Onko kenelläkään yliopistoa käyvällä/yliopistoon pyrkivällä jotain diagnosoitua/epäiltyä häiriötä
esim. adhd, add, aspergeroireyhtymä, lukihäiriö, dysfasia jne...?
Miten opinnot sujuvat?
esim. adhd, add, aspergeroireyhtymä, lukihäiriö, dysfasia jne...?
Miten opinnot sujuvat?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä meitä eri tavoin "häiriintyneitä" on yliopistomaailmassa yllättävänkin paljon. Kyllä pärjää, kunhan osaa hyödyntää omia vahvoja puoliaan, ja hyväksyy sen, ettei se kavereiden opiskelutyyli välttämättä sovi itselle ollenkaan, vaan pitää hoitaa hommat omalla tyylilään.
Minulla on lukihäiriö ja kuulomuisti, joten minun ei kannata olla pois luennoilta eikä muistakaan opetustilaisuuksista.
Yksi "huippu" tapaus on matematiikan opiskelija, joka kuulee kuulolaitteesta huolimatta erittäin huonosti, hänellä on todella vahvat silmälasit ja silti hän tarvitsee luennolla etupenkissä istuessaan kiikarit, jotta näkisi taululle, puhuu epäselvästi, liikkuminen on hankalan näköistä ja käsien motoriikka heikko. Näyttää hänelläkin homma etenevän, tosin aika hitaasti.
Katsoppa tuonne yleistä opiskelusta siellä on adhd:sta kärsivien juttuja yliopisto-opiskelusta.
Itsellä myös adhd (ja hyperaktiivisuus painottaen) ja voin kyllä allekirjoittaa noiden muiden kokemukset. Välillä kyllä luennoilla ahistaa kun ei jaksaisi millään istua paikallaan, mutta lääkkeiden avulla elämä onnistuu ja opinnot etenee :) Lukiossa jouduin kerran huumetestiin kun opettaja epäili että olen käyttänyt amfetamiinia kun yksi päivä oli niin kova meno päällä.
adhd ja add on muuten sama asia, add:ssa vaan hyperaktiivisuus puoli on vähemmän esillä.
Miten adhd:n voi diagnosoida vanhemmalla iällä, esim. 17-23v.?
Noh tuossa iässä diagnoosi perustuu paljolti henkilön omiin kokemuksiin ja erilaisiin paperitesteihin ja psykiatrin havaintoihin.
Eli jos epäilet sinulla olevan adhd:n hakeudu esim. yths:n psykologille ja selitä pulmasi. Tässä kuitenkin pitää olla tosi päättäväinen sillä monest yths:n psykologit saattavat tyrkyttää maanisdepressiivisyyttä (jossa on samanlaisia oireita). He sitten ohjaavat sinut psykiatrille ja terapiaan. Psykiatri sitten suorittaa varsinaisen diagnoosin. Adhd-diagnoosin voi antaa yleensä vain adhd:n erikoistunut psykiatri/neurologi sillä kaikki psykiatrit eivät suinkaa saa kirjoitella adhd:n tarvittavia lääkkeitä (erityislupalääkkeitä).
Eli hakeudu psykologille tai mahdollisesti kunnan mielenterveystoimistoon. Ja sitä kautta pääset eteenpäin.
Eli kuten aikaisemmin totesin diagnoosi perustuu potilaan omiin kertomuksiin, lääkärin suorittamiin neuropsykologisiin testeihin ja lääkärin havaintoihin (esim. adhd-ihmiset joilla hyperaktiivisuus on erittäin paljon painottuneena pystyy todella nopeasti huomioimaan, sillä he ponppivat paikallaan, hypistelevät tavaroita, saattavat puhua todella nopeasti jne...).
Täytyy kuitenkin muistaa, että adhd:n oireet ovat alkaneet viimeistään 7-vuotiaana. Eli se ei voi yhtä äkkiä puhjeta. Se ei ole piilevä sairaus joka "puhkeaa" kuten esim. epilepsia. Vaan se on aina ja "toimii" koko ajan. Ja tästä syystä useilla joilla adhd todetaan aikuisena on takana esim. masennushoitoja tai vastaavaa.
Suosittelen Anne Lehtokosken kirjaa "Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus".