Mieheni kiristää avioehdolla

Ota niin pian kuin mahdollista yhteyttä lakimieheen. Vaikka kunnan yleiseen tms. saat sieltä taatusti paljon varmempaa tietoa, kuin täältä=) tsemppiä sulle!!! Miehesi nimittäin EI voi jättää sua "tyhjän päälle", vaikka itse ehkä niin kuvitteleekin. lakimies hommiin.

mää vaa kirjoitti:

Ota niin pian kuin mahdollista yhteyttä lakimieheen. Vaikka kunnan yleiseen tms. saat sieltä taatusti paljon varmempaa tietoa, kuin täältä=) tsemppiä sulle!!! Miehesi nimittäin EI voi jättää sua "tyhjän päälle", vaikka itse ehkä niin kuvitteleekin. lakimies hommiin.

Lue lisää

Niin ja hän on kuulemma valmis jatkamaan liittoa, kunhan saa avioehdon...
Minulla vain ei olisi avio-oikeuden luomaa turvaa erotilanteessa, jos paperin kirjoittaisin. Toki jos liittomme olisi pitkäaikainen eron tullessa, saisin todennäköisesti osituksen sovittelun kautta avioehdosta huolimatta tasinkoa, mutta en saisi mitään mikä turvaisi asemaani (olen nytkin kotiäiti) muutamien vuosien jälkeen.

avioehdoton kirjoitti:

Niin ja hän on kuulemma valmis jatkamaan liittoa, kunhan saa avioehdon...
Minulla vain ei olisi avio-oikeuden luomaa turvaa erotilanteessa, jos paperin kirjoittaisin. Toki jos liittomme olisi pitkäaikainen eron tullessa, saisin todennäköisesti osituksen sovittelun kautta avioehdosta huolimatta tasinkoa, mutta en saisi mitään mikä turvaisi asemaani (olen nytkin kotiäiti) muutamien vuosien jälkeen.

Lue lisää

Mikä motiivi miehelläsi on yhtäkkiä alkaa vaatimaan avioehtoa? Oletko jotenkin yrittänyt omia hänen omaisuuttaan? Ymmärräthän, että avioliiton aikana kumpikin puolisoista määrää pääsääntöisesti omasta omaisuudestaan oli avioehtoa tai ei.

Onko miehesi kenties rikastumassa esimerkiksi yrityskaupoilla, osakkeilla tai saamassa perinnön? Tuntuu oudolta, että joku ottaa niin kovan kannan avioehtoon, että on valmis eroamaan sen takia.

Nythän sinä olet aika hyvässä asemassa, kun osituksessa aivan varmasti jotakin saat, vaikka sitä soviteltaisiinkin.

avioehdoton kirjoitti:

Niin ja hän on kuulemma valmis jatkamaan liittoa, kunhan saa avioehdon...
Minulla vain ei olisi avio-oikeuden luomaa turvaa erotilanteessa, jos paperin kirjoittaisin. Toki jos liittomme olisi pitkäaikainen eron tullessa, saisin todennäköisesti osituksen sovittelun kautta avioehdosta huolimatta tasinkoa, mutta en saisi mitään mikä turvaisi asemaani (olen nytkin kotiäiti) muutamien vuosien jälkeen.

Lue lisää

No oletpa pöljään mieheen sekaantunut. No nytpä pääset hänestä eroon.

Teillä ei ole avioehtoa, ettekä eron ollessa vireillä sitä enää voi tehdäkään. Mies haluaa erota sinusta. No sittenpä eroatte, ja saat avio-oikeuden perusteella osan miehen omaisuudesta. Sille hän ei voi mitään.

Ehkä miehesi yritti bluffata, ja hän oikeastaan haluaakin pitää sinut ilmaisena taloudenhoitajana. Mutta eihän sinulla ole mitään syytä suostua avioehtoon tuossa tilanteessa. Kuten itsekin totesit, mieshän voi hakea uudelleen eroa sitten kun olet paperit allekirjoittanut. Hän voisi milloin tahansa kiristää sinua ihan mistä asiasta tahansa, ja olisit huonommassa asemassa kuin nyt olet.

Luultavasti mies vetää eropaperit pois sitten kun joku kaverinsa selittää hänelle, että tuo oli hänen kannaltaan tyhmä peliliike. Mieshän nyt aivan oma-aloitteisesti aiheuttaa tilanteen, jossa hän joutuu antamaan sinulle omaisuuttaan. Ilman erohakemusta olisitte ehkä olleet naimisissa lopun ikäänne eikä omaisuutta olisi tarvinnut jakaa. Harvinaisen typerä mies,

Lapsen takia joudut kuitenkin olemaan hänen kanssaan tekemisissä eron jälkeenkin. Koeta pysyä puheväleissä, vaikka hän onkin tuollainen ääliö.

Avioehdosta pitäisi ymmärtää puhua jo ennen avioliittoa. Jälkeenpäin on huono mennä muuttamaan ehtoja joilla ollaan yhdessä.

Römpätti kirjoitti:

Mikä motiivi miehelläsi on yhtäkkiä alkaa vaatimaan avioehtoa? Oletko jotenkin yrittänyt omia hänen omaisuuttaan? Ymmärräthän, että avioliiton aikana kumpikin puolisoista määrää pääsääntöisesti omasta omaisuudestaan oli avioehtoa tai ei.

Onko miehesi kenties rikastumassa esimerkiksi yrityskaupoilla, osakkeilla tai saamassa perinnön? Tuntuu oudolta, että joku ottaa niin kovan kannan avioehtoon, että on valmis eroamaan sen takia.

Nythän sinä olet aika hyvässä asemassa, kun osituksessa aivan varmasti jotakin saat, vaikka sitä soviteltaisiinkin.

Lue lisää

Hän pelkää ainoastaan, että jos myöhemmin tulee ero, hänellä ei ole varaa lunastaa minua siitä ulos ja menettää talonsa. Meillä on ollut omat ongelmamme, joiden takia hän on alkanut nyt ajatella näin.

::::::::::: kirjoitti:

No oletpa pöljään mieheen sekaantunut. No nytpä pääset hänestä eroon.

Teillä ei ole avioehtoa, ettekä eron ollessa vireillä sitä enää voi tehdäkään. Mies haluaa erota sinusta. No sittenpä eroatte, ja saat avio-oikeuden perusteella osan miehen omaisuudesta. Sille hän ei voi mitään.

Ehkä miehesi yritti bluffata, ja hän oikeastaan haluaakin pitää sinut ilmaisena taloudenhoitajana. Mutta eihän sinulla ole mitään syytä suostua avioehtoon tuossa tilanteessa. Kuten itsekin totesit, mieshän voi hakea uudelleen eroa sitten kun olet paperit allekirjoittanut. Hän voisi milloin tahansa kiristää sinua ihan mistä asiasta tahansa, ja olisit huonommassa asemassa kuin nyt olet.

Luultavasti mies vetää eropaperit pois sitten kun joku kaverinsa selittää hänelle, että tuo oli hänen kannaltaan tyhmä peliliike. Mieshän nyt aivan oma-aloitteisesti aiheuttaa tilanteen, jossa hän joutuu antamaan sinulle omaisuuttaan. Ilman erohakemusta olisitte ehkä olleet naimisissa lopun ikäänne eikä omaisuutta olisi tarvinnut jakaa. Harvinaisen typerä mies,

Lapsen takia joudut kuitenkin olemaan hänen kanssaan tekemisissä eron jälkeenkin. Koeta pysyä puheväleissä, vaikka hän onkin tuollainen ääliö.

Avioehdosta pitäisi ymmärtää puhua jo ennen avioliittoa. Jälkeenpäin on huono mennä muuttamaan ehtoja joilla ollaan yhdessä.

Lue lisää

Niin, mieheni uskoo kovasti, että parin vuoden avioliiton jälkeen hänen ei vielä tarvitsisi maksaa minulle mitään tasinkoa, koska liitto on ollut niin lyhytaikainen. Minulle juristi sanoo, että laki on tässä puolellani ja että siihen omaisuuden ositukseen ja sovitteluun menisi kauan aikaa ja siihen pitää olla todella pätevät syyt. Kukaan ei varmasti voi kai sanoa, miten kävisi.
Mieheni väittää rakastavansa minua, mutta haluaa kuulemma mieluummin erota, ettei ainakaan menetä taloaan, ellen avioehtoon suostu. Hullultahan tämä tuntuu ja itse haluaisin jatkaa liittoa ilman kiristämistä ja ilman avioehtoa, kun ei sitä alunperinkään laadittu naimisiin mennessä.

avioehdoton kirjoitti:

Niin, mieheni uskoo kovasti, että parin vuoden avioliiton jälkeen hänen ei vielä tarvitsisi maksaa minulle mitään tasinkoa, koska liitto on ollut niin lyhytaikainen. Minulle juristi sanoo, että laki on tässä puolellani ja että siihen omaisuuden ositukseen ja sovitteluun menisi kauan aikaa ja siihen pitää olla todella pätevät syyt. Kukaan ei varmasti voi kai sanoa, miten kävisi.
Mieheni väittää rakastavansa minua, mutta haluaa kuulemma mieluummin erota, ettei ainakaan menetä taloaan, ellen avioehtoon suostu. Hullultahan tämä tuntuu ja itse haluaisin jatkaa liittoa ilman kiristämistä ja ilman avioehtoa, kun ei sitä alunperinkään laadittu naimisiin mennessä.

Lue lisää

""Hän haki jo avioeroa, joten ilmeisesti emme edes voisi tehdä harkinta-aikana kyseistä ehtoa?""

Ositusperusteena on se päivä kun yhteinen erohakemus rekisteröidään käräjäoikeuden kansliassa. Yksipuolisen hakemuksen kulku on hitaampi, koska oikeus toimittaa ensin vissiin haastemiehen välityksellä hakemuksen tiedoksi myös toiselle puolisolle. En tiedä pyytääkö ensin postitse allekirjoitusta. Oletkohan tietoinen hänen jo vieneen todella paperinsa oikeuden kansliaan.

Tuolla joku mainitsi aivan oikein puolisoiden omistavan ja määräävän omaisuudestaan avioliitossa, mutta eräänä poikkeuksena on, että yhteistä kotia puoliso ei saa myydä/lahjoittaa ilman puolisonsa lupaa. Näin ollen em. johtuen olet ehkä jo saamassa talosta tasinkoa, jos siis olet osituksessa itse varaton myös jakamattomien kuolinpesien osuutesi huomioituna.
Kyllähän meitä moneksi on ja onhan kulisseja varten ns. järkiavioliittojakin, mutta kertomassasi tilanteessa eipäs juupas eroavan kanssa avioliiton jatkaminen voi olla kyräilyä. Sivullisena en halua yllyttää kumpaankaan ratkaisuun, koska vain sinä voit tietää omat rajasi ja tunteesi.

22 kirjoitti:

""Hän haki jo avioeroa, joten ilmeisesti emme edes voisi tehdä harkinta-aikana kyseistä ehtoa?""

Ositusperusteena on se päivä kun yhteinen erohakemus rekisteröidään käräjäoikeuden kansliassa. Yksipuolisen hakemuksen kulku on hitaampi, koska oikeus toimittaa ensin vissiin haastemiehen välityksellä hakemuksen tiedoksi myös toiselle puolisolle. En tiedä pyytääkö ensin postitse allekirjoitusta. Oletkohan tietoinen hänen jo vieneen todella paperinsa oikeuden kansliaan.

Tuolla joku mainitsi aivan oikein puolisoiden omistavan ja määräävän omaisuudestaan avioliitossa, mutta eräänä poikkeuksena on, että yhteistä kotia puoliso ei saa myydä/lahjoittaa ilman puolisonsa lupaa. Näin ollen em. johtuen olet ehkä jo saamassa talosta tasinkoa, jos siis olet osituksessa itse varaton myös jakamattomien kuolinpesien osuutesi huomioituna.
Kyllähän meitä moneksi on ja onhan kulisseja varten ns. järkiavioliittojakin, mutta kertomassasi tilanteessa eipäs juupas eroavan kanssa avioliiton jatkaminen voi olla kyräilyä. Sivullisena en halua yllyttää kumpaankaan ratkaisuun, koska vain sinä voit tietää omat rajasi ja tunteesi.

Lue lisää

Tietenkään et suostu mihinkään avioehtoon!
Miehesi joka tapauksessa ottaa sinusta eon, heti kun teillä on avioehto. Sinun on nyt ajateltava myös lastesi tulevaisuutta.

Älä alistu kiristykseen, sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Heikurainen kirjoitti:

Tietenkään et suostu mihinkään avioehtoon!
Miehesi joka tapauksessa ottaa sinusta eon, heti kun teillä on avioehto. Sinun on nyt ajateltava myös lastesi tulevaisuutta.

Älä alistu kiristykseen, sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Lue lisää

Heikurainen, kiitos. Näin minäkin ajattelen.

Heikurainen kirjoitti:

Tietenkään et suostu mihinkään avioehtoon!
Miehesi joka tapauksessa ottaa sinusta eon, heti kun teillä on avioehto. Sinun on nyt ajateltava myös lastesi tulevaisuutta.

Älä alistu kiristykseen, sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Lue lisää

rakkauden kanssa. Nainen yrittää selvästi miehen omaisuutta valloittaa itselleen ja omille lapsilleen.

Miehen ei kannata antaa periksi, meneehän häneltä talo jalkojenväliin muussa tapauksessa.

Jos nainen rakastaa lapsensa isää niin hän sanoo, että pidä hyvä mies talosi kunhan rakastat lastamme ja olet hänelle hyvä isä.

jotakin tekemistä kirjoitti:

rakkauden kanssa. Nainen yrittää selvästi miehen omaisuutta valloittaa itselleen ja omille lapsilleen.

Miehen ei kannata antaa periksi, meneehän häneltä talo jalkojenväliin muussa tapauksessa.

Jos nainen rakastaa lapsensa isää niin hän sanoo, että pidä hyvä mies talosi kunhan rakastat lastamme ja olet hänelle hyvä isä.

Lue lisää

Miten se on ahneutta, jos mies itse ei ole vaatinut avioehtoa naimisiin mennessämme? Jos tekee virheen, eikö siitä oteta itse vastuu? Millä tavalla se on ahneutta, että haluaisin pitää avio-oikeuteni siltä varalta, että mies jättäisi minut ja yhteisen lapsemme. Olen valmis uurastamaan (ja olen niin tehnytkin) keskeneräistä taloa loppuun ja osallistumaan kaikkiin kustannuksiin suhteutettuna tuloihin. Olen hoitanut yhteistä lastamme kotona ja ajatellut hoitaa hänet kotona 3-vuotiaaksi. Jos lain nojalla minulla on jo nyt oikeus ja kohtuus saada osituksessa jotain, mikä turvaa minua ja lasta tulevaisuudessa, niin miksi minun pitäisi sellaisesta oikeudesta luopua ja heittäytyä tyhjän päälle miehen armoille siinä mielessä, että hän voisi ottaa eron silti, vaikka lupaisi mahdollisesti jatkaa avioehdon saatuaan? Siinä tapauksessa en saisi edes korvausta tekemästäni rakennustyöstä enkä siltä ajalta, kun en ole saanut palkkatuloja. Olisin rakentanut taloa täysin miehen pussiin. Käsittääkseni sovittelut osituksessa ovat juuri sitä varten, ettei toinen puoliso saisi tarpeetonta ja ansaitsematonta voittoa avioliiton kautta ja se suojaa miestäni, mutta myös minua siinä mielessä, että olisi todennäköisesti kohtuutonta jättää minua puille paljaillekaan. En vaadi enempää kuin mikä on se oikeus ja kohtuus.

