Olen 15-vuotias ja toipumassa pikkuhiljaa anoreksiasta. Isäni on melko reilustikin ylipainoinen, ja kun näen, miten hän syö (syö siis todella paljon), minua rupeaa väkisinkin suoraan sanottuna oksettamaan. Lisäksi suutuspäissäni haukun häntä läskiksi yms. Ja hänen ylipainoisuutensa ällöttää minua.
Rakastan kuitenkin isääni, mutta haluaisin vinkkejä, miten voisin "opetella" isäni ällöämisestä eroon. Eiväthän hänen syömisensä sinänsä minulle kuulu, mutta silti oksettaa.
Toivottavasti edes joku ymmärsi sekavasta sepustuksestani jotain :) Asiallisia vastauksia kiitos!
Rakastan kuitenkin isääni, mutta haluaisin vinkkejä, miten voisin "opetella" isäni ällöämisestä eroon. Eiväthän hänen syömisensä sinänsä minulle kuulu, mutta silti oksettaa.
Toivottavasti edes joku ymmärsi sekavasta sepustuksestani jotain :) Asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, positiivista on se että edes jollain tasolla tunnut ymmärtävän että käytöksessäsi on ns. parantamisen varaa. Tsemppiä sinulle muutenkin toipumisen tiellä.
Tuo on tietysti ikä, jolloin vanhemmissa ärsyttää ja ällöttää pelkkä olemus, on se millainen hyvänsä. Helpottaa, kun ikää tulee lisää ja syömishäiriöstä pääsee eroon.