VASTAUS:Tiina Lindfors Turun Sanomat 24.8 2010

Me emme ole ylpeitä meidän kaksikielisyydestä. Me emme ole kaksikielisiä. Ruotsi on vieras kieli meille kuten venäjä tai norja. Kaksikielisyys on rasite. Kaksikielisyys on kustannus joka luo velvollisuuksia mutta ei anna mitään esim. pakkoruotsi. Suomen kaksikielisyys kuvastaa suomenruotsalaisten identiteettiä, ei suomalaisten identiteettiä.

Kaikkialle tunkeva kaksikielisyys heikentää suomalaista identiteettiä. Antakaa meidän jo vihdoin olla suomalaisia. Suomalainen identiteetti erotettiin Ruotsista v.1809. Emme ole mikään ruotsalaisuuden sivuhaara. Haluamme olla ylpeitä suomalaisesta yksikielisestä suomalaisesta identiteetistä.

Miksi kaksikielisyys ei ole Ahvenanmaalla kulttuurinen rikkaus? Suomenkielisten asema kotimaassaan, mm. Ahvenanmaalla on syrjivä. Lastentarhassa Ahvenanmaalla oli laulettu säännöllisesti puoli tuntia viikossa suomalaisia lastenlauluja, koska osa lapsista oli suomenkielisiä. Paikallinen Landsting
nimenomaisesti teki päätöksen jolla se kiellettiin. Siten lasten identiteettiin kajottiin koska kiellettiin suomenkielisten laulujen laulaminen. Ahvenenmaalle ei voi perustaa edes yksityistä suomenkielistä koulua puhumattakaan että annettaisiin äidinkielen opetusta suomenkielellä. Sairaanhoitajat Maarianhaminan sairaalassa ei saa puhua suomea edes kahvipöytäkeskusteluissa kahvitunnilla.

Suomessa ei ole kaksikielisyyttä on vain kaksinkertaista yksikielisyyttä. Puheet Suomen kaksikielisyydestä ovat harhaanjohtavia. Perustuslaissa sanotaan että Suomessa ovat kansalliskielet suomi ja ruotsi. Laissa ei missään käytetä sanaa "kaksi" puhuttaessa Suomen kansalliskielistä. Kukaan ei voi rekisteröityä kaksikieliseksi.

Väitteet Suomen kaksikielisyydestä luovat käsityksen että nämä kaksi kieltä toimisivat yhtäaikaa ja samassa paikassa. Todellisuudessa vain osa rannikosta on ruotsinkielinen ja koko sisämaa on yksikielinen suomenkielinen. Suomessa on jo lainkin mukaan yksikielinen alue, Ahvenanmaa. Suomi on siis jo kaksinkertaisesti yksikielinen, koska Ahvenanmaa on ruotsinkielisesti yksikielinen ja manner suomenkielellä yksikielinen. Muuttamalla manner yksikieliseksi, suomenkieliseksi, säilytämme kaksikielisyytemme sellaisena kuin se on ollut ja silloin myös laki vastaa maan todellista tilaa, eli kaksinkertaista yksikielisyyttä.

Sinä toistat että valloittajan historiankirjoitusta joka väittää että olemme saaneet kaiken edistyksen ja sivistyksen Ruotsista.

Sinäkään et ymmärrä edes mitä tarkoittaa SAAMINEN. Saaminen tarkoittaa että toinen antaa eli LUOPUU jostain toisen hyväksi. Jos Suomi on saanut jotain Ruotsista niin Ruotsin olisi pitänyt luopua jostain, mitä Ruotsi ei todellakaan ole tehnyt.

Ruotsi on pakottanut meille järjestelmänsä kopioimalla sen Ruotsista. Me emme saaneet valita, emmekä saaneet kehittää omaa tapaamme toimia. Me olemme antaneet Ruotsille, koska me olemme joutuneet LUOPUMAAN päättää omista asioistamme. Koska emme saaneet päättää omista asioistamme emmekä saaneet käyttää omaa äidinkieltämme viranomaisten kanssa, jouduimme syrjityiksi omassa maassamma josta kärsimme vielä tänä päivänäkin.

