Masentunut olo

Somebody89 kirjoitti:

Hei. Olen 21 vuotias nuori nainen ja tunnen itseni aika masentuneeksi ja yksinäiseksi. Olen myös pelokas ja aika ujo. Minua on koulukiusattu ala-asteella ja syrjitty lukiossa. Kaikki vanhat kaverit ovat hylänneet minut. Olen tällä hetkellä työtön ja kouluni on kesken työharjoitteluni osalta, josta ei näytä kuuluvan mitään, vaikka olen ollut yhteydessä kouluihin. Isälläni on alkoholiongelma. Hän käy töissä, mutta juo viikonloppuisin ja lomilla. Hän on myös aika kylmä minua kohtaan ja haukkuu luuseriksi. Hän on myös joskus ollut väkivaltainen ja lyönyt minua. Siskoni on asunut laitoksissa. Isäni on myös kotona asuessani haukkunut minua usein. Yleensä ei ole tullut kauheasti myönteistä palautetta. Äitiini minulla on paremmat välit. On pystytty puhumaan ja tukemaan toisiamme. Tunnen itseni rumaksi ja minulla on huono itsetunto. Olen aiheuttanut paljon vaivaa vanhemmilleni. Olen myös pienestä asti kärsinyt karsastuksesta, mutta minulle on tehty useita karsastutleikkauksia.Itken nykyään helposti. Minulla on uni ja syömisongelmia ja henkisesti aika paha olla. Kärsin myös päänsäryistä ja mahakivuista.Ahdistaa välillä olla julkisilla paikoilla, kun tuntuu että olen pukeutuntu omituisesti tai kävelen kummallisesti ja kaikki ihmiset tuijottaa. En ole koskaan hakenut apua tai ollut missään hoidossa. En tiedä milloin tämä on alkanut ehkä joskus yläasteen puolivälissä. Olen kadottanut itseni ja esitän vain aina kaikkea. Perheeni ei tiedä tästä mitään. Olen melkein koko ajan kotona ja kelaan samoja asioita. Onko minulla vielä toivoa ja tulevaisuutta. Tekee mieli ryypätä pää täyteen. Välillä mietin miksi elän ja perheen takia ja rakkaan pikkusiskon. Myös tekemättömät asiat ja haaveilu sekä musiikki pitävät hengissä. Yritän välillä ajatella myönteisesti ja minulla on voimakkaita mieliala vaihteluita. Välillä en saa mitään tehtyä. Usein olen kirjoittanut ja purkanut oloani päiväkirjaan. Miten voisin nauttia elämästä ja olla onnellinen? Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ennen kuin on liian myöhäistä ja käydä koulu loppuun ja etsiä itselle uusia harastuksia. Asun yksin ja en ole koskaan seurustellut. Olen varmaan toivoton tapaus, vähän työkokemusta ja pelkkä lukion päättötodistus. Välillä päätän aloittaa terveellisen elämän tavan. Syön terveellisesti ja käyn lenkillä. Sitten repsadhan kesken viikkoa herkkuihin. Mietin välillä, että onko minulla joku add, kun en saa mitään tehtyä tai siirrän myöhempään.Häiriinnyn ulkopuolisista ärsykkeistä ja menen myöhään nukkumaan ja olen myös kärsimätön ja impulsiivinen. Minulle sanottiin jo kolmannella luokalla, että asioiden tekeminen on hidasta ja olin hyvin kömpelö liikunnassa ja väärä kynäote. Leikin myös usein nuorempien kanssa ja minulla oli käytösongemia kuten väärensin äidin nimikirjoituksen johonkin jälki-istunto lappuun, joka oli ainoa jälki-istunto koko kouluaikana. Väärennys ei mennyt läpi ja se olisi voinut olla poliisi juttu. Aika sekavaa tekstiä.Tämä oli tälläistä vuodatusta. Ehkä aurinko paistaa risukasaankin vielä. Jossakin on vielä toivon kipinä. Olen kuitenkin vasta 21 vuotias ja elämän pitäisi olla vielä edessä päin. En halua pilkallisia ivaviestejä tai ota itseäsi niskasta kiinni ja mene ulos. Jos joku jaksaa lukea niin lukekoon. Olisi kiva löytää samankaltaisia tapauksia, mutta tuskin löytyy.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä