Heipähei, kaikille teille raskaana olevat :)
Olen pohtinut paljon näitä nykyisiä kauneusihanteita...
ja olen välillä kamppailut lujaakin itsetuntoni kanssa koska huomaan olevani kaukana ihannenaisesta.
Olen välillä kateuksissani seurannut näitä "ihannenaisia/äitejä" kaduilla, tv:ssä, mainoksissa, missä vain ja vajonnut samalla itse hyvin pohjalle. Kateus ei kannata, sen olen huomannut, mutta minkäs teet?
On kaiken maailman Martina Aitolehteä, Marika Fingerroosia, Anne-Mari Bergiä jne, Karita Tuomolaa.. Upealla kropalla varustettuja kaunottaria. Aikaa ja rahaa on tehdä kauneuden eteen mitä uskomattomampia juttuja. Itsekin tekisin (tunnustan) jos olisi rahaa ja hitusen enemmän aikaa.
Monen miehen olen kuullut sanovan kuinka nainen muuttuu raskauduttuaan ja varsinkin synnytettyään negatiivisella tavalla. Ihan täällä keskustelupalstalla, että livenä. Omakin mieheni (luonnollisesti) katsoo ihannoiden kauniita, hoikkia, pitkiä, laitettuja, tyylikäitä naisia. Itse olen tosi lyhyt ja "paksu" en ole lihava, vaan olen ruumiinrakenteeltani tosi tumpelon näköinen. Rinnat ovat olemattomat ja iho repaleinen raskauksien jälkeen. Kaiken valvomisen ja sairastelukierteiden jälkeen näytän haamulta mustine silmienalusieni, ohkaisen pörrötukkani ja finnieni kanssa. Vaikka kuinka meikkaisin, en näytä miltään. Kuntoilen aina kun jaksan, aina olen liikkunut edes vähän, mutta ei se hirveästi kroppaani ole muokannut.
On vain hyväksyttävä se että jotkut syntyvät onnekkaasti superkaunottarina ja jotkut harmaavarpusina. Tätä ongelmaa en haluaisi siirtää omille lapsilleni, mutta kärsivätköhän he rumasta äidistä? Tuleeko heille samoja ongelmia? Piilotan katkeruuteni ulkonäköäni kohtaan, en miehellekään hauku itseäni, olen vain ihan hiljaa.
Miten te muut otatte vastaan näitä median asettamia "vaatimuksia" naisen ulkonäöstä? Toki se riippuu jokaisen itsetunnosta, mutta mietittekö te itse koskaan, miten nuo julkkiskaunottaret sen tekevät? Näyttää nyt aina hyvältä, juuri synnyttäneenäkin?!
Valitettavasti kaikki eivät synny hyvällä luustolla, pitkillä säärillä, suorilla hampailla, suurilla silmillä tai kauniilla iholla pusuhuulet varustettuna :( Sääli että näitä naiset nykyisin ovat keinolla millä hyvänsä, ulkonäköpaineet sen kuin lisääntyvät!! Ihanaa olisi syntyä uudestaan, nättinä :)
Olen pohtinut paljon näitä nykyisiä kauneusihanteita...
ja olen välillä kamppailut lujaakin itsetuntoni kanssa koska huomaan olevani kaukana ihannenaisesta.
Olen välillä kateuksissani seurannut näitä "ihannenaisia/äitejä" kaduilla, tv:ssä, mainoksissa, missä vain ja vajonnut samalla itse hyvin pohjalle. Kateus ei kannata, sen olen huomannut, mutta minkäs teet?
On kaiken maailman Martina Aitolehteä, Marika Fingerroosia, Anne-Mari Bergiä jne, Karita Tuomolaa.. Upealla kropalla varustettuja kaunottaria. Aikaa ja rahaa on tehdä kauneuden eteen mitä uskomattomampia juttuja. Itsekin tekisin (tunnustan) jos olisi rahaa ja hitusen enemmän aikaa.
Monen miehen olen kuullut sanovan kuinka nainen muuttuu raskauduttuaan ja varsinkin synnytettyään negatiivisella tavalla. Ihan täällä keskustelupalstalla, että livenä. Omakin mieheni (luonnollisesti) katsoo ihannoiden kauniita, hoikkia, pitkiä, laitettuja, tyylikäitä naisia. Itse olen tosi lyhyt ja "paksu" en ole lihava, vaan olen ruumiinrakenteeltani tosi tumpelon näköinen. Rinnat ovat olemattomat ja iho repaleinen raskauksien jälkeen. Kaiken valvomisen ja sairastelukierteiden jälkeen näytän haamulta mustine silmienalusieni, ohkaisen pörrötukkani ja finnieni kanssa. Vaikka kuinka meikkaisin, en näytä miltään. Kuntoilen aina kun jaksan, aina olen liikkunut edes vähän, mutta ei se hirveästi kroppaani ole muokannut.
On vain hyväksyttävä se että jotkut syntyvät onnekkaasti superkaunottarina ja jotkut harmaavarpusina. Tätä ongelmaa en haluaisi siirtää omille lapsilleni, mutta kärsivätköhän he rumasta äidistä? Tuleeko heille samoja ongelmia? Piilotan katkeruuteni ulkonäköäni kohtaan, en miehellekään hauku itseäni, olen vain ihan hiljaa.
Miten te muut otatte vastaan näitä median asettamia "vaatimuksia" naisen ulkonäöstä? Toki se riippuu jokaisen itsetunnosta, mutta mietittekö te itse koskaan, miten nuo julkkiskaunottaret sen tekevät? Näyttää nyt aina hyvältä, juuri synnyttäneenäkin?!
Valitettavasti kaikki eivät synny hyvällä luustolla, pitkillä säärillä, suorilla hampailla, suurilla silmillä tai kauniilla iholla pusuhuulet varustettuna :( Sääli että näitä naiset nykyisin ovat keinolla millä hyvänsä, ulkonäköpaineet sen kuin lisääntyvät!! Ihanaa olisi syntyä uudestaan, nättinä :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, muitten mielipiteillä ei ole merkitystä.
En haluaisikaan näyttää miltään julkkikselta centin paksu pakkeli naamassa, pidän itsestäni tällaisena normaalina äitinä huomattavasti enemmän.
Lastesi mielestä olet paras, kaunein ja ihanin äiti maan päällä! Lapsilla ei onneksi ole samanlaisia ennakkoluuloja kuin meillä aikuisilla, ennenkuin me niitä heille opetaamme. Voisitko löytää ulkonäöstäsi jotakin positiivista? Yritä katsoa itseäsi muiden ihmisten silmin, itse en ainakaan ole ikinä nähnyt ihmistä joka olisi pelkästään ruma. Tai sitten en vain yksinkertaisesti halua nähdä sitä. Ja mitä noihin mainitsemiisi henkilöihin tulee, eivät he kai ole sen onnellisempia kuin me tavallisen näköiset tallaajat. Jos olisivat, miksi heillä olisi tarve tehdä kerta toisensa jälkeen noita operaatioita? Kyllä minäkin näen kauniita ihmisiä ympärilläni, joskus tunnen kateutta ja mietin miksen itse voi olla kaunis, mutta ne ajatukset onneksi katoavat aika nopeasti.
Opettele pitämään itsestäsi, yksi kohta kerrallaan ja ole armollisempi itseäsi kohtaan. Ei se onnellisuus tule siitä mitä peilistä näet vaan ihan muista asioista!
minkäs nätit ihmiset ulkonäölleen sitten voi? Oikeuttaako se kadehtimaan meitä ja tuntemaan meitä kohtaan ketkeruutta jos olet ruma? Syyttömiä kaunottaret sinun ulkonököösi ovat!!
Voisit aivan hyvinkin kuntoilla säännöllisesti. Ja kroppaa todellakin voi muokata erilaisilla treeneillä.
Oletko koskaan käynyt kampaajalla? Jos et niin miksi et?? Itse käyn säännöllisesti laitattamassa värin ja leikkauksen, samalla hoituu kulmat, kasvohoidot ym. mitä nyt milloinkin tarvitsen. Ei se ole hankalaa ottaa itselleen muutamaa tuntia kuussa vapaata ja mennä hoidettavaksi! Kun hiukset on kerran kuussa laitettu kuntoon, ne on helppo laittaa kotona itsekin päivittäin.
