Judo on halpa harrastus. Näin ainakin olen usein kuullut sanottavan. Aluksi meilläkin oli näin, harrastus oli jopa hämmentävän halpa. Sitten junnumme alkoi kilpailemaan. Hinta nousi vähän, kun mukaan tulivat kisamaksut ja kuljetuskustannukset nousivat. Menestystä on tullut ja kisa- ja leirimatkoja tulee yhä kauemas, ulkomailla reissataan aika paljon. Kustannukset eivät ole enää muutamissa satasissa, vaan tuhansissa. Suurin osa menee omasta lompakosta.
Kysyisin paremmin tietäviltä, millaisia summia huippukilpailjijoilla tähän hommaan oikein menee? Saavatko he rahoitusta jostakin? Meinaan vaan, että jos jatkossakin suurin osa menee omasta pussista, on pakko alkaa lotota tosissaan.
Kysyisin paremmin tietäviltä, millaisia summia huippukilpailjijoilla tähän hommaan oikein menee? Saavatko he rahoitusta jostakin? Meinaan vaan, että jos jatkossakin suurin osa menee omasta pussista, on pakko alkaa lotota tosissaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olemme samanlaisessa tilanteessa ja meitäkin tämä tieto kiinnostaisi. Itse olen kuullut hevosmiesten tietotoimistosta, että erään huippujudokan kustannukset olisivat pari vuotta sitten olleet luokkaa 15000 e/vuosi. Ja lähes kaikki omasta (vanhempien) lompakosta.
Toivottavasti joku oikeasti tietävä valottaa tätä monia askarruttavaa asiaa.
jos b-junnu treenailee tosissaan niin hintaa kertyy tähän tapaan
paikalliset kisa suomessa 8 x 20 e ja matkat eli noin 60e päivä on 480e
ev ja kesä leirit 8 x 200 on 1600e
pohjoismaiset kisat viro x 2, ruotsi x 2 a 150 on 600e
2-3 kansainvälistä kisaa a 500e on 1500e
sitten jäsenmaksut, 2 x puku, teippiä, eväitä jne 600e
eli vuodelle kertyy hintaa noin 4500-5000e. sitten kun mennään a-nuoriin niin hinta tuplaantuu
Aikamoisia lukuja. Olisko tässä yksi syy siihen, että monet lahjakkaat judokat lopettavat ennen huipulle pääsyä? Rahat vaan loppuu. Toisaalta onko huipulle muutakaan tietä kuin kovan harjoitusvastuksen hakeminen ja kovien kisojen kiertäminen? Vaikuttaa siltä, että pullonkaula suomalaiselle arvokisamenestykselle onkin juuri raha, ja nimenomaan sen puute silloin kun taival kohti kärkeä pitäisi toden teolla aloittaa.
B-junnun isänä voin vahvistaa kustannustason oikeaksi. Olisi kiinnostavaa saada samanlainen erittely A-nuorten kustannuksista eli miksi kustannukset tuplaantuvat. Ja minkälaista tukea olisi joskus odotettavissa jostakin vai onko mitään luvassa (tavoitteena siis menestyminen kansainvälisissä arvokisoissa)?
tukenut b-nuorten kilpailemista isolla summalla. Tulee luultavasti muuttumaan ja tottahan se kirpasee, kun vaihteen vuoksi käydäänkin perheen kukkarolla.
Mutta eiköhän totuus ole se, että sama tilanne on MELKEIN kaikissa lajeissa ?
En kuitenkaan voi uskoa tuota väitettä, että pullonkaula olisi juuri raha, oman perstuntuman mukaan se on edelleen harjoittelumäärät. Siis niiden vähäisyys 13-17 v iässä.
maksut tuplaantuu kun ev-leirejä on selvästi enemmän ja ne on aina 1-2 päivää pidempiä, ulkomaan kisoja on triplasti enemmän ja vuoteen mahtuu vielä parhaimmillaan japanin treenimatka. siinä on äkkiä kymppitonni kasassa.
Näinhän se vaan harrastaminen maksaa. Varsinkin, jos haluaa ulkomailla käydä, niin hintaa tulee varmasti lisää. Pelkästään matkustaminen on iso osa kustannuksia. Tuossa laskelmassa kuitenkin käydään joka toinen viikonloppu jossain ja 6-7 kertaa Suomen rajojen ulkopuolella. Itse judon harrastaminen on varsin kohtuuhintaista puuhaa. Jäsenmaksut on pieniä ja varusteet saa halvalla.
Vertailuksi olisikin mielenkiintoista saada muiden lajien B-junnun kustannusesimerkkejä. Silloin saisi vähän haarukkaa siihen, mitä judo maksaa.
Itse olen ollut tyytyväinen judon kustannuksiin, en tosin ole joutunut maksamaan ev. junnua, ainakaan vielä. Kilpailuissa tukeminen on tietysti osittain arvokysymys eli onko liiton tehtävä ja tarkoitus kerätä rahoitus tietylle junnuporukalle esimerkiksi kerran vuodessa. Toisaalta tosissaan kisaavan on myös mietittävä rahoitusta itse, sponssia tarvitaan ja niiden etsiminen onkin kovaa hommaa.
.
Ihan tutkitustikin: Suurimmassa osassa urheilulajeja junnuilla suurin kuluerä on kaikenlainen matkustamiseen liittyvä kulu. Siihen voi vaikuttaa aika paljon.
