http://www.vayrynen.com/kolumnit/27_04_2004.htm
Julkaistu 27.4.2004 Forum 24:ssä
Itsenäinen Suomi kansakuntien Euroopassa
Keskustan puoluevaltuuskunta hyväksyi sunnuntaina Eurooppa-ohjelman kesäkuun vaaleja varten. Kun kannanoton sisällöstä ei päästy yhteisymmärrykseen, jouduin ilmoittamaan, etten voi mennä sen pohjalta vaaleihin, vaan laadin oman ohjelmani.
Kysymys on eroista Eurooppa-politiikan peruslinjassa. Ne kiteytyivät ohjelmaa käsiteltäessä kolmeen kysymykseen:
En voi hyväksyä Euroopan perustuslakia. Se olisi Suomen perustuslain yläpuolella, ja sitä toteuttaessaan unioni muuttuisi valtioksi. Nyt kun Britanniassa järjestetään kansanäänestys, perustuslaki tulee siellä hylätyksi. Sama tulee olemaan lopputulos ilmeisesti monessa muussakin jäsenmaassa, kuten Tanskassa, Ruotsissa, Irlannissa ja ehkä myös Alankomaissa. Jos Suomi hyväksyy perustuslain, menetämme lopunkin itsenäisyytemme ja joudumme unionin liittovaltio-ytimeen.
En hyväksy suomalaisten taistelujoukkojen lähettämistä maailman kriisipesäkkeisiin. Tämä suunnitelma on osa hallituksen strategiaa, jolla Suomea viedään ”eheyden ja yhtenäisyyden” oppia noudattaen EU:n sotilaalliseen ytimeen. Liittoutumattomana maana Suomella ei ole mitään velvoitetta lähettää taistelujoukkojaan ulkomaille. Meidän on keskitettävä voimavaramme omien rajojemme valvontaan ja oman maamme puolustamiseen.
Katson, ettei Suomen perustuslain yläpuolelle asettuvaa Euroopan perustuslakia voitaisi käsitellä eduskunnassa muutoin kuin perustuslain säätämisen järjestyksessä. Tällöin se voitaisiin hyväksyä vasta vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen, joiden yhteydessä Suomen kansa pääsisi ottamaan siihen kantaa. Jos käsittelyä haluttaisiin nopeuttaa, olisi suoritettava neuvoa-antava kansanäänestys, jonka jälkeen eduskunta voisi hyväksyä perustuslain 2/3 enemmistöllä. Kansanäänestys olisi siis vähimmäisvaatimus Euroopan perustuslakia käsiteltäessä.
Tuo edellä mainittu eheyden ja yhtenäisyyden oppi on nykyisessä hallituksessa kehitetty ajatus, joka on esitetty vaihtoehtona sille Paavo Lipposen politiikalle, jonka mukaan Suomen on pyrittävä kaikkiin Euroopan ytimiin. Eheyden opilla pyritään välttämään ottamasta kantaa siihen, olisiko ytimiin pyrittävä vai ei. Käytännössä eheyden oppi johtaa kuitenkin samaan tulokseen kuin Lipposen politiikka.
Lipposen hallitusten aikana Suomen politiikan lähtökohtana oli sen tosiasian tunnustaminen, että unioni on eriytynyt ja että se laajentuessaan eriytyy edelleen. Lipposen linja oli, että Suomen tulee mennä mukaan kaikkeen yhdentymiseen ja yhteistyöhön – siis ytimeen.
Nyt eriytymisen ajatus torjutaan ja sanotaan, että tarkoituksena on vaalia unionin yhtenäisyyttä ja eheyttä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomi pyrkii eheyttä vaaliessaan olemaan mukana kaikessa yhdentymisessä ja yhteistyössä. Kun unioni kuitenkin on tosiasioiden maailmassa jo eriytynyt ja kun se eriytyy edelleen, tämä eheyden oppi johtaa samaan käytännön tulokseen kuin Lipposenkin politiikka: Suomea viedään kaikkiin ytimiin.
Euroopan unionin eriytyminen on liittynyt sen laajentumiseen. Aluksi kaikki kuusi jäsenmaata olivat mukana kaikessa yhteistyössä. Myöhemmin mukaan tulleista maista vain harvat ovat lähteneet mukana kaikkiin yhdentymisratkaisuihin. Osa nykyisistäkään jäsenmaista ei ole mukana edes rahaliitossa eikä Schengen -yhteistyössä.
Vappuna unioniin liittyvät maat jäävät aluksi useiden yhteistyöalojen ulkopuolelle. Niitä ei oteta mukaan edes yhteiseen maatalouspolitiikkaan, vaan niille on luotu oma tukijärjestelmä.
Eriytyminen on välttämätöntä kahdesta syystä. Yhtäältä se helpottaa uusien jäsenten liittymistä unioniin, kun niiden ei tarvitse ainakaan aluksi olla mukana kaikessa yhdentymisessä. Toisaalta eriytyminen tekee mahdolliseksi sen, että syvempään yhdentymiseen pyrkivät maat voivat edetä muita nopeammin ja muita pidemmälle. Eriytyminen on ainoa tapa sovittaa yhteen keskenään ristiriitaiset pyrkimykset yhtäältä syvempään yhdentymiseen ja toisaalta unionin laajentumiseen.
Laajentuvaa Euroopan unionia on kehitettävä itsenäisten kansakuntien liittona, joka sallii jäsenmaiden erilaisuuden. Meitä suomalaisia on vain 1.5% unionin väestöstä, ja tulevien laajentumisten jälkeen osuutemme putoaa alle 1%:n. Meille on elintärkeää, että voimme mahdollisimman paljon päättää itse omista asioistamme. Unionin tasolla tärkeimmät ratkaisut tulee tehdä hallitusten välisessä yhteistyössä. Itsenäisyydestämme meidän ei tule luopua.
Tälle pohjalle rakennan oman vaaliohjelmani. Julkistan sen kampanjani avajaisissa 12.5. – suomalaisuuden päivänä.
Julkaistu 27.4.2004 Forum 24:ssä
Itsenäinen Suomi kansakuntien Euroopassa
Keskustan puoluevaltuuskunta hyväksyi sunnuntaina Eurooppa-ohjelman kesäkuun vaaleja varten. Kun kannanoton sisällöstä ei päästy yhteisymmärrykseen, jouduin ilmoittamaan, etten voi mennä sen pohjalta vaaleihin, vaan laadin oman ohjelmani.
Kysymys on eroista Eurooppa-politiikan peruslinjassa. Ne kiteytyivät ohjelmaa käsiteltäessä kolmeen kysymykseen:
En voi hyväksyä Euroopan perustuslakia. Se olisi Suomen perustuslain yläpuolella, ja sitä toteuttaessaan unioni muuttuisi valtioksi. Nyt kun Britanniassa järjestetään kansanäänestys, perustuslaki tulee siellä hylätyksi. Sama tulee olemaan lopputulos ilmeisesti monessa muussakin jäsenmaassa, kuten Tanskassa, Ruotsissa, Irlannissa ja ehkä myös Alankomaissa. Jos Suomi hyväksyy perustuslain, menetämme lopunkin itsenäisyytemme ja joudumme unionin liittovaltio-ytimeen.
En hyväksy suomalaisten taistelujoukkojen lähettämistä maailman kriisipesäkkeisiin. Tämä suunnitelma on osa hallituksen strategiaa, jolla Suomea viedään ”eheyden ja yhtenäisyyden” oppia noudattaen EU:n sotilaalliseen ytimeen. Liittoutumattomana maana Suomella ei ole mitään velvoitetta lähettää taistelujoukkojaan ulkomaille. Meidän on keskitettävä voimavaramme omien rajojemme valvontaan ja oman maamme puolustamiseen.