Ja kun opettelee meikkaamaan oikein, kyllä se vaan taikoja tekee! Kulmat voi muotoilla ja värjätä eikä se vaadi kun parhaimassa tapauksessa 10e.
Kaunis tyylikäs pukeutuminen vaatii ehkä jo makua ja taitoa, mutta vaatteita voi ostaa myös edullisesti. Kukaan ei pakota sinua kulkemaan perunasäkeissä tai kauhtuneissa paidoissa. Väreillä saa kummasti piristystä. Vaatteita saa todella edullisestikin.
Mitä tulee kauneusleikkauksiin tms. olkoon se jokaisen oma asia.
Itse en tarvi niitä sillä olen luonnostaan varsin kaunis. Roskaruokaa ei ole pakko mättää niin että lihoo kilon per viikko, kunnon ruoalla finnitkin pysyy loitolla. Tuo on anteeksi vain, aika pitkälle turhaa marinaa. Itse pitää viitsiä vähän nähdä vaivaa, niin ne Martinatkin näkevät! Urheilevat hulluna ja pitävät terveydestään huolen. Jos on ollut ahkera töitä tekemään, ihmekö jos rahaa on laittaa ulkonäköön. Tatuoinnit, korut, vaatteet, kengät... Meikit, hiukset, push upit/silikonit, kuka vaan niitä saa. Joillakin on myös taitoa ja hyvä maku niitä käyttää.
Eikä se ole perheeltä pois kun pitää huolta itsestään. Kumppanikin tykkää kun jaksaa nähdä vähän vaivaa. Lapset ovat tyytyväisiä kun äiti on hyvässä kunnossa ja jaksaa. Olen valinnut hienon miehen lasteni isäksi, koska hän ainakin on valmis olemaan lasten kanssa jotta voin käydä välillä hoidattamassa itseäni. Eikä sen tarvi aina olla turhamaisuutta, välillä voi käydä hieronnassa tai saunassa rentoutumassa.
Koitahan kestää ihmisten erilaisuus.
Tuo "nätin äidin" kirjoitus kuulostaa äkkiseltään vähän kärjistetyltä (ainakin omaan korvaani), mutta on siinä asiaa. Omaan ulkonäköönsä voi vaikuttaa tosi paljon jos vain niin haluaa! Olen itse aika tavallisen näköinen nainen, ihan perusnätti, en mikään kaunotar mutta uskoakseni ihan kivan näköinen. Mutta mutta - se miltä näytän minäkin päivänä, siihen vaikuttaa todella paljon se kuinka paljon vaivaa viitsin nähdä. Ja samoin on muidenkin ystävieni kohdalla: useimmat meistä "ihan kivan näköisistä" naisista ovat aamulla aivan kamalan näköisiä ja todellakin vaativat hiukan meikkiä ja nättiä vaatetusta, jotta näyttävät yhtään miltään. Suomalainen nainen kun on luonnostaan aika värittömän näköinen. Eikä kyllä näytä moni hollywood-julkkiskaan kovin hääppöiseltä niissä kuvissa, joissa heidät on yllätetty vapaa-ajallaan lippis päässä ilman meikkiä jne...
Mutta kunnon stailauksella värittömästäkin naisesta saa aika upean näköisen esim juhlia varten. Ja kyllä minun täytyy arkisinkin joka aamu peittää mustat silmänaluset ja taivuttaa nämä piikkisuorat, värittömät ripseni ja laittaa siihen päälle ripsiväriä, jotta ne jotenkin erottuisivat. Samoin kampaajalla on käytävä 8 viikon välein. Jos minulla olisi finnejä, hankkisin ehdottomasti niihin jotain lääkettä. Myös vaatteilla on suuri merkitys: jos vedän aamulla päälleni jonkun kauhean teltan, joka ei imartele vartaloani ja jonka värikään ei ole sopiva, niin taatusti tunnen itseni kaupungilla nukkavieruksi verrattuna tyylikkäämpiin äiteihin. Ja siksipä yritän aina pukeutua niin että voisin olla tyytyväinen omaan ulkonäkööni. Ehkä se vaatii vähän enemmän vaivaa, mutta kun on itsellä itsevarma olo niin eikös se näy sitten muillekin? :) Ja jos omaa tyyliä on vaikea löytää niin kannattaa vaikka kokeilla isojen tavaratalojen tarjoamaa ilmaista pukeutumisneuvontaa, moni tuttavani on tehnyt niin.
Summa summarum: ihmiset usein ihmettelevät että ei kai nyt kukaan meikkaa ja vaihda vaatteita jos lähtee käymään lähikaupassa? Että jopas on turhamaista. No, itse kyllä meikkaan ja tarkistan vaatteet aina kun lähden jonnekin kodin ulkopuolelle, oli se turhaa tai ei. Niin ne sinun "ihannenaisesi" tekevät, ja siksi he siltä näyttävät. Ylilyönteihin ei tarvitse kauppareissun takia ryhtyä, mutta ainakin ne verkkarit voi vaihtaa johonkin nätimpään ja vähän voi ripsaria laittaa ennen kuin ovesta menee. Siitä se lähtee!
sussakin on varmaan jotain kaunista.mee kasvoihoitoon puhdistukseen aloita vaikka siitä.laitat sävyn hiuksiis ja vaikka raitoja.onko sulla pitkä tukka?ei pakkelia tarvii montaakaan senttii jos iho on hyvä.ja hyvän ihon saat kun meet ultraääni puhditukseen noin 4-kertaa vuodessa.ei kovin kallista.ja korkkareilla saat hyvä nainen lisäpituutta.älä molaa itteesi suotta!minari päälle ja trikoot jalkaan,vau!!!kiiltoo huuliin!
Mä en saa mitään nautintoa liikkumisesta jos ei lakseta lenkkeilyä koiran kanssa, sekä sulkapallon pelaamista. Ei ole aikaa, eikä tahtoa jumppaamiseen, vaan ainoat jumpat mitä harrastan on pedin puolella mieheni kanssa.
Olen normaalipainoinen mutta vatsaa koristaa makkarat ja roikkuva iho. Ei mikään nätti näky ja mua tämä vaivasi niinkin paljon että jäi ne petijumpatkin vähän vähemmälle.
Itseinho oli niin paha etten uskaltanut hirveästi käydä ulkona. Mulla on vaikeuksia löytää itselleni sopovia vaatteita jotka peittäisivät kehoni virheet, joten aika heikko on tuo vaatevarasto. Olen lyhyt ja jotenkin kai kumman mallinen kun lähestulkoon kaikki housut ovat ostettu(mitä nyt olen vaivalla löytänyt) lasten puolelta :D
En osaa laittaitua (meikata, pistää hiuksia jne) Vaikka olen koittanut monesti harjoitella, mutta ei tule hyvää jälkeä ei ja osa siinä on kyllä se että ihoni, sekä hiukset eivät siedä moniakaan aineita. Meikkivoidetta enkä puuteria voi käyttää ollenkaan, tai löysin mä joskus sopivat tökötit mutta niiden valmistaminen lopetettiin :(
Sitten yks ilta mä sain tarpeekseni. Olin vaan että helvetti tässä menee koko elämä pilalle. En mä saa itteäni kauniiksi kirveelläkään joten mielummin olen iloinen ja ruma, kuin onneton ruma.
Sen jälkeen olen tuntenut olonikin paremmaksi ja peilissäkin on mua katsonut ihan suht hyvännäköinen nainen :) Ihan oikeasti! Kun lopetin turhan ja ylimääräisen stressamisen ulkonäöstäni niin olen näyttänyt paljon paremmalta. Kaverikin kysyi että mitä mulle on tapahtuut kun silmätkään eivät ole niin sumeat kuin ennen ja jotenkin hehkun jne...
Ihokin alkoi pikkuhiljaa kestämään meikkiä ja hiukset heräsivät eloon, vaikka en mä edelleenkään itseäni osaa meikata kunnolla tai laittaa hiuksia. Ei kaikkea voi osata mutta se auttaa hyvin paljon kun listaa omat hyvät puolet ja nyt en pelkästään tarkoita ulkonäköseikkoja vaan kaikkia asioita joissa olen hyvä.
Positiivinen asenne korjaa mielen ja kehon ja täytyy muistaa että näytti sitten kuinka hyvältä tahansa niin aina löytyy joku joka ei sinua kauniina pidä :)
Tuli vaan mieleen kun kavereiden kanssakin joskus vertailtiin miesten ulkonäköä niin ihanteemme ulkonäöstä poikkesivat toisistaan hyvinkin paljon.
Ja ihan noi julkkiskaunottaretkin. Kyllä niistä löytyy moniakin joita en pidä kauniina, vaikka ihan ok näköisiä ovatkin.
Jonkun mielestä syksyinen maisema on kaunis ja toisia se masentaa.
Elämme täällä vain kerran joten eiköhän se elämä kannattaisi mielummin kuluttaa elämiseen, eikö niin tytöt?
Ja saahan sitä näyttää rumaltakin... Rumalla ei ainakaan ole hirveästi menetettävää :D
Jep! Se kauneus on sisällä; jos miettii koko ajan että on ruma niin kyllä niin rupee uskomaankin.
Vaatteet on kyllä oikesti tehty 170cm pitusille hoikille... Itelläni on kans vaikeeta löytää nättejä vaatteita. Housut/hameet kaikki on liian pitkiä... Paidat surkeita. Mahamakkaran saan piilotettua tehokkaasti. Se ei oo ollu ongelma. Ongelma on kaula-aukko ja paidan helman lyhyys. Jotain "hyvää" mulle on annettu. E- kupin rinnat. Jotka saa selän väsymään helposti ja juoksulenkeillä aikamoinen taakka. Paidan pituus lyhenee aina rintojen takia, monien nättien paitojen kaula-aukoista jää rintikat näkyviin--> ei käyttökelposii...Tukevia liivejä jotka ei oo mummon väriset saa etsiä... Onneks mustia ja valkosia on jossain aina välillä....
Mutta onnellinen olen kun ovesta astun ulos ei tarvi murehtii näytänkö mallilta aina. Luulis olevan aika stressaavaa elää niin pinnallista elämää että aina pitää laittautua. Aina kun meet lasten kans puistoon/ruokakauppaan/ kävelylle tai mitä vaan.
Meikkiä en yleensä käytä. Ripsaria en kehtaa edes käyttää, leviää helposti ja viime kesänä saunareissun sytysnesteen kans tapahtui onnettomuus joka vei lähes koko ripset ja kulmat...
Juhliin ja kylään mennessä kyllä laittaudun nätimmäksi mutta arkena saan olla meikitön tavis joka saa pitää rentoja verkkaria/trikoo housuja ja t-paitaa.
No mulle piisaa että mun mies pitää mua kauniina (Vaate ongelman sekin on huomannut kaupoissa.) Onneksi sille on tärkeempää se mitä niiden kuorinen alla on. En ole ruma mutta en kauniskaan. Ihan tavis vaan ja tyytyväinen siihen.
Olkaa tyytyväinen itseenne sellasena kun olette. Sisinen kauneus on tärkeempää kun ulkoinen.
Me saadaan kaikki olla ihan sen näköisiä kuin ollaan (ja myöskin välillä marista ja saada ulkonäkökriisi, kun sellanen päivä kohdalle sattuu!)
Toki kannattaa pitää itsestään huolta. Mutta ulkonäköä ei voi ihan loputtomasti muokata, sillä geenit määrää aika paljon. Luustoa ei voi treenillä sirommaksi tai pidemmäksi muuttaa, finnit ei suinkaan aina johdu ruuasta jne.
Kuten monet jo kirjoittikin, tärkeintä on oma suhtautuminen ja mieliala. Olemalla armollisempi itselleen näyttää se oma peilikuva heti paljon kauniimmalta!