Luuletko että emme olisi kyenneet omaan sivistykseen omilla avuillamme? Me olisimme saaneet aivan samalla tavoin kuin ruotsalaisetkin saivat sivistyksen saksalaisilta. Me emme aio alistua ottamaan ruotsin kieltä omaksemme, vaikka ruotslaiset alistuivat ottamaan kielen saksalaisilta.

Me olisimme menestyneet yksin paljon paremmin nyt otamme takaisin itsenäisyytemme ja oikeuden päättää asioistamme jopa vieraista kielistä joita aiomme opiskella.

Luulisi kaikkien muistavan kuinka suomalaisten on käynyt yhteistyössä Ruotsin kanssa. Kävimme Ruotsin sotia, maksoimme Ruotsin sotia, kärsimme Venäjän hyökkäyksistä omalle alueellemme kun Ruotsi kävi sotia Venäjän kanssa. Maksoimme veroa, sotamiehiä ja luonnonvaroja saamatta mitään itsellemme.

M.m. tämä seuraava on tärkeä asia suomen kielen kehityksen kannalta.

Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Se_Wsi_Testamenti

" Agricola aloitti käännöstyön jo 1530-luvun alussa opiskellessaan Wittenbergin yliopistossa, minne tuohon aikaan lähetettiin kääntäjiksi sopivia nuoria miehiä opiskelemaan.[2] Käännös oli valmiina jo vuonna 1543, mutta kuningas antoi sille painoluvan vasta vuonna 1547. Kirja painettiin Tukholmassa Amund Laurentssonin kirjapainossa. "

Taas jälleen ruotsinkielinen esti jälleen suomen kielen kehityksen monella vuodella.

Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael_Agricola

" Agricolan suurena tavoitteena oli kääntää koko Raamattu, mutta urakka tyrehtyi rahoituksen puutteeseen. Hän suomensi kuitenkin osia Vanhasta testamentista teoksissa Dauidin Psalttari, Weisut ia Ennustoxet Mosesen Laista ia Prophetista Wloshaetut ja Ne Prophetat. Haggai. SacharJa. Maleachi. "

Rahoituksen puute ei vaivannut kun ruotsin kielistä raamattua käännettiin ja painettiin, kuitenkin suomalaiset ovat olleet maksamassa veroillaan ruotsin kielistä Raamattua Ruotsin kuningaskunnassa. Suomenkieliset maksoivat ruotsinkielisen Raamatun käännöksen mutta eivät saaneetkaan rahoja omankieliseen Raamatun käännökseen.

Tässä on selitys sille miksi raamattu käännettiin kokonaisuudessaan suomeksi vasta 101 vuotta myöhemmin kuin ruotsin kielelle. Suomenkieliset kustansivat raamatun käännöksen ruotsiksi mutta kuningas eväsi rahoituksen 101 vuotta suomenkieliselle käännökselle. Tämän takia haluamme päättää omista asioistamme tästä aina eteenpäin.




Esimerkki apartheidista Suomessa:

KIELIMUURI RUSKEASUOLLA
22.8.2008
Suomenkielisille ei myydä mökkejä
Suomenkielisille annetaan huutia Ruskeasuon siirtolapuutarha-alueella.

http://www.iltalehti.fi/helsinki/200808228137027_hi.shtml

http://www.shsweb.fi/forum/1/194585/

Kielirekisteröinti on lopetettava Suomessa rasistisena. Suomessa ei olla opittu mitään, siksi täällä on rasismi valloillaan. Ihmiset jaotellaan ja siten heidän mahdollisuudet opiskella ja menestyä riippuvat mihin ryhmään kuuluvat. Suomi ei kuulu sivistysvaltioihin ennen kuin kielijaottelu poistuu.

