljäsivuisen pätkän, josta piti laatia esseevastaus.
Kokeilkaa ihmeessä. Se hitaasti lukeminen on nimittäin TUSKAA...
aika hidasta...
Olen aina ollut nopea lukemaan. Ja tuon 300 sivua tosiaan pystyy lukemaan ja sisäistämään viidessä tunnissa, kun kyse on kuitenkin humanistisen alan tenteistä. Tosin filosofian ynnä muut hieman "vaikeampiselkoiset" kirjat menevät samassa ajassa.
Mutta tarkentaisin vielä, että tuohon vauhtiin tosiaankin tarvitsee sen oikean mielentilan. Välillä lukeminen on todella väkinäistä, eikä suju ollenkaan. Silloin täytyy vain heittää tenttikirja sivuun ja yrittää myöhemmin uudestaan.
Opintoni ovat loppusuoralla ja valmistun piakkoin maisteriksi alle 3 vuodessa, joten silläkin on varmasti oma vaikutuksensa.
Mietin tässä, että kehittyykö tuo lukunopeus opintojen edetessä? Pystyn toki lukemaan esim. Remeksen uusimman vaikka yhden päivän aikana, mutta samanpaksuista tenttikirjaa en välttämättä viikossakaan:(
Olettaen tietysti tenttikirjaa luettavan ajatuksella.
Kyllä se lukunopeus siitä kasvaa. Eikä välttämättä pelkkä lukunopeus. Tentti kirjoja lukiessa oppii pian pikalukemaan kohdat jossa on vain ylimääräistä taustatietoa ja lukemaan kunnolla ne kohdat joissa pääasia kerrotaan. Voi sitten myöhemmin lukea tarkemmin jonkun kohdan jos tuntuu siltä ettei oikein asia selvinnyt. Ainahan on hitaampaa tavata vaikeita asioita kirjasta. Niitä kun täytyy lukea moneenkin kertaan ja selvitellä mielessä tarkemmin mitä tekstissä nyt oikeen kerrottiinkaan ja mihin muihin asiayhteyksiin se kuuluu. Tai ainakin näin biologiassa.
Itse luen huonolla englanninkielen taidollani täällä parhaillaan kahta tentti kirjaa. Hypin ohitse kohdat jotka olen lukenut suomeksi jostain muualta. Luen vain ne joissa on minulle täysin uutta asiaa. Mutta vaikeeta se on kun on täysin väärä kieli mulle.
Proosatekstin tai teoreettisen matemaattisen tekstin lukemisnopeudella on huikea ero. Proosaa voi lukea monikertaisella nopeudella matemaattisluonteiseen tekstiin verrattuna.
Voisinpa väittää jostakin matemaattisluonteisesta tekstistä, että on jo paljon, jos kykenee päivässä lukemaan 20 sivua, niin että on koko ajan juonessa tiukasti mukana.
Jos taas lukee proosaa, joka liittyy läheisesti jo opittuun, niin siinä voi päästä päivässä muutamaan sataan sivuun samalla omaksumissyvyydellä.
Mä pyrin aina lukemaan noin 50 sivua päivässä. Silloin ehtii tehdä vähän muutakin (kuten hengailla Suomi24:ssä :) Katon aina ennen tenttiä kuinka pitkä kirja on ja lasken sitten sen mukaan 50 s/d. Esim 300 sivua = 6 päivää. Aina ei oo 6 päivää aikaa ja silloin pitää lukea enemmän.
todellakin riippuu kirjan "tyylistä", että mitenkä nopeasti sitä tekstiä pystyy omaksumaan. Tenttikirjoissakin on eroja, itseä kiinnostavan kirjan lukee jopa parissa päivässä ja jos aihe on vaikea tai "vastenmielinen" lukeminen on hidasta/ei jää mitään mieleen..Kuitenkin mitä enemmän lukee, niin "lukutekniikat"/nopeus kyllä kehittyvät. Esim. jos on jotain väitöskirjoja tentittävänä, niin niistä usein jätän (lähes) lukematta "tutkimusmenetelmä osion" yms. Ja sitten jos tulee kiire lukemisen kanssa, niin se lukutahti kummasti nopenee..