Valitettavasti junnuille, isille ja äideille uskotellaan jo hyvin nuorena, että ei voi pärjätä, jos ei käy maailman äärissä kisaamassa. Vähän tähän asiaan kriittistä asennetta ja reissuja reilusti pois kalentereista. Tilalle lisää treeniä. Junnuilla on paljon tekemätöntä treeniä pitkälle teiniä-ikään, mitä vois tehä kotikulmilla ilman kalliita reissuja.
Matkustaminen ja siihen liittyvä majoittuminen on tosiaan suurin kuluerä. Jos nämä kulut nollaa, harrastaminen onkin sitten lähes ilmaista. Tilanne on kuitenkin se, että Suomessa on ehkä ennemmin kymmeniä kuin satoja judokoita (aikuiset, A- ja B-junnut), jotka treenaavat kansainvälisiä tatameja ajatellen riittävästi. Nämä kun jakaa treenauspaikkakunnan, painoluokkien ja sukupuolen mukaan, huomaa että sopivia harjoiteluvastuksia ja kisakumppaneita ei kovin paljon Suomesta löydy. Kyllä kova judoharjoittelu vaatii muutakin, kuin vääntöä kotisalilla. Tarvitaan randoreita ja kovia otteluita. Niitä vaan ei kaikki kovin paljoa saa Suomesta. Ehkä jossain Ranskassa, Venäjällä tai Japanissa tämä on toisin.
Meidän seura on linjannut painopisteekseen kilpajudon, joka tarkoittaa sitä, että seuran rahat käytetään ensi sijassa kilpailevien judokoiden tukemiseen. Seura maksaa junioreiden kilpailumaksut, koulutusmaksut ja leirimaksut. Edustusvalmennusleireistä judoka maksaa itse 1/3. Huoltajalle, joka kuljettaa junnut kisoihin seura maksaa matkakustannukset ja päivärahat. Näin judo pysyy todella edullisena harrastuksena kilpailijallekin. Maksettavaksi tulee vain jäsenmaksut ja tuo oma-vastuuosuus EV-leireistä.
Kuinka tämä sitten on mahdollista? -Seuratyöllä. Otetaan sisään suuret alkeiskurssit ja järjestetään myös muita kuin junnujen alkeiskursseja. Järjestetään kilpailuja ja leirejä, joita oikeasti myydään judokoille, ei vain laiteta ilmoitusta nettiin ja todeta, että kisoihin tai leirille saapui 70 osanottajaa. Kerätään sponsoritukea. Seurassamme eräs henkilö keräsi paikallisilta yrityksiltä noin 15000 € parissa kuukaudessa. Takavuosina Suomessa oli judoseura, jonka budjetti oli suurempi kuin Judoliiton. Kiersivät omalla bussilla Eurooppaa ja tulosta syntyi.
Suomen judossa todellista menestystä on tullut 20 vuotta sitten, kun Jorkit ja kumppanit ottivat EM-mitaleita. Tästä johtuu, ettei Suomen judo ole tällä hetkellä mediaseksikäs laji ja liiton on vaikea saada sponsoreita. Tämä on mielestäni vääristänyt liiton toimintaa; se on alkanut kerätä kaikki rahat jäseniltään määräämällä pakolliseksi koulutuksia, joita ilman ei pääse 3 kyu:ta ylemmäs. Mitä järkeä on laittaa huipulle tavoitteleva kilpaileva juniori opiskelemaan kuinka uki-goshista kehittyi harai goshi? Treeniaikaa tärveltyy ja pahimmillaan kurssi vie vain motivaatiota alaspäin. Judoka, joka päättää kilpailu-uransa osaa varmasti opettaa ja valmentaajo kokemuksensa perusteella ja jos ei osaa, niin kurssit voi käydä sitten, kun ei enää tarvitse treenata kahta kertaa päivässä. Judoliittoon olisi palkattava myyntimies, rahankerääjä, joka toimisi pääasiassa provikkapalkalla. Näin liiton toimintamalli voitaisiin kääntää toisinpäin, se ei enää keräisi kaikkia rahoja jäseniltään vaan tukisi lupaavia kilpailevia urheilijoitaan.
"Jos voit uneksia sen, voit tehdä sen."
"Seurassamme eräs henkilö keräsi paikallisilta yrityksiltä noin 15000 € parissa kuukaudessa."
Kertoisitko, millä taktiikalla tuo onnistui? Lupaan, etten tule seuranne reviirille :)
Otti yhteyttä yrityksiin, varasi audienssin mahdollisimman korkealle pomolle, ei millekään alemman tason esimiehelle, jolla ei ole rahakirstun avaimia käsissään. Meni paikalle siististi pukeutuneena ja hyvin valmistautuneena, esitteli kilpailevat juniorit, heidän saavutuksensa, tavoitteensa ja seuramme organisaation ja pitkän tähtäimen suunnitelmat, joilla tavoitteisiin pyritään. Tarjosi näkyvyyttä seuramme edustusasuissa, sekä suurehkossa judotapahtumassa, joka järjestetään lähivuosina. Kaikki tuki ei tietenkään tullut selvänä rahana, vaan varusteina, ilmaisina hotellihuoneina jne, mutta suuri osuus myös riihikuivana.