Minä ja poikakaverini ollaanoltu nyt yhessä n.7kk...Ja vähän aikaa sitten meille alko tulla riitoja.Aluksi pieniä, jotka sovittiin heti, mutta nyt jo vakavemmista asioista.Luottamuksesta,mustasukkaisuudesta...Siitä..saanko minä tehdä jotakin..Yleensä en saa tai sitten pitäisi erota,koska poikakaverini ei voi sietää joitain asioita.
Huomaan olevani onneton, vaikka rakastan poikaystävääni koko sydämmestäni.Ja niin hänkin minua..luulen..
Riitoja on kokoajan enemmän..nykyään joka päivä joku..
Ja minulla on se tunne, että se olen minä,jonka aina on annettava periksi....
En haluaisi erota..Mutta pelottaa mihin tämä johtaa...
Riittääkö se, että rakastan?Luulin sen riittävän, mutta..alan olla voimaton..
Kiitos kaikille,jotka jaksaa kommentoida.
Huomaan olevani onneton, vaikka rakastan poikaystävääni koko sydämmestäni.Ja niin hänkin minua..luulen..
Riitoja on kokoajan enemmän..nykyään joka päivä joku..
Ja minulla on se tunne, että se olen minä,jonka aina on annettava periksi....
En haluaisi erota..Mutta pelottaa mihin tämä johtaa...
Riittääkö se, että rakastan?Luulin sen riittävän, mutta..alan olla voimaton..
Kiitos kaikille,jotka jaksaa kommentoida.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Keski-ikäisen kokemuksella suosittelen harkitsemaan eroa. Jos poika/mies alkaa rajoittaa tekemisiäsi ja siitä seuraa riitaa, ei rakkauttakaan enää kauaa riitä. Siis jos yhdessäelämisen ehdoista tulee riitaa, loppuu rakkaus ennemmin tai myöhemmin myös.
Tuon aika kaksipiippuinen juttu...Miksi pitäisi olla onneton ja rakastaa jos ehkä olisi toinenkin vaihtoehto..olla onnellinen ja rakastaa...mutta jälkimmäisessä on se pelottava "ehkä"...luulisi että rakkaus antaa voimaa sietää toisen paheita...muistan erään tapauksen..*ottaa pöydältään paksun kirjan ja selaa sivuja hetken* aivan...joku tahtoi jättää tyttöystävänsä vain sen takia että tämä poltti tupakkaa...ehkä sinun pitäisi sanoa hänelle suoraa että jos hän ei voi tehdä kompromisseja niin tietää missä ovi on...
Vastausta en tiedä. Toisen tekemisten rajoittaminen on kyllä törkeää, joten siinä mielessä, jos viesti ei mene perille kannatta erota. Jokaisella on oikeus myös parisuhteessa omiin tekemisiin ja menemisiin, eikä toisen talutus nuoraan kannata alistua. Mitäpä, jos sinä rajoittaisit poikaystäväsi tekemisiä ja epäilisit häntä kaikesta, tuntuisiko se hänestä mukavalta. Kysyppä niin päin. Muutoin tuo kuvio kuullostaa sangen tutulta. Minä ainakin olen kahdessa pitkässä suhteessa kokenut saman. Ensin ollaan kuin paita ja perse, ja niin onnellisia, että muita melkein kuvottaa. Muutaman kuukauden jälkeen tappelut alkavat ja tuntuvat lisääntyvän päivä päivältä. Ollaan mustasukkaisia, kun toinen haluaisi pitkästä aikaa mennäkin ihan kavereiden kesken ilman siippaansa, jne, jne. Sitten tullaankin siihen pisteeseen, jossa erotaan tai ei erota, jos asiat saadaan puhutuksi perin juurin. Tämän jälkeen parisuhde muuttuu tasaisemmaksi, vakaammaksi ja huonossa tapauksessa jopa liian tylsäksi.
Mutta vastaus vielä kysymykseesi, että riittääkö kun rakastat: Ei riitä! Minäkin olen rakastanut suhteissani ja minua on rakastettu, mutta monet korjaamattomat epäkohdat ovat syöneet minut henkisesti loppuun. Tämä on johtanut/johtaa suhteen kariutumiseen, kun ei enää jaksa itsensä kanssa.
Niin tuota... elikkä minä olen sitten tämä kyseinen poikakaveri.. että kaikille vaan tiedoksi..
Minun mielestä tuota tekstiä pitää hiukan terkentaa..
en sano että oikeassa olisin mutta ainakin voin antaa oman näkökulmani asiaan..
elikkäs.. riitoja syntyy lähinnä alkoholin juomisesta ja hänen yhestä exästä.. on tietty muitakin mutta nämä lähinnä ainakin tässä nyt viimeaikoina on riitelyttänyt..
elikkäs.. kun >mari< sanoi että en anna hänen tehdä jotakin aina.. niin esim. alkoholia en antais juoda sen takia kun hänelllä on paha taipumus juoda ittensä noin vartissa ihan känniin.. alussa on kivaa.. mutta sitten se saa jonkun ihme kohtauksen..itkee ja huutaa ja näin.. on meinannu hypätä sillon vauhdissa auton kyydistä.. sitten on meinannu lähteä ulos alasti juoksemaan.. kerrostalossa.. kun pitää vaan kuulemma päästä pois.. mutta ymmärrätte varmaan että ei oo kivaa pidellä toisesta suunnilleen kiinni ettei tämä satuttas itteesä tai tekis muuten vaan jotaki mitä katuis seuraavana päivänä.. sitä ei oikeesti jaksa montaa kertaa kokea... sitten se kohtaus aina vaan yhtäkkiä loppuu ja taas on hauskaa.. en tiä mistä tämä johtuu.. mutta tässä oli syy miks en halua että hän juo.. ja yksin en varsinkaan halua päästää kun sitten ei ainakaa voi mitään tehhä jos taas riehaantuu..
mutta sitten.. tämä exä homma..
minulla on varmaan tullu joku..en tiä mikä... mutta aina kun edes puhutaan siitä exästä.. niin mulla on suunnilleen loppupäivä/ilta pilalla..
ja kun >mari< tahtois kuitenkin nähdä häntä joskus.. en voi mitään että tulee paha mieli..
kun mari on vieläpä kehunut että kun tämä exä on kokeneempi kun minä nais-asioissa jnejne. niin väkisellä käy pikkasen luonteen päälle jos se sitä näkee..
oon varmaan vähän liian mustasukkanen, mutta näin asia vaan on.. ehkä se joskus muuttuu..
mutta tässä oli selvennystä ainaki noihin asioihin..
Ja kyllä minä mari sinua ihan oikeesti rakastan ja haluan olla sinun kanssa!!
Ihan oikeesti, jätä se tyttö, sekoilu tulee menemään koko ajan pahempaan suuntaan. Mailma on tupaten täynnä naisia jotka haaveilevat kunnon miehestä, kaikkeen ei miesten todellakaan tarvitse alistua nykyaikanakaan. Sulla on myös täysi syy olla närkästynyt tapailuista exän kanssa, se yrittää vedättää sua, ei aikuiset ihmiset exiä tapaile jos ei oo mitään peliä (paitsi tietenkin jos on yhteisiä lapsia). Itselläni on parin sekopään jälkeen normaali raitis muija ja siunailen onneani joka päivä. Ei muuten riidellä käytännossä koskaan...