Terapiassa käynyt satunnaisesti 6kk, tosin eri terapeutteja kokeillut. Mutta en tiedä onko sekään "minun" juttu. Auttaako asioiden vatvominen mitään. Minulla jäänyt jälki muistiin miehen käytöksestä, joka osittain masensi, tosin olen ottanut ekan miehen ja tein lapset hänelle. Oltiin aivan erilaisia. Minulla kiusaus tausta
Mutta olen toistanut myös vanhoja malleja mitä oppinut kotoa, esim isäni petti ja minä olen pettänyt.Vanhempani eivät eronneet vaan olivat yhdessä.
Jossain vaiheessa tunsin syyllisyyttä pettämisestä mutta käsittelin sen terapiassa. Mutta olen nyt miettinyt tuota kiusaus taustaa...olen töissä se hiljainen joka ei puhu ja muut pälpättävät koko ajan. En tiedä miten saisin tuon tunnelukon avattua..niin ja joutuisin vaihtamaan työpaikkaa varmaan jos eroaisin, en ole osannut ystävystyä tuolla kenenkään kanssa. Tai en tiedä miten he minuun suhtautuisivat kun olen nyt ollut niin lukossa.
Mutta terapiassa on juuri ollut tuo parisuhde se kynnys kysymys. siitä olen paljon jauhanut, mutta en tiedä, mies nyt muuttunut kun minä olen ollut se tarvitsevampi..eli auttanut ja seksiäkin ollut pari kertaa pitkän ajan jälkeen. Mutta töissä sitten on ihan helvettiä...
Avuduin ystävälle kerran tästä miehestä ja sitten tuli nyt juteltua. Onko ainoa keino ero nyt enää pelastaa itseään sairastumasta? Koska jotenkin tunnen nyt häpeää siitä miten olen käyttäytynyt. Varsinkin töissä...olen se ylikiltti joka ei puhu p...tä ja muut käyttää hyväksi kiltteyttä. Olen kertonut lapsuudenperheeni ongelmista töissä ja kiusaamisesta . tosin kännissä ja lisäksi mielisairaudesta mitä suvusssa. '
Ajattelin kun tällä hetkellä tilanne aika stressaava. Aiheutan vaan hirveän surun miehelle erolla, mutta olisiko se oma tie? Tosin työ pitäisi miettiä uudestaan tai sitten opiskella jotain uutta alaa..pärjäisikö sitä tämän kaiken p..n kanssa. Tosin siitä voisi saada lisämotivaatiota ja itsetuntoa. Nyt tuntuu että olen ihan hukassa. Oltiin lomat miehen kanssa erillään miehen käytöksen takia...huusi suoraan ja käytti henkistä väkivaltaa. Nyt kun työt alkoi niin rupesin jännittämään ja miehestä sain tukea. Kohta vaan sairastun.
Mutta olen toistanut myös vanhoja malleja mitä oppinut kotoa, esim isäni petti ja minä olen pettänyt.Vanhempani eivät eronneet vaan olivat yhdessä.
Jossain vaiheessa tunsin syyllisyyttä pettämisestä mutta käsittelin sen terapiassa. Mutta olen nyt miettinyt tuota kiusaus taustaa...olen töissä se hiljainen joka ei puhu ja muut pälpättävät koko ajan. En tiedä miten saisin tuon tunnelukon avattua..niin ja joutuisin vaihtamaan työpaikkaa varmaan jos eroaisin, en ole osannut ystävystyä tuolla kenenkään kanssa. Tai en tiedä miten he minuun suhtautuisivat kun olen nyt ollut niin lukossa.
Mutta terapiassa on juuri ollut tuo parisuhde se kynnys kysymys. siitä olen paljon jauhanut, mutta en tiedä, mies nyt muuttunut kun minä olen ollut se tarvitsevampi..eli auttanut ja seksiäkin ollut pari kertaa pitkän ajan jälkeen. Mutta töissä sitten on ihan helvettiä...
Avuduin ystävälle kerran tästä miehestä ja sitten tuli nyt juteltua. Onko ainoa keino ero nyt enää pelastaa itseään sairastumasta? Koska jotenkin tunnen nyt häpeää siitä miten olen käyttäytynyt. Varsinkin töissä...olen se ylikiltti joka ei puhu p...tä ja muut käyttää hyväksi kiltteyttä. Olen kertonut lapsuudenperheeni ongelmista töissä ja kiusaamisesta . tosin kännissä ja lisäksi mielisairaudesta mitä suvusssa. '
Ajattelin kun tällä hetkellä tilanne aika stressaava. Aiheutan vaan hirveän surun miehelle erolla, mutta olisiko se oma tie? Tosin työ pitäisi miettiä uudestaan tai sitten opiskella jotain uutta alaa..pärjäisikö sitä tämän kaiken p..n kanssa. Tosin siitä voisi saada lisämotivaatiota ja itsetuntoa. Nyt tuntuu että olen ihan hukassa. Oltiin lomat miehen kanssa erillään miehen käytöksen takia...huusi suoraan ja käytti henkistä väkivaltaa. Nyt kun työt alkoi niin rupesin jännittämään ja miehestä sain tukea. Kohta vaan sairastun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
.. niin se on paha juttu. Tietty olet itsekin käyttänyt hieman epämääräisesti.
Miten olisi pariterapia tai perheterapia tai seurakunnan avioliittoneuvonta?
Lähtisikö mies sinne?
Kyllä se niin on että henkinen väkivalta sairastuttaa todella. Ja eroa kannattaa miettiä, jos mies ei halua lähteä setvimään yhdessä asioita.
Ja vielä henkistä väkivaltaa harrastavat osaavat olla myös mukavia, aina sopivasti kun näkevät, että' mitta alkaa olla täysi. Kuuluu kuvioon. Olen itse kokenut tuon.
Mies on muuttanut käytöstään sen jälkeen kun nähnyt että olen murtunut. Olen tilannut perheneuvolaan ajan ja pariterapeutille mutta kaikki mies on viime tingassa perunut jo ainakin 3 kertaa...milloin en ole ilmoittanut tarpeeksi selvästi aikaa tai milloin on suutuspäissään sanonut että ei aio tulla. Olen sitten käynyt yksin ja aina olen jotenkin syyllistänyt itseäni paljon..tosin olenkin pettänyt mikä vikani. Mutta tämä tilanne vaan kohta sairastuttaa....olen sitten jotenkin pettynyt kun ei ole tullut sinne ja nyt en ole varannut uutta aikaa.
Lisäksi meillä uusi esimies joka ottanut minut hampaisiinsa...koska olin uupumuksen takia poissa 2päivää. Koko työporukka tottelee esimiehen määräyksiä ja minua "provosoidaan ym." työtäni sabotoidaan jne, mutta tehdään niin että näyttää minun virheeltäni että en voi todistaa.
Lisäksi kun pienet piirit alallani niin ed. työpaikasta kaikki mitä sinne kerroin on tullut tänne tietoon. Ja siellä kerroin avioliitto ongelmista pomolle.
Tämä on vaan ihan sairas johto ja sitä on toinenkin sanonut mutta ei voi tehdä mitään kun totella ja katsoa kun yksi työntekijä tuhotaan. Meillä vielä minua kouluttautuneempi yksi jonka puoliso kelassa töissä..joten jos haen terapiaan kelan tukea niin täällä työpaikassa tietävät kyllä sen. Kaiken minkä kerron luottamuksellisesti kerrotaan eteenpäin.
.. joten kyllä suositteleisin eron harkitsemista.
Ja en nyt ihan usko,että kaikkea levitetään työpaikalla. Jos et ole työkunnossa, niin virheitä tulee helposti,
Ja Kelasta jos asiat leviävät, niin se on virkavirhe.