Katson, ettei Suomen perustuslain yläpuolelle asettuvaa Euroopan perustuslakia voitaisi käsitellä eduskunnassa muutoin kuin perustuslain säätämisen järjestyksessä. Tällöin se voitaisiin hyväksyä vasta vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen, joiden yhteydessä Suomen kansa pääsisi ottamaan siihen kantaa. Jos käsittelyä haluttaisiin nopeuttaa, olisi suoritettava neuvoa-antava kansanäänestys, jonka jälkeen eduskunta voisi hyväksyä perustuslain 2/3 enemmistöllä. Kansanäänestys olisi siis vähimmäisvaatimus Euroopan perustuslakia käsiteltäessä.
Tuo edellä mainittu eheyden ja yhtenäisyyden oppi on nykyisessä hallituksessa kehitetty ajatus, joka on esitetty vaihtoehtona sille Paavo Lipposen politiikalle, jonka mukaan Suomen on pyrittävä kaikkiin Euroopan ytimiin. Eheyden opilla pyritään välttämään ottamasta kantaa siihen, olisiko ytimiin pyrittävä vai ei. Käytännössä eheyden oppi johtaa kuitenkin samaan tulokseen kuin Lipposen politiikka.
Lipposen hallitusten aikana Suomen politiikan lähtökohtana oli sen tosiasian tunnustaminen, että unioni on eriytynyt ja että se laajentuessaan eriytyy edelleen. Lipposen linja oli, että Suomen tulee mennä mukaan kaikkeen yhdentymiseen ja yhteistyöhön – siis ytimeen.
Nyt eriytymisen ajatus torjutaan ja sanotaan, että tarkoituksena on vaalia unionin yhtenäisyyttä ja eheyttä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomi pyrkii eheyttä vaaliessaan olemaan mukana kaikessa yhdentymisessä ja yhteistyössä. Kun unioni kuitenkin on tosiasioiden maailmassa jo eriytynyt ja kun se eriytyy edelleen, tämä eheyden oppi johtaa samaan käytännön tulokseen kuin Lipposenkin politiikka: Suomea viedään kaikkiin ytimiin.
Euroopan unionin eriytyminen on liittynyt sen laajentumiseen. Aluksi kaikki kuusi jäsenmaata olivat mukana kaikessa yhteistyössä. Myöhemmin mukaan tulleista maista vain harvat ovat lähteneet mukana kaikkiin yhdentymisratkaisuihin. Osa nykyisistäkään jäsenmaista ei ole mukana edes rahaliitossa eikä Schengen -yhteistyössä.
Vappuna unioniin liittyvät maat jäävät aluksi useiden yhteistyöalojen ulkopuolelle. Niitä ei oteta mukaan edes yhteiseen maatalouspolitiikkaan, vaan niille on luotu oma tukijärjestelmä.
Eriytyminen on välttämätöntä kahdesta syystä. Yhtäältä se helpottaa uusien jäsenten liittymistä unioniin, kun niiden ei tarvitse ainakaan aluksi olla mukana kaikessa yhdentymisessä. Toisaalta eriytyminen tekee mahdolliseksi sen, että syvempään yhdentymiseen pyrkivät maat voivat edetä muita nopeammin ja muita pidemmälle. Eriytyminen on ainoa tapa sovittaa yhteen keskenään ristiriitaiset pyrkimykset yhtäältä syvempään yhdentymiseen ja toisaalta unionin laajentumiseen.
Laajentuvaa Euroopan unionia on kehitettävä itsenäisten kansakuntien liittona, joka sallii jäsenmaiden erilaisuuden. Meitä suomalaisia on vain 1.5% unionin väestöstä, ja tulevien laajentumisten jälkeen osuutemme putoaa alle 1%:n. Meille on elintärkeää, että voimme mahdollisimman paljon päättää itse omista asioistamme. Unionin tasolla tärkeimmät ratkaisut tulee tehdä hallitusten välisessä yhteistyössä. Itsenäisyydestämme meidän ei tule luopua.
Tälle pohjalle rakennan oman vaaliohjelmani. Julkistan sen kampanjani avajaisissa 12.5. – suomalaisuuden päivänä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olen kanssasi samaa mieltä ja suurin osa suomen kansaa