Kyllä ne ihan aitoja käsityksiä riistämisestä ovat. Se että ne tulivat tietoisuuteen niin myöhään 1800-luvulla johtui maailmanlaajuisesta kansallisen tietoisuuden noususta. Ei mistään suomalaisesta ilmiöstä.

Lainaus:
Associate professor Tove Skuttnab-Kangas, (Vähemmistö, kieli ja rasismi, Gaudeamus 1988):

” Sitten katsomme Suomea ja huomaamme, että Ruotsihan on pakottanut oman lainsäädäntönsä, oman kielensä ja omat hallintotapansa Suomelle. Meidän omalla suurella kielellämme, suomella, ja omalla pienemmällä kotimaisella kielellämme, saamella, ei vuosisatoihin ollut juuri minkäänlaista virallista asemaa hallinnossa ja koulutuksessa (kun taas ruotsalaisten kielellä oli virallinen asema Ruotsissa – siinä oli se tasa-arvoisuus).”

Professori Tove Skuttnab-Kangas, (Vähemmistö, kieli ja rasismi, Gaudeamus 1988):

"Kun kuljeskelin Kuninkaallisen Linnan saleissa Tukholmassa tai muissa suurissa julkisissa rakennuksissa, saatoin toisinaan miettiä, miksi meillä ei ollut sellaisia mahtavia rakennuksia Suomessa (tässä vaiheessa tiesin jo ettei niitä ollut). Suomen luonnonvarathan eivät juuri jää jälkeen Ruotsista, ja ahkeria kai olemme aina olleet, ja kauneuttakin rakastamme. Ja sen tapaisista seikoista kai se riippuu? Ensimmäinen selitykseni oli että suomalainen yhteiskuntamme ei ehkä ollut ollut niin tyypillinen luokkayhteiskunta kuin Ruotsi. Kunnes minulle yht'äkkiä rupesi selviämään jossain vaiheessa, että nämä linnat tietysti oli osittain rakennettu minun kansani hiellä, työllä, rahoilla ja osittain myös minun maani raaka aineista. Välähdys tuli lukiessani jotain kaikesta siitä tervasta jota Suomesta oli viety Ruotsiin."

Lainaus loppu:

Ilman yhteistä historiaa Ruotsin kanssa meillä olisi jääneet monet hankaluudet pois. Me emme olisi olleet osallisia Ruotsin sodissa ja olisimme säästyneet pakko-otoilta ja ylimääräisiltä veroilta joita Ruotsi kantoi sotien takia. Suomi oli maailman suurin tervantuottaja, mutta olimme pakotettuja myymään tervamme Kuninkaalle, joka möi sen sitten suurella voitolla kansainvälisillä markkinoilla. Niillä rahoilla Ruotsi sitten rakensi yhden maailman suurimmista linnoista ja kävi sotia.

Ilman yhteistä historiaa Ruotsin kanssa olisimme välttäneet sodat, niistä johtuneet suuret verot, pakko-otot, köyhyyden, syrjinnän joka ulottuu vieläkin mm. opiskelupaikkojen jaossa ym. ym.

On naurettavaa väittää että olisimme menettämässä jotain jos emme liittoudu (kulttuurisesti, Pohjoismaiden Neuvosto, kielellisesti pakkoruotsin avulla) Ruotsin kanssa. Olisimme saavuttaneet paljon enemmän ilman Ruotsia, olemmehan aina olleet ahkerampia ja eläneet köyhemmin, säästäväisemmin, kuin monet naapurimme. Nämä naapurimme vain ovat olleet riistämässä meitä ja siten saaneet osan meidän työmme hedelmistä.

Väität että rakenteet toimivalle kaksikielisyydelle on jo luotu. Ne eivät ole toimivat, missään muualla ei ole samanlaista rakennetta sen jälkeen kun apartheid Etelä-Afrikassa päättyi. Siksi ne pitää purkaa koska ne eivät ole ainutkertaista rikkautta vaan riistoa ja syrjintää.

