Poikani(4v.)psygologi epäilee asperger oireyhtymää. Tarhassa samoja ongelmia. Esim. Pukeutumisessa, riisutumisessa ruokailussa vaikeuksia. Millä saisin pojan pukemaan itse?? Onko jollain löytynyt niksejä? Poika kykenee jo laittamaan itse useita vaatteita päälle, mutta ei millään halua. Sanoo: "en osaa, sinä laitat" vaikka kuinka kehuisi, yrittäisi motivoida...ei auta. Tai toinen on ettei kuule mitään vaan haahuilee levottomasti. Tunnen itseni niin huonoksi :(
Asperger epäily
Äiti minäkin
82226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lapsesi kehityksessä siis jotain viiveitä. aspergeria epäilty, kai nyt jo olette psykologin kanssa suunnitelleet jatkoja, esim yht. neuvolaan ja sinne lk:lle. Diagnoosin asettamiseksi tarvitaan lääkärin tutkimukset ja sitä kautta lapsellesi laaditaan kuntoutumissuunnitelma: ts saat vinkkejä ja ohjausta miten auttaa lastasi, samoin hoitotädeille tulee tietoa.
Et ole missään nimessä tehnyt mitään väärin, etkä ole huono ihminen.
Aspergerin syndrooma on joillakin lapsilla , samalla tavalla kuin astma ja diabeteskin- ne tulevat jos ovat tullakseen.
Kiitos! siis kun jaksoit kirjottaa. Tuntuu siltä että tarhassakin jo helpotti, kun ne sai kuulla epäilystä. Ettei lapseni ollutkaan tahalleen ongelmainen. Tuntuu että ymmärrystä tuli minullekkin. :)
E-paikka varmaan saadaan. Onko kokemuksia yksityisistä päiväkodeista? Kuinka suuria ryhmiä siellä on?
Meillä on myöskin tämän pukeutumis asian kanssa painittu jo vuosia, samoin moni muu arkeen kuuluva toiminta vaatii pitkää pinnaa. Itse olen ratkaissut ongelman niin, että kun on kiire puen lapset itse (meillä kaksoset 5v. dysfasiaa, ADHD:ta, motorisia juttuja jne.), muuten täytyisi pukeminen aloittaa jo vähintään tuntia ennen lähtöä, samoin riisuminen. Kun ei ole kiire lapset pukevat itse, vaikka sitten menisi puolipäivää (viikonloppuisin ulos meno siis kestää ja kestää...) samoin vaatteiden riisuminen. Yli päätänsä yritän hoitaa asiat niin, ettei mistään muodostuisi ns. "elämää suurempaa" juttua, mikä on usein helpommin sanottu kuin tehty :)
Meillä myös joudutaan pukemaan pojalle päälle, muuten ei ehdittäisi koskaan tarhaan. Hermot, hiki ja ahdistus. Ja vaikka kuinka kannustaisi ja yrittäisi houkutella se ei onnistu. Joskus hän kuitenkin saa vaatteet päälle, mutta silloin se on kotona jo lottovoitto. Riisuminen on meillä myös jokapäiväinen tuska. Hampaiden pesu onnistuu, jos hän saa löträä ja valuttaa vettä (intohimo)sillä aikaa saa pestä. Siis sanon vielä , että meillä psykologi epäilee Asperger oireyhtymää. Ei ole vilä todettu. Kaikki mietityttää. ??Mikä on normaalia ja mikä ei?? :/
Itse ajattelen näiden lasten kanssa niin, että jos esim. jokin päähänpinttymä ei haittaa elämistä se saa olla ns. normaalia, vasta sitten kun se alkaa aiheuttaa jatkuvaa hankaluutta kyseessä on ongelma. Esim. poika laittaa kaikkeen ruokaan ketsuppia, niin kanakastikkeeseen kuin kalapuikkoihin, mikäs siinä jos ruokailu sujuu sillä tavalla ilman raivokohtauksia. Syksyllä meille muodostui todellinen ongelma kepeistä, joita poika jemmaili tarhamatkalla, ja joita piti siirrellä paikasta A paikkaa B, ja jos jokin keppi unohtui hän sai totaalisen raivokohtauksen = ei normaalia käytöstä. Samoin se, että esim. kauppaan olisi pitänyt mennä juuri tiettyä kautta, muuten poika huusi kuin sumusireeni. Nyt nämän ns. as-oireet ovat meillä jo hiukan helpottaneet ja poika on oppinut joustamaan. Vielä kun hyper-tytön vauhti hiljenisi...
Varsinkin ensi alkuun kun lasten erityisongelmat olivat selvinneet seurasin huolestuneena jokaista mahdollista uutta "oiretta", nyt oma mieli on jo hiukan rauhoittunut.
ei kyllä 4-vuotiaalle yleensä tehdä. Se on kovin aikaista ja voi mennä metsään. Lapset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahdissa. Ei kannata alkaa potea oireyhtymää ennen aikojaan.
Älä syyllistä itseäsi. Minun 10 v. Asperger-dsiagnosoitu poitsuni ei osaa vieläkään huolehtia pukeutumisistaan, syömisistään, juomisistaan ja peseytymisistään, vaikka takuulla on häntä rohkaistu ja kannustettu ja ohjattu omatoimisuuteen niin kotiväen kuin terapeuttienkin taholta.
Lopulta pointti on kuitenkin että ei kannata, minun kokemukseni mukaan, odottaa että vähän erilainen lapsi toimisi samalla lailla kuin "normaali" lapsi. Pääasia on että lapsen itsetunto kehittyy ja hän kokee olevansa rakastettu ja arvostettu. Meillä yritetään kiinnittää huomiota pojan osaamisiin ennemmin kuin ei-osaamisiin. Tietysti jos hän onnistuu tekemään jotain, mitä ei ole halustaan ja yrityksisatään huolimatta onnistunut aiemmin tekemään, iloitsemme yhdessä hänen kanssaan :)
Hei vaan..
Meillä 6v tyttärelläni epäillään Asperger-syndroomaa.. Arki on ollut "hankalaa" jo muutaman vuoden.. pukeminen on ollut pienestä saakka hidasta ja vaikeaa.. pk:ssa tytär yleensä aina viimeinen ulkona vaikka laitettais ekana pukemaan.. Meillä tytär sosiaalinen ja menee juttelemaan ujostelematta vieraidenkin kanssa,tykkää ja leikkiä huomattavasti nuorempien kanssa (n.2-3v nuorempien).Ongelmaksi on tullut se ,että tytär ei leiki oman ikäistensä seurassa laisinkaan koska hän haluaa leikin päättää ja jos kaveri ei suostu leikkimään niin hänkään ei leiki kaverin leikkejä.Tytär ei "osaa" leikkiä nukeilla,barbeilla tmv.. vaan hänellä vauva-leikit ovat konkreettisesti sitä että pikkusisar leikkii vauvaa ja hän on äiti tai sitten päin vastoin.. Yksinään leikkiminen ei onnistu laisinkaan vaan silloin vingutaan että pelottaa olla yksin huoneessa ja ei halua leikkiä millään lelulla.. Videoita katselisi päivät pitkät tai pelaisi pleikkarilla mut ei niin tarvi päivää kuluttaa.. Nyt kun alkaa kouluun meno olla edessä pelkään todella miten se sujuu koska vaikeata löytää kavereita oman ikäisistä.. Tytär kooltaan roteva (6v neuvolassa 122cm,perinnyt isältään ison koon) ja oman kropan hallitseminen vaikeaa..
Tarkoitan tällä sitä että väsyy helposti ja sit kävely vaikeaa,jalkoihin sattuu ym..
Kärsivällisyyttä tyttärellä ei lainkaan vaan heti jos asia ei onnistu tai tekee väärin niin itku tulee.. vaikka kuinka kehun ja kannustan häntä tuntuu että ei luota itseensä pätkääkään..
En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja katsotaan miten käy..
Hauskaa kesää!