avioehdoton kirjoitti:

Niin ja hän on kuulemma valmis jatkamaan liittoa, kunhan saa avioehdon...
Minulla vain ei olisi avio-oikeuden luomaa turvaa erotilanteessa, jos paperin kirjoittaisin. Toki jos liittomme olisi pitkäaikainen eron tullessa, saisin todennäköisesti osituksen sovittelun kautta avioehdosta huolimatta tasinkoa, mutta en saisi mitään mikä turvaisi asemaani (olen nytkin kotiäiti) muutamien vuosien jälkeen.

Lue lisää

Miksi oletat että sinulla on oikeus miehen taloon? Miksi miehen omaisuuden pitäisi turvata asemasi?
Lakiperusteinen oikeus sinulla tietysti on, mutta entäpä moraalinen? Oletko oikeasti sitä mieltä että sinulle kuuluu miehesi talo / osuus miehesi talosta? Millä perusteella?
Ymmärrän täysin miestäsi.
Mutta jos sinun aikomuksena ei ole miehesi omaisuutta itsellesi kupata ja haluat avioliittoa jatkaa, niin miksi et suostuisi sellaiseen avioehtoon joka on voimassa vain erotilanteessa?

Kummatus? kirjoitti:

Miksi oletat että sinulla on oikeus miehen taloon? Miksi miehen omaisuuden pitäisi turvata asemasi?
Lakiperusteinen oikeus sinulla tietysti on, mutta entäpä moraalinen? Oletko oikeasti sitä mieltä että sinulle kuuluu miehesi talo / osuus miehesi talosta? Millä perusteella?
Ymmärrän täysin miestäsi.
Mutta jos sinun aikomuksena ei ole miehesi omaisuutta itsellesi kupata ja haluat avioliittoa jatkaa, niin miksi et suostuisi sellaiseen avioehtoon joka on voimassa vain erotilanteessa?

Lue lisää

Eikö aloittajan tapauksessa lakiperusteinen oikeus ole riittävä syy? Aloittajan tapauksessa mies on ottanut avioehtoasian puheeksi vaatien avioehtoa, jopa hakien avioeroa. Kyse ei ole aloittajan haluamisista vaan siitä, että mies on yhtäkkiä ryhtynyt vaatimaan jotain.

Avioehto on sopimus, siitä pitää molempien osapuolten olla yhtä mieltä. Sitä ei pitäisi allekirjoittaa niin, että toinen osapuoli sitä vaatii ja toinen joutuu suostumaan. Jos aloittajan aviomies on asioista huolissaan, hänen olisi pitänyt ottaa asia esille ennen kuin he menivät naimisiin (ja tarvittaessa kieltäytyä naimisiinmenosta, jos avioehto olisi ollut miehelle kynnyskysymys). Kun mies ei näin tehnyt, ei hänellä pitäisi olla nokan koputtamista, vaikkei vaimo enää jälkikäteen olekaan halukas paperin allekirjoittamiseen. Jos sinä ymmärrät aloittajan miestä täysin, niin minä puolestani en ymmärrä tuollaista tuuliviireilyä lainkaan. No, mies on tosin mokannut asian itse hakemalla avioeroa, eli avioehtoa pariskunta ei enää voi lain mukaan tehdä.

kummastelen... kirjoitti:

Eikö aloittajan tapauksessa lakiperusteinen oikeus ole riittävä syy? Aloittajan tapauksessa mies on ottanut avioehtoasian puheeksi vaatien avioehtoa, jopa hakien avioeroa. Kyse ei ole aloittajan haluamisista vaan siitä, että mies on yhtäkkiä ryhtynyt vaatimaan jotain.

Avioehto on sopimus, siitä pitää molempien osapuolten olla yhtä mieltä. Sitä ei pitäisi allekirjoittaa niin, että toinen osapuoli sitä vaatii ja toinen joutuu suostumaan. Jos aloittajan aviomies on asioista huolissaan, hänen olisi pitänyt ottaa asia esille ennen kuin he menivät naimisiin (ja tarvittaessa kieltäytyä naimisiinmenosta, jos avioehto olisi ollut miehelle kynnyskysymys). Kun mies ei näin tehnyt, ei hänellä pitäisi olla nokan koputtamista, vaikkei vaimo enää jälkikäteen olekaan halukas paperin allekirjoittamiseen. Jos sinä ymmärrät aloittajan miestä täysin, niin minä puolestani en ymmärrä tuollaista tuuliviireilyä lainkaan. No, mies on tosin mokannut asian itse hakemalla avioeroa, eli avioehtoa pariskunta ei enää voi lain mukaan tehdä.

Lue lisää

Kiitos, tämä testamentti oli hyvä pointti, jos asian voi hoitaa noin.

jotakin tekemistä kirjoitti:

rakkauden kanssa. Nainen yrittää selvästi miehen omaisuutta valloittaa itselleen ja omille lapsilleen.

Miehen ei kannata antaa periksi, meneehän häneltä talo jalkojenväliin muussa tapauksessa.

Jos nainen rakastaa lapsensa isää niin hän sanoo, että pidä hyvä mies talosi kunhan rakastat lastamme ja olet hänelle hyvä isä.

Lue lisää

vähän myöhäistä.

"Nainen yrittää selvästi miehen omaisuutta valloittaa itselleen ja omille lapsilleen.

Miehen ei kannata antaa periksi, meneehän häneltä talo jalkojenväliin muussa tapauksessa. "

nämä asiat pitää sopia _ennen_ kuin mennään naimisiin. minulla ona vioehto, mutta en minäkään enä tuossa vaiheessa mitään ehtoja alkaisi kirjoittelemaan, sillä epäilisin että tässä on nyt koira haudattuna.

22 kirjoitti:

""Hän haki jo avioeroa, joten ilmeisesti emme edes voisi tehdä harkinta-aikana kyseistä ehtoa?""

Ositusperusteena on se päivä kun yhteinen erohakemus rekisteröidään käräjäoikeuden kansliassa. Yksipuolisen hakemuksen kulku on hitaampi, koska oikeus toimittaa ensin vissiin haastemiehen välityksellä hakemuksen tiedoksi myös toiselle puolisolle. En tiedä pyytääkö ensin postitse allekirjoitusta. Oletkohan tietoinen hänen jo vieneen todella paperinsa oikeuden kansliaan.

Tuolla joku mainitsi aivan oikein puolisoiden omistavan ja määräävän omaisuudestaan avioliitossa, mutta eräänä poikkeuksena on, että yhteistä kotia puoliso ei saa myydä/lahjoittaa ilman puolisonsa lupaa. Näin ollen em. johtuen olet ehkä jo saamassa talosta tasinkoa, jos siis olet osituksessa itse varaton myös jakamattomien kuolinpesien osuutesi huomioituna.
Kyllähän meitä moneksi on ja onhan kulisseja varten ns. järkiavioliittojakin, mutta kertomassasi tilanteessa eipäs juupas eroavan kanssa avioliiton jatkaminen voi olla kyräilyä. Sivullisena en halua yllyttää kumpaankaan ratkaisuun, koska vain sinä voit tietää omat rajasi ja tunteesi.

Lue lisää

>>Ositusperusteena on se päivä kun yhteinen erohakemus rekisteröidään käräjäoikeuden kansliassa. Yksipuolisen hakemuksen kulku on hitaampi

Kiitos, tämä testamentti oli hyvä pointti, jos asian voi hoitaa noin.

Ei kahden vuoden liitolla saa vielä juuri mitään, vaikka avioehtoa ei olisikaan. Arvonnousun ja mahdollisesti lyhennyksiin käytettyjä rahoja avioliiton ajalta. Ei alkuperäiseen omaisuuteen pääse käsiksi. Se olisi ansiotonta hyötyä.

>>Miksi miehesi ei tee testamenttia jossa määrää että kuolemansa jälkeen häneltä periytynyt omaisuus menee hänen rintaperillisille? Testamentti pätee siinäkin tapauksessa että sinä perit aviopuolisona osuutesi ja sinun kuoleman jälkeen omaisuutesi mieheltä tullut omaisuus siirtyy suoraan hänen rintaperillisille, jolloin sinun toisesta liitosta olevat lapset eivät pääse miehen omaisuuteen käsiksi.

nix_nax kirjoitti:

>>Miksi miehesi ei tee testamenttia jossa määrää että kuolemansa jälkeen häneltä periytynyt omaisuus menee hänen rintaperillisille? Testamentti pätee siinäkin tapauksessa että sinä perit aviopuolisona osuutesi ja sinun kuoleman jälkeen omaisuutesi mieheltä tullut omaisuus siirtyy suoraan hänen rintaperillisille, jolloin sinun toisesta liitosta olevat lapset eivät pääse miehen omaisuuteen käsiksi.

Lue lisää

Eli onko meidän mahdollista tehdä sellaista testamenttia, jossa talo jäisi mieheni rintaperillisille? Netistä löysin jonkin hallintaoikeustestamentin toissijaismääräyksineen?

mä vaan kirjoitti:

Ei kahden vuoden liitolla saa vielä juuri mitään, vaikka avioehtoa ei olisikaan. Arvonnousun ja mahdollisesti lyhennyksiin käytettyjä rahoja avioliiton ajalta. Ei alkuperäiseen omaisuuteen pääse käsiksi. Se olisi ansiotonta hyötyä.

Lue lisää

Onko sulla ihan faktatietoa tai esimerkki tästä? Juristit tuntuvat puhuvan muuta. En oikein tiedä ketä uskoa.

Jatkan vielä tästä aiheesta sen verran, että olisiko jollain ehdottaa millaisella sopimuksella voisimme jatkaa, kun
faktat ovat nämä:

Talo on mieheni nimissä, hänellä oli puolikas ennen avioliittoamme jo ja toisen puolen osti avioliiton aikana (lunasti exänsä ulos). Talo on rakenteilla, alakerran hän on rakentanut itse, yläkertaa, autotallia jne. olemme rakentaneet yhdessä, minä olen tehnyt pihaan istutuksia ja jatkossa oli tarkoitus rakentaa yhdessä tämä valmiiksi. Tällä hetkellä hoidan yhteistä lastamme kotona.

Mieheni on sitlä mieltä, että mikään tästä talosta ei saisi joutua perinnöksi lapsilleni, vaan pelkästään hänen rintaperillisilleen. Hän on myös sitä mieltä, että yhteinen lapsemme ei saisi periä suurempaa osaa (siis meidän molempien osuuksia, hänen omaisuudestaan ja minun avio-oikeusosastani) kuin hänen muut lapsensa.

Minä olen sitä mieltä, että avioehtoa en tee, koska osallistun yhteisen kodin rakentamiseen kaikessa missä voin ja hoidan yhteistä lasta kotona, joten en halua puille paljaille tässä jäädä eron tullen. Eikö minun kuulu saada jotain korvaukseksi tekemästäni rakennustyöstä , rakennuskustannuksista jne. mahdollisesti myös osallistuisin lainan maksuun kun töihin menen? Haluaisin ensisijaisesti ostaa talosta häneltä jonkin osan itselleni, mutta hän ei lupaa myydä mitään, koska ei halua että lapseni perisivät osaani talosta. Hän ei myöskään suostu todennäköisesti koskaan myymään taloa ja ostamaan kanssani toista, jossa molemmat olisivat omistajina. En halua rakentaa taloa pelkästään mieheni lapsille, vaan jättää omillenikin jotain. Ja nurkissa asujaksi loiseksi minusta ei ole, vaan haluan oman panokseni tähän yhteiseen kotiin tuoda rahoillani ja työlläni. Jos mies voi testamentata jotekin talonsa lapsilleen, niin hän voi sen tehdä, mutta avioehto tässä tapauksessa olisi mielestäni epäreilu minua kohtaan. Eri asia on, jos olisin muuttanut valmiiseen miehen taloon. Samalla tavalla täällä olemme silti raataneet miehen kanssa niska limassa lukemattomia tunteja.

Mikä neuvoksi? Haluaisin jatkaa liittoa, mutta ilmaiseksi piiaksi ja raksanaiseksi en halua alkaa.

avioehdoton kirjoitti:

Jatkan vielä tästä aiheesta sen verran, että olisiko jollain ehdottaa millaisella sopimuksella voisimme jatkaa, kun
faktat ovat nämä:

Talo on mieheni nimissä, hänellä oli puolikas ennen avioliittoamme jo ja toisen puolen osti avioliiton aikana (lunasti exänsä ulos). Talo on rakenteilla, alakerran hän on rakentanut itse, yläkertaa, autotallia jne. olemme rakentaneet yhdessä, minä olen tehnyt pihaan istutuksia ja jatkossa oli tarkoitus rakentaa yhdessä tämä valmiiksi. Tällä hetkellä hoidan yhteistä lastamme kotona.

Mieheni on sitlä mieltä, että mikään tästä talosta ei saisi joutua perinnöksi lapsilleni, vaan pelkästään hänen rintaperillisilleen. Hän on myös sitä mieltä, että yhteinen lapsemme ei saisi periä suurempaa osaa (siis meidän molempien osuuksia, hänen omaisuudestaan ja minun avio-oikeusosastani) kuin hänen muut lapsensa.

Minä olen sitä mieltä, että avioehtoa en tee, koska osallistun yhteisen kodin rakentamiseen kaikessa missä voin ja hoidan yhteistä lasta kotona, joten en halua puille paljaille tässä jäädä eron tullen. Eikö minun kuulu saada jotain korvaukseksi tekemästäni rakennustyöstä , rakennuskustannuksista jne. mahdollisesti myös osallistuisin lainan maksuun kun töihin menen? Haluaisin ensisijaisesti ostaa talosta häneltä jonkin osan itselleni, mutta hän ei lupaa myydä mitään, koska ei halua että lapseni perisivät osaani talosta. Hän ei myöskään suostu todennäköisesti koskaan myymään taloa ja ostamaan kanssani toista, jossa molemmat olisivat omistajina. En halua rakentaa taloa pelkästään mieheni lapsille, vaan jättää omillenikin jotain. Ja nurkissa asujaksi loiseksi minusta ei ole, vaan haluan oman panokseni tähän yhteiseen kotiin tuoda rahoillani ja työlläni. Jos mies voi testamentata jotekin talonsa lapsilleen, niin hän voi sen tehdä, mutta avioehto tässä tapauksessa olisi mielestäni epäreilu minua kohtaan. Eri asia on, jos olisin muuttanut valmiiseen miehen taloon. Samalla tavalla täällä olemme silti raataneet miehen kanssa niska limassa lukemattomia tunteja.

Mikä neuvoksi? Haluaisin jatkaa liittoa, mutta ilmaiseksi piiaksi ja raksanaiseksi en halua alkaa.

Lue lisää

ja sitten, jos kummallakin on halu sopia niin löytyy ammattiihmisiä arvioimaan asunnon arvon ja lakia tuntevia laatimaan siltä pohjalta sopimuksen.