Suomenkielisillä voi olla jonkinasteista svekofobia mutta se ei ole ongelma, vaan ruotsinkielisten segregaatio, aito nousukkuus ja ylimielisyys suomalaisia kohtaan. Vähemmistö ei halua olla enemmistön kanssa tekemisissä. He haluavat eristäytyä ja vaativat erityiskohtelua. Kaksikielisyys mahdollistaa syrjinnän. Vaatimalla kieleen perustuvia oikeuksia voidaan osa kansasta syrjäyttää.

Ruotsinkielisten fobian polttoaineena suomenkielisiä kohtaan toimii sitkeä ylemmyydentunto. Kuva suomen kielestä rahvaan kielenä elää sitkeästi Tammisaaressa, Närpiössä ja ruotsinkielisissä purjehdusklubeissa, joihin ei päästetä suomenkielisiä. Nimenomaan älykkäät ja sivistyneet yksilöt ymmärtävät vastustaa pakkoruotsia ja kaksikielisyyttä, vaikka he osaavat ruotsin kieltä,
koska he huomaavat apartheidin kaksikielisissiä rakenteissa.

Kaikille pakotettu pakkoruotsi ei ole kielitaitoa, sillä ei voi erottautua työmarkkinoilla. Monipuolinen kielitaito tarkoittaa muuta kuin pakkoruotsia ja on edellytys pienen maan selviytymiselle talouden ja kulttuurien kilpailussa. Väitteet Pohjoismaisen arvopohjan ja yhteiskuntamallin muretumisesta ovat tekosyitä ylläpitää kaksinkertaisia, syrjiviä järjestelmiä. Mikään arvopohja tai yhteiskuntamalli ei poistu kun luovutaan pakkoruotsista eikä poistu edes silloin kun luovumme kaksikielisyydestä.

On asennevamma ihailla alistajiaan ja hyväksyä oman identiteetin vähättely. Suomenkielisten historiassa on liian paljon oman pesänlikaajia. Emme enää halua antaa moisten politikkojen ja johtajien määrätä asioistamme. Paavo Lipponen, Kimmo Sasi, Jan Vapaavuori, Heidi Hautala, Tarja Halonen ja useat muut pakkoruotsittajapoliitikot ovat myyneet suomalaisuuden ruotsalaisuuden alttarille omien asennevammojensa takia.

Mikään kaksikielisyys ei voi olla edes tavoitteena, ainakaan ruotsinkielinen kaksikelisyys. Suomalaiset eivät ole koskaan olleet kaksikielisiä eikä sitä voida pakottamalla tunkea heidän identiteettiinsä.

Häpeän sinua Tiina Lindfors. Jos olisit joskus osallistunut pakkoruotsikeskusteuun olisit jättänyt kirjoituksesi kirjoittamatta. Me jotka olemme seuranneet pakkoruotsikeskustelua olemme ja aikoja sitten käyneet läpi KAIKKI sinun naivit kliseet. Luulitko tuovasi jotain uutta pakkoruotsikeskusteluun?

Huusianna

Haistako lisää Fondirahha tai valtion apurahaa? Onhan meillä Stefan Wallin kulttuuriministerinä joka voi ohjata suomenkielisten verorahoja pakkoruotsittajien taskuun. Toivottavasti kirjoituksesi palkitaan kuitenkin ruotsinkielisten fondirahalla, sitäkin Wallin voi jakaa.




Tanssin Tiedotuskeskus
http://www.danceinfo.fi/tanka?view=Tiina Lindfors&searchtype=artisti

Apurahat ja palkinnot:
Apurahat: Valtion 3-vuotinen taiteilija-apuraha 1988, valtion 1-vuotinen taiteilija-apuraha 1986.
Palkinnot: Turun Teatterikerhon Naamio -tunnustuspalkinto 2009; Svenska Kulturfonden 2005, Kulttuurirahaston palkinto 1999, Valtion Suomi-palkinto (Tanssiteatteri ERI) 1995, Turun ja Porin läänin taidepalkinto (Tanssiteatteri ERI) 1992.