Aiemmissakin keskusteluissa on kyselty, mitä on rakkaus, rakastuminen ja rakastaminen. Luulen, että se on jokaiselle hieman erilainen tunne ja ajatustila..
Itse väitän tietäväni, mitä rakkaus on, vaikka nuori olenkin. Olen kokenut ensirakkauden huuman ja saanut siitä ikuisen jäljen sydämeeni, ja kauniita muistoja kahden vuoden ajalta. Siinä suhteessa oli rakkautta, voimakasta ja intohimoista, ehkä liiankin.. Kaikki kaatui siihen, että nuorempana oli niin musta-valkoinen ajatuksiltaan eikä pystynyt näkemään tuleviin päiviin.. Rakkauden loppuminen satutti, itketti, valvotti ja tuli lopulta uniinkin. Vannoin, etten enää ikinä rakastuisi. Enkä pystyisikään.
Mutta elämähän tunnetusti on muuta kuin suunnitelmat.. Aika paransi sydämen haavat ja yhtäkkiä huomasi katselevansa maailmaa taas iloisempana, uteliaana ja halukkaana kokemaan uutta. Kuitenkin kokemusta rikkaampana, ehkä hieman varuillaan, mutta valmiina taas Elämään. Tutustuin mieheen, joka piristi elämääni lisää ja sai minut nauramaan. Yksi viikonloppu muutti kaiken ja ystävyys muuttui ihastukseksi. Suhde eteni vauhdilla, vaikka yritin hiljentää etenkin omaa vauhtiani.. Edellisen rakkauden muistot ja haavat olivat yhä ihon alla. Syksy muuttui kuitenkin talveksi ja useiden kokemusten kautta miehestä tuli minulle Tärkeä, Rakas.. Suhde tuntui ihanteelliselta, ei liian repivältä kuten aiempi, vaan tasapainoiselta ja hyvältä. Yhteinen aaltopituus oli löytynyt jo ystävinä, ja nyt se vain syventyi.. Ja nyt kun kevät on jo pitkällä, en voi kuin ihmetellä, miten olen taas tilanteessa, jossa mietin, "Miksi rakkaus ei voi riittää, miksi siihen pitää ongelmia liittää?" (Mariska)
Kaiken myllerryksen keskellä nimittäin päädyimme saman katon alle asumaan. Nyt mies sanoo tarvitsevansa omaa tilaa ja väsyneensä esim kulkemaan työmatkaa. Hän haluaisi muuttaa pois. Hän sanoo rakastavansa minua, mutta käsityksemme rakkaudesta on ilmeisesti täysin erilainen.. Olen surullinen ja sanoin, että jos muutamme erillemme, se on suhteemme loppu. Ja nyt mies on miettinyt jo yli viikon asiaa. Enkä minä jaksaisi odottaa, vaikka väitänkin ymmärtäväni.
En tiedä ymmärsikö tästä kukaan mitään, tuntuu että ajatukset ovat niin sekaisin ja kirjoittamisestakaan ei tule mitään. Mutta haluasin vain tietää, mitä se rakkaus sitten on jos ei se ole sitä että haluaa olla rakkaansa kanssa (ei tietenkään tarvitse jatkuvasti olla) ja jakaa elämää, asioita, hellyyttä ja tunteita.. En halua sitä liian omistautuvaa ja raastavaa rakkautta, se vei henkisestikin voimia.. Mutta jos tasapainoiseltakin tuntuva suhde voi kaatua tälläiseen, niin pakostakin laittaa ajattelemaan, että mitä ihmettä se sitten voisi olla? Se rakkaus.
Itse väitän tietäväni, mitä rakkaus on, vaikka nuori olenkin. Olen kokenut ensirakkauden huuman ja saanut siitä ikuisen jäljen sydämeeni, ja kauniita muistoja kahden vuoden ajalta. Siinä suhteessa oli rakkautta, voimakasta ja intohimoista, ehkä liiankin.. Kaikki kaatui siihen, että nuorempana oli niin musta-valkoinen ajatuksiltaan eikä pystynyt näkemään tuleviin päiviin.. Rakkauden loppuminen satutti, itketti, valvotti ja tuli lopulta uniinkin. Vannoin, etten enää ikinä rakastuisi. Enkä pystyisikään.
Mutta elämähän tunnetusti on muuta kuin suunnitelmat.. Aika paransi sydämen haavat ja yhtäkkiä huomasi katselevansa maailmaa taas iloisempana, uteliaana ja halukkaana kokemaan uutta. Kuitenkin kokemusta rikkaampana, ehkä hieman varuillaan, mutta valmiina taas Elämään. Tutustuin mieheen, joka piristi elämääni lisää ja sai minut nauramaan. Yksi viikonloppu muutti kaiken ja ystävyys muuttui ihastukseksi. Suhde eteni vauhdilla, vaikka yritin hiljentää etenkin omaa vauhtiani.. Edellisen rakkauden muistot ja haavat olivat yhä ihon alla. Syksy muuttui kuitenkin talveksi ja useiden kokemusten kautta miehestä tuli minulle Tärkeä, Rakas.. Suhde tuntui ihanteelliselta, ei liian repivältä kuten aiempi, vaan tasapainoiselta ja hyvältä. Yhteinen aaltopituus oli löytynyt jo ystävinä, ja nyt se vain syventyi.. Ja nyt kun kevät on jo pitkällä, en voi kuin ihmetellä, miten olen taas tilanteessa, jossa mietin, "Miksi rakkaus ei voi riittää, miksi siihen pitää ongelmia liittää?" (Mariska)
Kaiken myllerryksen keskellä nimittäin päädyimme saman katon alle asumaan. Nyt mies sanoo tarvitsevansa omaa tilaa ja väsyneensä esim kulkemaan työmatkaa. Hän haluaisi muuttaa pois. Hän sanoo rakastavansa minua, mutta käsityksemme rakkaudesta on ilmeisesti täysin erilainen.. Olen surullinen ja sanoin, että jos muutamme erillemme, se on suhteemme loppu. Ja nyt mies on miettinyt jo yli viikon asiaa. Enkä minä jaksaisi odottaa, vaikka väitänkin ymmärtäväni.
En tiedä ymmärsikö tästä kukaan mitään, tuntuu että ajatukset ovat niin sekaisin ja kirjoittamisestakaan ei tule mitään. Mutta haluasin vain tietää, mitä se rakkaus sitten on jos ei se ole sitä että haluaa olla rakkaansa kanssa (ei tietenkään tarvitse jatkuvasti olla) ja jakaa elämää, asioita, hellyyttä ja tunteita.. En halua sitä liian omistautuvaa ja raastavaa rakkautta, se vei henkisestikin voimia.. Mutta jos tasapainoiseltakin tuntuva suhde voi kaatua tälläiseen, niin pakostakin laittaa ajattelemaan, että mitä ihmettä se sitten voisi olla? Se rakkaus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.