Silloin, kun muutit miehesi taloon niin alkoi yhteinen omaisuus karttua ja kaikki miehesi ansio on teidän yhteistä omaisuutta. Jos olet rakentannut siinä ja vaikka olisit osallistunut kahvia keittämällä niin tulokset jaetaan avioliitossa tasan. Jos miehellä on velkaa teidän solmiessa liiton niin sen maksaminen liiton aikana tekee sinusta osakkaan, vaikka miehen palkasta korot ja lyhennykset hoidetaan.

Ellei sopimukseen päästä niin toki voitte sopia siitä, että otetaan avioero ja jaetaan yhteinen omaisuus. Sitten voitte aloittaa uudelleen perheenä puhtaalta pöydältä ja kasvattaa yhteisen lapsenne tasapainoiseksi aikuiseksi.

kokenutkin kirjoitti:

ja sitten, jos kummallakin on halu sopia niin löytyy ammattiihmisiä arvioimaan asunnon arvon ja lakia tuntevia laatimaan siltä pohjalta sopimuksen.

Silloin, kun muutit miehesi taloon niin alkoi yhteinen omaisuus karttua ja kaikki miehesi ansio on teidän yhteistä omaisuutta. Jos olet rakentannut siinä ja vaikka olisit osallistunut kahvia keittämällä niin tulokset jaetaan avioliitossa tasan. Jos miehellä on velkaa teidän solmiessa liiton niin sen maksaminen liiton aikana tekee sinusta osakkaan, vaikka miehen palkasta korot ja lyhennykset hoidetaan.

Ellei sopimukseen päästä niin toki voitte sopia siitä, että otetaan avioero ja jaetaan yhteinen omaisuus. Sitten voitte aloittaa uudelleen perheenä puhtaalta pöydältä ja kasvattaa yhteisen lapsenne tasapainoiseksi aikuiseksi.

Lue lisää

"Ellei sopimukseen päästä niin toki voitte sopia siitä, että otetaan avioero ja jaetaan yhteinen omaisuus. Sitten voitte aloittaa uudelleen perheenä puhtaalta pöydältä ja kasvattaa yhteisen lapsenne tasapainoiseksi aikuiseksi."

Tässä on vain se ongelma, ettemme voi sovussa jatkaa tässä kodissa, koska omaisuuden osituksenkin jälkeen minulla olisi se loisen rooli toisen talossa ikuisesti :-(

avioehdoton kirjoitti:

Jatkan vielä tästä aiheesta sen verran, että olisiko jollain ehdottaa millaisella sopimuksella voisimme jatkaa, kun
faktat ovat nämä:

Talo on mieheni nimissä, hänellä oli puolikas ennen avioliittoamme jo ja toisen puolen osti avioliiton aikana (lunasti exänsä ulos). Talo on rakenteilla, alakerran hän on rakentanut itse, yläkertaa, autotallia jne. olemme rakentaneet yhdessä, minä olen tehnyt pihaan istutuksia ja jatkossa oli tarkoitus rakentaa yhdessä tämä valmiiksi. Tällä hetkellä hoidan yhteistä lastamme kotona.

Mieheni on sitlä mieltä, että mikään tästä talosta ei saisi joutua perinnöksi lapsilleni, vaan pelkästään hänen rintaperillisilleen. Hän on myös sitä mieltä, että yhteinen lapsemme ei saisi periä suurempaa osaa (siis meidän molempien osuuksia, hänen omaisuudestaan ja minun avio-oikeusosastani) kuin hänen muut lapsensa.

Minä olen sitä mieltä, että avioehtoa en tee, koska osallistun yhteisen kodin rakentamiseen kaikessa missä voin ja hoidan yhteistä lasta kotona, joten en halua puille paljaille tässä jäädä eron tullen. Eikö minun kuulu saada jotain korvaukseksi tekemästäni rakennustyöstä , rakennuskustannuksista jne. mahdollisesti myös osallistuisin lainan maksuun kun töihin menen? Haluaisin ensisijaisesti ostaa talosta häneltä jonkin osan itselleni, mutta hän ei lupaa myydä mitään, koska ei halua että lapseni perisivät osaani talosta. Hän ei myöskään suostu todennäköisesti koskaan myymään taloa ja ostamaan kanssani toista, jossa molemmat olisivat omistajina. En halua rakentaa taloa pelkästään mieheni lapsille, vaan jättää omillenikin jotain. Ja nurkissa asujaksi loiseksi minusta ei ole, vaan haluan oman panokseni tähän yhteiseen kotiin tuoda rahoillani ja työlläni. Jos mies voi testamentata jotekin talonsa lapsilleen, niin hän voi sen tehdä, mutta avioehto tässä tapauksessa olisi mielestäni epäreilu minua kohtaan. Eri asia on, jos olisin muuttanut valmiiseen miehen taloon. Samalla tavalla täällä olemme silti raataneet miehen kanssa niska limassa lukemattomia tunteja.

Mikä neuvoksi? Haluaisin jatkaa liittoa, mutta ilmaiseksi piiaksi ja raksanaiseksi en halua alkaa.

Lue lisää

Mikäkö neuvoksi? Nyt teillä tuntuu olevan kaksi erillistä ongelmaa, juridinen ja ihmissuhdeongelma. Ensimmäinen on tämä selkeä, tehdäkö avioehto ja jos, niin millainen. Tai pyrkiäkö turvaamaan omaisuutenne lapsillenne testamentein, kullekin oikeudenmukaisesti.

Toinen ongelma on, miksi tuosta ensimmäisestä on nyt tullut ongelma? Minkä ikäisiä olette? Oletteko kumpikin terveitä ja todennäköisyyden mukaan elätte vielä pitkään vai onko jotain, mikä aiheuttaa tarpeen pohtia näitä asioita noin tarmokkaasti juuri nyt? On toki hyvä miettiä perintö- ja avio-oikeusjutut etukäteen valmiiksi, mutta herää kysymys, miksi teillä juuri nyt noin voimallisesti? Aloite puuhaan on tullut mieheltäsi. Miksi hän on yhtäkkiä päätynyt tällaiseen pohdintaan jopa niin, että uhkailee avioerolla? Oliko näistä aiheista puhetta ennen avioitumistanne ja jos oli, niin mitä olitte mieltä?

Minä etsisin keskustelemalla vastauksia ensin näihin kysymyksiin, koska ne voivat avata tilannetta molemmin puolin (voivat tietysti sotkea entisestään, mutta aika huteralla pohjalla se on tuollaisenaankin). Ehdotan, että pyrit saamaan mieheesi keskusteluyhteyden siten, että hän voisi miettiä ja selkeyttää sinullekin, miksi näistä asioista on nyt tullut niin iso ongelma. Älä siis tyydy pelkkiin toteamuksiin halusta jättää perintö omille lapsilleen (mikä sinänsä on aika luonnollista) vaan pyri saamaan mies pohtimaan, mikä nyt kiikastaa. Yksinkertaistettuna, miten avio-oikeudesta on tullut miehelle niin iso mörkö, että ottaa mieluummin avioeron kuin jatkaa nykyisellään? Monille tällaisten asioiden pohtiminen ei ole helppoa ja ehkä miehesi on yksi heistä, mutta itse näkisin, että tuollaisen yllättävän vaatimuksen jälkeen asioiden pohtiminen ei voi olla liikaa vaadittu.

asia kerrallaan kirjoitti:

Mikäkö neuvoksi? Nyt teillä tuntuu olevan kaksi erillistä ongelmaa, juridinen ja ihmissuhdeongelma. Ensimmäinen on tämä selkeä, tehdäkö avioehto ja jos, niin millainen. Tai pyrkiäkö turvaamaan omaisuutenne lapsillenne testamentein, kullekin oikeudenmukaisesti.

Toinen ongelma on, miksi tuosta ensimmäisestä on nyt tullut ongelma? Minkä ikäisiä olette? Oletteko kumpikin terveitä ja todennäköisyyden mukaan elätte vielä pitkään vai onko jotain, mikä aiheuttaa tarpeen pohtia näitä asioita noin tarmokkaasti juuri nyt? On toki hyvä miettiä perintö- ja avio-oikeusjutut etukäteen valmiiksi, mutta herää kysymys, miksi teillä juuri nyt noin voimallisesti? Aloite puuhaan on tullut mieheltäsi. Miksi hän on yhtäkkiä päätynyt tällaiseen pohdintaan jopa niin, että uhkailee avioerolla? Oliko näistä aiheista puhetta ennen avioitumistanne ja jos oli, niin mitä olitte mieltä?

Minä etsisin keskustelemalla vastauksia ensin näihin kysymyksiin, koska ne voivat avata tilannetta molemmin puolin (voivat tietysti sotkea entisestään, mutta aika huteralla pohjalla se on tuollaisenaankin). Ehdotan, että pyrit saamaan mieheesi keskusteluyhteyden siten, että hän voisi miettiä ja selkeyttää sinullekin, miksi näistä asioista on nyt tullut niin iso ongelma. Älä siis tyydy pelkkiin toteamuksiin halusta jättää perintö omille lapsilleen (mikä sinänsä on aika luonnollista) vaan pyri saamaan mies pohtimaan, mikä nyt kiikastaa. Yksinkertaistettuna, miten avio-oikeudesta on tullut miehelle niin iso mörkö, että ottaa mieluummin avioeron kuin jatkaa nykyisellään? Monille tällaisten asioiden pohtiminen ei ole helppoa ja ehkä miehesi on yksi heistä, mutta itse näkisin, että tuollaisen yllättävän vaatimuksen jälkeen asioiden pohtiminen ei voi olla liikaa vaadittu.

Lue lisää

Heikurainen kehoittaa edelleenkin, että nyt hyvä nainen pidät pintasi, etkä suostu kynnysmatoksi !

Herra aviomiehesi olisi ollut aikanaan syytä ottaa avioehto puheeksi ennen avioitumistanne. Kärsiköön nyt sitten ihan itse nahoissaan.
Äläkä alennu myöskään täällä jonninjoutavaan väittelyyn joidenkin vastaajien kanssa.

Elämä jatkuu ja lapsissa on sinunkin tulevaisuutesi, joten siihen sinun on nyt panostettava. Tsemppiä !